Usein sanotaan, että ollaan tyytymättömiä juuri sinkkuuteen ja pitäisi jostakin kaivaa itselleen se kumppani, vaikka baarista tai mistä tahansa muualta. Siihen ajattelumalliin liittyy myös se, että pelätään yksinoloa sekä petytään ja masennutaan, kun esimerkiksi baarista ei tule naista tai joku nainen ei löydä itselleen kunnollista miestä sitten kirveelläkään. Erityisesti miesten puolelta on tyytymättömyyden pohjalta tullut ilmaus "naisten seksuaalinen valta", jossa kai tarkoitetaan sitä, että naisilla on houkuttelevan ulkomuotonsa takia paljon valtaa houkutella miehiä luokseen, valita heistä sopivimmat ja torjua loput. Ja miehethän sitten usein tekevätkin kieli poskessa näitä aloitteita sun muuta mukavaa.
Mutta totuus on, että kukaan ei pohjimmiltaan tarvitse kumppania, ei yhden yön juttuihin eikä parisuhteeseen. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta näin se todellisuudessa on. Se tarve on ainoastaan oman mielen tuotosta. Kun ehdollistuneeseen ja ohjelmoituun mieleen samaistuminen lakkaa, lakkaa myös aikakäsitys, pettymys, kiukku, masennus, alempitasoisuus, naisten seksuaalinen valta ja lukemattomat muut seikat. Koska niitä ei ole kuin ihmismielissä. Esimerkiksi alempitasoisuus ja naisten seksuaalinen valta loppuu tasan tarkkaan siihen pisteeseen, kun mies ei enää tarvitse naista. Naista tai miestä voi toki edelleen haluta, mutta se ei enää ohjaa ajattelua pakonomaiseksi, kuten tarvitsemisessa. Mitään ei tarvitse tehdä tai saada, ei ole mikään pakko. Voi vapaasti valita ja haluta, mutta kukaan ei pakota eikä mitään tarvitse.
Jos sinulla on kumppani, olet parhaassa tilassasi juuri nyt. Jos olet sinkku, olet aivan yhtä samassa määrin parhaassa tilassasi juuri nyt. Mitään eroa ei ole. Sinkkuus ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin parisuhde tai jatkuvat yhden yön jutut. Aivopesty mieli ei tosin tajua tätä, eikä kuulukaan. Mieleen samaistuminen lakkaa tästä hetkestä lähtien, jos mieli aiheuttaa sinulle kärsimystä erinäisten asioiden johdosta. Mitään ulkoista ei tarvitse muuttaa, vaan kaikki käy parhain päin juuri nyt, mielen tuolla puolen, pelkän olemisen avulla.
Sanotaan, että mies ja nainen ovat kokonaisen ihmisen puolikkaita, ja sanotaan myös, että jos nämä puolikkaat kohtaavat, kuten yhden yön jutuissa ja parisuhteissa käy, seuraa ykseyden tila. Mutta minä sanon, että ykseyden tila, onnellisuus, autuus, taivaissa oleminen, millä nimellä haluattekaan kutsua tuota tilaa, voidaan kokea jopa huomattavasti syvempänä, ilmankin tuota maallista pariutumisrituaalia. Se tapahtuu vain olemalla läsnä tälle hetkelle ja nakkaamalla ajatukset sivuun. Olemalla läsnä nykyhetken todellisuudelle me emme ole yksin, vaan yhtä kaiken todellisuuden kanssa. Ei tosin tämä meidän ruumiimme ole kuin mätänevä ulkomuoto, mutta mitä itse muodon alla onkaan - pysyvämpi olemisen ja ykseyden tila, joka ilmenee erilaisina ulkoisina muotoina ja muodonmuutoksina, joita meidän silmämme näkevät. Tämä, mitä silmämme näkevät, ovat vain Jumalan luomistyön tulosta, ja mekin olemme vain saman pinnan alla piilevän olemisen aiheuttaman luomistyön eli muodoksi muuttumisen tulosta. Meidät tanssitaan. Vaan missä on Jumala? Kaikkialla siellä, minne tavanomainen silmämme ei ulotu, ehkä jossain elektronipilvien tai vaikkapa vain puhtaan energian tasolla, tai mistä minä sen tietäisin. Sydämemme ainoastaan voi jumalallisen läsnäolon aistia, koska mieli ei siihen koskaan kykene.
Joten siis, kun joku valittaa olevansa sinkku ja yksin, hän ei olekaan aivan yksin; hän on jo yhtä kaiken olevaisen kanssa. Mieleen ei tarvitse myöskään samaistua, koska se aiheuttaa vain turhaa hämminkiä elämässä turhien kärsimysten ja aikakäsitysten muodossa. Emme me ole puolikkaita ihmisotuksia vaikka sanotaankin niin, me voimme olla kokonaisia ja ehjiä täsmälleen nyt.
Mutta totuus on, että kukaan ei pohjimmiltaan tarvitse kumppania, ei yhden yön juttuihin eikä parisuhteeseen. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta näin se todellisuudessa on. Se tarve on ainoastaan oman mielen tuotosta. Kun ehdollistuneeseen ja ohjelmoituun mieleen samaistuminen lakkaa, lakkaa myös aikakäsitys, pettymys, kiukku, masennus, alempitasoisuus, naisten seksuaalinen valta ja lukemattomat muut seikat. Koska niitä ei ole kuin ihmismielissä. Esimerkiksi alempitasoisuus ja naisten seksuaalinen valta loppuu tasan tarkkaan siihen pisteeseen, kun mies ei enää tarvitse naista. Naista tai miestä voi toki edelleen haluta, mutta se ei enää ohjaa ajattelua pakonomaiseksi, kuten tarvitsemisessa. Mitään ei tarvitse tehdä tai saada, ei ole mikään pakko. Voi vapaasti valita ja haluta, mutta kukaan ei pakota eikä mitään tarvitse.
Jos sinulla on kumppani, olet parhaassa tilassasi juuri nyt. Jos olet sinkku, olet aivan yhtä samassa määrin parhaassa tilassasi juuri nyt. Mitään eroa ei ole. Sinkkuus ei ole yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin parisuhde tai jatkuvat yhden yön jutut. Aivopesty mieli ei tosin tajua tätä, eikä kuulukaan. Mieleen samaistuminen lakkaa tästä hetkestä lähtien, jos mieli aiheuttaa sinulle kärsimystä erinäisten asioiden johdosta. Mitään ulkoista ei tarvitse muuttaa, vaan kaikki käy parhain päin juuri nyt, mielen tuolla puolen, pelkän olemisen avulla.
Sanotaan, että mies ja nainen ovat kokonaisen ihmisen puolikkaita, ja sanotaan myös, että jos nämä puolikkaat kohtaavat, kuten yhden yön jutuissa ja parisuhteissa käy, seuraa ykseyden tila. Mutta minä sanon, että ykseyden tila, onnellisuus, autuus, taivaissa oleminen, millä nimellä haluattekaan kutsua tuota tilaa, voidaan kokea jopa huomattavasti syvempänä, ilmankin tuota maallista pariutumisrituaalia. Se tapahtuu vain olemalla läsnä tälle hetkelle ja nakkaamalla ajatukset sivuun. Olemalla läsnä nykyhetken todellisuudelle me emme ole yksin, vaan yhtä kaiken todellisuuden kanssa. Ei tosin tämä meidän ruumiimme ole kuin mätänevä ulkomuoto, mutta mitä itse muodon alla onkaan - pysyvämpi olemisen ja ykseyden tila, joka ilmenee erilaisina ulkoisina muotoina ja muodonmuutoksina, joita meidän silmämme näkevät. Tämä, mitä silmämme näkevät, ovat vain Jumalan luomistyön tulosta, ja mekin olemme vain saman pinnan alla piilevän olemisen aiheuttaman luomistyön eli muodoksi muuttumisen tulosta. Meidät tanssitaan. Vaan missä on Jumala? Kaikkialla siellä, minne tavanomainen silmämme ei ulotu, ehkä jossain elektronipilvien tai vaikkapa vain puhtaan energian tasolla, tai mistä minä sen tietäisin. Sydämemme ainoastaan voi jumalallisen läsnäolon aistia, koska mieli ei siihen koskaan kykene.
Joten siis, kun joku valittaa olevansa sinkku ja yksin, hän ei olekaan aivan yksin; hän on jo yhtä kaiken olevaisen kanssa. Mieleen ei tarvitse myöskään samaistua, koska se aiheuttaa vain turhaa hämminkiä elämässä turhien kärsimysten ja aikakäsitysten muodossa. Emme me ole puolikkaita ihmisotuksia vaikka sanotaankin niin, me voimme olla kokonaisia ja ehjiä täsmälleen nyt.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ymmärrän täysin teitä rakkaita lukijoitani, jotka annoitte miinusta todennäköisesti siksi, että ette ole kanssani samaa mieltä. Ei todellakaan ole helppoa lukea sellaista tekstiä, jossa kyseenalaistetaan kaikki se mitä te olette ennen omaksuneet ajattelemaan. Jos haluatte tavanomaista, täynnä kärsimystä olevaa kuolevaisen elämää jatkaa, se sopii vallan mainiosti minulle ja voitte myös keskittyä niihin hauskoihin satusetiin, jotka maalaavat tähtiä taivaalle ja innolla käyttävät mielikuvitustaan sydämen asemesta. He ovat varsin täpinöissään yleisestä ihmisten keskuudessa vallitsevasta ohjelmoinnista, jonka karkeloihin he kernaasti teidätkin haluavat saada mukaan, oivaltamatta paremmasta yhtään mitään.
Minä annan sinulle nykyään miinusta lukematta muuta kuin ensimmäisen lauseen.
Miksi lukea koko viestejäni alkuunkaan, jos et halua ymmärtää selostamaani totuutta?
Vai haluaisitko, että kuvailisin totuutta sankskriitiksi:
Lhhokfiffijfvkblgyrsjgrstducjchoälämönjoufyeeysysttthsjzjvlvidkvvfzmn.
Ymmärtäisitkö ja lukisitko sitten paremmin?
Hm, mitäpä tähän nyt sitten kirjoittaisi... olen näköjään jumittautunut tälle palstalle viime aikoina, sekin lienee oman mieleni aiheuttamaa ehdollistumista.
Uskon että olet monessa asiassa oikeassa. Luulen että Karl Marx oli ensimmäinen merkittävä kirjailija joka käsitteli ihmistä keskeisesti sosiaalisena konstruktiona ja jonka ajatusmallin mukaan kaikki ihmiset on ohjelmoitu operoimaan niiden ideoiden pohjalta joita heihin on ympäristön vaikutuksesta asetettu. Meille pystytään periaatteessa uskottelemaan mitä vain, jos se tehdään tarpeeksi tehokkaasti ja tarpeeksi nuoressa iässä, jolloin emme vielä kykene suhtautumaan kriittisesti erilaisiin väittämiin. Minkä verran ihmisen ajatuksista tai tunteista on loppujen lopuksi omaa lienee melko marginaalinen osuus.
Mutta toisaalta, oletko miettinyt asiaa siltä kantilta, että sinutkin on osaltasi aivopesty? Ehkä olet itse joutunut kokemaan siinä määrin pettymyksiä elämässäsi että olet ikään kuin luonnostaan kehittänyt defenssin, joka torjuu ehdollistumisen? Oma elämänfilosofiasi on subjektiivinen, se mikä toimii itsesi kohdalla ei välttämättä toimi yhtä hyvin muiden kohdalla.
Fiksusti kirjoitettu viimeinen kappale. Voisihan kuka tahansa aivopestä meidät toisaalta eikä kukaan sitä huomaisi, mutta voisiko myös olla mahdollista, että jokin olennainen oivallus vapauttaisi meidät kokonaan tuon kaiken aivopesun vallasta? Jos et ajattele mitään ja pystyt irtautumaan mielestäsi, joka niitä ajatuksia, myös aivopestyjä, tuottaa, niin onko se enää mitään aivopesua? Vai voisiko se olla tuosta kaikesta vapautettua, siis pelkkä oleminen, jossa ei tarvitse samaistua ehdollistuneeseen ja ohjelmoituun mieleen? Voisiko se olla mahdollista? Oletko itse kokeillut? Ja tarvitseeko pelkkää perustilaa eli olemista kutsua miksikään defenssiksi? Onko sille edes nimeä? Minä ymmärtäisin pikemminkin defenssien olevan kaikkea sitä, jolla pyritään kieltämään sen, mikä syvimmältään jo on. Ajattele taikuria, joka hypnotisoi kokelaan näkemään sen mitä ei ole ja kieltämään sen mikä on. Tästä on kysymys.
Jos toiset ihmiset olisivat avoimia ottamaan tämän filosofoinnin ensinnäkin vastaan ja kokemaan sen kaiken itse, niin sitten voisimme puhua uudelleen siitä, että onko se subjektiivista vai kenties jotain muuta. Useimmilla nimenomaan on sellainen luontainen taipumus defenssin omaisesti torjua puheeni, koska heidän mielensä pyrkii suojelemaan viimeiseen asti itse kehittämäänsä egoa, jotta se ei tuhoutuisi. Pettymyksetkin ovat loppuviimeksi mielen ansiosta, ei meidän. Miten muuten voisin sanoa, että en tunne enää pettymyksiä, niin kuin ennen, kun samaistuin mieleeni?
Niin. Vaikea tuohon on suoralta kädeltä esittää mitään hyviä vasta-argumentteja. Joku on joskus sanonut, että omaan elinympäristöön sopeutuminen on avain nykymaailmassa selvitymiseen, ja että ne asiat joita itse koemme mielessämme, siis kaikki se, mikä rakentuu omalle, päänsisäiselle valkokankaallemme tekevät elämästä elämisen arvoisen. Tietenkään tämä viimeksimainittu ei suoranaisesti implikoi sitä, että kaikki ihmiset jaksaisivat tavoitella tällaisia ns. elämisen arvoisia hetkiä, joillakin yksinkertaisesti on niin huonot oltavat ettei hyvän tahtoon jaksa uskoa.
Elämä on kuitenkin lyhyt, ja ehdollistuneena olentona ihminen ikään kuin luonnostaan tavoittelee elämyksiä ja pyrkii uudistamaan itseänsä. Haluamme kokea ja kokea, kertoa kokemuksistamme eteenpäin, värittää valkokangasta, tehdä omasta pienestä elokuvastamme näkemisen arvoisen. Haluamme vastinetta rahoillemme ja vieläpä moninkertaistaa sen. Maslow´n tarvehierarkian huipulla ihmisestä tulee lähes väistämättä turhamainen. Ei kuitenkaan kaikista. Mutta miksi? Onko integraatio avainsana? Luoko yhteenkuuluvuuden tunne ratkaisevan stimulantin? Entä mitä loppujen lopuksi merkitsee yhteenkuuluvuus ja millä asteikolla siitä ylipäätään voidaan puhua?
En kirjoita tähän viestiin enempää, vaikka mieli tekisikin. Sinun vuorosi.
Silmäilin Wikipediasta hieman tuota Maslowin hierarkiaa ja kyllähän sen ymmärtää, että kun tarpeeksi kasaa tarpeita päänsä sisälle, niin silloin riski turhamaisuudelle on olemassa. Silloin elämisen arvoisia hetkiä voi olla vähemmän, toisin kuin sellaisilla, jotka kykenevät ymmärtämään, että koko elämä voi itse asiassa olla elämisen arvoinen hetki. Maallinen ulkomuoto ja mieli omaa erilaisia tarpeita, mutta omaako jokaisessa piilevä ilmentymätön seikka? Ilmentymättömällä tarkoitan sitä mikä on muotojen ja mielen ymmärryskyvyn tuolla puolen. Jotkut käyttävät saman asian ilmaisemiseksi tietoisuutta, vapautta, onnea, rakkautta, Jumalaa, mitä vain. Sitä voisi siis kukin omalla kohdalla miettiä tekstini pohjalta, että onko integraatio ja yhteenkuuluvuus, josta niin paljon vouhotetaan ja jota kylläkin tapahtuu vain muotojen tasolla, sittenkään niin merkityksellistä kuin yleisesti annetaan ymmärtää.
Ja miten ajattelit luoda elämisen arvoisen elämän vain pelkästään olemalla kaikkialla läsnä? Ihminen voi tiedostaa maailmankaikkeuden olevan läsnä kaikessa ja olevansa osa sitä, mutta oman elämänsä hän kuitenkin joutuu rakentamaan ympärillään olevista palikoista, joihin kuuluu myöskin muut ihmiset ja rakkaat.
On suhteellisen abstraktia ja ehkä vähän naiiviakin kuvitella, että tulisimme ihmisinä hyvin toimeen ilman toista ihmistä. Kuten olen monasti aikaisemminkin sitä painottanut, niin ihminen on laumasielu samoin kuin monet eläimetkin, eikä kykene kuin harvoissa tapauksissa tulemaan toimeen yksinään.
Sinkkuna ja yksinkin tietysti tulee toimeen, mutta se ei ole ihmisen ideaali olotila vaan toisaalta hyvin pitkälle olosuhteista johtuva pakko. Monet haluaisivat sen rakkaan rinnalleen, mutta mahdollisuudet siihen voivat olla supistuneet kovin olemattomiksi ja siksi tuo ei käytännössä toteudu vaikka halua siihen olisikin.
Yhteenkuuluvuudella ihminen mahdollistaa myöskin oman elinkelpoisuutensa ja mahdollisuutensa selviytyä pahoinakin päivinä kuten sairastuttuaan. Ihminen ei tarvitse toista ihmistä pelkästään seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen ja kaikkeen siihen läheisyyteen, jota ihminen toki kaipaa ja tarvitsee. Ihmisen elämänkaari vaan on sellainen, että siinä turvataan myöskin vanhuuden hyvinvointi ja autetuksi tulemisen tarpeet. Yksinäinen vanhuus ei ole sinun ajatusmaailmassasi kovinkaan huomioon otettu näkökanta vaan ajattelet ja katsot pelkästään ehkä tietystä ikänäkökulmasta tätä omaa ideologiaasi.
Mielestäni olet jollain tapaa ylienergisoinut ajattelusi pois ihmisen tositarpeista ja henkistänyt ihmisen liikaa lähelle Jumalisuutta, johon ihmisen on tässä maallisessa olotilassaan mahdoton päästä.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta olemme tosiaan vain ihmisiä, joilla on tosi tarpeet ja mikään henkistyminen ei näitä tarpeita voi kuitenkaan meiltä viedä pois vaikka kuinka ajattelisimme hienosti olevamme kaikki globaalisti yhtä ja yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Niin olemmekin, mutta totuus on se, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja se on jo Sanassakin meille sanottu vaan hän tarvitsee toista ihmistä rinnalleen avuksi ja tunteakseen itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi ja tunteakseen turvaa ja olevansa kokonainen ja yhtä tämän kaiken olevaisen kanssa. Vain toisen ihmisen kautta me pääsemme tuntemaan Jumalaa. Jumalaa ei tulla tuntemaan muuta kuin toisen ihmisen antaman rakkauden kautta, koska ihminen ei rakkautta ja hyväksyntää saa kiviltä, puilta, eikä eläimiltäkään. Hänen on jaettava itsensä toisten kanssa tunteakseen elävänsä.
Ei elämää rakenneta mistään palikoista, koska elämä on jo ilmankin. Elämäntilanne voi kylläkin olla mitä on. Siihen ei tarvitse tosin kuulua muut ihmiset ja rakkaat. Ei muissa ihmisissä ole mitään niin erityistä, että heitä pitäisi alkaa tarvitsemaan. Eivät he ole mitään kauniita tai ainutlaatuisia lumihiutaleita, niin kuin emme mekään ole. Suuri komposti kierrättää meidät kaikki ja sitä vastaan emme voi kapinoida, vaan voimme yksinkertaisesti vain antautua kaikelle tälle.
Maallisella ajattelumallilla puet ihmisiin jotain erityistä ja tärkeää, jota heissä ei kuitenkaan ole, niin kuin ei meissäkään liioin ole. Unohda mitä luulet tietäväsi elämästä, meistä ihmisistä ja meidän iänikuisista tarpeista, jotka me olemme päässämme kehittäneet. Syödä, juoda ja paskoa saa, muttei tarvita välttämättä mitään läheisiä ihmissuhteita, joissa oltaisiin psykologisesti riippuvaisia toisistaan. Voi vain mennä, tehdä ja olla vapaa, niin kuin huvittaa.
Olet esimerkiksi anteeksiantamattomuus-keskustelussa varmasti itsekin löytänyt osan totuudesta, kun lukaisin kommentteja, mutta nyt sinun on antauduttava viimein koko totuudelle, jos haluat selättää kaikki kärsimykset, murheet ja harhat elämästäsi ja saavuttaa täydellisen valaistumisen, kokea sen todellisen Jumalan läsnäolon. Nuo mielipiteesi ihmissuhteiden tärkeydestä ovat syntyneet täsmälleen maallisen ja mielen luoman katsontakannan kautta ja ne sitovat sinua kahleisiin, joihin et todellisuudessa halua vangita itseäsi. Sanakin on vain ihmisten kirjoittama teos ja siksi sitä pitää osata lukea oikein, vaikka ihmiset kuinka puhuisivat sen jumalallisesta alkuperästä.
Aamen.
Ei elämä ole ellei sitä rakenneta ja sitä synnytetä ja tehdä. Olet väärässä tässä. Ihminen ei voi, eikä elä elämää tyhjästä, ellei hän ensin sitä synnytä ja rakenna siitä itselleen omannäköisensä elmää.
Ihminen ei tule toimeen ilman toista ihmistä, se on totuus, jonka olet tässä valaistumisessasi unohtanut. Kun toinen on taidoltaan käsityöläinen ja toinen lääkäri ja kolmas keksijä, niin elämä muodostuu ja muodesteaan juuri näistä palikoista, jossa toinen hyötyy toisen taidoista ja toinen antaa oman panoksensa.
Kyllä me ihmiset olemme ainutlaatuisia. Kahta samanlaista ei ole ja maailmaa ei olisi, elleivät ne ainutlaatuiset nerot olisi meille kaikkea tästä maailmasta opettaneet ja keksineet mm. kännykän, tietokeen, miroprosessorin, ultraäänilaitteen, kompressorilaitteet, sähkön jne....ihminen on joutunut itse oppimaan miten tulla toimeen ja selviytyä elävänä tässä maailmassa. Miten saada ruokaa ja puhdasta vettä, miten torjua sairauksia ja miten rakentaa taloja, siltoja, rautateitä ja miten voi päästä paikasta toiseen aina vaan nopeammin.
Pelkkä ajatus siitä, että maailmankaikkeus ja uneversumi on ja ihminen on ja kaikki olevainen on ei hyödytä ja riitä meille. Meille on annettu hoidettavaksi tämä maapallo ja saada siitä itsellemme hyötynä kaikki mitä ihminen elämiseen tarvitsee.
Ihminen ei ole vapaa muuta kuin mielessään. Niin kauan kuin hän on sidoksissa oman ruumiinsa tarpeisiin, niin hän on kahlittu mm. tekemään työtä saadakseen leivän pöytään. Vain kyllin rikkailla on varaa valita tehdä mitä huvittaa, tulla ja mennä miten tahtoo ja luopua kaikesta tekemisestä ja antautua sinun kaltaisellesi ajattelumallille. Me muut joudumme ikävä kyllä turvutumaan toisiimme, joudumme tekemään työtä ja antamaan panoksemme yhteiskunnalle...
Ihminen ei koskaan voi olla ja tulla vapaaksi kaikista murheista ja selättää kaikkia kärsimyksiä, se on ihmisen osa tässä kurjassa maailmassa. Meidän mielemme on maalliseen tarkoitettu. Meille on annettu kuitenkin tietoisuus ja kyky henkiseen ajatteluun ja sitä kautta ymmärtää myöskin meidän sisäistä maailmaamme, jossa kaikki meidän muistot ja tunnetilat käsitellään.
Ihminen on oppinut vuosien saatossa jakamaan tietoa sukupolvelta toiselle sanoin, lauluin, runoin, taiteen muodossa ja kaikesta näistä ihminen on oppinut niin ruumiillista kuin henkistäkin käyttäytymistä.
"Ei elämä ole ellei sitä rakenneta ja sitä synnytetä ja tehdä. Olet väärässä tässä. Ihminen ei voi, eikä elä elämää tyhjästä, ellei hän ensin sitä synnytä ja rakenna siitä itselleen omannäköisensä elmää."
Sitä, joka rakennetaan, kutsuisin elämäntilanteeksi. Elämän me saamme jo syntyessämme automaattisesti. Kaikki siitä eteenpäin on elämää. On harhaa väittää, että vaikka elämäntilanteesi ei olisi rakentunut täysin kunnollisesti, se ei olisi elämää. Elämä on taustalla aina. Jos olet nyt vailla työtä, koulutusta, ihmissuhteita, omakotitaloa ja muuta, niin sinä elät siitä huolimatta. Elämän pohjavire eli itse elämä on kuin täydellinen sinfonia, joka pyörii jatkuvasti taustalla riippumatta siitä mitä maallikkona ajattelit elämäntilanteellesi tehdä. Elämä on jo. Ja elämä on tässä ja nyt, olkoon elämäntilanne mikä hyvänsä.
"Ihminen ei tule toimeen ilman toista ihmistä, se on totuus, jonka olet tässä valaistumisessasi unohtanut. Kun toinen on taidoltaan käsityöläinen ja toinen lääkäri ja kolmas keksijä, niin elämä muodostuu ja muodesteaan juuri näistä palikoista, jossa toinen hyötyy toisen taidoista ja toinen antaa oman panoksensa."
Ai ei ihminen tule toimeen ilman toisia vai? Entäs sitten saarelle haaksirikkoutunut mies, joka elää yksin saarella monta kymmentä vuotta? Hän ei tarvitse käsityöläistä, lääkäriä tai keksijääkään. Hän nimittäin joutuu tekemään sen kaiken itse, jos haluaa kohentaa olojaan. Kuka sanoi, ettei se ole mahdotonta? Jotkut, jotka ovat halunneet aivopestä meidät ajattelemaan, että tarvitsisimme toisia ihmisiä? Äärimmäisissä koettelemuksissa vaistomme kuitenkin valpastuvat ja pärjäämme jopa ilman muita ympärillä. Kyse on vain siitä, että me haluamme muiden ihmisten seuraa, kuten läheisten ihmisten, perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa olemista. Mutta se ei ole sama asia kuin ehdoton tarve, vaikka harhaanjohtavasti usein luullaan niin. Valaistunut ihminen todellakin pystyy säilyttämään mielenrauhansa kaikissa tilanteissa. Toki en tällä tarkoita nyt sitä, että meidän olisi pyrittävä tarkoitukselliseen yksinoloon, mutta ei pidä unohtaa sitäkin mahdollisuutta, jos elämäntilanne ei muuta sillä hetkellä salli. Me saamme vapaasti olla, mennä ja tehdä mitä huvittaa.
"Kyllä me ihmiset olemme ainutlaatuisia. Kahta samanlaista ei ole ja maailmaa ei olisi, elleivät ne ainutlaatuiset nerot olisi meille kaikkea tästä maailmasta opettaneet ja keksineet mm. kännykän, tietokeen, miroprosessorin, ultraäänilaitteen, kompressorilaitteet, sähkön jne....ihminen on joutunut itse oppimaan miten tulla toimeen ja selviytyä elävänä tässä maailmassa. Miten saada ruokaa ja puhdasta vettä, miten torjua sairauksia ja miten rakentaa taloja, siltoja, rautateitä ja miten voi päästä paikasta toiseen aina vaan nopeammin."
Ainoastaan muotojen tasolla olemme ainutlaatuisia. Unohdat nyt taas tuon maallikkoajattelusi, kun juuri toisessa ketjussa sanoit, että asioita pitäisi nähdä enemmän hengellisin silmin. Niin todella pitäisi! Koska muuten olemme sokeita. Ainutlaatuisuus on vain pintaraapaisu, mutta ilmentymätön olemuksemme on kaikkialla sama. Nämä ovat vain muotoja. Nerot ja keksijät - en minä heissä mitään erityistä näe. Enkä näe erityistä siinäkään, että on kehitetty kaikenlaisia mikroprosessoreita plus kompressoreita plus yhden jos monenlaisia luksusaparaatteja. Metsästäjä-keräilijät eivät tarvinneet juuri yhtäkään niistä, joten mitä pitäisi ajatella? Useimmat vekottimet ovat vain huvituksia, ylellisyystuotteita. Mutta maallikot näkevät niissä jotain aivan erityistä designia, jota täytyy tarvita, samoin kuin täytyy palvoa jonkun keksijän nimeä. Voimme tietenkin hankkia kaikenlaista jos haluamme, ei siinä mitään.
"Pelkkä ajatus siitä, että maailmankaikkeus ja uneversumi on ja ihminen on ja kaikki olevainen on ei hyödytä ja riitä meille. Meille on annettu hoidettavaksi tämä maapallo ja saada siitä itsellemme hyötynä kaikki mitä ihminen elämiseen tarvitsee."
Ja sitten vielä tapetaan miljoonia ihmisiä, saastutetaan luontoa, tapetaan kasveja ja eläimiä sukupuuttoon kaikkien niiden mikroprosessoreiden takia, jotka nyt vähän sattuvat miellyttämään silmää... Joo, todellakin hyvin hoidettu maapallo. Mitä tähän pitäisi vielä lisätä? Jos ihmisen pitäisi saada hyötynä kaikki se mitä elämiseen tarvitaan, siis pelkkään elämiseen, niin emme todellisuudessa tarvitse kaikkea tätä roskaa, eli joudun jälleen kerran tuottamaan pettymyksen maallikoille.
"Ihminen ei ole vapaa muuta kuin mielessään. Niin kauan kuin hän on sidoksissa oman ruumiinsa tarpeisiin, niin hän on kahlittu mm. tekemään työtä saadakseen leivän pöytään. Vain kyllin rikkailla on varaa valita tehdä mitä huvittaa, tulla ja mennä miten tahtoo ja luopua kaikesta tekemisestä ja antautua sinun kaltaisellesi ajattelumallille. Me muut joudumme ikävä kyllä turvutumaan toisiimme, joudumme tekemään työtä ja antamaan panoksemme yhteiskunnalle..."
Minä taas en puhu mielellisestä vapaudesta, vaan sielullisesta. Siinä mieli palautuu työkalun asemaan. Ja väitätkö minua rikkaaksi? Voi, en ole lähelläkään miljonääriä. Toki leivän eteen saa tehdä työtä, en sitä kiistäkään. Jos haluaa aamiaisen ja illallisen, jostakin se ruoka sitten metsästetään. Nykyään ei ehkä enää metsästä, mutta ruokakaupasta, tekemällä sitä ennen töitä. Mutta miten tämä liittyy varsinaiseen aiheeseen? Meillä kaikilla nyt vain on tämä maallinen muotomme eli ruumiimme, mutta ei sitä eikä sen tarpeita pidä liikaa jäädä miettimään. Mutta monia mielen kehittämiä tarpeita sen sijaan pitäisi jo miettiä, koska sieltä paljastuu yllättävän paljon turhuutta, joka estää valaistumisen. Sinun pitäisi voida ajatella, että haluat ihmissuhteita, haluat ihmisten seuraa, mutta se ei ole välttämätön pakko. Voit olla ilmankin. Mitä se mielenrauhaasi vaikuttaa, pääsetkö koskaan naimisiin vai ei? Naimisiin meneminen ja perheen perustaminen ei ole pakko, samoin kuin geenienkään siirtäminen uudelle sukupolvelle ei ole pakollista. On hienoa olla ihmisten seurassa, mutta itse asiassa heidän seurasta en varsinaisesti nauti, vaan aina taustalla jostain suuremmasta, joka yhdistää meitä, elämän sinfoniasta. Siksi en voi kokea ylä- tai alamäkiä ihmissuhteissa, koska en psykologisesti ripustaudu heihin.
"Ihminen ei koskaan voi olla ja tulla vapaaksi kaikista murheista ja selättää kaikkia kärsimyksiä, se on ihmisen osa tässä kurjassa maailmassa. Meidän mielemme on maalliseen tarkoitettu. Meille on annettu kuitenkin tietoisuus ja kyky henkiseen ajatteluun ja sitä kautta ymmärtää myöskin meidän sisäistä maailmaamme, jossa kaikki meidän muistot ja tunnetilat käsitellään."
Kurjassa maailmassa? Mitä oikein puhut? Ei tämä maailma ole kurja. Kaikki on hyvin. Sodat, nälänhädät ja rikokset eivät vaivaa minua. Miksi pitäisi? Luonto kukkii kaikessa suloisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan. Näin Jumala on sallinut kaiken tapahtua. Paitsi tietenkin, jos ihmisille saataisiin taottua hengellistä heräämistä ja mielen kahleista vapautumista. Silloin he ymmärtävät, ettei pahoinpitelyssä tai turmelemisessa ole päätä eikä häntää. Täydellisessä valaistumisessa ei ole murhetta eikä kärsimystä. Autuaat, joiden on taivasten valtakunta, ovat kaikesta tästä vapaita, ja mielenrauha on uskomattoman ihana palkka. Vähitellen annat sisäisen läsnäolosi eli Kristuksen herätä sinussa ja tulla valoksi, ja pian huomaatkin täydellisen ykseyden, josta mitään ei puutu.
Minä olen jo yhteydessä sisäiseen Kristukseen, joka on yhtä kaiken ilmentymättömän olevaisen, Jumalan, kanssa. Minun ruumiini tai mieleni ei puhu. Minä puhun. Olen totuus. Olen jumalallinen läsnäolo. Olen ikuinen elämä. Olen tässä ja nyt, ajattomassa ja kärsimyksestä vapaassa nykyhetkessä. Minä olen se mikä olen ja sillä sipuli.
Koska ajattelet niin suvereenisti itsestäsi, niin eikö tuo kaikki ajattelemasi ole kuin toisten ihmisten pois sulkemista elämästään ja heidän vähättelyään sinulle tarkoitusta anatavana elementteinä? Eikö maailmankuvasi ole hieman liian narsistinen ja käpertynyt ja kaventunut ajattelemaan pelkästään itseäsi ja vain sinun hyvinvointiasi?
Mihin olet unohtanut ne kaikki muut ihmiset, ne kärsivät, surulliset ihmiset,..sairaat ja nälkäiset jne..Sanot, että elämä ei ole kurjaa, etkä sinä sure toisten ihmisten hätää tai tunne heidän puolestaan hätää tai surua. Minusta tuo ei ole mitään valaistumista vaan itsekästä egoajattelua, josta on karsimalla karsittu kaikki ikävät asiat pois näkemästä niitä ja alettu kuvittelemaan omassa päänsisässä vain mukavia ja kivoja asioita, jotta ei tarvitsisi kohdata omaa tai toisten kärsimystä ja epätäydellistä elämää.
Missä maailmassa aparaatti sinä elät? Täysin kuvitellussa harahaisessa maailmassa, jossa olet sulkenut oven kaiken totuuden näkemiseltä. Ihminen on kokonaisuus, ei yksin sielu, eikä yksin ruumis vaan henki ja ruumis, jossa on sekä henkiset että ruumiilliset tarpeet. Kun olemme ravitut kummallakin tasolla, niin voimme kokonaisvaltaisesti hyvin- pelkästään toista ravitsemalla emme voi pysyä tasapainossa.
Kuinka monen kuvittelet selviävän autiolle saarelle joutumisesta. Elokuvat Robinson Crusoesta ovat vain tarinaa sillä alkuasukkaatkin tarvitsevat heimoveljiensä apua ja varsinkaan naiset eivät kovin hyvin pärjää tässä maailmassa ilman miehistä apua. Yksin selviäminen mahdottomissa tai karuissa olosuhteissa ihmiselle on lähes mahdottomuus, jos ei auttajia pian saavu paikalle.
Kyllä sinullekin kelpaa sähkö ja puhdas vesi, lääkkeet hädässä ja pelastuhelikopteri, kun olet merihädässä tai vaikeassa paikassa, puhdas hyvin tuotettu ruoka ja lämpimät vaatteet. Kuka ne meille antaa ja kuka ne eteemme toisi ellemme näkisi toistemme ainutlaatuista tarpeellisuutta siinä, että toisella on sellaista kykyä mihin minulla eivät taidot riitä. Sinä aparaatti tarvitset sitä ainutlaatuista toista ihmistä oman elämäsi pyörittämiseen ja siitä selviämiseen. Askeettisuudellasi vaan pyrit kaventamaan ja tekemään elämästäsi yksinkertaisempaa ja se on jokaisen oma valinta. Sairastuttuasi syöpään tai keuhkokuumeeseen siitä ei kuitenkaan sinulle paljon hyötyä ole, eikä hengellisyytesi sinua siinä tilanteessa paljon auta vaan toisen ihmisen apu.
Me emme voi palata enää alkukantaiseen metsästäjä-keräilijät tasolle. Maapallo on ylikansoitettu ja ihminen ja ympäristö muuttunut monella tapaa ihmiselle vaativammaksi ja haasteellisemmaksi. Ihmisen selviytyminen tällä maapallolla on yhä enenevässä määrin toistemme auttamisen ja avustamisen varassa. Emme yksinkertaisesti tule enää toimeen siten kuin alkuihminen tuli, koska tuolloin ihmisen elämä oli yksinkertaisempaa. Nykyajan ihmiselle luodaan monia paineita, joista hänen täytyy selvitä niin monella eri keinolla ja tavalla. Ei riitä enää se, että mies käy ampumassa pupun metsästä ja vaimo tekee siitä aterian.
Ajattelutapasi viittaa Deismiin, jossa ei vaadita uskoa vaan kaikki perustuu pelkkään järjen käyttöön. Käsitykseni on, että teet itsestäsi Kristuksen ja Jumalan kaltaisen olennon, joka on tavallista ihmistä henkistyneempi. Kuitenkaan eivät edes opetuslapset voineet päästä henkistymisessään Kristuksen tasolle, mutta tarvitsivat häntä opettamaan miten totuus eli rakkaus on ihmisen elämän tarkoitus ja päämäärä ja sen kautta ihminen kokonaisvaltaisesti voi hyvin. Silti ihmisestä ei voi tulla Jumalan kaltaista, koska ihminen on lihaa ja verta.
Älä rakas ihminen sekoita enempää päätäsi tutkimalla kaikenmaailman henkistymiskirjallisuutta vaan ota elämä lahjana, elä sitä muiden ihmisten kanssa ja heihin yhteydessä rakastaen ja kunnioittaen niin itseäsi kuin heitä. Henkistymiseen et tarvitse muita eväitä kuin rakkauden, jonka tunnustat olevan kaiken elämän ja ihmisen hyvinvoinnin perusta ja lähde.
Hyvä elämä on rakkautta saanut elämä.
"Koska ajattelet niin suvereenisti itsestäsi, niin eikö tuo kaikki ajattelemasi ole kuin toisten ihmisten pois sulkemista elämästään ja heidän vähättelyään sinulle tarkoitusta anatavana elementteinä? Eikö maailmankuvasi ole hieman liian narsistinen ja käpertynyt ja kaventunut ajattelemaan pelkästään itseäsi ja vain sinun hyvinvointiasi?"
En vähättele ketään, en vain ajattele esim. puolison tai ystävien antavan minulle tarkoitusta, vaikka minulla tosiasiassa pari ystävää onkin. Maailmankuvani on esimerkiksi narsistinen ainoastaan siinä tapauksessa, jos ajattelet niin. Muuten se ei ole. En ole mitään mitä kuvailet tai ajattelet minusta, todellisuudessa. Enkä ole toisaalta suvereenikaan. En ole myöskään omat ajatukseni, koska en ole yhtä kuin mieleni. Minä vain olen. Puhdas elämä ja oleminen itsessään antaa minulle tarkoituksen. Sitä ei tarvitse hakea mistään muualta. Ei ole olemassa varsinaista elämän tarkoitusta, samoin kuin ei ole olemassa "Sitä Oikeaa", usko huviksesi.
"Mihin olet unohtanut ne kaikki muut ihmiset, ne kärsivät, surulliset ihmiset,..sairaat ja nälkäiset jne..Sanot, että elämä ei ole kurjaa, etkä sinä sure toisten ihmisten hätää tai tunne heidän puolestaan hätää tai surua. Minusta tuo ei ole mitään valaistumista vaan itsekästä egoajattelua, josta on karsimalla karsittu kaikki ikävät asiat pois näkemästä niitä ja alettu kuvittelemaan omassa päänsisässä vain mukavia ja kivoja asioita, jotta ei tarvitsisi kohdata omaa tai toisten kärsimystä ja epätäydellistä elämää."
Miksi minun pitäisi ajatella mistään ikävästi? Toisaalta ei tarvitse ajatella mukavastikaan, jos ei halua. Voi vain olla tyynesti. Olen kuin maailman tyyni ydin. Minussa ei ole egosta pisaraakaan jäljellä. Olen jo ampunut sen, joka kuiskailee pääni sisällä, alas, tohjoksi. Mutta ymmärrän silti täydellisesti kaikkia ihmisiä ympäri maailman. Mutta myötätuntoni ja ymmärrykseni maailman asioista ei edellytä surua, jos edellyttäisi, olisi se ainoastaan mielen temppu, mutta en samaistu siihen, koska ei tarvitse. Ymmärrän hyvin kärsiviä ihmisiä. Jos haluan, voin mennä juttelemaan masentuneille, mielisairaille ynnä muille kärsiville, ja koittaa parantaa heidät pysyvästi hengellisen herätyksen avulla. Mutta tuskaa minun ei tarvitse kantaa harteillaan. Kantoiko Jeesus tuskaa puhuessaan ihmisille, jotka eivät ymmärtäneet? Todennäköisesti ei. Tuska on jonkin asian vastustamista. Minä hyväksyn todellisuuden sellaisenaan enkä siksi koe tuskaa.
"Missä maailmassa aparaatti sinä elät? Täysin kuvitellussa harahaisessa maailmassa, jossa olet sulkenut oven kaiken totuuden näkemiseltä. Ihminen on kokonaisuus, ei yksin sielu, eikä yksin ruumis vaan henki ja ruumis, jossa on sekä henkiset että ruumiilliset tarpeet. Kun olemme ravitut kummallakin tasolla, niin voimme kokonaisvaltaisesti hyvin- pelkästään toista ravitsemalla emme voi pysyä tasapainossa."
Et voi sanoa minun eläväni missään harhaisessa maailmassa, koska et vain voi. Kyllähän meillä kaikilla ruumis on. Ja mielikin. Ja sielu. Mutta minä en liikaa mieti ruumistani, koska se on vain välikappale, muoto. Ei Jeesuskaan murehtinut sitä mikä on tilapäistä, muodon tasolla olevaa. Joskus ruumiini kuolee fyysisesti ja ruumis haudataan maan alle, jossa se mätänee ja lahoaa, muuttuen lopulta tomuksi. Ilmentymätön olevainen säilyy tästä kaikesta huolimatta; siitä ruumiinikin alun perin on peräisin. Alun perin ei-mistään on tullut jotain. Tulin lihaksi. Mutta teksteilläni yritän ennen muuta saada teidät ymmärtämään, että ennen fyysistä kuolemaanne voitte kuolla psykologisesti eli kuolettaa jatkuvasti ajattelevan mielenne ja valaistua/pelastua, niin kuin Jeesuskin teki. Ja se tapahtuu nyt, juuri tässä hetkessä, koska muuta hetkeä ei ole. Nyt on mahdollisuus nähdä ja kokea hengellinen ulottuvuus sielunsa silmin ja täydesti.
"Kuinka monen kuvittelet selviävän autiolle saarelle joutumisesta. Elokuvat Robinson Crusoesta ovat vain tarinaa sillä alkuasukkaatkin tarvitsevat heimoveljiensä apua ja varsinkaan naiset eivät kovin hyvin pärjää tässä maailmassa ilman miehistä apua. Yksin selviäminen mahdottomissa tai karuissa olosuhteissa ihmiselle on lähes mahdottomuus, jos ei auttajia pian saavu paikalle."
Tiedän kyllä, että se on vain tarina. Mutta voisihan se olla tottakin. Kuka sitä tietää. Jos joku luulee, ettei voisi selvitä yksin jossakin paikassa pidemmän aikaa, niin hän on ehkä vain joutunut osalliseksi yhteiskunnan typeryydestä, jossa kaikki ihmiset suoranaisesti muokataan ja aivopestään tarvitsemaan toisiaan. "Tarvitsemme lääkäreitä, tarvitsemme kauppiaita. Meidän on luotava tällainen moderni järjestelmä, jossa kukaan ei voi elää ilman yksin." Mutta kuka tietää, ehkä elämäntilanteemme olisi ilman heitä aika alhainen, ehkä jopa fyysisesti kuolisimme, mutta ei se tilanne silti välttämättä ole suinkaan mahdoton, ainakaan valaistuneelle ihmiselle. Miksi jotkut, kuten Jeesus, haluaisivat mennä yksin vuorille rukoilemaan? Sehän kuulostaisi tavallisista tallaajista hullulta. Mutta yksin on mahdollista olla ja jotkut jopa nauttivat siitä. Eivät he perusta tarpeitaan toisten ihmisten läsnäololle. He voivat olla toisten ihmisten kanssa, mutta myös yksin.
"Kyllä sinullekin kelpaa sähkö ja puhdas vesi, lääkkeet hädässä ja pelastuhelikopteri, kun olet merihädässä tai vaikeassa paikassa, puhdas hyvin tuotettu ruoka ja lämpimät vaatteet. Kuka ne meille antaa ja kuka ne eteemme toisi ellemme näkisi toistemme ainutlaatuista tarpeellisuutta siinä, että toisella on sellaista kykyä mihin minulla eivät taidot riitä. Sinä aparaatti tarvitset sitä ainutlaatuista toista ihmistä oman elämäsi pyörittämiseen ja siitä selviämiseen. Askeettisuudellasi vaan pyrit kaventamaan ja tekemään elämästäsi yksinkertaisempaa ja se on jokaisen oma valinta. Sairastuttuasi syöpään tai keuhkokuumeeseen siitä ei kuitenkaan sinulle paljon hyötyä ole, eikä hengellisyytesi sinua siinä tilanteessa paljon auta vaan toisen ihmisen apu."
Ei minun tarvitse elää askeettisesti, ymmärtääkseni silti suloisen todellisuuden. Voin käyttää palveluitanne, voin virastoista noutaa tarvittavat tuet, käydä lääkärissä, käydä apteekissa, käydä joskus jopa elokuvissakin. Mutta ei minun silti tarvitse liikaa miettiä maallista muotoani, vaikka siitä hyvää huolta pitäisin. Ei se ole minulle stressin aihe. Jos kävisin niin ikävästi, että esimerkiksi sairastuisin parantumattomaan syöpään, niin toteaisin vain, että "paska tsägä ruumiillisessa muodossani". Sittenpähän kuolen. En tarkoituksella halua kuolla tai aiheuttaa kipua itselleni, mieluiten suostun ottamaan vastaan niin paljon hoitoa kuin suinkin vain mahdollista. Mutta jos mitään ei olekaan tehtävissä, niin pitäisikö minun ottaa ruumiillinen olomuotoni turhan vakavasti ja viimeiset kymmenen päivää ennen kuolemaa masentua? Ehkä emme tiedosta, millainen tuo fyysisen kuoleman portti edes on. Ehkei hyvä, ehkei paha. Ehkä se on vain tyyni rauha mullan alla. Mistä minä sen tietäisin.
"Me emme voi palata enää alkukantaiseen metsästäjä-keräilijät tasolle. Maapallo on ylikansoitettu ja ihminen ja ympäristö muuttunut monella tapaa ihmiselle vaativammaksi ja haasteellisemmaksi. Ihmisen selviytyminen tällä maapallolla on yhä enenevässä määrin toistemme auttamisen ja avustamisen varassa. Emme yksinkertaisesti tule enää toimeen siten kuin alkuihminen tuli, koska tuolloin ihmisen elämä oli yksinkertaisempaa. Nykyajan ihmiselle luodaan monia paineita, joista hänen täytyy selvitä niin monella eri keinolla ja tavalla. Ei riitä enää se, että mies käy ampumassa pupun metsästä ja vaimo tekee siitä aterian."
Miksi halusimme tehdä yksinkertaisesta monimutkaista? Minulle voi asettaa paineita kuinka paljon tahansa nyky-yhteiskunnassa, mutta suhtaudu niihin samalla lailla kuin ennen. Mikään pakko ei ole pariutua, luoda perhettä tai muutakaan. Yhteiskunnan paineet eivät ole minun paineitani; ne ovat yhteiskunnan paineita. Ehkä minun pitäisi kouluttautua ja hankkia itselleni kunnon työ pitääkseni ruumistani hengissä. Jos näin en toimi, saattaisin jopa kuolla. Mutta vaikka tuo maallinen tavoite ei toteutuisi, olen silti toteuttanut jo sielullisen tavoitteeni. Henkeni on valmis.
"Ajattelutapasi viittaa Deismiin, jossa ei vaadita uskoa vaan kaikki perustuu pelkkään järjen käyttöön. Käsitykseni on, että teet itsestäsi Kristuksen ja Jumalan kaltaisen olennon, joka on tavallista ihmistä henkistyneempi. Kuitenkaan eivät edes opetuslapset voineet päästä henkistymisessään Kristuksen tasolle, mutta tarvitsivat häntä opettamaan miten totuus eli rakkaus on ihmisen elämän tarkoitus ja päämäärä ja sen kautta ihminen kokonaisvaltaisesti voi hyvin. Silti ihmisestä ei voi tulla Jumalan kaltaista, koska ihminen on lihaa ja verta."
Jeesus ei ole sama kuin Kristus. Jeesus havaitsi sisällään olevan Kristuksen. Jeesus oli vain puhtaasti ihmisen ruumis. Mutta Kristus on jotain muodon tuolla puolen olevaa. Ja sen oivaltaminen ei itse asiassa vaadi voimakasta järjellistä ponnistusta, päin vastoin. Mieli ei käsittää sitä, vaan sydän. Nakkaa ajatukset sivuun ja näet. Kaikissa meissä on sisäinen Kristus, joka on yhtä maailmankaikkeuden alla olevan ilmentymättömän eli Jumalan kanssa. Minä voin päästä hengellisyydessä samaan mihin Jeesuskin; itse asiassa olen siellä jo. Sinäkin voit päästä samaan. Ja se tapahtuu nyt. Vaikka ruumiimme on lihaa ja vaikka siinä virtaa veri, voimme silti havaita tuon sisimmän olemuksen itsessämme ja lopulta myös muissa. Siitä voi käyttää ilmausta "sisin olemus" tai "Kristus", jos haluaa. Todellisuudessa sille ei kuitenkaan löydy sanoja, ei minkäänlaisia käsitteitä.
"Älä rakas ihminen sekoita enempää päätäsi tutkimalla kaikenmaailman henkistymiskirjallisuutta vaan ota elämä lahjana, elä sitä muiden ihmisten kanssa ja heihin yhteydessä rakastaen ja kunnioittaen niin itseäsi kuin heitä. Henkistymiseen et tarvitse muita eväitä kuin rakkauden, jonka tunnustat olevan kaiken elämän ja ihmisen hyvinvoinnin perusta ja lähde."
En minä sekoita päätäni. Minä olen ottanut elämän lahjana, ymmärtämällä, että se on jo itsessään olemassa ilman mitään ponnistelua. Siksi voin täydessä sielun ja ruumiini voimissa elää joka hetki. Vaikka olisi kehno elämäntilanne, niin minä elän. Nämä sanat virtaavat sisäisestä lähteestäni, joka on kaiken rakkauden lähde.
"Hyvä elämä on rakkautta saanut elämä."
Totta, jos vain ymmärtää rakkauden todellisen merkityksen, kuten olen tainnutkin joskus tästä asiasta sinulle hieman jo kertoa...
Aparaatti on 100% oikeassa.
Tarvehierarkia kertoo kaiken. Geeniperimän siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on lisääntymisvietin idea, mutta mitä yksilö siitä hyötyy?
On vain ajatuksen harhaa, että kuvittelee oman elämän puutteelliseksi jos asunnossa ei majoitu joku henkilö nimeltä "rakas". Elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita, joita voi tutkia yksinkin. Jos uskottelee itselleen, että "tarvitsen puolison", siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Onko se vapautta?
aparaatti on siis MGTOW-mies, selvästi.
Todella vapaa olet vasta kun opit rakastamaan kahleitasi.
ja Suomi24 sinkku palsta on h---n iso mgtow -palsta? :D
Pikemminkin WSGMW-palsta.
"Women Should Go My Way"
MRC = Men Who Read Chaucer.
WOTSF-palsta = Way Of The Stinking Fist-palsta
Men Cuming In Their Own Hand
Herää sitten kuitenkin lähes väistämättä kysymys, että onko sitten parempi pyrkiä luopumaan kaikesta siitä näennäisestä maallisesta hekumasta, jolle päivittäin ihmisolentoina ehdollistumme. Mielestäni jo pelkästään se, että kaikki ihmiset ainakin jossain vaiheessa elämäänsä heräisivät oikeasti ajattelemaan tätä aparaatin ideaa ympäröivän maailman tarjoamien virikkeiden asettamisesta kyseenalaisiksi, olisi itsessään iso askel. Missä välissä me sitten oikeastaan eläisimme, jos pyrkisimme jatkuvasti buddhalaisten tavoin saavuttamaan oman sisäisen nirvanamme?
Ymmärrän kyllä ihan hyvin sen perusajatuksen, että meidän tulisi ainakin olla tietoisia missä määrin ulkopuolisten tahojen vaikuttaa omiin ratkaisuihimme. Sitä ajatusmallia tai sen pohjalta operoimista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse viedä äärimmäisyyksiin. Mielestäni tärkeää ja olennaista jokaiselle ihmiselle olisi löytää oma, sisäinen ja henkinen tasapaino, mitä se sitten ikinä edellyttääkään. Mutta ymmärrän että se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Äärimmäisen harvoin kaipaan seksiä ihmisen kanssa. Riittää porno ja välineet. Jos haluan oikeaa munaa,saan tutulta mieheltä tai isken baarista.