Pakko purkaa ajatuksiaan tänne kun hermo menee työkaveriin. Ollaan oltu samassa työpaikassa 7 v. Koko tämän ajan tällä rouvalla on valitettavaa. Aluksi olin myötätuntoinen ja yritin vähän neuvoakin mitä voisi tehdä ongelmilleen. Mutta ei, ei tee niille mitään vaan sellanen jatkuva tasainen valitus päivästä päivään, viikosta toiseen... Ainakin osa ongelmistaan olisi mielestäni helpostikin ratkaistavissa, mutta ei tämä rouva.
Voiko olla ihmisiä, jotka saavat jotain kiksejä siitä, että valittaa ja saa myötätuntoa toisilta?
Grrrr....nyt hermostuttaa niin paljon, että kohta sanon hänelle pahasti. Olen kyllä tosi rauhallinen ja pitkäpinnainen. Ehkä siksi on ottanutkin minut kohteekseen.
Hän on kuitenkin kovin ystävällinen; muistaa syntymä- ja nimipäivät, antaa aina ihania pikkulahjoja tai kortteja, kiittelee ja kumartelee ja kehuu vaatteitani ja "kampauksiani". (Oikeesti minulla on arkiset vaatteet ja koskaan en laita hiuksiani, enkä meikkaa). Hän on itse hyvin huoliteltu aina, siksi on hirveän noloa tuollainen kehuminen. Itse en muista koskaan kenenkään syntymäpäiviä (tietty oman perheen) ja on noloa ottaa vastaan toisen huomionosoitukset, kun ei itse ole muistanut hänen merkkipäiviään.
Kiitos jos jaksoit lukea. Helpotti hiukan!
Voiko olla ihmisiä, jotka saavat jotain kiksejä siitä, että valittaa ja saa myötätuntoa toisilta?
Grrrr....nyt hermostuttaa niin paljon, että kohta sanon hänelle pahasti. Olen kyllä tosi rauhallinen ja pitkäpinnainen. Ehkä siksi on ottanutkin minut kohteekseen.
Hän on kuitenkin kovin ystävällinen; muistaa syntymä- ja nimipäivät, antaa aina ihania pikkulahjoja tai kortteja, kiittelee ja kumartelee ja kehuu vaatteitani ja "kampauksiani". (Oikeesti minulla on arkiset vaatteet ja koskaan en laita hiuksiani, enkä meikkaa). Hän on itse hyvin huoliteltu aina, siksi on hirveän noloa tuollainen kehuminen. Itse en muista koskaan kenenkään syntymäpäiviä (tietty oman perheen) ja on noloa ottaa vastaan toisen huomionosoitukset, kun ei itse ole muistanut hänen merkkipäiviään.
Kiitos jos jaksoit lukea. Helpotti hiukan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pakko myöntää, että olen itse valittamiseen taipuvainen. Eräs työkaveri viimein tujautti, että 'lopeta se jatkuva valittaminen'. Itse olin siis ollut siinä uskossa, että osaan valittaa sillai hauskasti, mutta selvästikään en. Sain ajateltavaa ja olen yrittänyt siis vähentää. Eihän kukaan ainaista mussutusta jaksa kuunnella! .D
Ei ihmiset tavoistaan kovin helposti pääse eroon, en muista ketään joka olisi ryhtynyt optimistiksi. Toisaalta jos puheillaan saa huomiota ei ole syytä muuttua.
Valittaminen voi kuulua luonteeseen, ja oikeastaan ainoa konsti on olla välinpitämätön tai sanoa että on eri mieltä, ellei ryhdy väittelemään asioista.