hoh hoijaa.. mistähän alottas.. vaik alusta.. ok. mä tapasin mun ex-miehen n. 9 vuotta sitten kavereiden kautta. tiesin jo silloin et tää mies ei olis mulle mitään kaikkein parasta seuraa mut olin silloin vielä nuori ja ns. pahat pojat kiinnosti mua enemmän kun mitkään lukutoukat, ja niinpä aloimme seurustella. huomasin melko pian et kaikki ei oo ok. ja paljastui et mies käytti huumeita. heti asian mulle selvittyä mä halusin pois suhteesta mut hän sai mut jollain ihme konstilla jäämään. sanomalla et tarvisee mua ja aikoo kyl lopettaa.. ja mä jäin. koska olin valitettavasti kerennyt rakastua häneen jo täysillä. no.. kuten kaikki varmasti arvaa, hän ei lopettanut huumeitten käyttöä päinvastoin tilanne meni kokoajan vaan hullummaks. mut hän oli saanut musta jo niin valtavan henkisen yliotteen et mä olin koukussa häneen. enkä voinut lähteä vaik mulla oli koko ajan tosi paha olla.hän lannisti mua henkisesti ja kiristi mua sillä et jos mä en oo hänen mieliks ni hän lähtee taas narkkaamaan koska ei kestä kuunnella mun nalkutusta, ja mä olin sit hiljaa. lopulta tilanne meni siihen et meillä ei puhuttu juuri mitään eikä riitoja koskaan sovittu eikä vaikeista asioista puhuttu koska hän ei sitä kestänyt. se oli tosi raskasta mulle koska mä olin aina se joka jäi kotiin itkemään syyllisyyteni kanssa kun hän lähti. aina hän käänti asiat mun syyksi!yritin auttaa häntä parhaani mukaan ja olla mieliksi ja kävin kattomassa vankiloissa ympäri suomea ja toivoin koko ajan et asiat viel muuttuu ja kaikki kääntyy viel hyväks. välillä meni pitkiäkin aikoja et hän oli selvinpäin ja niinä aikoina synyivät myös meidän 2 lasta. jonkun aikaa menikin ihan hyvin ja hän todella yritti, mut sitten sama meno taas alkoi ja mä sain tarpeekseni. mä päätin et mä en anna lasteni nähdä sellasta helvettiä mitä meillä oli vaik meillä olikin siisti koti eikä todellakaan mikään huumeluola,siitä mä pidin kuitenkin aina huolen et kotona hän ei mitään vetänyt eikä kavereita rampannu vaan hän läksi aina omille teilleen ja tuli kotiin ainoastaan selvänä. no silti.. mä ilmotin hänelle et nyt riitää ja käskin painua pellolle. helppoa se ei silti ollut mut hän lähti kuitenkin ja mä muutin uuteen asuntoon lasten kanssa. helppoa ei oo ollut pienten lasten kanssa mut pärjätty on.
sitten elämääni tuli kuin yllättäin uusi mies, hän on ihan eksäni vasta kohta siihen kaiketi hänessä ihastuinkin.. hän on kiltti mulle ja mun lapsille ja hoitaa niitä kun omiaan, auttaa kotitöissä, käy kaupassa, laittaa ruokaa, ostelee kukkia ja koruja.. juuri sellainen mistä olen aina haaveillut.. mutta..! en voi sanoa rakastavani häntä! olen odottanut ja odottanut et tunteet tulisivat mut niitä ei vain tunnu tulevan.. kuitenkaan en tahtoisi toisaalta erotakkaan koska hän on tullut niin läheiseksi lapsilleni ja on ollut minullekkin valtavana tukena ja apuna.. mut toisaalta musta on väärin pitkittää tätä suhdetta jos se ei tunnu oikeelta.. olen yrittäny puhua asiasta mutta en ole kovin hyvä puhumaan johtuen pitkälti edellisestä suhteestani missä asiosta ei vain puhuttu, ainakaan ilman riitaa! ja taas valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa et toinen taas lähtee ja jättää mut yksin.. oisko kellään mitään neuvoja tai omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai muuten vaan mielipiteitä..
sitten elämääni tuli kuin yllättäin uusi mies, hän on ihan eksäni vasta kohta siihen kaiketi hänessä ihastuinkin.. hän on kiltti mulle ja mun lapsille ja hoitaa niitä kun omiaan, auttaa kotitöissä, käy kaupassa, laittaa ruokaa, ostelee kukkia ja koruja.. juuri sellainen mistä olen aina haaveillut.. mutta..! en voi sanoa rakastavani häntä! olen odottanut ja odottanut et tunteet tulisivat mut niitä ei vain tunnu tulevan.. kuitenkaan en tahtoisi toisaalta erotakkaan koska hän on tullut niin läheiseksi lapsilleni ja on ollut minullekkin valtavana tukena ja apuna.. mut toisaalta musta on väärin pitkittää tätä suhdetta jos se ei tunnu oikeelta.. olen yrittäny puhua asiasta mutta en ole kovin hyvä puhumaan johtuen pitkälti edellisestä suhteestani missä asiosta ei vain puhuttu, ainakaan ilman riitaa! ja taas valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa et toinen taas lähtee ja jättää mut yksin.. oisko kellään mitään neuvoja tai omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta tai muuten vaan mielipiteitä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sitä unelmien rakkautta aina löydy. Jos sinulla on hyvä mies, niin pidä hänet.
niin.. mutta mistä tietää olevansa rakastunut..? olen odottanut niitä perhosia mahan pohjalla mutta eipä ole näkynyt.. entä riittääkö vain se että on hyvä olla...? vähän niinkun "kaveri pohjalta"..
..kerroit olleesi nuori tuossa aiemmassa suhteessasi. Olikohan hän kenties ensimmäinen kunnon Suuri Rakkautesi? Toki se on erilaista tämän uuden miehen kanssa, joka kohtelee sinua hyvin. Oletko aivan varma, että kyse on siitä, ettet rakasta vai kenties jostain muusta kyvyttömyydestä kaiken kokemasi jälkeen tuntea kunnolla? Toisaalta taas iän myötä ehkä se rakkauskin on erilaista, eri tasoista.
Koit exääsi kohtaan tunnetasolla paljon ja monenlaista etkä ehkä niitä samoja tunteita voi kenenkään muun kanssa kokea. Mutta, kuten tiedät, koit paljon pahojakin tunteita hänen kanssaan, joten ei se rakkaus-tunnekaan riittänyt pitämään suhdetta kasassa, joka oli epätasapainoinen monella tavalla. Anna itsellesi oikeus hyvään suhteeseen, mikä ilmeisesti on tämän nykyisen miehen kanssa mahdollista. Vähän vaikuttaa siltä, että rakastaisit mieluummin miestä, joka on sinulle vaikea ja josta voisit huolehtia ja sitä kautta tuntea olevasi tarvittu...Mutta entäs jos vain nauttisit tästä suhteesta ja siitä, että joku on hyvä sinulle, sinua varten. Arvosta itseäsi.
Nämä nyt vain on tällaisia ajatuksia, mitkä nousivat tuosta mieleeni, joten saatan olla aivan metsässä. Joka tapauksessa, voimia sinulle elämässäsi.
hei ystävä.. totta on että tämä ex- mieheni oli ehkä se ensimmäinen suuri rakkauteni vaikka ei esimmäinen suhteeni ollutkaan. ja niin.. siinäpä se juttu juuri onkin kun en tiedä onko kyse siitä etten rakasta vai siitä etten osaa tuntea kunnolla ja pelkään näyttää tunteitani.. siksi tunnenkin olevani niin hukassa ja epävarma kun en tiedä pitäisikö jatkaa eteenpäin ja erota nykyisestä miehestäni vai yrittää vain saada selkoa tunteistani.. kun taas toisaalta minusta on väärin pitää yllä suhetta missä annan toisen luulla suhteelta enemmän kun mitä siinä on.. ja sitten taas toisaalta tuntuu hyvältä kun on joku vierellä.. en tiedä ..kiitos kuitenkin sinulle ajatuksistasi arvostan niitä todella. ja voimia myös sinulle, toivottavasti sinulla on helpompaa..