Moikkelis ajattelimpa vaihteenvuoksi availla sanaisen arkkuni kertoakseni teille pariutumisen mystisestä mytologiasta, kuitenkin tavalla jossa on mahdollisimman vähän mystiikkaa ja mytologiaa, pikemminkin optimointia, evoluutioteoriaa, sekä syy- ja seuraussuhteita.
Evoluutioteoria on ollut muokkaamassa ihmisten geeniperimää miljoonien vuosien ajan, kun ihmiset muistuttivat vielä enemmän apinoita kuin nykyihmistä. Sivilisaatio ja paikoilleen asettuminen, maanviljelys, on ihmisen evoluution näkökulmasta melko tuore asia, sillä poikkeuksella, että ihmisten kokonais populaatio on lähtenyt huimaan nousuun, joka on verrannollinen aikaan.
Evoluutioteorian näkökulmasta naiset kantavat koko "riskin" seksuaalisesta vuorovaikuttamisesta, koska vain nainen voi tulla raskaaksi. Tämä on erittäin merkityksellinen tekijä. Raskaana olevan naisen liikuntakyky heikkenee, hänen mahdollisuutensa hakkia itselleen ravintoa laskee, nainen tarvitsee enemmän ravintoa, ja sen lisäksi nainen joutuu kantamaan vaihtoehtoiskustannuksen raskaudesta, koska ei raskaana ollessaan voi tulla uudestaan raskaaksi.
Miehelle lisääntyminen on lähes ilmaista. Ero on mittava. Mies voi siittä useita jälkeläisiä yhdessä viikonlopussa. Populaation kasvua rajoittaakin - ei miesten määrä, vaan naisten määrä.
Matemaattisesti kaikkien miesten ei tarvitse lisääntyä. Polygamisessa yhteisössä voi esimerkiksi olla alfauros, laumanjohtaja, joka siittää kaikki lauman naaraat. Uroiden tehtävä tällaisessa yhteisössä on kilpailla johtajauroksen paikasta. Näin ollen yksittäisen uroksen todennäköisyys päästä lisääntymään voi olla esimerkiksi 10%, kun taas naisella vastaa prosentti voi olla 95%. Mikäli mieleen herää kysymys: Miksi kuitenkin miehiä ja naisia syntyy lähes yhtä paljon, eikö olisi kannattavampaa näillä ennusteilla saada naarasjälkeläisiä? Ei olisi kannattavampaa, koska miesten kollektiivinen panos lisääntymiseen on edelleen yhtä suuri. Jos 10% miehistä pääsee lisääntymään ja 95% naaraista saa jälkeläisiä, tämä tarkoittaa silloin että yksi mies saa jälkeläisiä 9,5 naaran kanssa.
Monogamisessa pariutumisessa tämä tilanne on tasaisempi, pariskunnat muodostavat yksikköjä, eikä lisääntymistodennäköisyyksissä ole yhtä huimia eroja.
Ihminen on sekapariutuja, oikeaa termiä en tiedä, mutta olennaista on että ihmiset eivät pariudu puhtaan monogamisesti, tai puhtaan polygamisesti. Kirkko ja kristilliset arvot ovat aiheuttaneet keinotekoisen monogamian ihmisille, mistä johtuen monilla ihmisillä on käsitys, että "monogamia" On ihmisen luonnollinen toimintatapa.
Koska naisten on kannettava riskit ja miehille lisääntyminen on evoluutioteorian näkökulmasta kustannuksetonta, miehet ovat luonnostaan pyrkyreitä. Heille on kannattavaa hankkia jälkeläisiä mahdollisimman useiden kumppanien kanssa.
Miesten kannattaa myös osallistua jälkeläisten kasvattamiseen. He voivat tuottaa resursseja, tarjota suojaa ulkoisia uhkia vastaan, jotka ensisijaisesti muodostuvat muista ihmislaumoista tai yksilöistä, mutta lisäksi luonnon uhilta.
Evoluutioteoria ei rajoitu mihinkään. Kaikki jolla voi huomioida olevan merkitystä lisääntymisen välityksellä, on merkityksellistä.
Naiset saavat miehetlä erityisesti kaksi asiaa. Geenit, joiden kanssa nainen yhdistää omat geeninsä. Geenien suhteen tärkein yksittäinen ominaisuus on lisääntymiskyky, millään muulla tekijällä ei ole merkitystä. Kaikki muut tekijät epäsuoraan kertovat lisääntymiskyvystä. Jos pohdiskelette tätä seikkaa, ei ole lainkaan ihmeellistä, että sellaiset miehet joilla on paljon valinnanvaraa naisten suhteen, ovat luonnostaan komeita ja muutenkin hyviä yksilöitä, saavat melko usein kenet tahansa naisen seksisuhteeseen. Heidän lisääntymiskykynsä on hyvä, nainen hankkiessaan jälkeläisiä näiden miesten kanssa, saa jälkeläisiä, joiden lisääntymiskyky on myös hyvä. Jos esimerkiksi kysessä on mies jolla on 100 jälkeläistä, ja nainen hankkii hänen kanssaan poikalapsen, tämä poikalapsi saattaa monistaa naisen oman geeniperimän 100 kertaisesti, jne.
Nainen tarvitsee myös suojaa ja resursseja, eli sellaisen miehen joka toimii naisen kanssa, kasvattaa lapsia, hankkii ruokaa.
Näistä muodostuu melko ilmenen jako. Polygaminen pariutuminen keskittyy geneettiseen pariutumiseen. Monogamienn pariutuminen resurssien hankkimiseen. Lisäksi kaikik yksilöt voivat vaihtelevissa määrin suorittaa kumpaakin lisääntymisstrategiaa. Monogamisesti pariutunut mies voi hankkia jälkeläisiä muidenkin naisten kanssa osallsitumatta niidenkasvattamiseen. Nainen voi hankkia jälkeläisiä alfauroksen kanssa vaikka olisi parisuhteessa monogamisesti.
Näistä päästään myös toisenlaiseen jaotteluun. Nimittäin polygamisesti pariutuvat ovat alfoja. Monogamisesti pariutuvat betoja.
Evoluutioteoria on ollut muokkaamassa ihmisten geeniperimää miljoonien vuosien ajan, kun ihmiset muistuttivat vielä enemmän apinoita kuin nykyihmistä. Sivilisaatio ja paikoilleen asettuminen, maanviljelys, on ihmisen evoluution näkökulmasta melko tuore asia, sillä poikkeuksella, että ihmisten kokonais populaatio on lähtenyt huimaan nousuun, joka on verrannollinen aikaan.
Evoluutioteorian näkökulmasta naiset kantavat koko "riskin" seksuaalisesta vuorovaikuttamisesta, koska vain nainen voi tulla raskaaksi. Tämä on erittäin merkityksellinen tekijä. Raskaana olevan naisen liikuntakyky heikkenee, hänen mahdollisuutensa hakkia itselleen ravintoa laskee, nainen tarvitsee enemmän ravintoa, ja sen lisäksi nainen joutuu kantamaan vaihtoehtoiskustannuksen raskaudesta, koska ei raskaana ollessaan voi tulla uudestaan raskaaksi.
Miehelle lisääntyminen on lähes ilmaista. Ero on mittava. Mies voi siittä useita jälkeläisiä yhdessä viikonlopussa. Populaation kasvua rajoittaakin - ei miesten määrä, vaan naisten määrä.
Matemaattisesti kaikkien miesten ei tarvitse lisääntyä. Polygamisessa yhteisössä voi esimerkiksi olla alfauros, laumanjohtaja, joka siittää kaikki lauman naaraat. Uroiden tehtävä tällaisessa yhteisössä on kilpailla johtajauroksen paikasta. Näin ollen yksittäisen uroksen todennäköisyys päästä lisääntymään voi olla esimerkiksi 10%, kun taas naisella vastaa prosentti voi olla 95%. Mikäli mieleen herää kysymys: Miksi kuitenkin miehiä ja naisia syntyy lähes yhtä paljon, eikö olisi kannattavampaa näillä ennusteilla saada naarasjälkeläisiä? Ei olisi kannattavampaa, koska miesten kollektiivinen panos lisääntymiseen on edelleen yhtä suuri. Jos 10% miehistä pääsee lisääntymään ja 95% naaraista saa jälkeläisiä, tämä tarkoittaa silloin että yksi mies saa jälkeläisiä 9,5 naaran kanssa.
Monogamisessa pariutumisessa tämä tilanne on tasaisempi, pariskunnat muodostavat yksikköjä, eikä lisääntymistodennäköisyyksissä ole yhtä huimia eroja.
Ihminen on sekapariutuja, oikeaa termiä en tiedä, mutta olennaista on että ihmiset eivät pariudu puhtaan monogamisesti, tai puhtaan polygamisesti. Kirkko ja kristilliset arvot ovat aiheuttaneet keinotekoisen monogamian ihmisille, mistä johtuen monilla ihmisillä on käsitys, että "monogamia" On ihmisen luonnollinen toimintatapa.
Koska naisten on kannettava riskit ja miehille lisääntyminen on evoluutioteorian näkökulmasta kustannuksetonta, miehet ovat luonnostaan pyrkyreitä. Heille on kannattavaa hankkia jälkeläisiä mahdollisimman useiden kumppanien kanssa.
Miesten kannattaa myös osallistua jälkeläisten kasvattamiseen. He voivat tuottaa resursseja, tarjota suojaa ulkoisia uhkia vastaan, jotka ensisijaisesti muodostuvat muista ihmislaumoista tai yksilöistä, mutta lisäksi luonnon uhilta.
Evoluutioteoria ei rajoitu mihinkään. Kaikki jolla voi huomioida olevan merkitystä lisääntymisen välityksellä, on merkityksellistä.
Naiset saavat miehetlä erityisesti kaksi asiaa. Geenit, joiden kanssa nainen yhdistää omat geeninsä. Geenien suhteen tärkein yksittäinen ominaisuus on lisääntymiskyky, millään muulla tekijällä ei ole merkitystä. Kaikki muut tekijät epäsuoraan kertovat lisääntymiskyvystä. Jos pohdiskelette tätä seikkaa, ei ole lainkaan ihmeellistä, että sellaiset miehet joilla on paljon valinnanvaraa naisten suhteen, ovat luonnostaan komeita ja muutenkin hyviä yksilöitä, saavat melko usein kenet tahansa naisen seksisuhteeseen. Heidän lisääntymiskykynsä on hyvä, nainen hankkiessaan jälkeläisiä näiden miesten kanssa, saa jälkeläisiä, joiden lisääntymiskyky on myös hyvä. Jos esimerkiksi kysessä on mies jolla on 100 jälkeläistä, ja nainen hankkii hänen kanssaan poikalapsen, tämä poikalapsi saattaa monistaa naisen oman geeniperimän 100 kertaisesti, jne.
Nainen tarvitsee myös suojaa ja resursseja, eli sellaisen miehen joka toimii naisen kanssa, kasvattaa lapsia, hankkii ruokaa.
Näistä muodostuu melko ilmenen jako. Polygaminen pariutuminen keskittyy geneettiseen pariutumiseen. Monogamienn pariutuminen resurssien hankkimiseen. Lisäksi kaikik yksilöt voivat vaihtelevissa määrin suorittaa kumpaakin lisääntymisstrategiaa. Monogamisesti pariutunut mies voi hankkia jälkeläisiä muidenkin naisten kanssa osallsitumatta niidenkasvattamiseen. Nainen voi hankkia jälkeläisiä alfauroksen kanssa vaikka olisi parisuhteessa monogamisesti.
Näistä päästään myös toisenlaiseen jaotteluun. Nimittäin polygamisesti pariutuvat ovat alfoja. Monogamisesti pariutuvat betoja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tämä selittää myös homoseksuaalisuuden. Ei ole erityisen haitallista, että raskauden aikainen hormonitasojen vaihtelu aiheuttaa pokkeuksia jälkeläisissä naisellisempaan tai maskuliinisempaan suuntaan, koska näillä vaihteluilla tuottaa monipuolisemman jälkeläiskunnan, ja varmistaa että omat jälkeläiset harjoittavat molempia pariutumisstrategioita.
Homoseksuaalisuutta ei ole vielä varsinaisesti selitetty tieteenpuolella uskottavasti, joten tämä selitys on siis kyseenalainen, ja voi helposti olla virheellinen, mutta tämä on silti minun arvaukseni.
Feminiiniset miehet ovat siis betoja. Naiset ovat ensisijaisesti lapsen kasvattajia, koska he kantavat kaikki raskauden kustannukset, on heille luonnollista olla automaattisest sitoutunut lasten kasvattamiseen. Feminiinisemmällä miehellä on näin ollen myös kasvatuksellisia ominaisuuksia.
Tavallaan miesten ja naisten välinen pariutumisstrategia toimii niin, että alfat pariutuvat useiden naisten kanssa, ja betat muodostavat vakituisia parisuhteita naisten kanssa, ja kasvattavat sekä alfojen jälkeläiset, että omat jälkeläisensä naisten kanssa.
Yksi tekijä joka selittää naisten helpompaa seuranlöytämistä kuin miesten on hormoonitasojen vaihtelu. Naisten seksuaalisuutta ohjaa estradiolin ja progesteronin vaihtelu, kun taas miesten testosteronitasot ovat melko tasaiset.
Toisinsanoen naiset ovat seksuaalisia vain osan ajasta, kun taas miehet ovat seksuaalisia jatkuvasti. Tästä seuraa luonnollisesti, että jos ns. pohjataso seksuaalisuudelle olisikin sama, niin vaihtelusta seuraisi, että miehet ovat keskimäärin seksuaalisempia. Se taas selittää miksi naisten on helpompi saada seksiseuraa, siis näiden muiden tekijöiden ohella.
Hormonitasojen vaihtelu liittyy myös aiemmin mainittuihin pariutumisstrategioihin. Ovulaation aikoihin kun naisen todennäköisyys tulla raskaaksi on korkeimmillaan, naiset ovat kaikkein kiinnostuneimpia maskuliinista miehistä. Eli alfauroksista, jotka hankkivat mahdollisimman monia jälkeläisiä. Kyseessä on optimointi lisääntymisyritysten ja pariutumisyritysten välillä, jossa nainen saattaa löytää betan puolisoksi ja saada alfan jälkeläisen.
Limbisen järjestelmän toiminnat selittävät kulttuuristen tekijöiden lisäksi miesten ja naisten välisen aloitteiden tekemisen eroa.
Hormonitasot vaikuttavat limbisen järjestelmän toimintaan. Estrogeeni ja progesteroni vaikuttaa mantelitumakkeiden ja otsalohkon välisiin kytkentöihin, testosteroni vaikuttaa mantelitumakkeiden ja limbisen järjestelmän välisiin kytkentöihin.
Asiasta on tosi paljon monimutkaista tekstiä, mutta olennaista tässä kontekstissa on seuraava ero:
Naisten limbinen järjestelmä kohdatessaan tunnetiloja, aiheuttaa itsetutkikeskelua ja ajattelua. Miesten järjestelmässä tunnetiloista seuraa toimintoja, ei ajattelua ja itsetukiskelua.
Toisinsanoen kun mies on kiinnostunut naisesta, hänelle on luontevaa alkaa toimimaan ja yrittää saada nainen kiinnostumaan hänestä. Naiselle on luontevaa tutkiskella tunteitaan ja miettiä miten miehen lähestymisyritykset saavat naisen tuntemaan.
Tällaiset erot pariutumiskäyttäytymisessä siis perustuvat hormoonitasoihin ja neurologiaan, eivätkä pelkästään kulttuuritekijöihin, kuten siihen että on yleisen normin mukaista odottaa miesten tekevän aloitteita ja naisten olevan passiivisia.
Naiset jaottelevat miehiä sen perusteella mikä heidän "toimintonsa on" tai tarkemmin sanottuna, minkälaisia tunteita miehet herättävät naisessa. Toiset ovat jännittäviä, toiset luotettavia, toiset hyödyllisiä jne. Eli "mikä on kunkin miehen tarkoitus".
Nämä kirjoitukseni perustuvat ensisijaisesti lukemiini tieteellisiin julkaisuihin ja niistä muodostamiini johtopäätöksiin, mutta en nyt alkanut tarkistelemaan lähteitä, vaan tiedot tulevat ensisijaisesti ulkomuistista. Toisinsanoen olen saattanut muistaa osan pahasti väärinkin tai tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Yleensä johtopäätökseni ovat tosin olleet melko luotettavia, ainakin jos vertaa sellaisiin vallitseviin käsityksiin, jotka eivät ole lainkaan tieteellisiä. Kannattaa silti olla kriittinen.
Tämä pariutumisstrategioiden ero taisi jäädä hieman kyseenalaiseksi. Eli maskuuliinisemmat naiset pariutuvat mielummin feminiinisempien miesten kanssa. Naisellinen nainen on seksuaalisesti aktiivisempi. Jos ajattelette tätä polygamian ja monogamian eroa seksuaalisen dimorfismin välityksellä, räikeän naisellinen eli estradiolin myötävaikuttama naisyksilö on enemmän naisellinen, ja taas räikeän maskuliininen mies on enemmän miehekäs. Suurempia eroja on nimenomaan polygamisessa pariutumisstrategiassa, kuten esimerkiksi urokset ovat polygamisissa lajeissa usein isompia kuin naaraat, ja monogamisessa lähemmäs samankaltaisia. Näin ollen estradiolitaso vaikuttaa naisten seksuaaliseen aktiivisuuteen, mikä on selvästikin koherentti väittämä aiempien väittämien kanssa. Mutta kääntäen vähemmän naiselliset naiset ovat vähemmän aktiivisia seksuaalisesti ja sen vuoksi myös sopivampia kumppaneita vähemmän miehekkäille miehille, jotka ovat betoja. Näin he yhdessä hankkivat keskenään jälkeläisiä, ja ovat hyödyntämättä polygamista pariutumisstrategiaa, kun taas naisellinen nainen ja miehekäs mies ovat hyödyntämättä monogamista pariutumisstrategiaa.
Mitä tästä siis kannattaa ottaa opiksi?
No jos olet mies ei ainakaan kannata mainostaa sitä ettet ole erityisen pariutumiskykyinen, vaan pikemminkin pitäisi pyrkiä sellaisiin mielikuviin, että sinulla on mahdollsimman paljon valinnanvaraa.
Lisäksi jos olet miehekäs nainen tai naisellinen mies niin miettiä sitä itselle sopivaa kumppania, minkälainen se nyt sattuu olemaan?
Ennenkaikkea luonto ei ole moraaliauktoriteetti. Meillä ihmisillä on äly ja kyky miettiä asioita, meidän ei tarvitse noudattaa mitään tarkoitusta, luonnossa ei ole tarkoitusta. Minusta on oikein pyrkiä inhimillisyyteen ja arvojen punnitsemiseen, asioiden ajattelemiseen.
Lisätekijä selittämässä sukupuolten välistä eroa pariutumismahdollisuuksissa on ikä. Naisella on vaihdevuodet ja hänen kykynsä hankkia jälkeläisiä on rajoittunut. Ajatellaampa nyt sellasita yksilöä joka valitsee puolisokseen mielummin 45 vuotiaan naisen kuin 18 vuotiaan naisen, siis sellaisessa primitiivisessä ympäristössä, jossa geenimmekin ovat pitkälti valikoituneet. 18 vuotias nainen tällaisessa ympäristössä voi hankkia vielä 20 lasta, kun 45 vuotiaan puolisokseen valitseva saattaa saada vaikka vain 5 jälkeläistä. Siis alkukantaisessa ympäristössä. On luontevaa valita sellainen puoliso, jonka kanssa hankkii ajan myötä mahdollisimman monia jälkeläisiä. Sekapariutumisen näkökulmasta on luonnollista hankkia se yksikin jälkeläienn nuoremman puolison kanssa, koska silloin alfauroksella on paremmat mahdollisuudet, että nainen saa tämän jälkeläisen kasvattajaksi betan. Jos alfa hankkii jälkeläisensä 45 vuotiaan kanssa, tällöin todennäköisyydet, että beta päättäisi valita 45 vuotiaan elämänkumppanikseen ovat huomattavast alhaisemmat. Asia ei ole aivan niin suoraviivainen, koska siinä ympäristössä, jossa ihmiset ovat kehittyneet oli melko normaalia kuukahtaa jo 40-50 vuotiaana. Huom keski-ikä oli tällöin alhaisempi, koska lapset ja alaikäiset kohtasivat todennäköisemmin kuoleman sairauden tai väkivallan vuoksi, mutta eliniän ennuste oli silti pidempi. Eli jos ihmisapinat elivät vaikkapa 25 vuotiaaksi ,heidän mahdollisuutensa elää 50 vuotiaaksi olivat kohtalaisen hyvät, sekä 10 vuotiaasta 25 vuotiaaksi elämiseen saattoi olla hyvinkinsamankaltaiset mahdollisuudet.
Eniwei miehille on luontevaa olla kiinnostuneita nuorista naisista. Tämä aiheutta vääristymän kumppaniehdokkaiden lukumäärässä iänperusteella. 25 vuotiaalla naisella on valinnavaraa käytännössä 18-70 vuotiaista miehistä. Naisilla ei ole yhtä vahvaa preferenssiä miesten iän suhteen, koska naisen raskaus on se tekijä joka rajoittaa jälkeläisten määrää.
Miehet myös saattavat pariutua kaksi kertaa, eli naisten kanssa hyvin toimeentuleva mies saattaa erota vaimostaan ja etsiä nuoremman vaimon. Sama toimii myös päinvastoin, nainen saattaa etsiä nuoremman miehen, mutta tämä on paljon harvinaisempaa. Se vaikuttaa tilastollisesti miesten ja naisten välisiin mahdollisuuksiin löytää seuraa.
Lisäksi miesten on kannattavaa pettää lähes kenen tahansa kanssa, mutta evoluution vinkkelistä naisen kannattaa pettää ainoastaan erittäin lisääntymiskykyisten yksilöiden kanssa, eli alfojen kanssa. Tällöin jo pariutuneiden yksilöiden vaikutukset mahdollisuuksiin löytää seksiseuraa tai muuta seuraa ovat hyvin erilaiset sukupuolten välillä. Pettävä aviomies voi pettää lähes kenen tahansa kanssa. Pettävä vaimo tuskin pettää sen 50 kiloisen 19 vuotiaan emo-gootti-pojan kanssa, vaan haluaa jotain ihan muuta.
Iän lisäksi jälkeläisten saaminen on luonnollisesti se puntteja tasoittava tekijä. Kun naisella on jo lapsia, harva mies haluaa tietentahtoen kasvattamaan toisen miehen jälkeläisiä.
Pariutumisstrategiat muodostavat eräänlaisen diktomian tai kaksjakoisuuden ominaisuuksiin, joita naiset etsivät kumppaneissaan.
Polygamiseen strategiaan liittyen: Seksuaalisesti jännittävät mieshenkilöt ovat juurikin "jännittäviä" tai "mielenkiintoisia" ja laittavat sydämen sykkimään, jotain sen suuntaista. Miehekkäitä ja dominoivia. Nainen haluaa alistua tällaiselle miehelle.
Monogamiseen strategiaan liittyvä mieshenkilöt ovat pikemminkin juuri sitä avioliittomateriaalia, eli velvollisuuden tuntoisia, ahkeria, luotettavia, kilttejä ja hyväsydämisiä. Nainen haluaa tuntea että mies välittää hänestä oikeasti ja heidän välilleen syntyy pysyvä side. Tavallaan naisen pitäisi löytää se kumppani ja pystyä luottamaan, että kumppani pysyy rinnalla vuosien jälkeenkin.
Näihin liittyen erittäin olennainen ero on että maskuliininen ja testosteroni pumpattu mies jolla ei ole naisellisia ominaisuuksia on huono vanhempi, ja nainen ei halua sellaista miestä huolehtimaan jälkeläisistään.
Vastaavasti kiltti ja hyväsydäminen, velvollisuudentajuinen, luotettava mies on hyvä vanhempi jälkeläisille.
Sosiaalinen status ja siihen liittyvät mielikuvat laumahierarkiasta ja johtajuudesta liittyvät näihin molempiin asioihin, ja on siinä mielessä monimutkaista, ettei näitä sosiaalisuuden eri puolia voi kovin selkeästi laittaa kumpaankaan lokeroon. Mutta ihmiset ovatkin välimuotoja, eli eivät puhtaasti mono- tai polygamisia. Johtajuus esimerkiksi tarkoittaa luonnollisesti dominoimista ja huipulle kiipeämistä, mutta toisaalta asema ja sosiaalinen status tarkoittaa myös resursseja, jotka liittyvät pikemminkin tähän monogamisen pariutumiseen. Kuitenkin kaikki lisääntymiskyvystä kielivät ominaisuudet menevät enemmän geneettisen preferenssin puolelle, mutta lisääntymiskyky on silti tärkeimpiä ominaisuuksia, monogamisestikaan ei voi olla järkevää pariutua lisääntymiskyvyttömän kanssa. No ei sinänsä ole tärkeätä pystyä sijoittaman näitä asioita kumpaankaan lokeroon.
Sosiaalisuus on kaikesta huolimatta ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia, ystävyyssuhteiden muodostaminen, yhteistyökykyisyys, ongelmanratkaisu. Olemme laumaeläimiä, ja kaikkein tärkeintä on tulla toimeen oman heimonsa kanssa. Yhteiskunta on niin suuri ettei meillä enää ole omaa heimoa, mutta meillä on edelleen samat signaalit jotka liittyvät laumahierarkiaan.
Uni ei vielä tule vaikka aamulla onkin herätys niin ajattelin lisäillä tänne jotakin tekstiä :)
Tässä mono- ja polygamisessa jaottelussa on mielestäni tärkeää painottaa etteivät ihmiset ole puhtaasti kumpaakaan tyyppiä, eivätkä ole myöskään yksilöt. Pikemminkin näihin ryhmiin on tietyllä esiintymistaajuudella ja -vahvuudella liitettävissä ominaisuuksia, jotka voivat yksilöissä esiintyä vapaasti vaihdellen. Tällaiset jaottelut kertovat pikemminkin tilastollisista odotusarvoista kuin yksittäisistä ihmisistä. Tilastolliset odotusarvot voivat myös kertoa mahdollisuuksista löytää kumppani tai tulla toimeen jonkun tietyn ihmisen kanssa.
Mutta ei tarvitse mitä tyyppiä itse on, eikä mitään sellaista. Vaikka tällaisista ihmisen kehittymiseen vaikuttavista olosuhteista ja niiden konkreettisessa näkymisessä tavallisessa elämässä tulee tietoiseksi, ei maailma ole muuttunut yhtään erilaiseksi. Kaikki toimii edelleen kuten ennenkin. Yhtä hyvin ihmiset voivat sopia näihin kaikkiin määritelmiin, tai olla sopimatta niihin kaikkiin. Meillä ihmisillä on järki ja kyky ajatella asioita. Voi ihan itse miettiä ja päättää kuinka toimii, viettejä ei ole pakko noudattaa. Mies voi olla fyysisesti vahva ja omata miehekkäitä piirteitä, ja myös omata naisellisia piirteitä ja olla kilttiluontoinen. Nainen voi olla kaunis ja poikkeuksellisen naisellinen, mutta silti olla vähän sanotaanko nyt vaikka konservatiivisempi seksuaalisuudeltaan.
Omilta ominaisuuksiltani en mahdu hyvässä mielessä kumpaankaan ryhmään. Näiden perusteella en ole kovin miehekäs mies, enkä myöskään omaa naisellisempien yksilöiden positiivisia ominaisuuksia. Työttömänä ja yksinäisenä on vaikea markkinoida itseään velvollisuuden tuntoisuuden, sosiaalisuuden tai kilpailuhenkisyyden avulla.
Kaikesta huolimatta toivon vielä joskus löytäväni seuraa, vaikka se todellisuus jonka kohtaan onkin juuri samalla tavalla ikävä kuin se on monelle muullekkin tällä palstalla kirjoittelevalle mieshenkilölle. Yksinäisten vuosien katkeroittavasta vaikutuksesta ja mukana hiipineestä epätoivoisuudesta huolimatta, haluaisin toivoa asioiden vielä joskus muuttuvan. On mukavaa ajatella, että vielä joku päivä löytäisi itselleen sen kumppanin jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä, tai löytää mahdollisuuden edes tutustua johonkin tosi mukavaan ja fiksuun naiseen.
Toivottavasti palstan naiset ja miehet löydätte puolisonne joskus myös :)
Jotta näitä kirjoituksia voisi ymmärtää täytyisi myös ymmärtää evoluutiota ja sen tuottamia vaikutuksia. Miten se kausaalisuus geenien tasolta muodostuu arkipäivisesti kokemamme elämän tasolle? Tällaiset ovat hyvin yleisluontoisia evoluutioteoriaan liittyviä kysymyksiä, eivätkä sinänsä tarkalleen ottaen liity parinvalintaan tai sinkkuuteen.
Tämä on siksi tärkeää ottaa esille, ettei muodosteta virhe tulkintoja.
Esimerkiksi seksuaaliset vietit, impulssit, jotka ohjaavat ihmisiä jälkeläisten hankkimsieen, eivät ihmisten arkisen elämän tasolla tarkoita halua hankkia jälkeläisiä. On evoluutionvinkkelistä hyödyllistä, että yksilöt pyrkivät hankkimaan jälkeläisiä,mutta se ei tarkoita, yksilöiden tietoisesti ajattelevan jälkeläisten hankintaan. Syntyvät mekanismit voivat olla viettejä. Esimerkiksi yksilöt haluavat harrastaa seksiä kun kohtaavat tiettyjä ärsykkeitä. Tämä johtaa jälkeläisiin.
Toisinsanoen täytyy hahmottaa että on olemassa "ekologinen lokero" tietyntyyppisille geeneille. Mutta tämän "lokeron" voi täyttää monella eri tavalla, eivätkä ne kaikki ole täytettyjä.
Ihan kivoja itsestäänselvyyksiä, suosittelen lukemaan Henry Laasanen teorioita myös mitä tulee samaan aiheeseen,
Vai niin. Sanois JK. Minä sanon, että jätät tuossa aika monta seikkaa huomiotta. Kulttuurin ja miten ihminen muokkautuu siihen. Sekä psykologisen puolen, eli miten ihmiset kokee nämä asiat ja mikä koetaan psykologisesti mielekkääksi.
Niin jätinkin melkein kokonaan huomiotta, muutamaa sivuhuomiota lukuunottamatta. Mutta olis tärkeätä pystyä kuromaan tällaisten teoreettisten näkökulmien ja käytännön väliset yhteydet umpeen, jos mahdollista. Jos se ei ole mahdollista, silloin nämä teoreettiset näkökulmat ovat virheellisiä, tai tietoa liian vähän. :D
Tässä valossa jos tarkastellaan e-pillereitä ja niiden yleisen käytön vaikutuksia yksinäisyyteen, niin minkäslaisia johtopäätöksiä te tekisitte?
epistolan pointti on? Mitä asiaa haluat ajaa, muuttaa, viestittää, miten nuo teoriamietiskelysi on parantanut tilannettasi?
"...silloin nämä teoreettiset näkökulmat ovat virheellisiä, tai tietoa liian vähän.."
?????
Onko nämä teoriat oikeita tai vääriä riippuen siitä, miten jaksat "...teorianäkökulmia ja käytännön välisiä yhteyksiä kuroa umpeen......" ??????
Myyttistä tekstiä vai ?
Onko nämä teoriat oikeita tai vääriä riippuen siitä, miten jaksat
"...teorianäkökulmia ja käytännön välisiä yhteyksiä kuroa umpeen......" ??????
Myyttistä tekstiä vai ?
Evoluution vinkkelistä voidaan esimerkiksi sanoa että artkisissa olosuhteissa elävien olentojen olisi pitänyt sopeutua kylmään ilmastoon parantamalla lämmöneristyskykyä.
Mutta jos tarkastellaan tällaisen teoreettisen johtopäätöksen ja käytännön välistä yhteyttä, pitää huomioida, mitä itseasiassa on tapahtunut. Karvanpituuteen vaikuttava geeni on voinut muuttua. Voimme käytännössä havaita jonknu pitkäkarvaisen olennon.
Mutta jos emme löydä sellaisia havaintoja joita odotamme, niin ehkä silloin teoreettinen lähestymistapa on tuottanut vääränlaisen odotuksen. Ehkä eläimet ovat oppineet rakentamaan parempia pesiä eivätkä ole kasvattaneet pidempää karvaa. Tai ehkä ne tuottavat paremmin lämpöä, osaavat sietää alhaisempia lämpötiloja, voivat kontrolloida ruumiin osien lämpötilaeroja... jne...
Tästä ketjusta löytyy väittämä että naisten on kannattavaa saada jälkeläisillensä mahdollisimman lisääntymiskykyiset geenit mieheltä. Pitäisi osoittaa miten se näkyy käytännössä, minkälaisia impulsseja naisilla on, jotka tämän lopputuloksen tuottavat. TAi ehkä koko johtopäätös on väärä.
Tämä virhe on pakko oikaista, piti sanoa:
"osaavat sietää alhaisempia *ruumiin*lämpötiloja" :D
"naisten kannattaa saada mahd.hyvät geenit.."
mutta tämähän on itsestäänselvyys! Vai meinaatko, ettei tälle asialle tosimaailmassa näyttöjä löydy. Eli toivotko, että tämä (sanojesi mukaan) "johtopäätös" olisi väärä.
ps. taitaa olla niin, että ainoa tulkittava asia tässä on vain tuo geenien hyvyyden määritelmä
Ensisijainen määritelmä, joka mielestäni ei muutu, on lisääntymiskykyisyys.
Mutta tekijät jotka johtavat lisääntymiskykyyn vaihtelevat.
Pitäisi tästä lähtä nukkuman niin en nyt yritä kirjottaa mitään kummoista, eikä mulla edes ole mitään valmiita vastauksia. Seksuaalisuuteen liittyvät impulssit ja käytös ovat ainakin olennaisia lisääntymiskykyyn liittyen, siis naisen näkökulmasta ajateltuna, minkälainen miehen seksuaalisuus on naisen mielestä kiinnostavaa?
Minusta nainen haluaa kokea olevansa erityinen kahdella eri tavalla.. Nainen haluaa että hänen miehellään on valinnan varaa, ja hän valitsee juuri tuon naisen. Mutta hän haluaa myös luottaa, että mies oikeasti välittää juuri hänestä, on aidosti kiinnostunut.
Jälkimmäinenn liittyy pikemminkin mainittuun monogamiseen tunnesiteen muodostumiseen, kun taas ensimmäinen liittyy pikemminkin lisääntymiskykyyn liittyvään valinnan varaan. Mielestäni erittely perustuu naisen tunteisiin.
Näköjään kirjoitin kuitenkin jotain.. :D
Mietityttää että vaikuttaakohan e-pillereiden hormoonit naisten seksuaalikäyttäytymiseen tässä suhteessa, että he ovat vähemmän todennäköisiä toimimaan tavalla, joka johtaa parisuhteeseen ollessaan pillerikuurilla? Eli pikkeminkin harrastamaan polygamiaan liittyvää seksiä todennäköisemmin, ja hylkäämään monogamiseen pariutumisestrategiaan liittyvät kumppanit todennäköisemmin?
Ainakin lääketeolisuuden vinkkelistä tarkasteltuna, jos pillerit nostavat seksuaaliviettiä, niin niitä menee myös enemmän kaupaksi, koska on vähemmän todennäköistä, että käyttö loppuu tarpeettomuuden vuoksi.
Jokin tilastollinen ilmiö saattaisi löytyä tähän suuntaan... Mutta en sitten tiedä. :D
Sä et kyllä tiedä mitään e-pillereistä. Hhahahahah. Ne laskevat seksuaalista halua eivät kasvata sitä. Lue ensin faktoja ennen kuin täällä teet jotain johtopäätöksiä.
Tämä olikin tällaista aprikointia, mutta ainakin pillerit vaikuttavat seksuaaliseen käyttäytymiseen :)
Selvittelin asiaa ja näyttää siltä että olette erehtynyt... Useimpien tutkimuksien mukaan naisten e-pillereiden käyttö kasvattaa seksuaalisuutta, mutta poikkeuksia on riippuen pillerityypistä ja muutenkin vaihtelua on yksilötasolla. Riippumatta näistä seikoista tulokset ovat niin sekalaisia, ettei kausaalisuuden rakenneta pystytä osoittamaan tehtyjen tutkimuksien perusteella kokonaisvaltaisesti.
Vallitseva kultturi ja erityisesti uskonto vaikuttaa ihmisten tapaan valita kumppaninsa. Kirjoituksessa jäi vähän lyhyeksi tuo kuvaus uskonnon merkityksestä, mutta sivuhuomautuksella ajoin takaa kristillisten arvojen tarkottavan monogamista parisuhdekulttuuria, ja niiden jatkuva mureneminen korostaa polygamista käyttäytymistä.
:D
:(