Olen sinkku, ollut nyt puoli vuotta edellisen parin viikon sekoilun jälkeen. Kaipaan parisuhdetta ja pysyvyyttä elämääni. Olisi ihana kun löytäisin miehen jonka kanssa viettää aikaa yhdessä, saada mahdollisuus välittämiseen, rakastua. Nuorempana minulla oli 5 vuotta pitkä suhde joka kariutui, sen jälkeen useampia viikon parin juttuja, ihastuksia vain. Mutta olen muuttunut jotenkin passiiviseksi, en kiinnostu miehistä (enkä edes naisista, joku sitä ehdottaa kuitenkin) en koe ihastumista vaikka vastaan on tullut todella mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä. Olisi kiva ihastua jälleen, antaaa mahdollisuus onnen löytämiseen itselle, mutta ei iske mikään. Edelliset (yli puolen vuoden takaiset) ihastumiset ovat kariutuneet siihen etten voi sietää toisen kosketusta, mutta silti haluan kumppanin. Onko muilla täillaisia passiivisia kausia? Miten saada taas "isku" päälle, nauttia toisen ihmisen seurasta, kosketuksesta, olla onnellinen?
Passiivinen sinkku?
Yksinäinen
111260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama juttu, kaipaan läheisyyttä ja parisuhdetta, mutta jostain syystä ihan ok:t miehetkin saavat vain negatiivisia vilunväristyksiä aikaan. Tapailen miestä, josta en ole varma. Tuntuu, että aina jokin pikku seikka ärsyttää: puhetapa, eleet jne. Viimeksi suudellessamme tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että ei! Lopeta! Melkein kuvotuksen tunne! Enkä tiedä miksi, sillä edellisellä kerralla tunnetta ei tullut.
on nunnaluostari. Mikset kiinnostu? Kokeile runkkailun sijasta vähän ehtaa tavaraa, niin tajuat taas mikä niissä miehissä viehättää. Tosin en tiedä tahtooko yksikään äijjä itselleen naista, joka kasvattaa parhaillaan immenkalvoa takaisin. Hämähäkinseitit vaivaa?
Sittenhän sitä vois olla yhteistyössä munkkiluostarin kanssa. Puhtosia, neitseellisiä poikia, ei mitään tautisia pelimiehiä.
Ja sitten vaivais hiv ynnä muut vipeltäjät. Muista vaivoista puhumattakaan.
Hämähäkkivipeltäjät saattavat tuntua mukavilta. Oletko kokeillut?
joillekin miehille neitsyt on kova sana. Älä aliarvioi sitä. No, ajattele sitten. Saa senkin kokea toisen kerran. Siis neitsyyden menetyksen. Ja kaiken lisäksi voi vertailla, miltä sen menettäminen tuntuu näin kypsemmällä iällä verrattuna nuoruusikään. Olis se aika hullua. Ajatteleppa olisin lääketieteellinen erikoisuus, pääsisin lehtien palstoille, siitä voisin netota hieman, entiiä sitten pääsisinkö Ginnesin kirjaan.
Kuinka monta immenkalvon kasvua on enkka. No kahdella ei vielä pitkälle pötkitä. Mitä luulet?
kerro jatkossakin hyviä ideoita, yritän toteuttaa niitä, kiitos yhtä tuottavia kans.
?!?!
Miksi ihmeessä siitä passiivisuudesta pitäisi päästä eroon?
Olen mies ja koen pessimististä passiivisuutta itsekin. Olen jotenkin menettämässä uskon hyvään suhteeseen siten, että pelkään yrittääkään. Mieluummin vetäydyn ja luovutan. Iki-sinkkuuskin alkaa kiinnostaa. Jotkut piirteet voivat miellyttää toisessa henkilössä, mutta en ihastu enää. Kuitenkin kaipaan jotakin. En tiedä, miten normalisoida tilanne. En edes tiedä, haluanko normalisoitua. Ikävää, että aggressiiviset tunteet tuntuvat lisääntyvän. Myös itsetuhoajatukset.
Mieluummin vetäydyn ja luovutan.
Tämähän se on se jutun juju... kun on valmiiksi luovuttanut, niin mistä sä kuvittelet sen naisen löytyvän, joka ottaa elämän tehtäväkseen hymyn palauttamisen sun kasvoille? Mieletön säkä, jos sellasen löydät!
Olkoon klisee tai ei, kukaan muu kuin sinä itse ei voi tehdä sinua onnelliseksi, todella. Itse ajattelen, että pakko puskea eteenpäin vaikka takapakkia tulee, läheisyyttä ja pysyvää ihmissuhdetta on alituiseen ikävä, eikä mikään sillä rintamalla tunnu edistyvän. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen ja matkalla tulee pettymyksiä, jotka kuuluu elämään.
Kuulostaa kyllä vähän siltä, että sun olis syytä hoitaa toi masennus ensin pois alta vaikkapa ammattilaisten avulla...?
Ei löydy, jos luovuttaa, mutta onko toisaalta ketään löydettävää? Kuka tyttö todella rakastaisi minua ja saisi todella hymyilemään? Kuitenkin hän vain riitelisi, loukkaisi yms. ellei peräti pettäisi. En ole vielä niin masentunut, että tarvitsisin apua. Sinkkuus alkaa miellyttääkin. En tarkoita baareja tai seksihurjasteluja, sillä en harrasta sellaisia, mutta on hienoa, etten ole sidottu kehenkään sopimattomaan tyttöön vaan olen vapaa.
Miten voi tietää löytyykö, jos ei yritä ja etsi?
Voihan käydä, että pessimismini menee ohi, mutta viime aikoina on hieman tympäissyt ja tuntunut turhalta. Saa nähdä, miten käy.