paasaamisen aikoina niin kun mies on ensin ottanut naiseen yhteyttä, pitänyt keskustelua yllä niin lopuksi pitäisi vielä itse matkata koko matka naisen luokse! Onko se niin vaikeaa tulla jossain asiassa vastaan? Ja jos valitetaan bensan kalleudesta niin yhtä kallista se on miehellekin ajella 150km suuntaansa vai testataanko tässä miehen varallisuutta ja sitä kuinka paljon mies on valmis tekemään naisen vuoksi?
On se mukavaa kun näin tasa-arvon...
hölmöläisten hommaa
24294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Onko pakko suostua? Puhu sille akalle asiasta.
Noh, jos tuosta ensitapaamisestakaan ei päästä sopuun niin tuskimpa myöhemminkään tilanne paranee, joten unohda koko tyyppi ja uutta matoa koukkuun.
"mies on ensin ottanut naiseen yhteyttä, pitänyt keskustelua yllä niin lopuksi pitäisi vielä itse matkata koko matka naisen luokse"
Eikö ole aika selvää, mitä nainen toiminnallaan viestittää: "ei suuremmin kiinnosta". Jos nainen on kiinnostunut miehestä niin hän ihan varmasti pitää keskustelua yllä, ettei menetä miestä muille naisille.
Eli sinunko mielestä se "keskustelun ylläpito" velvoittaa siis naisen matkustamaan luoksesi.
PÖLJÄ!!!
Se matkustaa kumpaa kiinnostaa enemmän, ihan kuule luonnonlaki. Jos itket jostain helvetin 300km matkasta ja bensassa keskimäärin ehkä 21 litraa ja rahassa 35 euroa että tulee liian kalliiksi niin eipä sullakaan hyvin mene. Et varmaan ainakaan aio ruokaa daamille tarjota kun toi 35 eukkua meni jo bensoihin, päivällinen keskitason paikassahan olisi maksanut saman verran.
Mä en tajua teitä kitupiikkejä tai laiskoja, jos nainen kerran on mielenkiintoinen ja tapaamisen arvoinen niin ette viitte muutamaa tuntia ja kymppiä sen eteen uhrata. Ei ihme että olette jääneet peräkammariin kämmentouhuamaan. Vittu oppikaa käyttäytymään hieman enemmän herrasmiestyyliin. Tunarit! Kiukuttaa tuollaiset pikkusieluiset tyypit.. :(
mikäs mulkunvatkaaja siellä itkee ja tuo peräkamarijutut on ihan ämmätasoa,vedä hamepäälle,vai herrasmies,paskahousuvässykkä,pikkutuhkamuna,
mieshuora
just mieslumppuhiljaa
Jos näiden nettitreffien perässä lähtee ajelemaan 300 km, on hullu. Fakta on kuitenkin, että 100 treffistä 99 on täysin hukkaanheitettyä ajan ja rahan haaskausta ja se 1% tuskin etenee muutamaa tapaamista pidemmälle. Hiero sinä vaan itseäsi sormilla sieltä haarojenvälistä, jos olet niin nuuka, että et itse viitsi tehdä mitään, yksin jäät, kun odotat aina muiden tulevan luoksesi, tarjoilevan vielä ruokaa. Oikein hyvää feministiainesta olet, et mikään mies, vaikka sitä yrität uskotella.
Opettele sinä kirjoittamaan oikein :D
Ei sitten tule mieleen, että joillekin se 35 euroa voi olla oikeasti aika iso raha? Esim. itselleni se on viikon ruokarahat. Olen kylläkin nainen ja tällä hetkellä työtön.
Hienoa, että sulla on tarjota anteliaasti, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta samaan. Pitäisikö deittailut ja ihmissuhteet kieltää tällaisilta ihmisiltä? Voisit säästää kiukustumisesi ja ilkkumisesi jonnekin aiheellisempaan paikkaan. Vaikuttaisit vähemmän PÖLJÄLTÄ!!!
Vaikka ei sillä, aloittajahan voi olla joku rikas kitupiikki. :)
Jos ei ole varaa matkustaa tapaamaan niin mitä järkeä on edes alkaa viestitellä kaukana asuvan kanssa? :-o
Nimenomaan, 000111 käytti kait naisen logiikkaa viestissään. Ymmärrän toki että 35 eukkua voi joillekin olla isokin raha mutta jos on niin silloin täytyy ymmärtää realiteetit eikä alkaa treffailemaan ihmisiä jotka ovat realistisen piirin ulkopuolella.
Ennemmin tuli ap:n viestistä mieleen etttä on kitupiikki tai sitten niin epätoivoinen että hakee naista realistisen vyöhykkeen ulkopuolelta ja haluaa että nainen maksaa omat matkansa, kenties sapuskansa myös.
Mitä helvetin järkeä on deittailla ihmistä jos siihen ei ole realistista mahdollisuutta? Vastatkaapa siihen.
"Mitä helvetin järkeä on deittailla ihmistä jos siihen ei ole realistista mahdollisuutta?"
No ensinnäkin tilanteet voivat muuttua. Esim. minä olen tällä hetkellä työtön, mutta kenties en enää ensi vikolla tai ensi kuussa olekaan.
Ja jos ei nyt ihan kotikulmilta satu löytymään ketään potentiaalista, ja jostain kauempaa löytyy juuri se oikealta tuntuva ihminen, ja tunne/ajatus siitä on kenties jopa molemminpuolinen, niin ei ole mitään syytä heittää pyyhettä ketään ihan alkumetreillä ja ajatella että ihan mahdoton juttu. Asiat kun voivat järjestyä/voidaan järjestää monella tavalla.
Realismi on yksi asia, pessimismi toinen.
Ja ymmärrän kyllä miksi sinua sieppasi tuo ap:n viesti, en itsekään hirveästi turhasta pihiydestä innostu. Mutta vaikutit vain niin hemmetin ylimieliseltä (vaikka et sitten sitä taida ollakaan :)).
"Esim. minä olen tällä hetkellä työtön, mutta kenties en enää ensi vikolla tai ensi kuussa olekaan"
Eli silloinhan sinulla on se realistinen mahdollisuus sijoittaa vaikkapa se 35 eukkua siihen että lähdet kauemmas tapaamaan mielenkiintoista ihmistä :) Eihän siinä silloin ole mitään väärin vaan kaikki on oikein ja jees :D
En ole ylimielinen, voi olla että tekstini oli hieman ylivirittynyttä mutta todellisuudessa en ole, don't worry about it :)
Mulla on vaan itsellä sellainen tapa että jos kiinnostun jostain ihmisestä niin panostan siihen sitten täysillä, menköön vaikka viimoset mutta en ala itkemään siitä että ne meni, vaikka olis "tyhjä arpa". Yrittänyttä ei laiteta vaikka kukkaro tyhjänä ei olekaan kiva olla. En minäkään mikään rikas ole mutta pienillä järjestelyillä onnistuisi tapaaminen vaikka kauemmas, JOS se tuntuu olevan sen arvoista. Realistina ymmärrän myös että voi sieltä se tyhjäkin arpa tosiaan tulla mutta who cares?
Minäkö realisti.. höh, tunteellinen mies minä olen. Itkin lukiessani Bim mustakorvaa 16-vuotiaana, 30 vuotta sitten, sama herkkä mies olen yhä :) Enkä edes häpeä tunnustaa sitä koska olen aikuinen mies :P
Joo en ole kommari enkä sinne päinkään mutta diggaan joitakin neukkukirjailijoita ja -leffoja. Tässä lyhyt kuvaus Bim mustakorvasta jota itkin kaksi iltaa kirjaa lukiessani :D Ei kande lukea noita sosialistisia juttuja vaan esittelyn alkuosa missä tarina tiivistetään lyhyesti. Loppu on jotain politiikkaa mistä en siis välitä paskaakaan.
http://www.mahorkka.org/001027_bimmustakorva.htm
Sulla on asenne kohdillaan. :)
Täytyy muuten lukea tai katsoa tuo Bim Mustakorva. Nimen olen kuullut tosi monta kertaa, mutta en ole sen tarkemmin tutustunut. Itken kyllä varmaan silmäni umpeen, mutta ei olisi eka eikä vika kerta. :D
Milloin 150 kilsaa on suomessa ollut pitkä matka, monilla on tuollainen työmatka yhteen suuntaan. Ja vaikka olisikin työtön niin ei siltikään mitenkään mahdoton matka.
Tietenkään jollei toista oikeasti halua tavata niin turhaahan se on vaikka asuisi naapurissa.
No se juttu kuivu sitten kasaan mutta vastataan nyt sen verran että kyllä se itselle tulee tällä hetkellä aika kalliiksi jos pitäisi aina jokaiselle treffille ajaa itse koko matka. Eivät kaikki tässä maassa ole niin rikkaita että voisivat 40e tuosta vaan aina tuhlata ajeluun. Ja alle 100km säteellä ei nettitreffattavia minulle ole. Ilmeisesti ei ole vaan tullut törmättyä sellaiseen joka olisi yhtä kiinnostunut minusta kun toisillekin treffeille olen joutunut muutaman kerran itse ajamaan ja matkaa tulee helposti sen 300-400km menopaluu ja kaiken kukkuraksi nainen lopettaa yhteydenpidon treffien jälkeen mitään sanomatta että aika kalliiksi tulee ajella muuten vaan.
Miksi ihmeessä te nuoret ihmiset poraatte täällä, ettette löydä netistä seuraa?
Menkää ulos ja tavatkaa ihmisiä livenä !!!
Tämä netistä etsiminen on aivan ajanhukkaa...naisiakin on todella vähän miehiin verrattuna ja ne vähät naisetkin ovat niitä, jotka eivät tosielämässä kelpaa kellekään.
Ylös, ulos ja lenkille, sanon minä prkl !!!
Kerran oli minullakin melkein tuollainen matka enstreffeille. Silloin tein niin että ehdotin toiselle tapaamista paikkakunnalla johon minulla oli matkaa noin 80 km ja toisella sellaiset 50km. Mukavat oli treffit, vaikka jatkoa ei seurannut mutta olihan se paljon kevyempi ajaa 160km kuin 260km.
Ihmeellisistä asioista on ihmisillä tarve täällä jauhaa ja kiistellä. Tämä gerbe67r on aivan oikeassa, jos kahdella ihmisellä synkkaa niin hyvin että he haluavat sopia treffit niin reilua on molempien tulla puoliväliin vastaan. Mitä järkeä on edes tavata, jos jo ensitapaamisen järjestämisestä ollaan erimielisiä?
Ja joo löytyyhän niitä erilaisia pointteja asiaan, jos olosuhteet ovat tuollaiset kuin ap:lla. Jos lähietäisyydeltä ei kumppaniehdokkaita löydy, niin niitä pitää lähteä etsimään kauempaa ja tottakai siitä tulee kuluja. Entisaikaan lähdettiin riiuureissulle naapurikylään. Ap:n pitää tehdä itselleen selväksi kumpi on tärkeämpää, rahat vai rakkaus. Mitäs jos yrittäisit sopia niitä treffejä aina silloin kuin olet muutenkin liikenteessä ko. seudulla tai majoittuisit viikonlopuksi sopivaan kaupunkiin ja sopisit sinne kerralla useammat treffit. Mielikuvitushan tässä vain on rajana.
Ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos tapailua halutaan jatkaa ja välimatka on pitkä niin silloin nähdään vaikka vuorotellen toistensa luona tai taas jossain puolivälissä. Kyllä se kertoo ihmisen luonteesta, miten on valmis näkemään vaivaa toisen eteen. Tietysti työtilanteet, lapsen hoito, harrastukset ja muut vaikuttaa siihen, miten aikaansa pystyy käyttämään. Ja veikkaan, että jonkin aikaa voi toinen yksipuolisesti ajella aina toisen luokse mutta jossain vaiheessa tulee pohdittavaksi, ovatko kulkemiset ja tapaamiset tasapuolisia ja samalla kun pohtii tunteittensa kehittymistä toista kohtaan voi pohtia myös tätä. Eikä se ole aina kiinni siitä onko tapaamisiin pitkä matka. Jos toinen vaatii, että aina tavataan esim. hänen kotonaan eikä osoita kiinnostusta muuhun niin onhan suhde silloin jotenkin vinksallaan. Jos poikamies haluaa kovasti naiselta jotain erityistä kuten esim. seksiä, niin silloin täytyy hyväksyä että joutuu tekemään uhrauksia, jopa rahallisia. Mutta jos tässä nyt kuitenkin ollaan hakemassa ihan normaalia parisuhdetta, niin kyllä silloin tasa-arvo ja asioiden jakaminen on mielestäni vaa-an kielen asemassa.
Ja se nyt on aivan vanhanaikaista, että automaattisesti miehen pitäisi maksaa treffeillä kaikki. Kohteliasta on tarjota vaikka kahvit, mutta kyllä ruokien maksamisesta voi nykyään sopia, että molemmat maksavat oman laskunsa. Tässäkin voi käyttää maalaisjärkeä. Jos minä yrittäisin tehdä vaikutuksen uuteen kumppaniin, niin en heti ensitreffeillä alkaisi valittamaan huonoa rahatilannettani vaikka olisin äitimuorilta joutunut lainaamaan rahat bensaan treffeille päästäkseni.
Ehkä aloittaja ei kaikkea deittiin kuuluvia asioita ole vielä tunnistanut tai tullut tietämään kun tuollaisia kyselee :).
Jos nainen satojen kilometrien päästä haluaa tehdä treffit niin kyse on mahdollisesti ja ensisijaisesti yhden yön jutusta.Jos jatkoa seuraa niin olet tehnyt hyvän työn ja kyllä sitä kulkua on sitten molempiin suuntiin.