Kertokaapa oheisen selvitystilanteen kokeneet, mitä siellä oikein tapahtuu ja mitä siellä oikein kysytään?
Olemme menossa yhdessä ensimmäiseen tapaamiseen sosiaalivirastoon ja ymmärtääkseni sitten haastatellaan molempia erikseen? Olisi kiva saada tietoa, ettei suotta tarvitse jännittää. On tämä raskasta muutenkin...
Olemme menossa yhdessä ensimmäiseen tapaamiseen sosiaalivirastoon ja ymmärtääkseni sitten haastatellaan molempia erikseen? Olisi kiva saada tietoa, ettei suotta tarvitse jännittää. On tämä raskasta muutenkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
He tapaavat yleensä vanhempia toimistolla (joko yhdessä tai erikseen) ja sen lisäksi tekevät kotikäyntejä. Vanhemmilta voidaan selvittää mm seuraavia asioita:
- jos olisit lähivanhempi niin millä tavalla tukisit lasten tapaamisia
- jos olisit etävanhempi niin minkälaiset tapaamisjärjestelyt olisi hyvä
- mitä hyvää siinä toisessa vanhemmassa on
- miksi erositte
- mitä on tärkeintä vanhemmuudessa
- miksi olisitte parempi lähivanhempi
- miksi haluatte yksinhuollon (jos tätä haetaan)
Sen lisäksi keskustelevat lasten kanssa, varsinkin yli 12-vuotiaiden mielipidettä selvitellään. Sos.työntekijä juttelee yleensä lapsen kanssa ilman vanhempien läsnäoloa.
tulkinta vaihtelee rajusti. Periaatteessa selvityksessä on kolme keskeistä pointtia: 1) onko asianomainen vanhempi selvinnyt erosta eli kiusaako hän toista vai onko kysymys todella jostakin muusta 2) kykeneekö vanhemmat ajattelemaan ensisijaisesti lastaan ja kykenevätkö he toimimaan vastuullisina huoltajina ottaen huomioon myös toisen vanhemman ja 3) onko lapsen olosuhteet vanhempien luona lapselle soveliaat. Yleensä tärkeimmäksi näkökulmaksi tuntuu tulevan vanhempien kyky yhteistoimintaan toistensa kanssa, mikä ei mielestäni saisi ratkaista asiaa. Sen sijaan kyky keskittyä lapseen ja lapsen näkökulmaan tulisi olla keskeisintä (ja onneksi monesti näin onkin). Kaikkein tärkeintä olisi mielestäni selvittää yksinkertaisesti se, hyväksyisikö vanhemmat toisilleen asettamansa vaateet itseensä kohdistuviksi. Silloin "riita" katoaisi. Jos molemmat vanhemmat hyväksyvät toisilleen asettamansa vaateet ja omat pyyteensä käännettynä, ne voidaan kääntää välittömästi ja ei muuta kuin nimet alle. Mitäs sitä vatvomaan? 90 % ns. "huoltajuusriidoista" ei ole riitoja lainkaan, vaan toisen törkeää vedätystä, jota toisen vanhemman tuleekin lapsen edun nimissä vastustaa. Heti kun havaitaan vedätystä, tulisi siitä rangaista ottamalla huoltajuus pois sellaiselta "epäihmiseltä" ellei hän tule esim. 24 tunnin kuluessa tolkkuihinsa. Hiukan tähän tyyliin ollaan (mutta toki paljon löysemmin) menossakin eli huoltajuusselvityksessä "pärjää" se osapuoli, joka kykenee parhaiten ottamaan kaikki toiset osapuolet huomioon eikä "vedätä" itselleen mitään sellaista, mikä ei objektiivisesti ottaen ole lapsen etu. Muutoin koko homma on aika kaukana sivistysvaltioiden ns. fair trial -periaatteesta. Siinähän käydään itseasiassa oikeuttsa "suljettujen ovien takana" ilman julkisuusturvaa ja vieläpä "ihan mitä saattuu" -viranomaisten vetämänä, joiden moraali (rehellisyys) ja ymmärrys voivat olla millä tasolla tahansa. Ei hyvä! Erikoistuomioistuin saattaisi olla parempi.
Meillä on kyse lähinnä siitä, missä lapset ovat kirjoilla. Huoltajuudesta, eikä tapaamisoikeudestakaan ole kummempaa kiistaa. Olen lasten isä, mutta siitä huolimatta lasten arki ja kodin hoito ovat aina olleet vastuullani. Ja toisekseen on suuri vaara ja todennäköistä, että vaimoni muuttaa lasten kanssa toiselle paikkakunnalle uuden ystävänsä luokse. Ilman lasten kirjoilla oloa muutolle ei mahda mitään. Senpä vuoksi kun olen isä, tarvitsin neuvoja tilanteeseen. Näyttö ymmärtääkseni pitää olla vahva kun on mies.
Tarvitset ennen kaikkea malttia! Älä hermostu! Jos et pääse sopimukseen siitä, etteivät lapset muuta minnekään, tulee homma tarvittaessa viedä oikeuteen hakemuksellasi. Silloin sinun tulee vaatia asumisen siirtoa itsesi luokse. Huoltomuoto, mikäli kysymyksessä on yhteishuolto, voisi säilyä ennallaan tai jos todella paljon ongelmia, huolto tullee muuttaa sinun yksinhuolloksesi. Oikeudessa tulee vaatia sellaista väliaikaismääräystä, jossa lasten asuinpaikkakunta ei saa vaihtua ja että olosuhteet jäädytetään nykyiselleen selvityksen ajaksi. Tämä vaatimus hyväksytään useinmiten. Sen jälkeen tuomioistuin pyytää sosiaalitoimelta selvityksen, jossa vetoat edelleen kaiken aikaa "olosuhteiden muuttumattomuuden" periaatteeseen eli status quohon, mikä tarkoittaa, että lasten edun katsotaan mitä suurimmassa määrin olevan riippuvainen siitä, ettei heidän asemaansa ja elämänpiiriään isommin muuteta. Saatat onnistuakin. Mikäli lasten äiti tekee kaikki tyypilliset mokat eli haukkuu sinua kaiken aikaa estotta (hyvin tyypillisesti) ja välillä vielä selvittäjiäkin (usein näinkin), koittaa vedettää omilla asioillaan esittäen niiden olevan (jotenkin kummassa) lasten etu (edelleen tavallista) ja mikäli sinä olet kaiken aikaa joustava, asiallinen, hiukan "väsynyt" ja hämmästynyt, saatat saada empatiaa ja voittaakin (pitää todella tiedostaa tilanne, mikä harvinaista). Kyse on siis siitä, kuinka tutkijat, jotka asiaa selvittävät (usein naisia, valtaosaltaan) tilanteen näkevät. Oikeus siunaa selvityksen kohtuullisen suurella todennäköisyydellä ja toimii sen suositusten mukaan (ainakin äidin tullessa "voittajaksi" julistetuksi). Alussa selvittäjät ovat täysin äidin puolella, mutta rauhallinen, asiallinen lasten kiistatonta etua (olosuhteiden muuttumattomuus, suhde molempiin vanhempiin, lasten kaverit, koulu, verkostot ylipäänsä jne.) puolustava isä voi lopulta saada muutosta aikaiseksi. Mahdollisuudet "näppituntumalta" näillä edellytyksillä jotain 30 - 40 prosenttiset saada asuminen itsellesi. Kyse on siitä, kuinka hyvin sinä toimit ja myös siitä, kuinka huonosti toinen osapuoli toimii. Toivo salaa, että hän suututtaa pikkusieluiset sossut oikein kunnolla ja istu vain hiljaa ihmetellen, että "miten se nyt noinkin saattaa sanoa tai tehdä?" "Lasten kenkiin" asettumisella aina myös merkitystä. Pohdi sitä huolella! Samoin "olosuhteiden muuttumattomuutta"! Asiallisesti hoidettu siisti ja turvallinen koti toki myös tärkeä. Samoin fiksut kasvatusperiaatteet. Erityistä huomiota kiinnitetään sinun ja lastesi suhteeseen, sen välittömyyteen, sujuvaan kommunikaatioon yms. On aivan totta, ettei mies ole tässä naisen kanssa suinkaan tasa-arvoisessa tilanteessa (toisin kuin jo perustuslaki ja kansainväliset sopimukset edellyttäisivät). Muuten, yhteishuoltajuuteen kuuluu jo sinänsä periaatteessa lasten asuinpaikasta päättäminen siten, että sen tekevät huoltajat yhdessä! Siihen voi vedota, mutta käytännössä ellei sopua synny kyseessä on lasten asumiseen liittyvä hakemusasia, joka tulee toimittaa paikalliseen käräjäoikeuteen. Koita saada tilanne kuntoon ilman viranomaisten päätöntä sähläämistä ja sotkemista, mikä tuosta ilman muuta Suomen oloissa seuraisi.
Itse naisena painiskelen olosuhdeselvityksen kanssa. Lapsi muutettiin käräjien ekassa istunnossa asumaan minulle. Mies vastusti ja kielsi maistraattia muuttamaan kirjat. Asuminen ja osoitteet kuitenkin muutettiin, koska lapsi asui tosiasiallisesti minun luona ja käräjäoikeus oli niin jo määrännyt. Vaikka kyse oli väliaikaismääräyksestä, ne muutettiin silti, koska ne pitää olla silti siellä, missä lapset ovat vaikka lopullista ''naulaa'' ei olekaan vielä lyöty. Ota asiaan ensisijassa perheoikeuksiin erikoistunut juristi, yksin et pärjää pätkääkään. Tosiasia on se, että mitä et voi todistaa, sitä ei ole! Selvitä vaikka sos.tt.ltä mitä teet, jotta voit kerätä dokumenttia siitä, että lapset ovat tosiasiallisesti luonasi selvästi enemmän. Vaikka olisi yhteishuoltajuus, toinen vanhempi ei voi asumisen muutosta vastustamisellaan saada tahtoaan läpi, koska mm. lapsen sos.-ja terv. palvelut ovat asuinpaikkakunnasta riippuvaisia ja siten on lapsen edun mukaista, että kirjat ja osoitteet ovat siellä, missä lapsi.Minun tapauksessa asuin keski-suomessa ja mies etelä-suomessa, joten sain lapsen asuinpaikkakunnallani tarhaan, mikä oli hyvä todistus, että lapsi on minun kanssa ja toki käräjien päätös on ''jumalan sana''. Isä voi saada asumisen, jos sulla on kerättynä vähintään puolelta vuodelta kunnon faktaa mustaa valkoisella, että lapset ovat olleett selvästi enemmän sinun luona. Muuten häviät. Maailma on tällainen.
Meidän kohdalla kirjojen siirto oli siis toisen vastust