Onko alkoholismi sairaus vai

jos ensin määrittelisit mitä on alkoholismi

Lisäksi kertokaapas mitä pidätte alkoholismina?
Mikä on oma mittapuunne?

Eräs mies juo joka ilta 6 tölkkiä olutta ja menee arkiaamuisin töihin.
Hän sanoo ettei olut ole hänelle ongelma ja ettei hän ole alkoholisti.

Oluenjuonti on minulle harrastus.

Alkoholisti löytää syyn juomiseen.

Kyllähän se tietynlainen sairaus on, vähintäänkin vitsaus.

Alkoholismi on kuitenkin siitä hankala sairaus määritellä, että tarkkaa rajaa on käytännössä vaikea vetää. Koska paljon on liikaa ja kenen mielestä? Koska alkoholinkäyttö ylittää sen rajan, että ollaan siirrytty kohtuukäytöstä alkoholismin puolelle? Onko kyse yksilön omasta kykenemättömyydestä hallita juomistaan vai onko se todellakin sairaus?

Alkoholisti voi pitkäänkin pystyä pitämään kulisseja pystyssä. Hoitaa työnsä, näyttää terveeltä, elämä vaikuttaa ulkoapäin katsottuna suhteellisen normaalilta eikä mikään näytä olevan oikein vialla, kunnes korttitalo hiljalleen alkaa sortua.

Perjantaikännit pitenee hiljalleen viikonloppukänneiksi. Asiat, joita normaalisti sai tehdyksi viikonlopun aikana, jää yksitellen tekemättä. Mukavat rentouttavat juomahetket muuttuvat kerta kerralla riitaisimmiksi, mukaan tulee yhä enemmän aggressiota, väkivaltaa, raivoa. Viinakätköjä löytyy ympäri taloa. Sammuu mihin sattuu. Kaatuilee kännissä murtaen kylkiluunsa. Viikonloppukännit laajenee viikkokänneiksi, kunnes ei enää tiedä koska edellinen känni loppui ja toinen alkoi. Fyysinen kunto alkaa tosissaan kärsiä, työsuoritus heiketä. Läheiset huomauttelevat yhä tiheämmin ongelmasta ja se aiheuttaa rajujakin yhteenottoja, mutta eihän mitään ongelmaa ole. Kai sitä aikuinen saa pari ryyppyä ottaa rentoutuakseen.

Jotkut onnistuvat pääsemään eroon alkoholismista vielä myöhäisessäkin vaiheessa, mutta liian moni antaa alkoholin viedä koko elämänsä. Alkoholisti ei koskaan kärsi sairaudestaan yksin, vaan sairastuttaa koko lähipiirinsä.

Mitä elämän tuhlausta...

Eiköhän se ole ihmiseen sisäänrakennettu mekanismi, joka antaa piut paut kaikelle muulle- oli se sitten alkoholi, huumeet, shoppailu, suklaa tms. Kerranhan täällä vain eletään.

No jos se sairaus on, niin psyykkinen sairaus korkeintaan. En ole vielä kuullut sellaisesta sairaudesta ettei käsi eikä suu tottele omistajaansa, vaan käsi kaataa ja suu vetää.

Kyllä se korvien välissä on se ongelma. En kuitenkaan lähtisi sääliä hakemaan sanomalla sairaudeksi alkoholismia. Ihan kuten lihavuuskin, ne taipumukset voi olla olemassa, muttei ole mikään pakko elää niin että palvelee taipumuksiaan. Voi valita. Sairaudeksi kutsutaan sitä mitä sen taipumuksen palvelemisesta seuraa.

Juopolla lukuisia sairauksia puhkeaa ihan juomisesta, lihavalla syömisestä ylenmäärin.

No, mulla näkyy niin että aamuisin töissä päätän etten juo illalla ja kun lähden töistä niin on jo hinku hakea juotavaa ja sillä tavalla jatkuu. Kaikki vapaa-aika menee perseelleen ja morkkis tietysti jatkuva. Elän työpaikan ja kaljatölkin välissä. Ei tämä tervettä ainakaan ole ja koukutus on vahva. Sitten kun on humalassa niin tuntuu että kaikki on hienosti. Aamuisin hetken tajuaa missä orjuudessa elää.

Mä en pysty hyväksymään tätä sairaudeksi (tai riippuvuutta yleensä), mutta enhän minä onneksi tätä asiaa päätäkään.

Riippuvuudeksi enemmän laskisin. Mutta ei ole kyllä ihan läheistä kokemusta, ei lähipiirissä tai lapsuudessa. Jollain tutuilla tai ehkä kavereillakin on ehkä läheltä liippaavaa, mutta koska se ei koske mun elämää liian läheltä, näen ehkä sen kauniimmassa valossa.

Riippuvuudeksi enemmän laskisin paskisin. Mutta ei ole kyllä ihan läheistä kokemusta pokemusta, ei lähipiirissä tai lapsuudessa papsuudessa. Jollain tutuilla tai ehkä kavereillakin on ehkä läheltä liippaavaa piippaavaa, mutta koska se ei koske mun elämää liian läheltä päheltä, näen ehkä sen kauniimmassa valossa palossa. Seksi.

Sairaus kun elimet alkaa reistailemaan.