Sinkut, millainen teidän arkenne on?

Aamul töihin missä tulee päivät pitkät juteltuu asiakkaiden kanssa, iltasella sitte tulee monest käytyä salilla tai naistenkaa kahvilla.
Aika moni nainen kenestä ei ollu seurustelukumppaniksi ni on kaveriksi kumminkin jäännyt. Sit illal/yöllä kun tulee kotiin niin nauttii hetken hiljaisuudesta ja omasta rauhasta ja eikun nukkumaan.

Viikonloput tulee oltua monesti viihtellä naisia metsästäen... Thats my life

Odotan Paksuniska-Maken vastausta tähän. Omalta osaltani arkeni on tuota ylläkuvattua. En toisaalta ole ihan varma, mitä sen arjen sitten toisaalta pitäisi olla, jatkuvia suuria tunteita ja loputtomia ihmissuhdedraamoja (eli -kriisejä)?

Töitä epäsäännöllisen säännöllisesti koko viikon - selkeitä vapaapäiviä ei ole, ja työajat painottuvatkin iltoihin ja viikonloppuihin. Yhtenä päivänä viikossa näen työn kautta ihmisiä, muuten teen töitä kotoa. Tämänkään työn jatkumisesta ei takeita. Ystävät ovat kaikki muuttaneet tai pariutuneet, joten ei heitäkään viitsi aina puhelimella häiritä. Harrastuksia ei oikeastaan ole, ellei vapaahetkiä ympäriinsä puistoissa haahuilua lasketa. Aika ankeaa tämä arki kyllä on, saa nähdä koska luovutan totaalisesti. Välillä sitä miettii kuinka tässä näin kävi. Olen Helsingissä asuva 28-vuotias nainen.

Työni ei ole mitenkään erityisen mukavaa tai kiinnostavaa, mutta ei se mitään. Harrastukset antavat paljon hyvää mieltä. Osa harrastuksista on kodin ukopuolella tapahtuvaa liikuntapainoitteista, ja osa kotona yksin puuhastelua. Tykkään myös paljon lukea kaikkea mahdollista ja välillä kokkailla (useimmiten ihan itselleni) jotain erikoisempaa. Tykkään myös käydä testaamassa ravintoloita, useimmin käyn yksin, kun ei näitä niin tule suunniteltua. Välillä tapaan kavereita ja käydään esim drinkeillä tai näyttelyssä tai vaan ulkona hengaamassa kun on hyvä ilma. Ihan mukavaa tämä arki on.

Maailmassa on kaikkea niin mielenkiintoista, että toivoisin päivien olevan pidempiä, niin ehtisi enemmän kaikkea mukavaa. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut tylsistynyt tai kyllästynyt, vaikkei tässä nyt mitään niin kovin erikoista olekaan tapahtunut.

Juurikin työtä, kotityöt ja harrastukset. Joskus kamujen kanssa yökerhoon tai baariin.. Aika menee nopeasti vuorotyön takia tai muuten vain.

Ei ole erityistä kerrottavaa. Vuosia on mennyt mutta nyt jo turtuneena totean että on parempi olla yksin. En löydä ketään. Olen hyväksynyt asian.

Arjella on merkitystä. Nimenomaan.

Arki on on täynnä muutamia rutiineja. Duunia, lemmikin hoitoa, harrastuksia ja silloin tällöin kavereiden tapaamista. Mukavaa useimmiten, mutta kyllä mies, jota saisi helliä, parantaisi arkea.

Sinkkuna olen itse ollut aina, lukuunottamatta 3 kk:n pätkää joskus 7 vuotta sitten. Yksin elellyt. Ilman seksiä lisätäkseni vielä.

Arki on niin, että päivät menevät töissä, illat joka toinen päivä kuntosalilla. Syön ja nukun. Sitten taas sama alusta. Joskus iltaisin pelaan konsolilla, katselen leffoja tai kuuntelen musiikkia.

Nyt uutena harrastuksena aloitin venäjän kielen opiskelun. Alkeiskurssi on nyt päällä ja viikonloput menevät siellä. Ajan siis kyllä saa kulumaan eikä tää nyt niin tylsältä enää tunnu.

Mukavaa elämäähän tämä yksineläminen lopulta on. Ei ole kukaan nalkuttamassa tekemisistä tai tekemättäjättämisistä. Näillä mennään loppuun asti ellei ihmeitä tapahdu.

"Ei mitään erityistä" on minunkin vakiovastaukseni. Tämä johtuu lähinnä siitä että ihmisillä on usein ihan ylimitoitettuja kuvitelmia asioista. Jos sanon käyneeni lenkillä, niin heti kysytään "kisoihinko olet treenaamassa"? No en todellakaan. Tai jos sanon soitelleeni vähän kitaraa niin heti pitäisi olla suurinpiirtein konserttia järjestämässä. Sitten kun saa vastapuolelle tolkutettua että ei tässä nyt ole tekeillä mitään spektaakkelia - aikaani vain kulutan, niin pettymys on silminnähtävä.

Tänään päiväni sujui seuraavasti:

-7:30 herätys, sen jälkeen aamupala ja sen jälkeen olin koneella yli tunnin

-Noin klo 10 söin lounaan

-Noin klo 10:30 lähdin asioille (pankkiin viemään rahaa, sieltä uimaan, sieltä asiakkaan luo työasioille, sieltä kaupan kautta kotiin)

-Iltapäivällä join teetä ja notkuin netissä

-Illalla lähdin ajelemaan skootterilla

-Tulin kotiin ja kävin nopeasti koneella ja runkkasin

-Sitten katsoin salkkarit

-Sen jälkeen pelasin GTA V:ta ja samalla korkkasin ekan oluen

-Nyt notkun palstalla ja juon olutta

-Noin parin tunnin sisällä menen nukkumaan

Olen akateemisesti koulutettu 46 vuotias vanhapiika. Päivät menee töissä, siellä mukavia juttukavereita miehissä ja naisissa. Harrastukset lukeminen, ruoan laitto, pyöräily, mökkeily, metsänhoito, puutarhanhoito, lemmikkieläimet, elokuvat, matkustelu, pianonsoitto...
Mukavastihan tämä aika menee perheettömälläkin. Pääasia tämän ikäisellä on, että pysyisi terveenä.

Hyviä vastauksia kaikilta. En tosin ymmärrä miksi minulla näkyy miinuksia noissa vastauksissa. Juurikin tuo ulkopuolisten utelu lisää niitä sinkun paineita. Kysellään nais/miesasioista, suorituksista, urasta, kotiaskareista, kaikesta mahdollisesta mitä pitäisi tehdä. Ainakin omalla kohdallani ne pahimmat kyselijät ovat uraohjuksia ja perheellisiä. Tulee tunne, että aivan kuin eivät olisi koskaan nähneet sinkkuihmistä. Pitäisikö sinkkujenkin suorittaa samalla tavalla kuin perheellisten?

Tavallisesti herään joskus kahdeksan aikoihin. Turha laittaa herätyskelloa soimaan kun herään kuitenkin suht aikaisin aamusta enkä käy töissä koulun ohella. Keitän kahvit, petaan sängyn, nautin aamiaisen ja lähden koululle.

Koululla yleensä teen joku gradua tai sitten jotain laskentatoimen harjoituksia. Aina välillä vaihdan tälle palstalle ja luen taas jonkin periaatteen.miehen katkeran postauksen siitä, miten hän ennemmin pelaa GTA vitosta ja runkkaa kuin koskee käytettyyn kuusitoistavuotiaaseen. Puoliltapäivin yleensä lounastan oman kaveriporukan kanssa.

Jos tunnen itseni tarpeeksi väsyneeksi päivän mittaan niin saatan lähteä takaisin kämpille jo iltapäivällä ja jäädä tänne. Yleensä kuitenkin yritän kotonakin saada jotain hyödyllistä aikaiseksi. Toisinaan soittelen aika paljonkin sähköpianoa, käyn lenkillä tai uimassa, laitan ruokaa.

Kuuntelen huonoa musiikkia läppäriltä ja hajoan rahanpuutteeseen. Usein makoilen yksin pimeässä huoneessani ja kiroan omaa introverttiyttäni ja ujouttani. Välillä lueskelen Chauceria tai jotain muuta englanninkielistä kirjallisuutta.

Ennen kaikkea toivoisin, että pikkuhiljaa oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Tuntuu että nuoruus ikään kuin valuu hukkaan kun keskittyy liikaa omiin ongelmiinsa pitää itseään puutteellisena. En tarkoita sitä, että joka viikko tarvitsisi rellestää missään opiskelijabileissä tai vastaavissa, lähinnä toivoisin mielenrauhaa. Mutta on toisaalta todettava se, että elämme hyvin hektistä ja turbulenttia aikaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tylsä arki,olet vielä nuori koska tollaista ihmettelit.Elämä on suurimmaksi osaksi sitä tylsää arkea..Jos et satu olemaan rikas,ei juuri vaihtelua ole...paitsi jos pystyt säästämään,että pääset edes kerran vuodessa jonnekin...Elämä on!

Ei arki sen kummempaa parisuhteessakaan olisi, yhtä lailla esimerkiksi kotityöt pitää silloinkin tehdä. Ja jos taas haluaa elämäänsä sisältöä niin sitä voi kyllä hankkia ilman parisuhdettakin.

1,5 vuotta sinkkuna, lyhyttä seurustelusuhdetta lukuunottamatta.

Samaa kuin täällä yllä. Itse asiassa "kiva" kuulla, etten ole tylsän arkeni kanssa yksin. Työt, harrastukset, joskus kaverit ja tietty muksut elämässä mukana. Välillä baanalla naisten perässä.

Ei tää yksinolo ole mua varten. Aika tyhjää ja päämäärätöntähän on, isot tunteet puuttuu. Onhan noita pirkkoja välillä jonoksi asti kyselemässä, mutta en ole lujasti ehtinyt vielä rakastumaan. Sitähän tässä kaipaa. Kivempi sille sohvalle on lysähtää pitkän päivän jälkeen kun on joku, jonka ottaa kainaloon, jutella jutut ja kietoutua ympärille nukkumaan mennessä. Silloin mä olen elossa, nyt elän henkisesti puolivaloilla.