Meille tuli työpaikalle uusi esimies. Siis tällainen väliportaan heebo, isompien poikien juoksupoika siis. Meillä on keski-ikä varmaan noin 40 v, itse olen 33 eli nuorimmasta päästä. Esimies on 26 v pojan nulikka, eli hieman ns uskottavuusongelmaa on, johtuen tietysti osin tästä duunareiden ikärakenteesta. Vielä kun tämä on hieman ihmisaran oloinen, ei katso silmiin, puhuu tekomöreästi, ja räpyttelee silmiään hermostuneesti. Eli poika miesten keskellä siis, ns esimiehenä. Eräs suurisuu meidän duunareista nolasi sitten tämän pojan kaikkien kesken, ja sanoi että "heei ei sun tartte yrittää puhua noin möreesti, vaan kimität niin kuin kotonas vaan". Ei osannut poika sanoa mitään vastaan, vaan posket punaisina poistui paikalta tiehensä. Sen jälkeen vältellyt hieman porukkaa, mutta toisaalta alusta asti vältellyt katsekontakia muutenkin ja ollut ns ihmisarka.
Eli tässä nyt esimerkki siitä, että älkää hyvät ihmiset hankkiutuko sellaiselle alalle, mitä ette hallitse. Lukemalla pääsee vaikka mihin, mutta kyllä ne sosiaaliset taidot ratkaisee montakin asiaa. Todellinen esimies olisi sanonut jotain nasevaa, ja laittanut porukan nauramaan, ja ehkä kuitannut jonkin vastapiikin. Tai todellinen esimies olisi olemukseltaan sellainen, ettei hänestä vitsiä väännettäisi, ainakaan kovin loukkaavaa. Sellaistahan se toki tässä miesten maailmassa tahtoo olla, että v*ttuiluun vastataan yleensä v*ttuilemalla, sehän vain piristää päivää. Mutta jos v*ttuilu on aivan uusi asia, eikä kestä sitä, tai osaa sanoa takaisin, niin ei nyt ainakaan ihmisten kanssa työskentelyyn kannata hakeutua.
Eli jos hakeudut esimieheksi, niin pitää olla mies eikä hiiri. No, ehkä poika kasvaa jossain vaiheessa mieheksi, eikä tarvitse tekomöreää esittää. Mutta luulen että tämän työpaikan osalta uskottavuus meni sen siliän tien. Onnea seuraavaan paikkaan...
Eli tässä nyt esimerkki siitä, että älkää hyvät ihmiset hankkiutuko sellaiselle alalle, mitä ette hallitse. Lukemalla pääsee vaikka mihin, mutta kyllä ne sosiaaliset taidot ratkaisee montakin asiaa. Todellinen esimies olisi sanonut jotain nasevaa, ja laittanut porukan nauramaan, ja ehkä kuitannut jonkin vastapiikin. Tai todellinen esimies olisi olemukseltaan sellainen, ettei hänestä vitsiä väännettäisi, ainakaan kovin loukkaavaa. Sellaistahan se toki tässä miesten maailmassa tahtoo olla, että v*ttuiluun vastataan yleensä v*ttuilemalla, sehän vain piristää päivää. Mutta jos v*ttuilu on aivan uusi asia, eikä kestä sitä, tai osaa sanoa takaisin, niin ei nyt ainakaan ihmisten kanssa työskentelyyn kannata hakeutua.
Eli jos hakeudut esimieheksi, niin pitää olla mies eikä hiiri. No, ehkä poika kasvaa jossain vaiheessa mieheksi, eikä tarvitse tekomöreää esittää. Mutta luulen että tämän työpaikan osalta uskottavuus meni sen siliän tien. Onnea seuraavaan paikkaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
esimiehiksi ei pitäisi laittaa alunperinkään mitään kokemattomia pikkupoikia missään firmassa, ne kokeneemmat alaiset ja esimiehen esimiehet pyörittää sitä poikaa niin että hyvin pian mies vaihtuu jokatapauksessa.
Itsellä ei ole (vielä) koskaan ollut nuorempaa esimiestä, tosin nykyinen liippaa läheltä, lähin esimies on vain vuoden vanhempi.
Katkeria duunareita havaittu. Oisitte käyny koulut ja hankkinu pätevyydet.
Koulun käyneitä ja pätevyydet hankkineita on pitkä liuta kortistossa tätänykyä. Vain osaajat on töissä. Ei pätevyyksillä mitään tee pelkästään, pitää myös osata ja olla hyvä. Kortistossa on niitä nahjuksia, osalla on pelkkä amis taustalla, osalla yliopisto. Mutta kaikkia yhdistää se että he olivat aluperinkin nahjuksia. Nahjuksista ei tule koskaan mitään. Se on miehestä kii.
Minulta on koko työhistorian ajan kysytty kerran vuodessa, haluanko esimieheksi vaikko asiantuntijaksi uralla. Joka kerta olen vastannut jälkimmäisen, mutta ei tahdota uskoa vaan.. Onneksi olen jääräpää ;)
Ja nykyäänhän sitä kaikki aika meneekin kotona - kun tuli se lottovoittokin sen jälkeen, kun jäin työttömäksi. Ei ne onnen lahjat tasan käy, ei