Miten käytännössä nyt toimisin, kun haluan avioeron, mutta mies ei? Mitä kaksi lastakin ajattelee? Puhunko heille, missä vaiheessa? Sanonko lapsille vähitellen kypsytellen, aikaajoin, vai rysäytämmekö sitten kerralla kun mies muuttaa? Miehelle olen sanonut, mutta ei suostu muuttamaan edes tilapäisesti pois. Kypsyttelenkö häntä vielä, vai pistänkö paperit menemään? Itse tyyliin purskahdan itkuun kun näen mieheni. Entä raha-asiat? Rahani eivät riitä perheen elatukseen. Mieheni ei elareita maksa, joten saisin minimielarit kelalta. Se olisi parisataa vähemmän kuukaudessa kun mieheni antaa nyt. Emme pärjää oikein nytkään. Asunto on siis minun, joten en aio lähteä ja on edullinen asua.
avioero toteutus
toteu
16605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ala puhumaan avioliiton pelastamisesta, koska aikuisena olet varmasti käynyt kaikki mahdollisuudet läpi. Varsinkin kun teillä on lapsia.
Avioeron voit hakea yksin, paperit vain postiin. Jos tilanne on noin paha, että haluat itkeä, kun näet miehesi, niin hoida asia pikaisesti.
Saat myös "yksinhuoltajan lisän" KELAlta, joten tulette luultavasti pärjäämään rahallisesti. Ja moni on sanonut, että se henkinen rikkaus on ollut suurempaa eron jälkeen vaikka taloudellisesti joutuu säästämäänkin.
Jos mies ei suostu muuttamaan pois, alla olevassa linkissä on neuvoja, miten toimia.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11693674
Lapsien iästä riippuen lapsille voi kertoa joko heti tai sitten kun miehen muuttopäivä lähestyy. Olisi ihanteellista, jos koko perhe voisitte kokoontua keskustelemaan asiasta, ja lapset näkisivät, että molemmat vanhemmat ovat tilanteen kanssa sinut ja vastaavat lasten esittämiin kysymyksiin.
Ja hae itsellesi ehdottomasti keskusteluapua, vaikka terveyskeskuksen kautta. Tuo itkuisuutesi ja pahaolosi on syytä käsitellä pois.
"Mitä kaksi lastakin ajattelee?"
EEron ydinkysymys. Pitäisi sinun äitinä tietää jo vastaus. En ymmärrä miksi kysyt, en mitä itket. Pääsyy on tärkein, ei yksityiskohdat:
Jos lapsesi ovat eläneet epänormaalisti käyttäytyvän isän kodissa, siis kärsineet suoraan tai välillisesti isän väärästä käytöksestä, tiedät sydämessäsi että ero on lasten paras, oli se kertarysäys tai hidas, ja lapsetkin sen tajuavat, ennemmin tai myöhemmin. ->Lue erovanhemmille suunnattuja opaskirjoja, saat vastauksia mitä lapsi ajattelee ja miten häntä voi kohdella mahdollisimman vähän satuttaen.
Jos lapsilla on hyvä, rakastava ja vanhemmanvastuunsa kiitettävästi kantava isä ('ei juo, ei lyö, ei henkisesti alista' , isä-lapsisuhteet ovat kaikin puolin hyvät) tietänet mitä ajatellaan, jos ajat hyvän isän pois omien lastensa kodista, ja sen että vahingoitat silloin itse omia lapsiasi. -> Lähde silloin itse pois kotoa, muuta lähiststölle, yhteishuoltajuus pelaa hyvin, ehdota sitä, jos erohalu on noin valtavan suuri.
Kirjoitin, kun mulle on selvinnyt että nyky-Suomi on täynnä äitejä, jotka löytää salarakkaan, haluaa eroa, sitten eroaa ajaen hyvän isän pois lasten kotoa oman salarakkaansa loppuun asti salaten. Lapsille ja isälle seuraa tästä aina traaginen kohtalo ja erolapset traumatisoituvat pahasti, masentuen ja oireillen. Olen nainen joka kirjoitan tätä.
Höpöhöpö. Jos löytyy X kpl naisia jotka eroavat itsekkäistä syistä ja "hyvän isän kotoa ajaen", niin löytyy 3x X naisia, joiden olisi syytä erota huonosta liitosta, mutta sinnittelevät "lasten tähden" ja 5x X miehiä, jotka lähtevät ihan OK liitoista tavisnaisten luota minihameen helman hulmahduksen perään tms.
Hyvä pointti, laittoi ajattelemaan. En tiedä vastausta, koska olen sitä mieltä että lapsetkin voivat paremmin jos minäkin voin. Ja ymmärtävät kuinka isä käyttäytyy huonosti, juo yms. Mutta kun kysyin heiltä, lapset sanoivat etteivät halua meidän eroavan.
Vastasin siis "eron todellinen syy" 13:13, että hyvä pointti. Voisin tehdä niinkin että hankkisin salarakkaan, tai pelkän seksisuhteen. Niin moni nainen tässä tilanteessa tekisi, kun ei millään haluaisi avioeroa. Mutta en ole sen tyyppinen.
Tilastosi luvut ovat väärin. 80% eroista pannaan vireille naisten aloitteesta ja niistä suurin osa johtuu naisen hurahtamisesta johonkin uuteem mieheen. syyksi lähes aina mainitaan miehen huono käytös, mutta tuo vanhan suhteen demonisointi tapahtuu naisen aivoissa vasta uuden suhteen vaikutuksesta.
Omaa lähipiiriä seuranneena sanoisin, että kyllä miehillä(kin) niitä salarakkaita pyörii mutta mies ei niiden takia eroa hae. Miksi hakea, jos on mahdollista saada kaikki rusinat pullasta? Vasta sitten, kun vaimo saa tarpeekseen, haetaan pääsääntöisesti eroa.
Kiitos siitä, että uskallat kertoa kysyneesi lapsiltakin. Kuten huomaat heidän mielipiteensä olikin erilaienn kuin uskoit.
Joten lasten kohdalla asia ei olekaan niin yksiselitteinen, sillä heilel isäkin on olemassa, vaikka oliskin sinulle huono aviomies.
Joten asian ydin onkin, että miten saada elämä kaikilta osin jotenkin parempaan, itse halauat erota, toivottavasti et itselläsi olevan salasuhteen vuoksi, sillä silloin olet sulkenut silmäsi ja korvasi, etkä todellakaan tee järkeviä päätöksiä ja valitettvan usein se salasuhde kiristää eroamaan. Onkohan aina viisasta ja ainakaan ottaa tuota salasuhdetta mukaan uuteen elämään.
Jos ero on kuitenkin ainut vaihtoehto, silloin lapsille pitää hyvissä ajoin alkaa kertoa asioita niin, että he saisivat aikaa ajatukselle siitä, että vanhammat asuvatkin eri osoitteissa ja sekin valmistaa, että tulevat näkemään edelleen molempia.
On suorastaan kamalaa temmata lapsilel yhtäkkiä, että nyt isä ei enää tulekaan tänne, ja vaikuttaahan se muutenkin lasten elämään, lasten elämästä poistuu paljon, ero vie sukulaissuhteita, se vie ystävyyssuhteita, monesti vielä muutetaan, tuo kaikki on lapselle valtavaa tressiä aiheuttavaa.
Tuskin se tuo suuren onneen monesti eronneellekaan, sitä vain kuvittelee kaikenlaista.
Ero on varmasti joissakin tapauksissa oikea ratkaisu, mutta sen pitää tapahtua asiallisesti.
Ei missään nimessä valahtelua mistään asiasta lapsille, eikä läheisille. Niin hyvää salasuhdetta ei ole, että kannattaa uskoa häneen ja katkaista siteet entiseen kokonaan.
Yksi asia unohtui eli jos on vaikka 10v avioliittoo ja omsitat asunnon eikä avioehtoa niin maksat tasinkoa miehelle jos hänellä ei mitään omaisuutta ja se siitä.
"Mieheni ei elareita maksa, joten saisin minimielarit kelalta"
Elareita ei voi välttyä maksamasta, jos miehelläsi on minkäänlaisia tuloja. Hän siis maksaa juuri sen verran, kun hänellä on virallisten laskelmien mukaan varaa maksaa.
Ex-miehellänikään ei omasta mielestään ollut varaa maksaa elatusmaksuja kahdesta lapsesta yhteensä kuin 50e. Oikeus totesi, että hänellä on varaa maksaa niitä 480e.
Tuo on paskapuhetta! Ei kenenkään tarvi maksaa elareita enempää kuin se mikä se on laissa säädetty eli vajaa 150e/pää.
Laissa ei ole määrätty mitään summia elatusavun suuruudeksi. Mistä ihmeestä tuollaisen summan sait? 0-250 euroa on ihan normaalia / lapsi.
Näin ainakin minulle sosiaalitoimessa sanottiin! Ja tulot kuitenkin olivat €44.000 tuolloin. En todellakaan ymmärrä, mistä nuo ylisuuret elatusmaksut johtuvat. €250, ei todellakaan ole normaalia yhdestä. vajaa sataviisikymppiä on. Tarkkaa nykyistä summaa en ikäväkyllä nyt tähän saa, mutta se oli karvan alle sataviisikymmentä euroa. Tarkoitushan on isän vain maksaa puolet lapsen elinkustannuksista.. siis puolet.. ei koko lystiä. Älkääkä tähän vetäkö mitään kalliita harrastuksia ja opiskelukuluja. Suu pitää olla säkkiä myöten ja opiskeluja varten on opintotuki sekä laina.
Voit tarkastaa asian itse esim. Kansaneläkelaitoksen verkkosivuilta!