Onko olemassakaan sellaista rajaa, jonka jälkeen on ns. normaalia hempeillä viesteissä ihmisen kanssa, jota ei ole vielä tavannut? Treffit on siis sovittu kyllä lähitulevaan. Vai voiko jo vaikka kolmannesta päivästä eteenpäin jo "murutella" toista, sanoa että ajattelee toista koko ajan jne? Vai meneekö liiallisuuksiin? Mistä sen tietää, mikä on normaalia käytöstä ja milloin mennään liian lujaa?
Mulla ei ole kokemusta nettideittailusta, joten oon vähän hukassa näissä..
Mulla ei ole kokemusta nettideittailusta, joten oon vähän hukassa näissä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehdottomasti ei hempeilyjä ennen kuin on tavattu! Et VOI tietää tunnetko ikävää/hellyyttä/ihastumista yms toista kohtaan ennen kuin olette tavanneet livenä, usko kokemusta. Jos alat leperrellä ikävästä ym niin paljastat vain olevasi niin epätoivoinen, että olisit valmis ihastumaan vaikka lyhtypylvääseen. Ihminen, joka jo kirjoitteluvaiheessa vaikuttaa noin takertuvalta, on pelottava.
Tavatkaa pian niin et ylipäänsä ala kuvitella omassa mielessäsi mitään sellaista, mitä ei vielä oikeasti ole olemassa.
Eikä ole normaalia ajatella jotain kirjoitusasteella olevaa tuttavaa koko ajan.
Ihan yhtä pian kuin oikeassakin elämässä.
Miten joku voisi leperrellä ja lirkutella uppo-oudolle ihmiselle jota ei ole koskaan tavannut? Tämä ei ole auennut minulle missään vaiheessa nettideittailun varrella.
Jos käy vaikka pienessä kaupassakin ja kohtaa useamman kerran saman myyjän kassalla, niin ei kai häntä muruttelemaan aleta? Pointtini on siinä että jos välit eivät ole vielä/lainkaan oikeasti läheiset ja rakastavat, niin eiköhän siinä vaiheessa olla kohteliaita eikä LIPEVIÄ.
Jos suomihumpassakin lauletaankin (kuulema) että missä muruseni on, niin ei sitä hemmetin murua tarvitse alkaa viljelemään yökötyksiin asti. Itse pidän sellaista aivan idioottimaisena, vaikka olisi miten romanttinen tyyppi.
MIksi Suomessa ollaan niin hiton jäyhiä tässäkin asiassa? Typerää.
Antaa palaa vaan!
Siksi että täällä ei olla sellaisia pinnallisia tyyppejä jotka höpöttävät kultaa ja hania kaikille naisille/miehille joita vaan missä hyvänsä vastaan osuu. Kun suomalainen sanoo jotain, hän oikeasti tarkoittaa sitä.
Tai niinhän sitä luuli kunnes aloitti nettideittailun...
Nyt järki käteen hei. Sinähän et edes tiedä kuka siellä toisesa päässä kirjoittelee, jos ette ole koskaan tavanneet. Se ihminen voi olla ihan toisenlainen kuin kuvittelet hänen olevan tai hän on antanut ymmärtää olevansa.
Ja oletko sinä oikeasti ihastunut tähän hahmoon, jonka kanssa kirjoittelet? Vai miksi ihmeessä sinä haluat häntä "murutella"?
Hempeily kuuluu siihen vaiheeseen kun ollaan jo yhdessä, siis vähintään tapaillaan.
Kyllä siinä naama venähtää kun treffeille lyllertää vähintään kymmenen vuotta ja kaksikymmentä kiloa vanhempi henkilö kuvaan ja tietoihin verraten. Todella ällöä istua metrin päässä EPÄMIELLYTTÄVÄSTÄ henkilöstä, jonka kanssa on jotenkin intoutunut kertomaan vaikkapa sänkykamarimieltymyksistään.
Ja olen nainen : )
Eli, reality check ensin, heti tapaamaan ennen romanttisia purkauksia. Noin 10 %:n chanssi että molemmat ovat ihastuneita toisiinsa livenä.
"Noin 10 %:n chanssi että molemmat ovat ihastuneita toisiinsa livenä."
Taitaa olla pikemminkin siinä prosentin luokkaa (maksimissaan), että edes kiinnostaa molemmin puolin siinä määrin että nähdään toisenkin kerran.
Muruttelut yms. menevät mielestäni menevät vähän yli, jos ei ole edes tavattu kertaakaan.
Ensin tavataan naamatusten ja katsotaan synkkaako oikeasti ja vasta sitten murutellaan ja hempeillään.
Moni näyttää rakentavan jo viestittelyvaiheessa kauheat odotuksen ja jonkinlaisen virtuaalirakkaussuhteen ja sitten on kiusallista kun kiinnostus lopahtaakin heti ensimmäisten trteffien jälkeen.
Paras ohje mitä voin antaa on että älä oleta ja unelmoi liikaa ennen kuin olet tavannut toisen, äläkä venytä ensitapaamista liian pitkälle. Petyt vähemmän, jos tapaat ihmisen mahdollisimman nopeasti, etkä rakenna päässäsi jotain unelmakuvaa hänestä.
itseäni ihmetyttää nämä ohjeet ja säännöt mitä tässä nettideittailussa jaetaan täällä koko ajan, esim. mitä aloitusviestiin "pitää" kirjoittaa tai mitä siinä ei saa olla missään tapauksessa, mitä seuraavaksi voi kysyä tai ehdottaa jne., menkää hvetti fiiliksen mukaan ja tehkää mikä vaan hyvälle sekä oikealta tuntuu, jos molemmat on mukana "jutussa" niin ei siinä mitään oikeaa tai väärää aikaa millekään asialle ole. Kirjoita "hempeilystä" jos siltä tuntuu.
Aloittajalle. Koita nyt ihan ite miettiä oikeasti missä vaiheessa se muruttelu on normaalia. Mutta jos et pysty ite sitä oivaltamaan niin mieti tätä: Miten ihmeessä voi murutella ja kullitella ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut. Jos joku alkaa muruttelemaan ja heruttelemaan jo ennen tapaamista niin täytyy olla kyllä elämän realiteetit aika hukassa, realiteetit siitä, että ei toista voi tuntea ennen kuin oikeasti tuntee.. Mistä sitä voi tietää kuka ja millainen tyyppi siellä loppujenlopuksi muruttelee... Mielikuvan toisesta ihmisestä luonut tyyppi mielikuvaansa muruttelee. On täysin mahdotonta ajatella olevansa ihastunut tyyppiin jota ei ole vielä edes tavannut. Totuus poikkeaaa yleensä aika paljon luodusta mielikuvasta. Epätoivoinen muruttelee ennen todellista kohtaamista.