Ikävä entistä aviomiestä..

Aina kun epäröit päätöstäsi, lueppa tuo kirjoittamasi viesti ja mieti haluatko todellakin olla tuollaisen miehen kanssa naimisissa? Ongelma on se että aika kultaa muistot, mutta alkoholismissa ja seksipalstoissa on aika vähän hohtoa. Helpompi sanoa kuin tehdä, mutta käytä energiasi uuden onnellisen elämän rakentamiseen. Älä katso taaksepäin, et ole menossa sinne!

Miten siitä miehen seuranhakuprofiilista voi tietää ellei siellä ole omaakin profiilia?

Mietittiinpä tuossa juuri töissä: mikä IHME ja KUMMA saa naiset jäämään väkivaltaiseen liittoon. Vieläpä lasten kanssa, kuten sinä. Se on hengenvaarallista. Juuri ex-miehesi kanssa olisitte sopineet poliisin ja lastensuojelun vakkariasiakkaksi. Mielestäni jokainen nainen voi olla miten hullun miehen kanssa tahansa - henkensä uhalla (vaikka ei olekaan viisasta, ei), mutta lapset tarvitsevat turvallisen kodin.

Minusta sinä tarvitset terapiaa. Ei nimittäin ole ihan normaalia saattaa itseään ja lapsiaan vaaraan ja yhä eron jälkeenkin haikailla miehen perään "entä jos". Mieluummin riemuitsisit siitä, että olette hengissä!

Kuulostaapa osittain tutulta, minun mies käytti vain henkistä väkivaltaa, mutta alkoholi pilasi perhe-elämän. Nyt ollaan asuttu kuukausi erossa, ja rinnassa puristaa koko ajan hirveä ikävä, tiedän kuitenkin että näin on perempi. Uskon että ikävä ja tuska helpottaa pikkuhiljaa, nyt yritän vain päästä päiväkerralla eteen päin. Jo nyt on hyviäkin hetkiä, jolloin tuska ei tunnu niin pahalta. Itse yritän päästä itseäni vaivanneesta kotrolloinnin tarpeesta eroon, yritän olla välittämättä ja huolehtimatta miehestä ja keskittyä itseeni ja lapsiin. Lapset ovat ottaneet eron ihmeen hyvin, perusturvallisuus taisi parantua.

Miksi ihmeessä haikailet tuon miehen perään vielä?

Ja miksi mies ei nyt saisi etsiä seuraa, olettehan eron vireille pistäneet.
Tilanteesta riippumatta ihmettelen miksi jättäjä vinkuu yleensä jätetyn uuden seuran hakemisesta? :)
Olette nyt molemmat vapaita toisistanne.. Sinäkin voit etsiä parempaa seuraa, joka osaa alkoholia käyttää hillitysti kuten aikuiset. ;)

Toki ajan kuluessa toiseen kiintyy, mutta irti on päästettävä. Ehkä sinullakin kalvaa epäilys siitä, että kun mies löytää tarpeitaan vastaavaa seksiseuraa ja siitä voi suhdekin tulla.. niin jääkö silloin alkoholi pois. Joskus miehet korvaa alkolla liitossa sivuun jääneet tarpeet.. mutta se ei enää ole ex-vaimon murhe. Se juna meni jo..

tarkoituskin etsiä itselleen uutta seuraa.

Ajatus siitä, että jätetyllä on jokin suruaika, jolloin pitäisi haikailla jättäjän perään, on säälittävä.

Olet valintasi tehnyt. Älä puutu toisen itsenäisen ihmisen elämään.

Alkoholisti ei lopeta toisen pyynnöstä, toisen ehdotus hoitoonmenosta ei auta. Jos holisti menee puolison kehottamana hoitoon, korjaus on väliaikainen.

Holistin ego on suuri. Niin kauna kun hän ei itse tunnusta omaa voimattomuuttaan juomisensa edessä, hän ei muutu.

Ero ja irtiotto oli oikea ratkaisu. Tiedät sen. Älä ota miestä takaisin, voit harkita vasta jos tuo olisi ollut 2vuotta täysin raittiiina, hoidossa jossain, ja oma-aloitteisesti.

Ego on suuri holistilla ja jos on liian kiltti uskoo.

Jos oikein ahdistaa ja on ikävä niin harkitse pelkkää seksisuhdetta ex kanssa mutta älkää muuttako saman katon alle asumaan vaan tapaatte vain seksin merkeissä tarpeen mukaan.

Erittäin, erittäin huono ajatus. On edesvastuutonta suositella tuollaista tällaisessa tilanteessa. Toivottavasti ap ei kuuntele neuvoasi.

Erosin miehestäni...olen se jättäjä...
Mies yritti etsiä seksiseuraa netistä mutta ei kuulemma onnistunut...nyt hän on alkanut vihjailla että voitaisko tapailla sen merkeissä vaan...ei tarvis asua yhdessä?
No ei todellakaan tulis edes mieleen...seksi on tosin ollut ainoa asia suhteessa joka toimi!

Aikaa on kulunut nyt se noin 3kk erosta. Ja täytyy sanoa, että olen onnellisempi kuin koskaa, samoiten lapset :) Lapset käy isänsä tykönä joka toinen viikonloppu ja ovat tyytyväisiä siihen :) Minä olen onnellinen, kun saan olla oman itseni herra. Uutta suhdetta en vielä edes kaipaa, kun nautin tästä hetkestä ja elän vain itselle ja lapsille! :) NAUTIN!! :) Ja mitä entiseen mieheeni tulee... On kyllä ottamatta alkoholia niinä viikonloppuina kun lapset ovat hänellä (olen todella ylpeä lasten isästä siinä asiassa). Mutta, sitten ne viikonloput kun hän on vapaalla, niin alkoholi virtaa ja rajusti...löytää itsesnä putkasta, tai mustelmilla seuraavana aamun... Siis pieni huoli on koko ajan, että mitä jos tulee joku surullinen puhelu lasten isästä :/ Ja talous/laskuasiat hänellä on mennyt retuperälle... Ja on hänellä "lämmityksessä" uusi nainenkin, johon en ole päässyt vielä tutustumaan, mutta mukavan oloinen kyllä on ja tässäkin asiassa olen iloinen exän puolesta :) Mutta siis, tunteet ja järjen olen saanut tasapainoon, enkä kyllä haikaile enään exäni perään, kun näen kuinka onnellisia lapset ovat ja itse olen :) Exän kanssa siis on edelleen hyvät välit ja kahvitellaan puolin ja toisin, ja vaihdetaan kuulumisia :)

Miehet on just tollasia! Minä olin kans 10 vuotta naimisissa ja 2 kk minun muutosta mies löysi uuden rakkauden! Nyt meillä on avioeropaperit ja toivun edelleen erosta...

Aloitetaans näin:
Joka tapauksessa on väärin, että yhdessä sovittu juttu päättyy katastrofiin toisen osapuolen elämänhallinnallisten ongelmien vuoksi. Viinan vetäminen tms. ongelmat ei saa rikkoa mitään mitä on isomman kaavan kautta sovittu. Se on väärin ja se on epäreilua toista, oman elämän & osansa parisuhteessa oikein hoitanutta kohtaan. Epäreilua big time. Ihan oikeasti, real life big shit.

"Elämä Edessä" oikeasti rakasti puolisoaan, hän vaali parisuhdetta ja avautui sen ongelmista täällä hakien ratkaisua ja kertoen mihin on menossa... minulta respect! Mies oli ongelmissa eikä saanut "elämän vaihdetta silmään" ja tästä lopputuloksena täydellinen katastrofi. Nainen oli (jälleen kerran nainen) valmis tekemään töitä jotta setti saataisiin tasapainoon, mutta ei. Mies kun kaatui 100-0 ja jälleen petti naisensa.

"Elämä Edessä" kaipaisi miestä siksi, että hän halusi takaisin sen saman miehen johon aikanaan rakastui. Ei siis retrona vaan sopivasti vanhentuneena mutta silti samoin ihantein, elämäntavoin ja arkipäivin varustettuna. Hän ei siis pätkääkään kaivannut sitä miestä jonka kanssa oli nykyään naimisissa vaan hän kaipasi SITÄ miestä jonka kanssa oli aikanaan sanonut "tahdon". Näiden kahden miehen välillä lieni katastrofaalisen suuri ero... ja yksi suurista hienon parisuhteen salaisuuksista lienee se, että "miten kuinka" tuo onnistuu.

Minä ihailen naisia jotka ovat oikeasti ja urheasti taistelleet liittonsa puolesta, jaksaneet ja yrittäneet kun mies on omassa ulkopuolisille käsittämättömässä kriisisään, tyypillisesti viinan tai muiden naisten kanssa. Tuo vaatii oikeaa luonteen lujuutta mikä on tekona niin vaikea rahastaa; kuka oikeasti tajuaa että nämä ihmiset on tehneet yrittäessään pelastaa jotain joka ei täysin ole heidän hallinnassaan?

Minun on niin helppo kommentoida näitä... sillä olen itse asiassa melkein kaikessa hyvin menestynyt ja kokenut mies, joka rakastui, rakasti, ihaili ihanaa vaimoaan aivan täysillä.... joka ajautui ongelmiin ja melkein pilasi muutaman synkän vuoden kuluessa kaiken itselleen tärkeän.

Olen puolestasi AP onnellinen, että olet jälleen löytänyt onnen ja elät arvoistasi elämää. Valitettavaa on se, ettei alkuperäinen perheenne koskaan kyennyt eheytymään tavalla mitä sinä itsekin toivoit.