Kauanko teillä on kestänyt pahin tunnemyrsky eron jälkeen. Itsellä menossa kauhea tunteiden vuoristorata hyvästä olosta huonoon, vihasta, suruun ja välillä iloon., pääsääntöisesti on paha olla ja asia kokoajan mielessä, kauanko tätä oikein jatkuu, kohta ensimmäinen kk takana?
Kauanko on kestänyt
Sielu ja sydän rikki
5221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, kestäähän se, mutta aina tulee enempi ajan kanssa parempia fiiliksiä ja lopulta voi jopa nauraa koko jutulle, ainakin välillä, kunnes tasapaino palaa.
Voimia ja kyllä siitä selviää, vaikka nyt tuntuu toivottomalle.
Tämän kerron, kun kaksi eroa jo takana.
Tällä hetkellä on jotenkin niin vaikea uskoa että tuska loppuu, entinen elämä pyörii koko ajan päässä. Nytkin tuntuu niin pahalta että melkein oksettaa
Niin ei se tuska oikeastaan koskaan lopu, voihan sitä yrittää hukuttaa, vaan ei hukukaan, eikä poistu vaikka kuinka olisi uutta kumppania ja menoa.
Aina se mukana on, silloin kun on vielä lapset siinä mukana, lasten kasvaessa vaan tulee entistä enempi sitä tuskaa, kun joutuu kohtaamaan myös lasten tuskan ja pahoinvoinnin.
Etävanehmpi usein etääntyy entisestään, lähivanhempi kohtaa tuskan usein, kun näkee kuinka lapsia yrittää elämässä rinpuilla oman tuskansa kanssa, on liian vilkas, kiusaa koulussa tai ei tee läksyjään, hakeutuu vääriin porukoihin.
Kun mukan olisi pysynyt se oikea iäs tai äiti, olisi sentään voinut jotenkin tuota taakkaa jakaa.
Kaiketi mukana on ollut keskenkasvuinen ihminen, joka ei ole osannut elää perhe-elämää. Uusi suhde on usein vieläkin pahempaa, hänhän on noita keskenkasvuisia, miten olisi kasvanut nyt, kun on pakoon lähtenyt vastuutaan asikaisemminkin.
Kun ymmärärtäisitte luopu uusita suhteista niin kauaksi, että laspenne ovat jotenkin jo saamassa elämän haltuunsa, niin ei tuo uusikko enää sen lapsen tuskaa lisäisi.
Ehdittehän hyvin lasten lähtemisen jälkeenkin elää sen teini-iän uudelleen ja mennä menonnen ja harrastuksenne vähän viisaampana, mutta olisitte sentään antaneet lapsillenne edes mahdollisuuden vähän parempaan tulevaisuuteen.
Erosta reilut pari vuotta aikaa ja elämä oli jo asettunut uomiinsa. Lasten koulu meni hyvin ja oma elämäkin oli jo järjestyksessä, mutta sitten exä aloitti kiusanteon oikein tosissaan. Tapaamisia siirreltiin koko kesä ja hakuajat muuttuivat tunnin varoituksella, lisänä lastensuojeluilmoituksia ja muuta kivaa, jopa poliisitkin saatiin kiinnostumaan meistä. Tässä on juostu kuulusteluissa ja saatu tappouhkauksia, ja suurimpana kysymyksenä miksi? Poliisitkin mietti mitä nämä asiat heille kuuluu ja miten näitä enään kolmen vuoden takaa selvitellään. Tappouhkauksista nyt on sitten rikosilmoitus kirjattu.
Lapsetkin alkoivat oireilemaan, kun tapaamiset on ollut pakko siirtää, koska kukaan ei tiedä voiko exään luottaa. Koulussa on ongelmia ja terveyskin notkuu.
Uusia suhteita ei minulla ainakaan ole ollut, eikä edes näköpiirissä ole ainuttakaan miehenpuolikasta, josta voisi olla edes kiinnostunut. Itsekin, kun olen melkeinpä sen Pohjan Akan pahempi versio, ei kiinnostuneita ole ruuhkaksi asti.
Eipä siinä avioliitossakaan hurraamista ollut. Äijä makasi sohvalla lääkepöhnässä ja meuhkasi kaikesta. Rahat kulutti koko perheen tileiltä suuremmoisiin löytöihin ja tarjouksiin, mistä ei ollut kenellekään hyötyä. Yöt istui tietokoneen kimpussa ja päivät nukkui, tai kyttäsi telkkarista kravunpyytäjiä.Lapsille ei sanonut mitään. Niin tällainenko perhe-elämä olisi ollut lasten turva? Ei oikein mahdu minun käsitykseeni.
Niin sinttura, ero on vaikea paikka, voi käydä kertomasi mukaan. Sielun sopukkaan sattuu ja monet lähtevät siinä koston tielle, mutta kun siinä tilassa ei ole järki mukana, voi tehdä näinkin älytöntä.
Toki tuon ihmisen pitäisi päästä hoitoon pian, sillä kun noita miettii voi seotakin oikein todella, että uhka kannattaa ottaa todesta.
Ymmärrän hyvin lasten kärsivän ja oireilevan, heille raksa ihminen on muuttunut ja itsekin saatat sortua lisäämään lasten tuskaa.
Olisi hyvin tärkeää olla lapsille nyt äiti joka välittää, mutta heille ei pidä kertoa isän jutuista oikein mitään.
Jos isä ei juuri lapsista välitä, mielestäni olisi viisainta lasten tavata isäänsä vain valvotusti ja jos isä ei halua, niin ei lainkaan.
Matalan profiilin pitäminen kaikessa olisi nyt paikallaan, jotta isä löytäisi itselleen jotakin niin kiinnostavaa, että teidän elämän seuraaminen jäisi toissijaiseksi.
Mene itsekin ihmesssä asiasta juttelemaan, ihan lastesi mielenterveyden vuoksi, jotta saatte elämänne järjestymään.
Kerrot mieheisi tavoista perhe-elämässä, uskon todella olevan totta, väsyit siihen, en todellakaan syytä että lähdit, et ole ainoa joka tilanteeseen on joutunut, että miehen kiinnostus perhettä kohtaan on nolla. Eräskin vouhotti yhtenään kavereiden kanssa, vaimon olisi pienten lasten kanssa pitänyt aamuyöllä käydä hakemassa milloin mistäkin saakka, sitten tuli maraton vouhotus, joka ilta lenkille ja kaljapullot treenin jälkeen ja löhöily. Töiden jälkeen piti lähteä hakemaan milloin mitäkin ja ilta meneikin muualla, ei tarvinnut tehdä kotona mitään. Tosin taisi olla salasuhdekin takana, niin on nyt selvinnyt.
Tämä tyyppi on myös valahdellut vaimostaan vaikka mitä, mutta tuota uhkailua ei ole tainnut olla. Tosin lapsistaan on melko välittämätön edelleenkin pair kertaa kuussa näkee ja harrastuksen vuoksi voi olla, että silloinkin ovat hänen äitinsä tai siskonsa hoivissa, joka on todella väärin myös näiltä äidiltä ja sisarelta.
Hyvä kun et ole ketään uutta ottanut mukaan, tässä kertomassani tapuksessa tämä uusi on vieläkin pahempi kuin entinen, monta perhettä perustanut ja jättänyt, ilkeä lapsille ym. Mutta kun osaa käsitellä naisia, että saa ihastumaan kaunopuheisiinsa ym asioihin ja vasta sitten ilmenee tuo taustapuoli, ei toinen heti huomaa tuota kusetusta ja vaatii aikaa uuteen eroon, joka olisi kaikkein paras tässkin tilanteessa niin tuota äitiä kuin lapsiakin kohtaan.