Isäni osaa välillä hyvin rasittava! Hän asuu yksin ja hänellä on muka kaikki asiat kotona aina järjestyksessä. Asun mieheni kanssa kahdestaan. Kun isäni tulee käymään, pistän kämpän suhtkoht siistiin kuntoon, en kuitenkaan jynssää joka paikkaa puhtaaksi. Sitte jos mieheni on jättäny vähän sotkua johonki ja ei satu olemaan täällä samaan aikaan, isä huomauttaa siitä heti ja monesta muustakin, lause alkaa aika 'miks tuo on tuossa...' kaikki ei edes ole mun jäljiltä enkä halua miestänikään syyttää. Mitä siis teen? Isäni käytös on niin ärsyttävää!!
hermot menee isääni
vihainen tytär
6265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoppa isäällesi kerran että minä ja miehni asutaan tässä asunnossa ja täällä on asiat juuri niinkuin me haluamme ja jos valittaminen ei lopu niin ei tarvitse tänne tulla ollenkaan arvostelemaan ja huomauttelemaan, Yksi tapa on että sanoppa isällesi että rupeappa siivoamaan jos joku aisa häiritsee tai sanot suoraan että tuollaisnen arvostelu on hanurista ja voitko poistoa meidän asunnosta niin tulee ryhtiä sanomiseen tai sitten isäsi on suomalainen juntti joka ei osaa käyttäytä.
Ihan hyvä, ja mielellään rauhallisesti ja vakuuttavasti. Minä kun satun olemaan kiivas luonne, tulee tylytettyä em teksti täydellä volyymilla. Mulla on yksi kiusaamiseen taipuva sukulainen, joka toteaa provoilun jälkeen vastaukseksi että "olet sairas, haluatko että maksan lääkärisi." Mitä tällaiselle voisi tehdä? Mietin vaan, että vaikka vältän tapaamisia, mahtaako levitellä valheita selän takana?
Vanhemmat luulee et saa käyttäytyä miten vaan, kun oma lapsi kysymyksessä. Eivät tajua, et lapset on jo aikuisia.
Kerrot isällesi, että se järjestys, mikä teillä on, riittää teille.
Kehittelet isällesi jotain tekemistä, ettei hän ehdi vahdata nuppineulanpaikkoja. Vähän niinkuin lapsia ohjataan.
joo sano vaan asiasta mutta sinuna olisin varovainen ja ymmärtävä miten. Ethän halua välejäsi isääsi pilata tämmösen pikku asian kanssa joka ei isommassa ajatusmaailmassa merkitse mitään. Minäkun olen alkanut katsomaan elämää uudestaan ja erillään isojen sairauksien selviämisen jälkeen ja kun vanhempani ovat mukana miten vaan ovat hyväksyn heidä enkä pienistä mökötä. Ole vaan kiitollinen että isäsi on elämässäsi äläkä välitä hänen pikku virheistä. Emme kukaan ole täydellinen ja jos se on hänen tapansa niin mitä ihmettä pahaa se tekee?
No lakkaat vaan välittämästä hänen vinkumisesta. Voit kysyä että miksipä kysyt, mitäs se sinulle kuuluu? Eiköhän hän siitä vähitellen opi erottamaan omat asiansa sinun asioista.