Olen töissä eräällä ns julkisella alalla ja osa on varmasti nähnytkin TV : ssä tai lehtien sivuilla ym mainoksissa.
Aikoinaan ajattelin että kun pääsin nykyiseen työhöni että nyt potkaisi onni, hyvä palkka ja pääsee vaikka minne.
Pitkäänhän se näin olikin kunnes alkoi miettiä että olisi kiva seurustella taas.
Nykyään se on vain ongelma että hyvin moni tunnistaa minut " Ai siis kyllähän mä tuon tunnen" vaikka loppujen lopuksi kukaan ei tunne.
Ne kenestä voisi olla oikeasti kiinnostunut ei jaksa uskoa että olisin sinkku ja miksi hänestä olisin kiinnostunut ja sitten taas ne onnenonkijat taas roikkuvat hihassa mistä ei ole kiinnostunut.
En ole missään keltaistenlehtien julkkispalstoilla. En hölmöile mitään.
Joskus sitä vain toivoisi että voisi tutustua ihmisiin ihan puhtaalta pöydältä.
Julkisuus on loppujenlopuksi aivan jostain....
Aikoinaan ajattelin että kun pääsin nykyiseen työhöni että nyt potkaisi onni, hyvä palkka ja pääsee vaikka minne.
Pitkäänhän se näin olikin kunnes alkoi miettiä että olisi kiva seurustella taas.
Nykyään se on vain ongelma että hyvin moni tunnistaa minut " Ai siis kyllähän mä tuon tunnen" vaikka loppujen lopuksi kukaan ei tunne.
Ne kenestä voisi olla oikeasti kiinnostunut ei jaksa uskoa että olisin sinkku ja miksi hänestä olisin kiinnostunut ja sitten taas ne onnenonkijat taas roikkuvat hihassa mistä ei ole kiinnostunut.
En ole missään keltaistenlehtien julkkispalstoilla. En hölmöile mitään.
Joskus sitä vain toivoisi että voisi tutustua ihmisiin ihan puhtaalta pöydältä.
Julkisuus on loppujenlopuksi aivan jostain....
Vastaukset 6
Vanhimmat
On aika vähän mitä voit tehdä, kun pitää koko ajan miettiä mistä jää jälki ja kuka näkee. Kun tapaat ihmisen ja jos hän tunnistaa, niin se värittää jo ennakolta koko touhun.
Jätin nuorempana paljon tekemättä nimeni vuoksi, koska se oli jo nimi. Haaveilin töistä, jotka olisivat jossain vaiheessa vaatineet julkisen statuksen, mutta pelkäsin sitä ja nimeäni niin että jätin tekemättä ja menemättä. Joskus harmittaa, mutta on siinä se hyvä puoli että minulla oli yksityisen ihmisen suoja sen aikaa.
Nyt olen taas ajautunut projektiin, joka vie väistämättä nimeni julkiseksi. Olen aikuisempi ja odotan suorastaan pahinta. Olen päättänyt tehdä tämän työn koska se on niin mielenkiintoinen ja toisaalta tarvitsen siihen myös nimeä. Joten menköön. Tiedän että ihmisten suhtautuminen muuttuu, mutta mä olen aina tuntenut itseni ulkopuolisksi muutenkin. Vilpittömiä ihmisiä on muutenkin todella vähän.
Kun olet kerran laittanut naamasi suomalaiselle tähtitaivaalle, se on ja pysyy. Kannattaa miettiä uran koko pituutta jo nyt. Mihin voit siirtyä tai kehittyä seuraavaksi, koska tavallisen ihmisen duuneihin ei ole paluuta. Tuotteista ja laajanna osaamistasi. Tuotantoon, valmennukseet tms., mikä sitten onkaan alasi.
Pidä tiukkasti mielessä mitä sinä olet ja mitkä ovat arvosi.
Äläkä liitottele sitä kiroukseksi, sä teit töitä hampaat irvessä päästäksesi sinne? Ja vain hämäläiset leuhkii peittämällä sen haukuksi. Mikä tän aloituksen tarkoitus oli? Oikea avautuminen vai säälip.llua?
Olet siis yksi niistä sadoista ns. taviksista, joita käytetään mainoksissa ja arkistokuvituksessa. Katsele itsellesi kumppania samoista työympyröistä, ja sitten sitä tunnistamis- ja luulemisongelmaa ei enää ole.
Ainahan sitä ihminen saattaa kuvitella että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella mutta onkohan se sittenkään? Jokatapauksessa jos/kun et sössi etkä näkyile lööpeissä luulisi ihmisillä sinusta olevan kuitenkin suhteellisen positiivisen kuvan eikä se julkisuus silloin liene niin hirveästi haittaa varsinkin kun se tuo sinulle leipää pöytään. Oman valinnanhan olet aikoinasi tehnyt ja sen kanssa pitää oppia elämään, jos ei opi vaihda alaa niin kyllä kansa sinut unohtaa muutamassa vuodessa.
Ei kannata mennä töihin jos palkinnoksi saa ainoastaan käytettyä huoranpillua
Julkisuuden kirous on todellakin paha, ihmiset luovat sinusta mielikuvan tuntematta sinua. Ja sitten ne "onnen onkijat" ja julkisuuden metsästäjät, jotka loppujen lopuksi haluavat ainoastaan hyötyä sinusta. En kadehdi elämäntilannettasi, olematta julkkis, omalla asuinpaikkakunnallani kuulun kuitenkin siihen kastiin "apinan tuntevat kaikki vaikka apina ei tuntisi ketään" ja sekään ei ole mukava asia. Vaikka tämä nyt yhdenlaista sanahelinää onkin, niin yritä uskoa, että jostain vielä tupsahtaa joku joka haluaa ihan itse luoda sinusta itselleen mielikuvan ja oppii tuntemaan sinut siltä pohjalta...koskaan kun ei voi tietää millä oksalla se pieni "piru" istuu:)
Aina löytyy näitä jotka ei seuraa mitenkään julkisuuden menoa. Ehkä etsit seuraa liian läheltä.