Olen ollut nykyisessä työpaikassani vajaat puoli vuotta. Kyseessä meikäläisen toinen työpaikka valmistumisen jälkeen, esimiestehtävä, alaisia parikymmentä, tehtäväkenttä laaja ja vastuullinen. Alusta asti olen tullut hyvin toimeen päälliköiden ja ylemmänkin johdon kanssa, tehnyt palavereissa runsaasti esityksiä ja kysymyksiä, saanut niistä kiitostakin, ja ollut jatkuvasti aktiivinen jos jotain selvitettävää tai yhdessä sovittavaa on ilmennyt.
Kaikki on siis tähän saakka mennyt hyvin, mutta se ei omasta mielestäni riitä ihan selitykseksi sille mitä tapahtui pari viikkoa sitten. Silloin nimittäin esimies soitti kotiin työajan jo päätyttyä ja kysyi onko minulla mitään sitä vastaan että saisin ensi vuoden alusta palkankorotuksen ja siirron korkeampiin tehtäviin. Työmäärä lisääntyisi reilusti, mutta niin tekisi myös korvaus siitä. En kieltäytynyt.
Meikäläisen kollegat samoissa tehtävissä ovat pääsääntöisesti iäkkäämpää, firmassa jo vuosikymmeniä toimineita konkareita, jotka kaikki ovat alunperin olleet joissain matalamman vaativuuden ja palkan töissä. Itse tulin valituksi suoraan tähän hommaan edeltäjäni vakavan sairastumisen vuoksi, ja jo tämä tuntui kismittävän joitakin vanhoja partoja. Eräiden mielestä uuden työntekijän pitäisi viettää ensimmäiset vuodet ihan vain apupoikana, ja pitää ainakin palavereissa tiukasti suu supussa. Näinpä sitten kun vielä tieto ylennyksestä viime viikolla levisi, ei vastaanotto ollut joka taholla lämpimin mahdollinen. Vaikka meikäläisestä ei ylennyksenkään jälkeen tule nykyisten kollegoiden esimiestä, johtaa se kuitenkin eräänlaiseen "primus inter pares" -asetelmaan, ja tästä ovat monet vihaisia.
Itse olen tilanteesta varsin ymmälläni, edelleen. En ylennystä pyytänyt, mutta en siitä toisaalta myöskään kieltäytynyt. Ja miksi olisin? 700 euroa kuussa on meikäläiselle iso raha. Toki ymmärrän kollegoidenkin ärtymyksen, mutta kaikenlaiset p***een nuolija -jutut joita nyt saan selkäni takaa kuulla ovat alkaneet kunnolla suututtaa itseänikin. Johdon linjaukset eivät ole minun keksintöjäni, ja itselle tapaus tuli ihan yhtä suurena yllärinä kuin kaikille muille. Voi vain toivoa että tilanne rauhoittuu ajan kanssa, en nimittäin millään haluaisi pilata suhteita työkavereihin tässä vaiheessa uraa. Lähinnä vain mietityttää, mitä he olisivat halunneet minun tekevän? Mitenkähän tästä olisi järkevin toimia eteenpäin? Kellään käynyt vastaavia?
Kaikki on siis tähän saakka mennyt hyvin, mutta se ei omasta mielestäni riitä ihan selitykseksi sille mitä tapahtui pari viikkoa sitten. Silloin nimittäin esimies soitti kotiin työajan jo päätyttyä ja kysyi onko minulla mitään sitä vastaan että saisin ensi vuoden alusta palkankorotuksen ja siirron korkeampiin tehtäviin. Työmäärä lisääntyisi reilusti, mutta niin tekisi myös korvaus siitä. En kieltäytynyt.
Meikäläisen kollegat samoissa tehtävissä ovat pääsääntöisesti iäkkäämpää, firmassa jo vuosikymmeniä toimineita konkareita, jotka kaikki ovat alunperin olleet joissain matalamman vaativuuden ja palkan töissä. Itse tulin valituksi suoraan tähän hommaan edeltäjäni vakavan sairastumisen vuoksi, ja jo tämä tuntui kismittävän joitakin vanhoja partoja. Eräiden mielestä uuden työntekijän pitäisi viettää ensimmäiset vuodet ihan vain apupoikana, ja pitää ainakin palavereissa tiukasti suu supussa. Näinpä sitten kun vielä tieto ylennyksestä viime viikolla levisi, ei vastaanotto ollut joka taholla lämpimin mahdollinen. Vaikka meikäläisestä ei ylennyksenkään jälkeen tule nykyisten kollegoiden esimiestä, johtaa se kuitenkin eräänlaiseen "primus inter pares" -asetelmaan, ja tästä ovat monet vihaisia.
Itse olen tilanteesta varsin ymmälläni, edelleen. En ylennystä pyytänyt, mutta en siitä toisaalta myöskään kieltäytynyt. Ja miksi olisin? 700 euroa kuussa on meikäläiselle iso raha. Toki ymmärrän kollegoidenkin ärtymyksen, mutta kaikenlaiset p***een nuolija -jutut joita nyt saan selkäni takaa kuulla ovat alkaneet kunnolla suututtaa itseänikin. Johdon linjaukset eivät ole minun keksintöjäni, ja itselle tapaus tuli ihan yhtä suurena yllärinä kuin kaikille muille. Voi vain toivoa että tilanne rauhoittuu ajan kanssa, en nimittäin millään haluaisi pilata suhteita työkavereihin tässä vaiheessa uraa. Lähinnä vain mietityttää, mitä he olisivat halunneet minun tekevän? Mitenkähän tästä olisi järkevin toimia eteenpäin? Kellään käynyt vastaavia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jätkä on kunnon ruskeekieli tai sitten tää on ihan schaissea
Perseen nuolentaa!!
Voihan sitä hakeutua vuoden päästä toiseen firmaan, jos huomaat ettei oikeasti rahkeet riittäneetkään. Nimitys vaativampaan pestiin ei tarkoita oikeasti vielä mitään, vaan tehtävän vaatimukset on myös käytännössä täytettävä. Jostain syystä epäilet omaa osaamistasi...
Aiemmassa työyhteisössäni oli pari asennevammaista vetelystä, joille kaikki työnsä tunnollisesti hoitavat olivat p*rseennnuolijoita. Heidän asenteensa oli se, että palkkaa vastaan tultiin työmaalle malliksi tekemään jotain, mutta jos tuli puhe oikeasta tekemisestä, alettiin parkumaan lisää palkkaa. Minäkin sain kuulla olevani "ruskeakieli" ja "v*tun koira", kun en erotellut työtehtäviä, vaan tein kaiken mitä esimies pyysi, ja hoidinpa hommani vielä hyvin ja tehokkaasti. Parin vuoden aikana sain lisää vastuita, palkkaa, ja lopulta siirron toiseen yksikköön esimiestehtäviin. Miksiköhän? Heittäkääpä villi veikkaus...
Sen olen täällä Telluksella tarpoessani havainnut, että ne on eri miehet jotka puhuu, ja eri miehet jotka tekee. Tsemppiä aloittajalle, ei kannata paljon tyhjänpäiväisten p*skanjauhajien ruikuttamisesta välittää, keskityt vain omaan tekemiseesi, niin hyvin menee!
Totta. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu, mutt rakkikoirien räksytys kannatta jättää omaan arvoonsa. Esimiehet ihan oikeasti muuten näkee, kuka työnsä tekee niinkuin kuuluu, eikä siinä selittelyt paljon auta. Tekijät ei paljon selittele, ne tekee. Ja ne tekijät erottuu aina sieltä tyhjäntoimittajien joukosta ja ennemmin tai myöhemmin ssavat lisää vastuita...
Yleensähän perseennuolenta ja työn tekeminen eivät korreloi. Olen itse mies joka tekee työt urakalla; ripeästi ja moitteettomasti, mutta: a. en nuole persettä, b. en vastaile kotona työpuheluihin enkä muutenkaan työnantajalle, c. vapaalla olen vapaalla, d. en tee ylitöitä, en varsinkaan rahasta jne. Töissä teen työni kitisemättä ja 110% hyvin. Ihmisten kanssa tulen aidosti juttuun, en puhu paskaa enkä kyttää ja mustamaalaa ketään. Sen pitäisi riittää - eikö?
Mutta mitä tekee perseennuolija? Se tekee kaikkea mitä minä en tee, ja se on nykyajan työelämässä se "hyvä työntekijä.
Näin puhuu työmies. Valitettavasti tämän päinvän työelämässä tuolla asenteella saa paiskia töitä... ja vain paiskiä töitä. Ylennyksiin tai palkankorotuksiin pitää sitten nuoleskella, voidella, mielistellä ja näitä kaikkia mieluiten vielä omalla ajalla. Harva kehtaa
t. Sekatyöläinen jo vuodesta -77
Kyllä töissä nuollaan itsehyötymis mielessä persettä enemmän kuin tehdään varsinaista työtä.
Toki tuotakin tarkoitin. Pääpointti nimenomaan se, että näillä ''uraohjuksilla'' suurin työajasta taitaa sittenkin lipsua sinne pomojen pehmittämisen puolelle, ja työt jäävät puolitiehen/toisten tehtäviksi.
Jep, jep
Organisaatio on yhtä kuin ihmiset ja johtajat
Organisaation menestys riippuu yhä enemmän henkilöstön motivaatiosta ja sitoutumisesta. Johto tarvitsee säännöllistä ja tehokasta tutkimusta tietääkseen, mitä henkilöstö todella ajattelee työstään, työpaikastaan ja työnantajastaan. Gallup auttaa luomaan objektiivisen käsityksen yrityksesi henkilöstöasioista ja auttaa sinua analysoimaan työntekijöiden pysyvyyttä, sitoutumista, ymmärtämistä ja työpanosta.
Tee gallup työpaikallasi, huonotkin johtajat/työpaikat saa indeksin 40. Jos saat indeksin 1, olet johtaja ainesta, tosi on, cv'si on kova kuin rata.