Välillä sitä toivoisi olevansa nainen. Tuttavapiirissäni on niin monia naisia jotka elävät unelmaansa. Lopettavat tylsät opinnot ja matkustelevat sen sijaan ympäriinsä. Kirjoittavat kirjaa tai blogia. Monet pystyvät loppujen lopuksi jopa elättämään itsensä toteuttaen unelmaansa.
Samaan aikaan näen kuinka miehet ympärilläni luopuvat unelmistaan. Tekevät työtä mistä eivät pidä jne...
Mistä johtuu että miehet tyytyvät huonoon työhön ja naiset toteuttavat unelmiaan? Siitä yksinkertaisesta syystä, että naisilla on siihen mahdollisuus. Mikään ei estä naista lopettamasta työtä tai opiskelua. Mikään ei estä häntä jäämästä kotiin ja keskittymään blogin pitämisen. Voi olla että blogi ei koskaan menesty, mutta se ei haittaa. Hän löytää silti miehen ja saa onnellisen tulevaisuuden.
Naisilla on lupa ottaa riskejä, sillä kukaan ei odota että heidän tarvitsisi menestyä elämässään. Nainen voi keskittyä vaikka maalaamiseen tai kirjan kirjoitamiseen. Blogistakin saattaa lopulta tulla suuri menestys.
Totta kai mieskin voi ottaa riskin ja alkaa tekemään taidetta. Mieskin voi siinä lopulta menestyä. Mutta miehelle se on vain ihan oikeasti todella suuri riski. Joko sitä menestyy tai sitten suuremmalla todennäköisyydellä jää ilman naista. Jää ilman perhettä. Jää ilman rakkautta. Sillä mies ilman kunnon koulutusta ja työtä on useimpien naisten mielestä huono vaihtoehto kumppaniksi.
Jos nainen ei menesty, niin se ei haittaa. Hän löytää silti rakastavan miehen, sillä miehet kykenevät rakastamaan naista ihmisenä, sen sijaan että rakastaisi naista hänen suorituksiensa perusteella.
Naiset ovat vapaampia. Tämä näkyy muissakin asioissa. Esimerkiksi pukeutumisessa. Nainen voi pukeutua kuin hippi, gootti, punkkari tai perus pissis. Silti heillä riittää valinnanvaraa miehistä, sillä miehiä ei kiinnosta naisen pukeutumistyyli samalla tavalla kuin naisia kiinnostaa miehen pukeutumistyyli. Miehet ovat tässäkin asiassa yleensä kiinostuneita vain naisesta itsestään. Jos nainen on miehen mielestä kaunis, niin hän on kaunis pukeutuipa hän miten vain.
Miehen on vaikeampi lähteä pukeutumaan valtavirrasta poikkeavalla tyylillä, sillä se vaikeuttaa naisen löytämistä entisestään. Aika harva perus pissis olisi valmis seurustelemaan goottimiehen kanssa. Minutkin eräs ihan tavallisesti pukeutuva tyttö torjui kerran koska olin liian "rock", vaikka en edes pukeudu mitenkään erikoisesti. Tyttö oli kuitenkin enemmän rap-henkinen, joten lätsä päässäni olisi todennäköisesti muuttanut kaiken. Niin pienestä asiat voivat olla kiinni kun naisten kanssa on tekemisissä.
Parhaimmat mahdollisuudet naisen löytämisen kannalta miehellä varmaankin on kun hän pukeutuu suurinpiirtein samalla tavalla kuin kaikki muutkin,sillä normaaliutta suurin osa naisista arvostaa. Kuitenkin jos pukeutuu tavallisesti on melko turha yrittää tutustua esim. gootti tyttöihin tai muutenkaan valtavirrasta poikkeaviin. He katsovat vain vaatteitasi ja päättelevät siitä että olet mitäänsanomaton ihminen.
Nainen sen sijaan voi halutessaan helposti löytää itselleen rock henkisesti pukeutuvan pahan pojan vaikka itse pukeutuisi kuin perus pissis. Sama toisinpäin. Mikään ei estä goottityttöä hankkimasta itselleen tavallisesti pukeutuvaa miestä, jos hän vain itse niin haluaa.
Naiset ovat vapaampia elämään miten haluavat. Niin se nyt vain on. Miesten vapaus rajoittuu aika pitkälti siihen, että onko valmis ottamaan sen riskin että jää kokonaan ilman naista, vai eikö ole valmis ottamaan sitä riskiä.
Samaan aikaan näen kuinka miehet ympärilläni luopuvat unelmistaan. Tekevät työtä mistä eivät pidä jne...
Mistä johtuu että miehet tyytyvät huonoon työhön ja naiset toteuttavat unelmiaan? Siitä yksinkertaisesta syystä, että naisilla on siihen mahdollisuus. Mikään ei estä naista lopettamasta työtä tai opiskelua. Mikään ei estä häntä jäämästä kotiin ja keskittymään blogin pitämisen. Voi olla että blogi ei koskaan menesty, mutta se ei haittaa. Hän löytää silti miehen ja saa onnellisen tulevaisuuden.
Naisilla on lupa ottaa riskejä, sillä kukaan ei odota että heidän tarvitsisi menestyä elämässään. Nainen voi keskittyä vaikka maalaamiseen tai kirjan kirjoitamiseen. Blogistakin saattaa lopulta tulla suuri menestys.
Totta kai mieskin voi ottaa riskin ja alkaa tekemään taidetta. Mieskin voi siinä lopulta menestyä. Mutta miehelle se on vain ihan oikeasti todella suuri riski. Joko sitä menestyy tai sitten suuremmalla todennäköisyydellä jää ilman naista. Jää ilman perhettä. Jää ilman rakkautta. Sillä mies ilman kunnon koulutusta ja työtä on useimpien naisten mielestä huono vaihtoehto kumppaniksi.
Jos nainen ei menesty, niin se ei haittaa. Hän löytää silti rakastavan miehen, sillä miehet kykenevät rakastamaan naista ihmisenä, sen sijaan että rakastaisi naista hänen suorituksiensa perusteella.
Naiset ovat vapaampia. Tämä näkyy muissakin asioissa. Esimerkiksi pukeutumisessa. Nainen voi pukeutua kuin hippi, gootti, punkkari tai perus pissis. Silti heillä riittää valinnanvaraa miehistä, sillä miehiä ei kiinnosta naisen pukeutumistyyli samalla tavalla kuin naisia kiinnostaa miehen pukeutumistyyli. Miehet ovat tässäkin asiassa yleensä kiinostuneita vain naisesta itsestään. Jos nainen on miehen mielestä kaunis, niin hän on kaunis pukeutuipa hän miten vain.
Miehen on vaikeampi lähteä pukeutumaan valtavirrasta poikkeavalla tyylillä, sillä se vaikeuttaa naisen löytämistä entisestään. Aika harva perus pissis olisi valmis seurustelemaan goottimiehen kanssa. Minutkin eräs ihan tavallisesti pukeutuva tyttö torjui kerran koska olin liian "rock", vaikka en edes pukeudu mitenkään erikoisesti. Tyttö oli kuitenkin enemmän rap-henkinen, joten lätsä päässäni olisi todennäköisesti muuttanut kaiken. Niin pienestä asiat voivat olla kiinni kun naisten kanssa on tekemisissä.
Parhaimmat mahdollisuudet naisen löytämisen kannalta miehellä varmaankin on kun hän pukeutuu suurinpiirtein samalla tavalla kuin kaikki muutkin,sillä normaaliutta suurin osa naisista arvostaa. Kuitenkin jos pukeutuu tavallisesti on melko turha yrittää tutustua esim. gootti tyttöihin tai muutenkaan valtavirrasta poikkeaviin. He katsovat vain vaatteitasi ja päättelevät siitä että olet mitäänsanomaton ihminen.
Nainen sen sijaan voi halutessaan helposti löytää itselleen rock henkisesti pukeutuvan pahan pojan vaikka itse pukeutuisi kuin perus pissis. Sama toisinpäin. Mikään ei estä goottityttöä hankkimasta itselleen tavallisesti pukeutuvaa miestä, jos hän vain itse niin haluaa.
Naiset ovat vapaampia elämään miten haluavat. Niin se nyt vain on. Miesten vapaus rajoittuu aika pitkälti siihen, että onko valmis ottamaan sen riskin että jää kokonaan ilman naista, vai eikö ole valmis ottamaan sitä riskiä.
Vastaukset 147
Vanhimmat
Mitä tuohon sanoisi. En ole koskaan ajatellut, että miehet eläisivät elämäänsä sen mukaan, mikä on oletettavasti hyvä keino naisen saamiseen. Aika orjuuttavaa, jos niin on. Luulisi myös miesten tulevan onnellisimmiksi siten, että elävät sellaista elämää, mikä tuntuu juuri itsestä hyvältä. Kokeile!
P.S. Olen nainen, joka ei ole parisuhteessa. En edes tavoittele miestä elämääni.
"Luulisi myös miesten tulevan onnellisimmiksi siten, että elävät sellaista elämää, mikä tuntuu juuri itsestä hyvältä. Kokeile! "
Tuliko mieleesi, että miehen haluama elämä on elämistä naisen kanssa yhdessä? Pitää varmaan vaan saada se nainen ensin vai mitä?
"P.S. Olen nainen, joka ei ole parisuhteessa. En edes tavoittele miestä elämääni."
Hahhah. Eihän naisten tarvitse tavoitellakkaan miestä juuri siitä syystä, että miehet tavoittelevat naisia.
Kuka nainen nyt miestä tavoittelemalla tavoittelisi? Eihän sellaista voi edes tavoitella, mikä tulee ilman yrittämistä. En minäkään tavoittele sitä, että virtsarakko täyttyisi, vaan se johtuu siitä, että ihmisen elimistö tarvitsee nesteytystä. Samoin naisille miehet tulevat automaattisesti, koska miehet tarvitsevat seksiä paljon enemmän kuin naiset. Tosin teillä on päätös, että otatteko nyt sen miehen vai ette, minun on pakko käydä kusella joka tapauksessa...
Elin sillä tavalla nuoruuteni. Siksi minulla ei ole nyt tutkintoa eikä työtä, mikä vaikeuttaa suunnattomasti kumppanin löytämistä. Voisin alkaa elämään sillä tavalla uudestaankin, mutta se olisi sama asia kuin päättäisin että elän loppu elämäni yksin.
Voisihan sillä tavalla ehkä elää, jos olisi seksuaalisesti kuollut ihminen, mutta kun en ole. Minulla on sen verran kokemusta naisen kanssa olemisesta, että tiedän että se on parasta koko maailmassa.
Silti on sääli että pitää elää kuin orja jotta voisi jonain päivänä ehkä saada sen onnen itselleen.
Hmm jäi vähän mietityttämään että mikähän tapaus sinä olet. Seksuaalisesti kuollut nainen, vaiko irtosuhteiden harrastaja (elämäntyyli jonka jokainen nainen voi itselleen valita, mutta joka on todella kuluttava miehelle koska pitää olla kokoajan iskemässä uutta naista). Vai mahdatko kuulua siihen ryhmään joka ei tavoittele miestä, mutta alitajuisesti kuitenkin uskoo että kyllä se mies jonain päivän kuvioihin tulee vaikkei sellaista etsimällä etsisikään.?
Ap, vastaus johtuu siitä, että naiset, miehet, kukaan ei arvota naista työuran ja statuksen perusteella. Nuo kuvaamasi irtiottajanaiset eivät etsi elättäjämiestä, vaan ovat valmiita elämään itsekseen, vapaina, mutta köyhinä. Niin minäkin.
Sen sijaan miehille menestys työelämässä ja status yhteiskunnassa tuntuu olevan tärkeämpää. Mikään ei estä heitä toimimasta samoin kuin nuo downshiftaajanaiset ja elämästä yhtä köyhinä, mutta he itse eivät sitä halua, ja se vhentäisi heidän arvostustaan yhteisössä.
Eli tuossa naiset eivät etsi elättäjää, mutta he ovat vapaita noista miehiä kohtaavista uraodotuksista.
Plääh. "Mikään ei estä heitä toimimasta samoin kuin nuo downshiftaajanaiset ja elämästä yhtä köyhinä, mutta he itse eivät sitä halua, ja se vhentäisi heidän arvostustaan yhteisössä"
Estää yksi asia, eikä se välttämättä ole tuo yhteiskunnan yleinen arvostus. Vaan esteenä on se, ettei downshiftaaja mies saa naista. Suurin osa miehistä haluaa itselleen naisen ja sitä ei vaan saa downshiftaamalla. Toisinpäin homma kyllä pelittää.
"Eli tuossa naiset eivät etsi elättäjää, mutta he ovat vapaita noista miehiä kohtaavista uraodotuksista. "
Aivan oikein. Naisen ei tarvitse etsiä itselleen elättäjää. Se elättäjä etsii itse elätettävän ja sen nainen tietääkin.
Niinkuin aloittaja kuvailikin jo. Nainen saa kaiken. Tässä tapauksessa vapautuksen työuran luomista paineista ja rahan hankinta paineista. Siitä huolimatta on mahdollisuus rakkauteen miehen kans.
Naisten juhlat loppuvat vasta sitten, kun poikulit lopettavat muiden spermajäämien nuolemisen.
Mistä olet saanut päähäsi, että kaikkien naisten mielestä suuseksi olisi edes mitenkään kiihottavaa? Ei minua ainakaan tarvi nuolla, kyllä se paneminen on se juttu. Eikä tatuoidut miehet kelpaa edes siihen.
Ei kai sitä naisilta kysytä mikä on mielekästä tai kiihoittavva....pelkästään, varsinkin jos toinen osapuoli on mies.
Jos olet poikkeus, niin hyvä niin. Minulla on monta tuttua jotka arvostaisivat kaltaistasi naista.
Tällä palstalla ovat niin naiset (kurpat) kuin heidän alistamansa poikasetkin kertoneet, että miehen on lipsuteltava tai on itsekäs sovinisti. Mitä vanhempaa ja karvaisempaa lipoo, sen parempi mies. Varsinainen paneminen ei naisesta tunnu miltään, koska vagina on tunnoton. Jos jonkun naisen kanssa on joskus vaikuttanut siltä, että nainen nauttii penetraatiosta, on se ollut pornosta opittua näyttelemistä.
Olenkin onnellinen, että olen löytänyt tämän palstan, muutenhan en ymmärtäisi seksistä vieläkään mitään.
Minua henkilökohtaisesti ällöttää miehen koiramainen nuoleminen. Moni mies on sitä väkisin halunnut tehdä, koska on mielestään siinä hyvä ja kiihottuu itse kuulemma siitä. Miehen lipsutellessa, usein olen vain odottanut, koska päästään panemaan. Onneksi nykyinen ei enää ehdota nuoleskelua, kun olen tarpeeksi pontevasti vuosia sen kieltänyt. Minua ei klitorisorgasmit ole enää teini-iän jälkeen sävähdyttäneet.
Samaa ihmettelen täällä, että mitä täällä siitä naisen nuolemisesta jankutetaan, kun ei kaikki naiset siitä lainkaan pidä, en minäkään.
Varattujen kanssa vehtaajat ovat muuten kuulemma innokkaimpia nuolijoita. Hehän nuolevat silloin aviomiehen spermoja, hehe..
Varmastikin menestymättömällä taiteilijamiehellä, muusikolla yms. käy parempi flaksi kuin taviksella.
Hyvä kirjoitus, totta joka sana varsinkin tuo mitä kirjoitit pukeutumisesta.
Miehen ja naisen vapaus pukeutumisessa:
- Nainen voi vetää päällensä vaikka jätesäkin, eikä häntä pidettäisi outona friikkinä, vaan rohkeana oman tiensä kulkijana, taiteellisena sieluna.
- Jos mies ostaa vääränmerkkiset sukat tai paidan, jossa on kuviona ympyrän sijasta neliö, naiset antavat pakit koska mies ei ole osannut pukeutua omalle tyylilleen sopivasti tai ei ole pukeutunut viimeisimmän muodin mukaan.
Tuo muuten on ihan totta valitettavasti. Samaan aikaan kun heti ammattikoulun tai lukion jälkeen mies laitetaan armeijaan voi nainen alkaa viettelemään välivuosia, matkustelemaan ja huvittelemaan. Kun mies pääsee armeijasta häntä patistetaan päätoimisesti jatko-opiskelemaan tai työelämään, mies jotain yleensä koettaa keksiäkin koska hän tietää ettei kukaan elätä tai pidä siivellä. Naisella ei ole kiirettä, hän voi tehdä mitä huvittaa, matkustella ja avartaa maailmankuvaa. Jos naiselta rahat loppuu voi aina mennä jonkun miehen luokse asumaan, valkkaa vain tarpeen mukaan sopivaa. Jos naiselle tulee vauvakuume aina voi pyöräyttää lapsen, miehellä on velvollisuus tuoda rahaa taloon, nainen voi hoitaa kotona lasta ja päivittää facebookkia. Jos mies ei olekaan kiva aina voi ottaa eron, mies maksaa ruokot ja yhteiskunta järjestää äidille ja lapselle asunnon, ei Suomessa kadulle joudu jos on lapsi/lapsia. Jossain vaiheessa kun alkaa taas kaivata miestä elämään voi sitä hakea treffipalveluiden kautta, aina joku löytyy kun vakuuttaa että juoksut on juostu.
"Jos naiselle tulee vauvakuume aina voi pyöräyttää lapsen, miehellä on velvollisuus tuoda rahaa taloon, nainen voi hoitaa kotona lasta ja päivittää facebookkia. Jos mies ei olekaan kiva aina voi ottaa eron, mies maksaa ruokot ja yhteiskunta järjestää äidille ja lapselle asunnon, ei Suomessa kadulle joudu jos on lapsi/lapsia. Jossain vaiheessa kun alkaa taas kaivata miestä elämään voi sitä hakea treffipalveluiden kautta, aina joku löytyy "
Tätä kaikkea kustannetaan velkarahalla. Sitä minäkin olen aina ihmetellyt miten serkuillani on varaa matkustella ympäri vuoden, vaikka serkku ei ole juuri mitään töitä koskaan tehnyt.
Näinpä ja velkapotti kasvaa koko ajan, itseasiassa olisi hyvä jos sosiaalimenojen määrät olisi tilastoitu niin että kuinka paljon niitä nostaa naispuoliset kansalaiset ja kuinka paljon miespuoliset. Luulen että miesten osuus on aikalailla pienempi. Lisäksi jos naisten sosiaalimenot katettaisiin naisia verottamalla ja miesten sosiaalimenot miehiä verottamalla saattaisi sinkkumies jäädä voitolle nykytilanteeeseen nähden.
Kyllä miehet ovat suurempi työttömien ryhmä kuin naiset. Myöskin nuoret miehet suurempi syrjäytyneiden ryhmä.
Jos kaikki eronneet miehet todella saataisiin hoitamaan elatusmaksunsa lapsistaan, olisi sekin jo suuri säästö yhteiskunnalle.
Voihan miehetkin pitää blogia tai reppureissata maailmalla. Aika moni nainen osaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Voi opiskella täysipäiväisesti, tehdä siinä sivussa osa-aikatyötä, nähdä kavereita vapaa-ajalla, pitää sitä blogia ja säästää rahaa reissaamista varten.
Ei mua ole ikinä kukaan elättänyt sen jälkeen, kun lapsuudenkodista muutin pois. Vanhemmat antaa yleensä synttäri- ja joululahjaksi satasen, joten siinä on mun sponsoroinnit, joita saan.
Minusta tämä on taas turhaa vastakkainasettelua. Miehen ei ole pakko elättää naista, jossei halua. Mies voi käydä maksullisissa, jos haluaa. Miehellä on tapaamisoikeus lapseensa, vaikka ero tulisikin. Mieskin voi lähteä vaihtoon ulkomaille opiskeluaikana, harrastaa, hankkia kaverisuhteita ja ottaa lainaa. Ainoa mitä mies ei voi tehdä on se, että hän hankkisi yksin lapsen. Tosin thaikkuvaimoja löytyy, jotka ovat valmiit tekemään miehelle niitä lapsia. Loppujen lopuksi eroja sukupuolten välillä Suomessa ei ole juurikaan.
Joo voi mutta koska mies ei voi laskea tulevaisuuttaan muiden varaan kuten nainen on hänen jossain vaiheessa pakko alkaa keräämään myös sukanvarteen hieman rahaa jotta pärjää ne huonotkin ajat.
Jos naisella loppuu rahat ihan kokonaan voi hän kompromissina ottaa hieman alempitasoisen miehen (mutta silti ylempitasoisen kuin itse on) kuin oli ajatellut elättäjäksi siksi aikaa että pääsee taas jaloilleen, varsinkin jos malttaa olla vähän pidempään yksissä voi mennä naimisiin ja tehdä tilin erovaiheessa. Toki jos naisella jo on lapsi/lapsia yhteiskunta huolehtii "perheestä".
Jos miehellä loppuu rahat ihan tyystin voi hänkin ehkä mutta vain ehkä löytää naisen elättämään ja se nainen on ihan varmasti alempitasoinen, jos ei löydä voi ryhtyä rikolliseksi tai asunnottomaksi, siinä ne vaihtoehdot taitaa olla.
"Voihan miehetkin pitää blogia tai reppureissata maailmalla."
Voi pitää blogia, mutta ei voi omistautua sille kokonaan, niin kuin eräs toinen sukupuoli voi. Jotkut naiset myös hyödyntävät sitä mahdollisuutta. Reppureissaaminen ympäri maaimaakin on vähän vaikeaa, jos pitää opiskella tai tehdä uraa. Vuosikin työttömänä näyttää jo aika huonolta työnantajan silmissä.
Naisten ei tarvitse huolehtia samalla tavalla urasta, joten heille tuollainen huoleton elämäntyyli on mahdollinen.
"Miehen ei ole pakko elättää naista, jossei halua."
No moni mies on kuitenkin ilomielin valmis siihen. Tämä helpottaa naisten elämää. Tuskin kukaan nainen on valmis elättämään miestä. Moni jopa odottaa että miehen pitäisi olla se enemmän ansaitseva osapuoli. Tämä vaikeuttaa miesten elämää.
"Mies voi käydä maksullisissa, jos haluaa."
Siihenkin menee aika tolkuttomasti rahaa, joten samalla tavalla siinäkin tapauksessa miehen pitää keskittyä uraan jotta saisi jostain tarvittavat rahat sellaista elämäntyyliä varten. Eikä se tietenkään sama asia ole kuin oikea parisuhde.
"Loppujen lopuksi eroja sukupuolten välillä Suomessa ei ole juurikaan."
Älä nyt täysin harhaiseksi rupea!
"Ei mua ole ikinä kukaan elättänyt sen jälkeen, kun lapsuudenkodista muutin pois. "
Oletko nyt ihan varma ettei sinua todellisuudessa eletetä erilaisten subventioiden kautta. Järjestelmä on luotu niin että naiset voivat tehdä erilaisia hyödyttömiä tyhjänpäiväisiä töitä ja kuitata siitä kohtalaisen palkan. Miehiltä vaaditaan samasta työstä huomattavasti suurempiaa työpanosta aina.
"Miehen _ei ole pakko elättää_ naista, jossei halua." Mielummin ''Miehen ei pidä elättää naista, jos ei halua.''
''No moni mies on kuitenkin ilomielin valmis siihen. Tämä helpottaa naisten elämää. Tuskin kukaan nainen on valmis elättämään miestä. Moni jopa odottaa että miehen pitäisi olla se enemmän ansaitseva osapuoli. Tämä vaikeuttaa miesten elämää.''
Jaa. En odota miehen olevan se enemmän ansaitseva puoli, eikä hänen tarvitse maksaa minulle yhtään mitään.
Oletko ihan harhainen? Tiesitkö, että Suomessa on myös naisyrittäjiä? Julkisella sektorilla on töissä MYÖS miehiä. Päättävässä asemassa on perinteisesti ollut valtaosa miehiä, joten syytä miehiä, etteivät ole osanneet tehdä lakeja sen mukaan, että miehet siitä enemmän hyötyisivät.
Alkaa tuntua siltä, että tasa-arvoinen yhteiskunta on tehnyt sen, että naiset tekevät ja miehet itkevät. Esimerkiksi kouluttautuminen on ihan yhtä lailla mahdollista miehelle kuin naiselle silti esimerkiksi syrjäytyminen koskee nimenomaan miehiä.
Olen itse ollut töissä yksityisellä sektorilla yli 20 vuotta ja 14-v ikäisestä tehnyt yksityisellä sektorilla kesätöitä ja kustantanut niillä esim. harrastuksiani. Ammattitaitoa olen päivittänyt esim. työn ohessa. Pahimmat loiset työpaikoillani ovat olleet nimenomaan miehiä. Sukupuoli ei todellakaan määritä sitä, kumpi tekee työpaikalla enemmän työtä, vaan se riippuu yksilöstä.
Kannattais ehkä vähän löysätä pipoa. Ei ihme, ettet saa naista, koska sinusta tihkuu naisviha.
Miespäättäjiltähän on miesten etujen ajaminen demonisoitu, kun taas naispäättäjän nähdään olevan jopa velvollinen ajamaan naisten etua.
Miehethän itse päättävät, että ketä äänestävät. Onhan Persutkin nostaneet valtavat kannatusluvut vastustamalla mamuja jne. Ihan yhtälailla voisi joku puolue tai vaikka ihan ikioma sinkkumiespuolue nostaa esille miesnäkökulmaa. Keräät vain listaan riittävän määrän nimiä, niin puolue voidaan kirjata puoluerekisteriin. Kukaan ei tiedä, että ketä äänestät, joten jos miesten asia on lähellä sydäntä, niin siitä vaan miesten puoluetta äänestämään.
Omasta mielestäni yhteiskunnassa on tärkeämpiäkin asioita esim. yritysten taloudellisen tilanteen parantaminen ja kotimaisen ostovoiman kohentaminen. Oma ääneni menee sellaiselle henkilölle/puolueelle, joka mielestäni ajaa Suomen etuja parhaiten.
Nimenomaan noin miehet yleensäkin ajattelevat ja hyvä niin. Suunta vaan vääristyy, kun iso osa naisista nostaa naisasian yhteisten etujen edelle äänestäessään.
Samalla tavalla olen ollut töissä sekä julkisella ja yksityisellä puolella. Omat havaintoni naisten työpanoksesta on täysin päinvastainen. Mutta. Kumpikin tekee tässä nyt virheen missä yleistää yksittäisistä havainnoista liian pienen otannan avulla, sekä näkee maailman värittynein silmälasein. Anonyymifoorumeilla itsekritiikki on nolla
Aina voi kirjoitella mitä huvittaa, mutta elä myös sen mukaan. Tästä lähin seurustele (seurustelua on myös baarissa juttelu) vain pitkäaikaistyöttömien miesten kanssa. (En tarkoita mitään alkoholisteja/narkkareita, vaan muuten fiksuja miehiä, jotka nyt vaan ovat viime vuosien pyörteissä työelämästä sivuun pistetty, tai nuoremmessa ikäluokassa jotka eivät ole nuorisotyöttömyyden takia päässyt vielä työelämään ollenkaan).
Vai olitko vain "näsäviisas" tuo "En odota miehen ovevan se enemmän ansaitseva puoli", eli miehen PITÄÄ silti käydä töissä ja ansaita rahaa, eli ei saa olla kotona bloggaava/itsenään toteuttava mies?
Näin se on. Miesten elämää leimaa jo nuoresta pitäen se että pitäisi tehdä asiat "oikealla tavalla". Sillä tietyllä kaavalla jolla voi maksimoida mahdollisuuden saada tyttöystävä ja myöhemmin perhe. Siitä voi tietysti poiketa mutta samalla pienentää näitä todennäköisyyksiä. On vaikea oppia olemaan luova ja oma itsensä kun pitää jatkuvasti muistaa nämä "ei saa ostaa ruutupaitaa" tyyppiset säännöt.
No katsokaa peiliin, miehet. Jos tuo pitää paikkansa niin sehän on helppo korjata: alkakaa vaatia naisilta enemmän. Ei kai se naisten syy ole, jos aina löytyy mies joka on valmis rakastumaan ja rakastamaan, teki nainen mitä tahansa?
Jos itse voisitte olla elämäntapatyöttömiä, GTA:ta pelaavia, sosiaalisesti lahjattomia miehiä, ja naiset silti pommittaisivat viesteillä nettideiteissä, niin ette varmasti valittaisi! Eli turha rutista naisten käytöksestä, valitkaa itse paremmin millaisille naisille annatte seksiä ja läheisyyttä.
"Jos tuo pitää paikkansa niin sehän on helppo korjata"
Niin siis miten tarkkaan ottaen se on helppo korjata? Voin toki itse alkaa vaatia naisilta enemmän, mutta ei se korjaa tilannetta. En voi saada muita muuttumaan mukanani.
Vaikka jokainen tätä palstaa lukeva mies päätäisi yhdessä tuumin alkaa vaatimaan naisilta enemmän, niin sekään ei muuttaisi mitään.
Eli miten ihmeessä tämä asia on helppo korjata?
Toisekseen, onko se olevinaan hyve, että vaatii toiselta vaikka mitä. Pariutuminen on jo nyt todella vaikeaa, vaikka vain toinen sukupuoli vaatii toiselta kaikkea mahdollista. Miten vaikeaksi se menisikään jos myös miehet alkaisivat vaatia naisilta vaikka mitä.
Eihän täällä mikään tutustuminen koskaan etenisi ensi treffejä pitemmälle.
Mitä jos sen sijaan että miehetkin alkaisivat vaatia naisilta yhä enemmän, niin sen sijaan naiset alkaisivatkin vaatia miehiltä vähemmän. Enkä nyt tarkoita että pitää ottaa mies joka pelaa päivät pitkät pleikkaa. Useimmat yli 25-vuotiaat naiset odottavat että miehellä pitää olla ammatti, tai että hän on ainakin lähes valmistunut opinnoissaan. Sen lisäksi miehen pitää olla tietysti sosiaalisesti lahjakas, hauska, tietyllä tavalla pukeutuva jne...
Ehkä jostain olisi varaa vähän joustaa. Se ei vielä tarkoita että tarvitsisi ottaa se pleikka poika.
Ei sen niin pitäisi mennä, että aletaan vaatia ja vaatia. Miehillä on prioriteetit nimenomaan kohdallaan, eli seurustellaan sen ihmisen kanssa eikä sen ihmisen saavutusten kanssa. Naisten pitäisi alkaa vaatia miehen persoonalta enemmän ja saavutuksilta vähemmän. Aivan ehdottomasti tärkeintä on se, miten mies ja nainen tulevat keskenään toimeen kotona. Sillä tavalla tästä seurustelukulttuurista tulisi paljon kivempaa ja ihmiset olisivat onnellisempia.
Naiset pääpiirteittäin eivät vaadi miehen persoonalta oikein mitään muuta kuin sen, että sukat alkaa pyöriä jaloissa ensitreffeillä. Mies tunnistaa sietämättömät pissikset heti, mutta nainen ei tunnista ailahtelevaa menestyjä-pettäjää. Miehet kyllä itse tietävät nämä tapaukset.
Matkustavalla osa-aikasiivoojanaisella voi pyöriä pään sisällä hyvinkin kiinnostavia juttuja, samoin GTA:ta pelaavalla sosiaalisesti lahjattomalla miehellä. Naisten yksipuolinen kiinnostus samoista miehistä vaan johtaa tähän onnettomaan tilanteeseen.
Minua kiinnostaa pääasiassa se, että nainen on fiksu, optimistinen, ajattelevainen, hieman valtavirrasta poikkeava, normaalipainoinen ja nätti. Saa matkustaa, ottaa tatuointeja ja käyttää vaikka huumeita, jos ei opioideihin sekaannu. Kunhan on minulle kivaa seuraa ja uskollinen.
Nämä asiat tasaantuvat, kun naisesta tulee äiti. Äiti on se, joka jää yleensä lapsen kanssa kotiin ja menettää kaikki aikuiskontaktinsa mahdollisesti vuosiksi. Äiti valvoo ja imettää yöt, heijaa koliikkivauvan valvoen, jopa vuosia, menettää työuransa, kunnianhimonsa, haaveensa. Äiti se kuskaa harrastuksiin useammin, käy vanhempainillat, -yhdistykset, järjestää koulukyydit jne. Äiti tekee yleensä kotityöt, tekee ruuat jne, vaikka asia ei yhtään kiinnostaisi. Isällä on aina tärkempää.
80%.lla 20-50 vuotiailla pariskunnilla on varmasti nykyään omat tilit. Nainen saa pienempää palkkaa, samasta työstä, sitten kun palaa töihin, jos pääsee kotiäitivuosien jälkeen. Äiti pyörittää perheen arkea ja tekee samalla työpäivän palkkatöissä. Isälle työpäivä päättyy, kun tulee kotiin.
Nuorilla miehillä on lupa nykyään pukeutua erikoisesti. Samanikäiset naiset jopa erityisesti arvostavat sitä, se on rohkeaa. Mutta jos nelikymppinen mies yhtäkkiä muuttuu taviksesta erikoiseksi, se kyllä herättää hymyilyä, totta.. Erikoisuus pitää ansaita tällöin.
"Mutta jos nelikymppinen mies yhtäkkiä muuttuu taviksesta erikoiseksi, se kyllä herättää hymyilyä, totta.. Erikoisuus pitää ansaita tällöin."
Miten se pitää ansaita?
Jos nelikymppinen nainen yhtäkkiä muuttuu taviksesta erikoiseksi, sitä ei tarvitse ansaita. Miksi sukupuolet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa tämän suhteen?
"Nämä asiat tasaantuvat, kun naisesta tulee äiti. Äiti on se, joka jää yleensä lapsen kanssa kotiin ja menettää kaikki aikuiskontaktinsa mahdollisesti vuosiksi."
Kun nainen etsii tulevaa kumppaniaan, niin lähes jokainen odottaa että miehellä tulisi olla sitä omaa elämää. Tulisi olla paljon kavereita ja harrastuksia.
Jos ottaisitte miehen jolla ei ole niin paljoa sitä omaa elämää, niin saisitte miehen joka on enemmän kotona. Miksi naiset aina etsivät miestä joka on erilainen kuin mitä he oikeasti tarvitsisivat?
"Äiti valvoo ja imettää yöt, heijaa koliikkivauvan valvoen, jopa vuosia, menettää työuransa, kunnianhimonsa, haaveensa."
Se on oma valinta. Maailmasa on miehiä jotka olisivat valmiita jäämään kotiin lasten kanssa. Itse uitenkin valitsette mielummin sen uraansa keskittyvän miehen.
"Nainen saa pienempää palkkaa, samasta työstä"
Tuo on pelkkä myytti johon vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi se, etä naiset tekevät usein lyhyempää työpäivää kuin miehet. Sen tähden tilastoissa näyttää siltä kuin miehet saisivat samasta työstä enemmän palkkaa.
"Äiti pyörittää perheen arkea ja tekee samalla työpäivän palkkatöissä. Isälle työpäivä päättyy, kun tulee kotiin."
Vain jos nainen itse suostuu siihen. Nainen voi myös valita itselleen miehen joka on kiinnostunut perheen arjen hoitamisesta.
"Nuorilla miehillä on lupa nykyään pukeutua erikoisesti. Samanikäiset naiset jopa erityisesti arvostavat sitä, se on rohkeaa."
Enkö minä tehnyt pointtini jo aika selväksi. Toki jokaisella on lupa pukeutua kuten haluaa. Mutta jos mies pukeutuu esim. kuin gootti, niin silloin hänestä ei kiinnostu kuin samalla tavalla pukeutuvat naiset ja ehkä jotkut harvat normaalisti pukeutuvat.
Kun taas nainen joka pukeutuu kuin gootti voi helposti löytää itselleen ihan millä tavalla pukutuvan miehen tahansa, sillä miehiä ei kiinnosta naisen pukeutuminen samalla tavalla kuin naisia kiinnostaa miehen pukeutuminen.
En jaksa selittää tätä asiaa kokonaan uudelleen kun mielestäni selitin sen jo tarpeeksi hyvin ensimmäisessä viestissä.
Tuohan on silkkaa paskaa. Nainen syyttäköön itseään jos on valinnut miehen, joka ei pysty kotitöihin tai lapsenhoitoon. Tosin nykyisin on vaikea tuollaista miestä löytääkään.
Totta kai pystyy, mutta kotityöt jakaantuvat helposti noin, koska naisella on enemmän hoivaviettiä. Se on toki naisen oma valinta, johtuen geeniestä, mutta turha selittää, että naisella olisi koko elämässään aina suuremmat vapaudet valita. Ei se vain ole niin. Jos ei ole sinkkunaisesta kyse.
Eivätkä jakaudu. Katse peiliin vaan jos sinulle on noin käynyt.
"Kun nainen etsii tulevaa kumppaniaan, niin lähes jokainen odottaa että miehellä tulisi olla sitä omaa elämää. Tulisi olla paljon kavereita ja harrastuksia.
Jos ottaisitte miehen jolla ei ole niin paljoa sitä omaa elämää, niin saisitte miehen joka on enemmän kotona. Miksi naiset aina etsivät miestä joka on erilainen kuin mitä he oikeasti tarvitsisivat?"
- Tarkoitin muut aikuiskontaktit, kuin miehensä. Esim. työ- ja harrastuskaverit. Kyllä kotona viihtyviä arvostetaan, minäkin olen arvostanut.Se on oma valinta.
"Maailmassa on miehiä jotka olisivat valmiita jäämään kotiin lasten kanssa. Itse uitenkin valitsette mielummin sen uraansa keskittyvän miehen."
-Mies ei pysty imettämään. Äidin tärkeyttä lapsen ensimmäisinä vuosina myös korostetaan. Koska miehellä on useammin se isompi palkka, on myös taloudellisesti järkevämpää, että mies menee töihin, eikä nainen. Niissä perheissä, joissa naisella on isompi palkka, mies jääkin joskus kotiin, se on totta. Jos sattuu haluamaan.
"Tuo on pelkkä myytti johon vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi se, etä naiset tekevät usein lyhyempää työpäivää kuin miehet. Sen tähden tilastoissa näyttää siltä kuin miehet saisivat samasta työstä enemmän palkkaa."
-Se ei ole kaikilla aloilla pelkkä myytti. Joihinkin töihin myös valitaan mielummin mies kuin nainen, arvostuksen vuoksi.
"Vain jos nainen itse suostuu siihen. Nainen voi myös valita itselleen miehen joka on kiinnostunut perheen arjen hoitamisesta"
-Käytännön sanelema asia. Ei välttämättä kummankaan tahdon mukainen.
"Mutta jos mies pukeutuu esim. kuin gootti, niin silloin hänestä ei kiinnostu kuin samalla tavalla pukeutuvat naiset ja ehkä jotkut harvat normaalisti pukeutuvat.
Kun taas nainen joka pukeutuu kuin gootti voi helposti löytää itselleen ihan millä tavalla pukutuvan miehen tahansa, sillä miehiä ei kiinnosta naisen pukeutuminen samalla tavalla kuin naisia kiinnostaa miehen pukeutuminen."
-harvaa tavis-miestä kiinnostaa gootti-nainen, ellei tämä ole poikkeuksellisen kaunis ja ellei goottius on tarpeeksi lievää.
Kyllä sitä jakkupukunaistakin katsottaisi ihmetellen, jos hän jonakin päivänä tulisi toimistoon töihin liehuvassa kaftaanissa varvasssormuksineen ja hennatatuointeineen.
Ehkä sinäkin katsoisit aika pitkään, jos oma äitisi pukeutuisi napapaitaan, minihameeseen ja verkkosukkahousuihin.
Erikoiset pukeutumistyylit herättää aina huomiota. Jotkut kantavat ne kunnialla, osalle naureskellaan.
Omalla kylälläni on mies, joka on kuin 60-luvun hippiajan jäänne (värikkäitä liehuvia paitoja, pitkä tukka, pyöreät aurinkolasit). Ei häntä kukaan katso naureskellen.
Miksi ylipäätään miehet pelkäävät niin paljon muiden ihmisten kommentteja? Jos koet olosi mukavaksi jossakin pukeutumistyylissä, niin mitä se muille kuuluu? Jos joku nauraa, niin sinä voit nauraa hänen ahdasmielisyydelleen.
Kyllä helvetissä jakaantuvat. Ketkä istuvat vanhempain illoissa? Äidit. Ketkä jäävät useimmin kotiin? Äidit. Ketkä istuvat useimmin siellä hiekkalaatikolla? Äidit. Ketkä käyvät eniten vauvauinneissa, vauvakerhoissa, muskareissa jne. ? Äidit. Toki niissä on myös pari miestä., jotka tekevät asiasta hirmuisen numeron, ja mainostavat sitä kavereilleen, facebookissa, töissä jne. viikon putkeen: vaihdoin yhden vaipan, kävin vauvauinnissa, puistossa, enkö olekin hyvä isä? Ja kaikki taputtavat. Jos nainen tekee saman, siinä ei ole mitään mainostettavaa.
Onko ihme, että kotiäiti istuu hiekkalaatikolla useammin kuin töissäkäyvä isä?
Näin on. Naisen on hyvä olla hiljaa vaipan vaihdoista ja muista lapsiin liittyvistä tekemisistään. Hän on muiden, naisten ja miesten silmissä silloin, tylsä, ei-jännittävä, itsestään huolehtimaton näkymätön tavis-nainen. Jos mies tekee noita asioita, edes joskus, hän on ihannemies ja ritari.
Niin, koska se nainen joutui jäämään kotiin, koska hänellä oli huonompi palkka, vaikka miehellä ja naisella on sama työ.
Eikä ole sama työ ja kotiinjäämiseen on eniten vaikuttaneet pillu, tissit, hoivavietti ja perinteinen malli. Samojen takia mies joutui menemään töihin, vaikka on yhtä paljon vanhempi.
Minun ja monen muun tutun tapauksessa on molemmilla sama akateeminen työ/ammatti, mutta miehellä parempi palkka.
Perinteinen malli ei ole nykyajan ihanne, ja sitä vähän jopa kartetaan, mutta kun se käytännössä on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto usein.
On se useimmiten nykyajankin malli. Sama "ammatti" ei vielä kerro mitä siellä töissä oikeasti tehdään ja missä firmassa ja kuinka pitkää päivää.
Joka tapauksessa siitähän ei ollut kyse kumpi käy töissä, vaan siitä, että jakautuuko kokonaistaakka lähellekään tasaisesti. Sehän on selvää, ettei työpäivän päätteeksi tehdä niin paljon kotitöitä kuin kotiäiti tekee.
Tarkoitan, että mies on päässyt samalla koulutuksella parempipalkkaiseen työhön. Näin on käynyt itselle ja monelle tutulle, vaikka valmistuttaessa ollaan samalla viivalla.
Se on nykyajankin malli, mutta ei ihanne, teoriassa.
Toistan:
Kyllä helvetissä jakaantuvat. Ketkä istuvat vanhempain illoissa? Äidit. Ketkä jäävät useimmin kotiin? Äidit. Ketkä istuvat useimmin siellä hiekkalaatikolla? Äidit. Ketkä käyvät eniten vauvauinneissa, vauvakerhoissa, muskareissa jne. ? Äidit. Toki niissä on myös pari miestä., jotka tekevät asiasta hirmuisen numeron, ja mainostavat sitä kavereilleen, facebookissa, töissä jne. viikon putkeen: vaihdoin yhden vaipan, kävin vauvauinnissa, puistossa, enkö olekin hyvä isä? Ja kaikki taputtavat. Jos nainen tekee saman, siinä ei ole mitään mainostettavaa.
Tämä tilanne helposti jatkuu myös kotivuosien jälkeen, kun nainen menee töihin.Hän on luonut kontaktit, kuviot, tietää asioista paremmin, koska on niitä kotivuosinaan tehnyt jne. Hän tuntee lapsensa paremmin, se on fakta.
Selevähän se, ettei töissäollessa voi istua hiekkalaatikolla. Mikä epäkohta tässä nyt on olevinaan?
Ihankohan vaan mulkun avulla miehet pärjäävät työelämässä paremmin? Ajattelitko, että valmistuminen takaa sinulle komean uraputken?
Ihanteenhan saa jokainen pari määrittää itse. Huomattavasti useammin määritetään edelleen nainen kotiäidiksi, eikä tämä edes johdu vain rahasta.
Aloituksessa puhuttiin, että naiset ovat muka vapaampia tekemään, mitä haluavat. Vapaus loppuu viimeistään silloin, kun perhettä perustetaan, siitä tässä on kysymys. Totesin vain, että naiset eivät ole vapaampia.
Niin,miksi miehet saavat ne parempipalkkaiset työt? Johtuisko sukupuolesta ja siitä, että heidän ei oleteta jäävän kotiin lasten kanssa?
En ajatellut, että takaa. Aloittaja on vain väärässä siinä, että naisilla olisi suurempi vapaus kaikessa.
Perheen perustaminen on vapaaehtoista, kodinhoidon jakaminen on vapaaehtoista.
Miksiköhän palkkaa jaettaisiin pippeliperusteella? Voisiko olla mahdollista, että miehet vaan olisivat jossain parempia vielä vuonna 2013:kin?
Kotiäidithän ovat nykyään halveksuttuja "kotona laiskottelijoita", joille ei tarvitsisi kuulemma edes maksaa kotihoidontukea, joka on pienempi kuin minimityöttömyyskorvaus. Miehillä ja naisilla on nykyaikana omat tilit, jos et ole sattunut huomaamaan, joten kotiäidin arvo,ei ole kovin suuri noin rahallisessa mielessä. Mutta onneksi isät sentään osallistuvat lapsiin liittyviin kuluihin ja toisaalta nainen ei kotona ollessaan paljon rahaa tarvitse, kun ei ehdi harrastaa tai shoppailla, eikä työmatkoihin jne mene rahaa.
Parempia siinä, että jäävät harvemmin kotiin, mikä taas johtuu osittain juuri palkasta. Noidankehä.
Sehän on naisella taas kerran peiliinkatsomisen paikka, jos on päätynyt pyörittämään lapsiperhettä, jossa itse elää yhteiskunnan tuilla ja uramies käyttää hyvän palkkansa lähinnä itseensä.
Vaikka olisivatkin omat tilit, niin kyllä rahat menevät silti jakoon yhteiseksi hyväksi mihin kuuluu myös kummankin vanhemman normaali rahankäyttö. Tämä on ainoa malli, jota voisin edes kuvitella, enkä ole lähipiiristänikään kuullut, että rikkaalla miehellä olisi köyhä vaimo sen takia, ettei rahoja jaeta. Kyllä tuollaiset "eri tili"-ihmiset ovat harvinaisia autisteja nykyäänkin.
Ei ole kyse uramiehestä,vaan siitä kummalla on sen verran parempi palkka, että kannattaa mennä töihin. Akateemisethan ovat nykyään köyhiä ylipäätään. Mieshän tietysti maksaa lapsen kuluja, (miten niin siis itseensä?) ja maksaa lainanlyhennyksiä kotiäitivuosina enemmän kuin nainen.
Mitä autismia on omissa tileissä? Kuka nainen haluaa miehen elättävän?
80- ja 90-luvulla akateemiset naiset eivät vielä jääneet kotiäideiksi, vaan laittoivat pienet lapset hoitoon. Mutta koska uudet tutkimukset 2000-luvulla ovat todistaneet, että lapselle on hyvä olla kotona vanhemman kanssa ensimmäiset vuodet ja mahdollisimman pitkään, sitä on etenkin akateemisissa piireissä toteuttaa, vaikka se taloudellisesti onkin ei-kannattavaa.
Kannattaa myös huomata se pointti, että jos nainen alkaa luoda uraa ja jättää pienen vauvan kotiin isin kanssa, niin isä nostetaan jalustalle ihailtavaksi, kun taas selän takana kuiskutellaan, että mikä siinä naisessa on vikana, kun hän ei ole siellä, missä HYVÄ ÄITI olisi eli kotona lapsen kanssa.
Naiseen lyödään erittäin herkästi huonon äidin leima, jos hän haluaa panostaa uraansa. Miehellä tällaista stigmaa ei ole. Miehen oletetaan huolehtivan perheestään käymällä töissä ja jos hän pitää vähääkään isyyslomaa, hän on sankari.
Jokainen täyspäinen nainen haluaa miehen elättävän tilanteen vaatiessa ja jokainen täyspäinen mies ilomielin silloin myös elättää.
Jos sinä olet kylmä lahna, joka on onnistunut koukuttamaan kylmän turskan ukoksesi, niin älä siitä miehiä yleisemmin syytä.
Akateemiset ovat yhä edelleen rikkaampia kuin ei-akateemiset.
Minkä ihmeen takia naiset eivät vaadi enemmän sitä palkkaa, jos kerran samasta työstä puhutaan? Naisilla on joskus outo tapa alentaa itsensä "vähemmän tärkeiksi" eivätkä uskalla samalla tavalla vaatia kuin miehet. Samasta työstä kuuluu saada sama palkka suoritus toki huomioiden.
En ymmärrä naisena aina toisia naisia. Olen itse kokenut työelämässä tilanteen, jossa etenin urallani ja toiset naiset mollasivat, juoruilivat ja käänsivät selkänsä minulle samaan aikaan kun miehet kannustivat ja olivat todellisia ystäviä. Ero sukupuolten välisessä suhtautumisessa oli hämmentävän räikeä. Olisin kuvitellut, että nimenomaan toiset naiset olisivat niitä, jotka kannustavat, mutta tuki tulikin miehiltä.
Aika moni kylläkin edelleen paheksuu koti-isiä.
Miksi minua pitäisi elättää, jos tulen toimeen kotihoidontuella ja haluan miehen laittavan vähät ylimääräiset rahansa lapseen ja lainan lyhennyksiin?
Miksi aloit yhtäkkiä nimitellä minua? Miksi olen kylmä, jos haluan ajatella taloudellisesti? Eikö kylmä ihminen ajattele vain rahaa ja raijaa lapsensa hoitoon jo vauvana tai sitten elä toisen rahoilla tuhlaillen niitä omiin turhiin shoppailuihinsa?
En syytä miehiä mistään, mistä sellaista olet saanut päähäsi? Aloitukseenvain vastasin, että naiset eivät yleisesti ole vapaampia.
Toki on meitä paljon köyhempiä ja voisimmehan asua vuokralla jne.
paheksuu? Ei ainakaan pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. Heidäthän ylennetään suuriksi sankareiksi, mitä ylempi koulutus,sen suuremmaksi.
Mitä ihmettä sitten aloit omista tileistä höpisemään jos kerran rahat menevätkin yhteiseen projektiin? Mitä sillä on väliä menevätkö asuntolainat ja vauvanvaatteet miehen tililtä vai yhteistililtä? Tuon logiikan tasosi vuoksiko ura ei aukene?
Ja jos mies kerran maksaa suuremman osan yhteisestä asuntolainasta, silloinhan olet miehesi elätettävänä, vaikkei itsetuntosi sitä ilmeisesti haluakaan myöntää.
Minua ei elätetä= minulla on oma tili, josta maksan omat kuluni elämiseen, ruoat (joita myös mies syö) ja puolet lapsen kuluista. Kotiäitivuosina maksan lainanlyhenyksiä vähemmän, joten siinä mielessä voidaan sanoa, että elätetään, jos näin halutaan nähdä. Mutta olemme harkinneet myös pelkkien korkojen maksamista kotiäitivuosina, että ollaan enemmän tasoissa maksamisen suhteen. Tämä oli minun ehdotukseni. Itsetunnolla ei ole asian kanssa tekemistä, vaan säälin miestäni, joka joutuu nyt maksamaan liikaa.
En siis halua, että miestä taloudellisesti sakotetaan siitä, että minä haluan olla lapsen kanssa kotona, koska koen sen lapselle tärkeäksi.
Vaikka on oma valinta, eivätkä miehen rahat edes kelpaa, niin uhriutumaan sinun on vaan pakko päästä. Sankarillinen kotiäiti, tekee kotityöt, omalla tilillä joutuu elämään, köyhänä akateemisena köyhän akateemisen vaimona ja asuntolainakin vielä, oivoi..
Ensin muuten sanoit, että mies maksaa suuremman osan lainasta, nyt se olikin tasan.
Anteeksi viimeisen kappaleen sekaannus.
Kyse oli vain faktoista, naiset eivät ole sen vapaampia kuin miehet. En ole uhri, minulle näin on hyvä. Mutta oli pakko oikaista aloittajaa, koska hänellä oli todella suppea näkemys naisen elämästä.
Mies maksaa suuremman osan lainasta, kotiäitivuosina, koen että se olisi reilumpaa,että maksettaisiin vain korkoja. Niin, ei tarvitse kituuttaa rahallisesti näitä muuten onnellisia vuosia. Sitten pärjättäisiin oikein hyvin. Kuluja kun ei ole paljon, kun olen kotona.
Niin minäkin tekisin ehdottomasti. Korot vielä niin alhaalla nyt, ettei lyhennysvapaalle juuri tule hintaa.
Eikö se ole yhteinen lapsi? Eikö äidin kotonaolo ole miehenkin lapselle tärkeää ja siksi "sakkojen" arvoista?
Olenko sanonut,että ei olisi tärkeää? Siksihän näin on järjestetty. Yhteisestä lapsesta on kyse. Mutta ei ole oikein, että lapsen kotona hoitamisesta rangaistaan niin, että elämä on liian köyhyysrajalla kiikkumista.
Missä taka-hikiällä oikein asut? Paheksutaan koti-isiä? Hui olkoon.
Mistäs sakoista sitten puhuit?
Pariskunnan, jotka ovat valinneet lapsen ja asuntolainan ilman lyhennysvapaita, on vähän kornia puhua köyhyysrajoista. Vielä kun toinen on töissä ja toisella taas työura ollut vielä melko lyhyt.
"Tarkoitin muut aikuiskontaktit, kuin miehensä. Esim. työ- ja harrastuskaverit. Kyllä kotona viihtyviä arvostetaan, minäkin olen arvostanut.Se on oma valinta."
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Kotona viihtyvää miestä saatetaan arvostaa siinä vaiheessa kun ollaan naimisissa, mutta siinä vaiheessa kun kumppania vasta valitaan, niin suurin osa naisista valitsee varmasti mielummin sen miehen jolla on paljon harrastuksia ja kavereita. Sellaista miestä pidetään kiinnostavampana.
Lue vaikka jotain blogeja joissa naiset neuvovat miehiä naisen iskemisessä. Yleensä siellä aina mainitaan, että naiset haluavat että miehellä on harrastuksia kavereita ja omaa elämää.
Harva osaa ennakoida, että se mies jolla ei niin paljoa niitä menoja ole, on myös se mies joka pysyy paremmin kotona auttamassa kotitöiden kanssa.
"Mies ei pysty imettämään."
Toiset säilyttävät äidin maitoa tuttipullossa.
"Äidin tärkeyttä lapsen ensimmäisinä vuosina myös korostetaan."
On kuitenkin naisen ja miehen yhteinen päätös kumpi jää kotiin. Turha siitä päätöksestä on valittaa. Kukaan ei pakottanut hankkimaan lasta. Se oli ihan oma vapaa päätös. Ja vapaudestahan nyt puhutaan. Nainen on vapaa jäämään koriin lapsen kanssa tai sitten hän voi hankkia miehen joka on valmis jäämään kotiin.
"Koska miehellä on useammin se isompi palkka, on myös taloudellisesti järkevämpää, että mies menee töihin, eikä nainen."
Mikään ei pakota naista hankkimaan paremmin palkattua miestä.
"Se ei ole kaikilla aloilla pelkkä myytti."
Millä alalla se ei ole mielestäsi myytti?
"Joihinkin töihin myös valitaan mielummin mies kuin nainen"
Joihinkin töihin myös valitaan mielummin nainen kuin mies.
"Käytännön sanelema asia. Ei välttämättä kummankaan tahdon mukainen"
Jos nainen välttämättä haluaa olla se joka käy töissä, eikä se joka jää kotiin, niin hänellä on siihen vapaus. Nainen voi hankkia hyvä palkkaisen ammatin ja nainen voi hankkia miehen joka on valmis jäämään kotiin. Nainen on vapaa tekemään mitä haluaa. Siitä tässä on kyse.
"harvaa tavis-miestä kiinnostaa gootti-nainen, ellei tämä ole poikkeuksellisen kaunis ja ellei goottius on tarpeeksi lievää."
Millä perusteella tuon väittämän heität? Itse tunnen goottinaisen jolle satelee tutustmisehdotuksia jatkuvasti ihan tavallisilta miehiltä. Miehet eivät välitä naisen pukeutumisesta samalla tavalla kuin naiset välittävät miehen pukeutumisesta. Miehet vat kiinnostuneita naisesta itsestään, eikä siitä iten hän pukeutuu.
Kyllä meillä on tiukkaa ja mietittävä tarkoin, että rahat riittävät, koska minä en käy töissä. Miehellä on pieni palkka, vaikka ei yhtä pieni kuin itsellä. Mutta teemme näin, koska se on lapsen parhaaksi. Hänelle hoiva on rahaa tärkeämpää. Ja kuten sanoin, haluaisin että maksaisimme vain korkoja. Mies on tottunut hyvinhyvin säästäväiseen elämään, itse kaipaan joskus pieniä hemmotteluja, rahalla saataviakin. Mutta katsotaan nyt, mihin päädymme.
Totta. Mies voi valita kahdesta mahdollisesta polusta.
Polku-A: Tehdä mitä haluaa, vaikka lukea, kirjoitella, matkustella. Elää hetkessä ja hetken mielijohteesta. Välittämättä huomisesta. Näin naiset elävät ja siksi naiset ovat merkittävästi onnellisempia kuin miehet.
Polku-B: Rakentaa ammatillista uraa, vaurautta, vakautta ja valmistella elämää tulevaa perhe-elämää varten.
Sanokaa mitä sanotte, mutta polut ovat toisiaan poissulkevia.
Naiset pääsevät poimimaan rusinat pullasta, koska miehet tekevät aina leijonan osan oikeista töistä. Nainen voi aina hurvitella nuoruutensa ja sitten poimia uramiehen joka tuo leivän pöytään.
Itse suosittelen painottamaan vaihtoehtoa A. Kerran täällä pallolla eletään. Miksi antaa naisten elää omasta työstä, selkänahasta, hyvinvoinnista, jos kunnioitus, perhe-elämä, seksi ei ole kuitenkaan taattu.
Varmaankin olet oikeassa. En kuitenkaan menisi vannomaan, että A olisi aina miehelle onnellisempi vaihtoehto. Nimittäin sen lisäksi, ettei omaa tietä kulkeva ja hetkessä elävä mies ole kovaa valuuttaa perhe-elämään, vaihtoehdon valinnut tavismies ja hänen tekemisensä eivät muutenkaan kiinnosta ketään muutakaan. Siksi A sopii onnellisuuden tieksi vain niille, jotka ovat varmoja siitä, että voivat saavuttaa onnellisuuden pelkästään oman tiensä ja tekemisensä kautta totaalisessa yksinäisyydessä ja huomiotyhjiössä.
Kyse onkin lähinnä valinnasta, kumpi kirpaisee ja syö onnellisuutta enemmän: periaatteidensa myyminen vai marginaaliin jääminen kaikilla elämän osa-alueilla.
Niin siis nainen voi tehdä näitä asioita ja siltikin saada miehen, paitsi jos on liian läski tai ruma.
Puhut naisen elämästä ennen perheen perustamista. Naisen vapaus katoaa loppuelämäksi, kun lapset ilmaantuvat. Jos mies nykyaikana valitsee elätettävän naisen (jotka ovat harvinaisuuksia, suomalaiset naiset harvoin suostuvat tähän) hän saa ihan syyttää itseään. Tällaista perinteistä elättäjä-miestä haluavat naiset eivät toki suvaitse oman tien kulkijoita ja erikoisia miehiä.
Miksihän miehen vapaus ei katoaisi? En ole kuullut lähipiiristäni keltään mieheltä, että lasten ilmaannuttua on ollut tosi kiva edelleen hurvitella. Kaikki valittavat, ettei ole aikaa tehdä mitään.
Vähenee miehenkin vapaus, mutta ei samalla lailla kuin naisen. Hurvittelu-vapaus ei tullut mieleenkään, naisella häviää myös se kaikki muu vapaus. Vapaus tehdä töitä, miten haluaa, vapaus harrastaa, vapaus kotitöistä, ruoan laitosta jne. Ne kaikki kasaantuvat usein naiselle. Naisen työpäivä loppuu, kun lapset nukahtavat, jos nukahtavat.
Myös ap.n mainitsema äidin pukeutumisen vapaus helposti rajoittuu. Väärällä tavalla pukeutuva äiti voidaan leimata huonoksi äidiksi. Huono äiti on pahin solvaus, minkä nainen voi saada.
Mielenkiintoinen keskustelu ja hyviä pointteja. Minäkin olin siinä uskossa että jos hoitaa asiat kunnolla niinkuin kaikki odottavat, palkinnoksi saa suhteen ja rakastavan naisen. Mutta jo ammattikouluaikoina aloin huomaaman kuinka ne kaikkein paskoimmat pojat olivat suosittuja luokan tyttöjen silmissä ja minun huippuarvosanat ja tulevaisuudensuunnittelmat eivät merkinneet kenellekään mitään.
Aloin muutenkin tajuamaan koko kuvion raadollisuuden ja aloin kärsimään motivaatio-ongelmista. Amiksen jälkeen pääsin kuitenkin huippupisteillä ammattikorkeaan opiskelemaan insinööriksi, mutta keskeytin koulun muutaman viikon kuluttua. En löytänyt yhtään kaveria uudesta koulusta ja muutenkin motivaatio oli aika lailla nolla. Miksi raataa jos tyhjän saa pyytämättäkin?
Tämän jälkeen olin puolisen vuotta tylsähkössä palkkatyössä, kunnes 19-vuotiaana perustin tämän yritykseni. Ajattelin kokeilla että miten käy, sillä alkupääoma oli varsin pieni eikä kotona asuvalla atm:llä ole kenenkään silmissä juuri mitään menetettävää. Kaiken kruunasi se, että viime vuonna sain hullun paperit ja niiden avulla vapautuksen armeijasta. Nykyisin tienaan ehkä suunilleen saman, mitä moni palkkatyössä oleva kaverini, mutta kaikki kulut ovat varsin pienet kun asun kotona.
Yritystoimintani on kaikkea muuta kuin mediaseksikästä ja kotona asuvaa aikuista miestä naiset varmasti katsovat kieroon. Toisaalta saan kyllä säännöllisesti aloitteita itselleni kelpaamattomilta naisilta, joten tuskin peli on täysin menetetty. Mutta olenpahan ainakin itse suht onnellinen ja vapaa toteuttamaan itseäni. Aina on myös olemassa se mahdollisuus, jota harvassa palkkatyössä on, että rahavirta voi kasvaa merkittävästi.
Eli minä olen kai jonkinlainen sekasikiö, jossa yhdistyy kunnollinen ja tylsä atm sekä riskejä ottava vapaa mies joka ei kysele keneltäkään lupaa valintoihinsa. Kunpa olisin saanut teini-iässä hoidettua ensimmäisen seksikerran pois alta, niin elämäni olisi nykyään vielä huomattavasti mukavempaa mitä nyt.
Minusta mies on aina ollut naista vapaampi tulemaan ja menemään. Minun käsitykseni mukaan miehet ovat juuri niitä, jotka haluavat toteuttaa unelmiaan ja niin myös tekevät huomattavasti useammin kuin naiset. Parisuhteessakin mies on usein se, joka haluaa sen moottoripyörän, veneen, maailmanympärysmatkan ja kaikenlaisen muun vapauden kaipuussaan. Nainen jää lasten kanssa pärjäämään, tekemään töitä ja turvautumaan sukulaisiinsa, kun mies lähtee toteuttamaan unelmiaan Thaimaaseen tai ajamaan moottoripyörällä Amerikan halki tmv....
Ei "huono" kouluttamaton tai työtön nainen mitään kunnollista miestä välttämättä saa. Yleensä kouluttamattomat hakeutuvat samanlaisten pariin ja yleensä siinä käy niin, että kaksi kouluttamatonta, työtöntä hankkivat ne muutaman kersan ja elävät sitten sosiaalisella yhteiskunnan tuilla, työttömyyskorvaus, asumistuki ja laspilisät...
Naisen vapaus alkaa siitä, että hankkii ammattitutkinnon ja kunnon työpaikan ja saa säännöllisesti palkkaa, eikä tarvitse jäädä miehen elätettäväksi. Kaikki tuo luo turvallisuutta, jota mies ei naiselle pysty takaamaan. Mies kun ottaa ja lähtee, niin siinä käy kuin Haloo Helsingin laulussa; Vapaus käteen jää...ja onko se vapaus sitten enää vapautta vai vaan kurjuutta vapaana.
https://www.youtube.com/watch?v=6IhnydCct80
"Minusta mies on aina ollut naista vapaampi tulemaan ja menemään. Minun käsitykseni mukaan miehet ovat juuri niitä, jotka haluavat toteuttaa unelmiaan ja niin myös tekevät huomattavasti useammin kuin naiset. Parisuhteessakin mies on usein se, joka haluaa sen moottoripyörän, veneen, maailmanympärysmatkan ja kaikenlaisen muun vapauden kaipuussaan. Nainen jää lasten kanssa pärjäämään, "
Nuo kuulostavat ikivanhoilta käsityksiltä. Joskus varmaan olikin niin, että mies toteutti unelmiaan ja nainen oli kodin hengetär. Voi olla että jossain tapauksissa niin on vieläkin, jos mies on ottanut itselleen naisen josta ei oikeasti kovinkaan paljoa välitä. Naisella on kuitenkin valta ihan itse päättää millaisen miehen itselleen ottaa. Nainen voi ottaa itselleen sen perhekeskeisen, ja vastuuntuntoisen miehen jos vain itse haluaa.
"Ei "huono" kouluttamaton tai työtön nainen mitään kunnollista miestä välttämättä saa. Yleensä kouluttamattomat hakeutuvat samanlaisten pariin"
Riippuu mitä asioita nainen painottaa kumppanin valinnassa. Jos nainen esim. välttämättä haluaa ulkonäöllisesti itseään tasokkaamman miehen, niin voi olla että hän valitsee mielummin kouluttamattoman sellaisen, kuin ulkonäöllisesti itsensä tasoisen kouluttautuneen miehen.
Siinä onkin miesten ja naisten ero. Työttömän naisen tapauksessa voidaan puhua että hän ei VÄLTTÄMÄTTÄ löydä itselleen työssä käyvää miestä. Kun taas työttömän miehen tapauksessa puhutaan että hän ei ehkä löydä itselleen naista ylipäänsä.
"Naisen vapaus alkaa siitä, että hankkii ammattitutkinnon ja kunnon työpaikan ja saa säännöllisesti palkkaa, eikä tarvitse jäädä miehen elätettäväksi. Kaikki tuo luo turvallisuutta, jota mies ei naiselle pysty takaamaan."
Sinun määritelmäsi mukaan ihminen on siis vapaa kun hän saa tehdä työtä? Sillä en näe mitään muuta syytä, miksi ammattitutkinto ja työpaikka tekisi naisesta yhtään vapaamman kuin mitä miehen elätettävänä oleva nainen on. Mikään ei estä naista tekemästä avioehtoa. Eli hän kyllä pärjää ihan hyvin rahallisesti avioeron jälkeenkin vaikka olisi työtön.
Muutenkin jotenkin hassu tuo "Mies kun ottaa ja lähtee"-kommentti. Naiset ovat kuitenkin yleisemmin se osapuoli joka ottaa eron. Eli harvemmin mies varsinaisesti lähtee. Nainen pikemminkin häätää hänet pois.
Niin naisella kuin miehellä kummallakin tosiaan on valta päättää millaisen kumppanin haluavat ei siitä kysymys olekaan. Moni saakin juuri haluamansa ja kas kummaa kumppani muuttuikin ja elämäkään ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, tuli mutkia matkaan. Otitko ollenkaan huomioon myöskin muuttuja-arvoja?
Vaikka kumppani alussa olisi millainen mallimies/-nainen, niin monelaiset tekijät ja muuttujat elämässä, kuten ikäkriisi muutkin kriisit voivat laukaista ihmisessä vapauden kaipuun. Yleensä tuo kaipuu syntyy juuri miehessä, joka kokee ahdistavana ne kaikki paineet, joita työ, koti ja parisuhde häneltä vaativat.
Käsitys ei siis ollenkaan ole mikään ikivanha vaan aina voimassa oleva. Et vaan ymmärtänyt ja käsitit väärin.
Kuten sanottu. Ulkonäkö tai komeus ei tässä kohtaa ole se avain tekijä, vaan sosiaalinen asema ratkaisee millaisen kumppanin sitä saa. Eliitti lääkäri tai juristi ei juurikaan tyydy työttömään kouluttamattomaan vaikka tämä olisikin hyvännäköinen seksipommi.
Tässäkin kohtaa siis et ymmärtänyt pointtiani. Samankaltaisuudet vetävät toisiaan puoleensa, vai kunka monta huippujuristia olet nähnyt olevan naimisissa ammattikoulun käyneen tai kouluttamattoman työttömän kanssa....niin,..ei kovin yleistä. Yleisempää on, että eliitti etsii kaltaistaan jne..
Kaikki löytävät aina jonkun se on selvää, mutta ei nyt siitä ollutkaan kysymys. Niin miehille kuin naisillekin oli sosiaalinen asema mikä tahansa löytyy aina ottajansa, jos vaan haluaa ottaa. Ihan yhtä hyvin työtön mies kuin nainenkin löytää itselleen kumppanin, jos vain tahtoo. Työttömyys ei ole este pariutumiselle. Vapaudesta vaan nyt oli kysymys...
Tässäkin kohtaa et näe asiaa oikein..kumppanin saamattomuus ei ole sukupuolikysymys vaan aktiivisuuden ja halun löytää joku sopiva on mahdollista kummallekin sukupuolelle.
Kyllä, naisen vapaus kasvaa kun hän on hankkinut itselleen ammatin ja saanut työtä. Sitä asiaa sinäkään et voi kumota. Avioehdosta ei ole hyötyä, jos mies ei ole miljonääri tai niin varakas, että nainen eron jälkeen elelee vain blogia kirjoittamalla vapaana. Näin tuskin voidaan asiaa ajatella. Lapsellista kuvitelmaa, että kukaan voisi laskea noin varman päälle, että avioehto olisi pelastus.
Miehet ovat naisia herkemmin pettäjiä, hakevat seksiseuraa ja haluavat elää naista vapaammin. Naiset ovat yleensä ottaen vakaampia pariutuessaan ja heillä on uskollisempi luonne sen vuoksi, että he haluavat taata lapsilleen turvallisen koti-idyllin. Mies on haihattelija,..joka ei yleensä osaa puhua ja käsitellä tunteita vaan lähtee mielummin baariin ryyppäämään tmv...suurempien kriisien myötä mies hakeutuu helpommin ulkopuolisiin suhteisiin ja pettää. Nainen ei ratkaise elämän kriisejä menemällä heti toisen miehen syliin lohtua hakemaan, kun vaikeuksia tulee.
Eli tässäkin kohtaa olet mielestäni hakoteillä. Miehet ovat helpommin vietävissä, heille on helpompaa jättää vaimo ja lapset ja lähteä vapauden tai uuden viehätyksen perään.
Jos näet asian noin, että nainen häätää miehen pois, niin kyse ei tosiaankaan ole siitä vaan juuri edellä mainitsemien syiden tähden mies on helpommin luovuttava osapuoli.
"Vaikka kumppani alussa olisi millainen mallimies/-nainen, niin monelaiset tekijät ja muuttujat elämässä, kuten ikäkriisi muutkin kriisit voivat laukaista ihmisessä vapauden kaipuun."
Joo periaatteessa kaikki on mahdollista. Mutta jos valitsee kumppaninsa hyvin, niin on epätodennäköistä, että hän yhtäkkiä päättäisi jättää perheensä jonkun ihme päähänpiston takia.
"Yleensä tuo kaipuu syntyy juuri miehessä, joka kokee ahdistavana ne kaikki paineet, joita työ, koti ja parisuhde häneltä vaativat."
Onko sinulla yhtään mitään todisteen tapaista väitteellesi? Itse tunnen yhden pariskunnan jossa erottiin juuri sen takia, koska toinen ahdistui perhe-elämästä ja halusi vapautta. Halusi elää uudelleen nuoruuttaan. Se ahdistuja oli nainen.
"Eliitti lääkäri tai juristi ei juurikaan tyydy työttömään kouluttamattomaan vaikka tämä olisikin hyvännäköinen seksipommi."
Siis stereotyyppisesti ajateltuna lääkärit ja juristithan ovat kaikkein halutuimpia miehiä. Tuskinpa heillä yleensä hirveästi työttömiä vaimoja on, koska heillä on yllin kyllin valinnanvaraa työssä käyvistäkin kauniista naisista.
Jos tarjolla on kaksi yhtä kaunista ja mukavan tuntuista naista, joista toinen on kouluttamaton ja toinen on kouluja käynyt, niin varmaan mies yleensä valitsee silloin sen koulutetun.
Naisilla tuntuu semiehen status merkkaavan paljon. Jotkut ovat valmiita ottamaan vaatimattomamman näköisen miehen jos miehellä on statusta.
En muista koskaan kuulleeni miehestä joka olisi nainut vaatimattoman näköisen naisen vain koska naisella on rahaa tai statusta.
En ole myöskään koskaan tavannut juristia jonka vaimo ei olisi kaunis.
"kumppanin saamattomuus ei ole sukupuolikysymys vaan aktiivisuuden ja halun löytää joku sopiva on mahdollista kummallekin sukupuolelle."
Vähän sekava lause. Yritätkö vihjailla, että kumppanin löytäminen on molemmilla ihan samalla tavalla kiinni aktiivisuudesta ja halusta löytää kumppani. Voihan sen niinkin sanoa, paitsi että naisille yleensä riittää ihan pikkuriikkinen aktiivisuus. Kun taas miehen on usein nähtävä ihan suunnattomasti vaivaa sen kumppanin löytämisen eteen. Eli on siinä aika suuri ero. Kaikkien naisten ei tarvitse olla välttämättä yhtään aktiivisia kumppanin etsinnässä, sillä niitä hyvien miesten lähestymisyrityksiä satelee vaikkei tekisi mitään.
"Lapsellista kuvitelmaa, että kukaan voisi laskea noin varman päälle, että avioehto olisi pelastus. "
Riippuu ihan siitä kuinka rikkaana haluaa elää.
"Miehet ovat naisia herkemmin pettäjiä"
Taas tästäkin näkyy, että elät ikivanhoissa käsityksissä. Kaikkien uusien tutkimusten mukaan naiset pettävät selvästi enemmän kuin miehet. Ehkä sinunkin olisi aika jo päivittää omat käsityksesi:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2010123112937993_lz.shtml
http://www.iltalehti.fi/lukijat/200802217277736_ll.shtml
Sinun mukaasi se, että nainen jättää miehen johtuu todennäköisesti siitä että mies pettää. Kuitenkin naiset pettävät nykyään enemmän kuin miehet. Missä siis vika? Jättääkö nainen koska mies on väkivaltainen?
No nykyään tosin naiset ovat se väkivaltaisempi sukupuoli:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011103014666418_uu.shtml
Jättääkö nainen koska mies juo liikaa?
No nykyään naiset ovat humalahakuisempia kuin miehet:
http://www.hs.fi/kotimaa/Koululaistutkimus Tytöt poikia useammin humalassa/a1305572107380
Tämäkin on mielestäni mielenkiintoinen tutkimustulos:
"http://www.hs.fi/kotimaa/Ensimmäiset rekisteröityneet miesparit päätyneet harvoin eroon/a1305552889080"
Lesboparit päätyvät eroon humattavasti useammin kuin homo & hetero parit. Miten tuo tutkimustulos käy yhteen sen käsityksesi kanssa, että naiset ovat muka miehiä vakaampia pariutuessaan?
Ota huomioon se seikka, että nuo tutkimustuloksesi eivät kerro mitään, eikä ainakaan totuutta vaan ovat vain merkki tämän aikakauden käyttäytymisestä.
Tutkimuksia on erilaisia. Jos halutaan oikeaa tietoa esimerkiksi miesten ja naisten käyttäytymisestä vaikkapa tupakoinnin suhteen, niin otettava huomioon kaikkina aikakautena oleva tupakointi käyttäytyminen. Sama koskee kaikkea tutkttavaa, kuten alkoholikäyttäytymistä tai seksikäyttäytymistä jne.. Tämä tarkoittaa sitä, että ei voida lähteä tarkastelemaan vain jotain tiettyä aikakautta vaikkapa nyt tätä meidän aikakauttamme, koska se on vain ns. "trendi" aikakausi, jossa tutkimus osoittaa, että nyt asia on näin, mutta se ei tosiaankaan kerro esim..viimeisen viidenkymmen vuoden tutkimusten tilastoarvoja.
Noilla tutkimuksilla voit pyyhiä pöydän sillä ne eivät ole muuta kuin viihdetarkoituksessa tehtyjä tutkimuksia, joilla halutaan lyödä jonkinlainen leima nykynaisten käyttäytymiseen. Tämä on tarkoitushakuista ja ei todellakaan kerro tilastollista tosiarvoa, jota pitää tutkia pitkällä aikavälillä, jotta saadaan koko kuva miehen ja naisen käyttäytymisestä.
Jos otetaan tarkasteltavaksi vuosi 1950- 2013 miesten ja naisten tilastollinen pettämisarvo, niin todistettavasti voidaan tutkimuksessa todeta, että miehet ovat kautta aikojen johtaneet pettämistilastoa. Se, että naisten pettäminen nykypäivänä on lisääntymään päin voi olla vain hetkellinen nousu, jota ei voida vielä tarkalleen sanoa jääkö se ja tuleeko olemaan ja ohittamaan miehet seuraavien vuosikymmenten aikana.
Tahdon tässä vain sanoa sen, että tutkimuksia ei voida tulkita niin yksioikoisesti ja suoraviivaisesti vetää niistä johtopäätöksiä, että asia olisi aina ollut niin tai näin vaan on katsottava aikajanaa ja siitä saatua tutkimusarvoa, joka kertoo sen todellisen tilanteen.
Tuo kaikki muu onkin sitten aika diipadaapaa mitä yrität selittää.., että en jaksa ottaa siihen mitään kantaa. Sanon vain sen, että muista ottaa huomioon myös ihmisen ja elämän muuttuja-arvot ja sen, että mikään huolella valittukaan ei estä ihmistä muuttumasta ja tekemästä muutoksia elämässään.
"Ota huomioon se seikka, että nuo tutkimustuloksesi eivät kerro mitään, eikä ainakaan totuutta vaan ovat vain merkki tämän aikakauden käyttäytymisestä. "
Nimenomaan ne kertovat tämän aikakauden käyttäytymisestä. Ja kun me kerran elämme tällä aikakaudella, niin silloin todellakin tästä aikakaudesta kertovat tutkimustulokset ovat luotettavimmat, eikä mitkään ikivanhat tutkimustulokset.
Tuon sinun logiikkasi mukaan voisi kuulostaa järkevältä alkaa satsaamaan puhelikoppeihin nykypäivänä, sillä kun katsoo vanhoja tutkimustuloksia, niin onhan nille paljon käyttöä. Vaikka nykytutkimukset muuta väittääkin, niin on pakko ottaa huomioon vanhatkin tutukimustulokset, eli eikun uusia puhelinkoppeja rakentamaan.
Ei se vain mene noin. Vanhat tutkimustulokset kertovat vanhasta ajasta. Ajasta jolloin naisilla ei ollut samalla tavalla mahdollisuuksia pettää miestään. Naiset olivat kotona eivätkä tutustuneet uusiin miehiin.
Nyt kun naiset käyvät töissä ja on olemassa nettikin, niin naisten on huomattavasti paljon helpompi pettää ja siksi he myös pettävät enemmän kuin miehet.
"Tuo kaikki muu onkin sitten aika diipadaapaa mitä yrität selittää.., että en jaksa ottaa siihen mitään kantaa."
Samaa olisin voinut sanoa sinun kirjoituksistasi, mutta kommentoinpa kuitenkin.
"Sanon vain sen, että muista ottaa huomioon myös ihmisen ja elämän muuttuja-arvot ja sen, että mikään huolella valittukaan ei estä ihmistä muuttumasta ja tekemästä muutoksia elämässään."
Totta kai otan ne huomioon. Mutta jos elää koko elämänsä ajatellen ettei mihinkään voi luottaa, koska asiat saattavat kuitenkin muuttua yhtäkkiä tuosta vain, niin ei sellaisesta elämästä tule mitään.
Oma pointtini olikin se, ettei elämä kuitenkaan ole ihan täyttä arpapeliä. Ihminen voi itse vaikuttaa jonkin verran esimerkiksi siihen että kuinka todennäköistä se on että tuleva aviopuoliso tulee yhtäkkiä jättämään perheensä. Ihminen voi pyrkiä valitsemaan itseleen kumppanin joka on ennen kaikkea empaattinen, avoin ja rakastava, mielummin kuin että ottaa sen kumppanin joka kiehtoo mystisyydellään. Jotkut naisethan myöntää menettävänsä kiinnostuksensa jos mies on liian avoin ja sinä mielessä helppo. Avoimuus on kuitenkin yksi olennainen piirre hyvässä kumppanissa.
Totta kai on olemassa pieni mahdollisuus, että kaikin puolin empaattiselta ja perhekeskeiseltä tuntuva mies yhtäkkiä päättääkin jättää perheensä halutessaan vapautta.
Se on kuitenkin aika epätodennäköistä, joten ei ole järkeä sellaisella hirveästi pelotella itseään.
Et nyt vieläkään taida ymmärtää ja käsittää mitä eroa on sellaisella tutkimustuloksella, jossa tarkastellaan nimenomaan miehen ja naisen YLEISTÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ pitkällä aikavälillä, joka kertoo ja antaa kokonaisvaltaisen kuvan siitä miten miehet ja naiset ovat kautta aikojen toimineet. Se miten tutkimuksissa on NYT havaittu naisten käyttäytyvän ei merkittävästi muuta tuota kokonaiskuvaa yleisesti miehen ja naisen käyttäytymisestä.
Jotenkin umpiluuta tuo pääsi, kun et ymmärrä että eri aikakausilla on erilaista trendikäyttäytymistä, joita voidaa kyllä myöskin tarkastella ja tutkia. Taannoin nuorison alkoholijuominen lisääntyi tässä viime vuosina hälyttävästi ja tutkimuskäyrä tämän kohdalla nousi huimaan huippuun, nyt tuo käyrä on alkanut laskemaan nuorison uuden käyttäytymisen myötä eli alkoholijuominen on nuorison keskuudessa tutkimuksissa todettu taas laskevan. Minkä johtopäätöksen voimme siis vetää nuorison alkoholikäyttäytymisestä noin yleisesti. Sitä pitääkin tarkastella samoin pitkällä aikavälillä, koska vain se kertoo ja antaa tilastollisen keskiarvon nuorison alkoholijuonnin käyttäytymisestä.
Yksittäinen tutkimus ei kerro vielä mitään, sitä on verrattava muihin edellisiin tukimuksiin ja siitä saatu keskiarvo kertoo miten käyttäytyminen on muuttunut, voidaanko käyttäytyminen tulkita jo pysyväksi vai onko se vain ohimenevää trendikäyttäytymistä.
Ikivanhoilla tutkimustuloksilla on nimenomaan merkitystä juuri ihmisen käyttäytymisen kannalta. Sinä et voi sanoa miten mies tai nainen on aina käyttäytynyt , jos sinulla ei ole pidemmältä aikaväliltä tutkimusta siitä. Kun tutkitaan käyttäytymistä, niin pitää olla joku mihin verrata tuota käyttäytymistä ja sen muuttumista seurataan.
Voi, voi..enhän missään ole sanonut, että ihminen tietoisesti olisi aina epäluuloinen, eikä luottavainen tulevaisuuteen, elämään tai muihin ihmisiin. Ihminen onneksi unohtaa huonot kokemukset ja hetken päästä suuntaa taas uusiin tuuliin.
Mitä tuohon sinun valitsemiskriteereihisi tulee, niin sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihminen on muuttuja ja hän kaikesta empaattisuudestaan, avoimuudestaan ja rakastavuudestaankin huolimatta voi muuttaa ajatustaan ja käyttäytymistään. Perhekeskeisyys saattaakin muuttua villiksi vapauden haluksi..niin se vaan on, ihmisen käsitykset ja ajatukset ovat kaiken aikaa tarkastelun alla...ota nyt se huomioon.
Hah,,,vai ei naisilla ole ollut valmiuksia ennen pettää...Aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuin miehilläkin, mutta kuten sanottu nainen ei ole niin halunnut tehdä, kun taas mies on.
"Jotenkin umpiluuta tuo pääsi, kun et ymmärrä että eri aikakausilla on erilaista trendikäyttäytymistä, joita voidaa kyllä myöskin tarkastella ja tutkia."
Ihmisten käyttäytyminen on erilaista eri aikakausina joo, mutta tämä ei ole mikään kilpailu siitä kummat ovat pettäneet enemmän ihmiskunnan historiassa. Nyt puhutaan nimenomaan tästä päivästä. Tämän hetken käyttäytymisestä. Naiset pettävät nykyään enemmän.
Ilmeisesti yrität sanoa että vaikka naiset tällä hetkellä pettävätkin enemmän, niin osat voivat kääntyä uudelleen ehkä jo viiden vuoden sisällä taas niin päin että miehet pettävät enemmän. Ja todisteeksi tästä annat sen, koska miehet pettivät entisaikaankin enemmän.
Et vain tunnu käsittävän sitä että entisaikoina asiat olivat toisin ja menneeseen ei ole enää paluuta. Naisilla ei todellakaan ollut ennen samalla tavalla valmiuksia pettää kuin nykyään. Naiset olivat kotona lasten kanssa. Missä välissä he olisivat pettäneet kumppaniaan? Siinä lasten silmien edessä vai? Miesten oli huomattavasti helpompaa pettää ennen vanhaan kuin naisten, sillä miehet olivat jatuvasti poissa kotoa. On siis sanomattakin selvää että he myös pettivät enemmän.
Nykyään naisten on helpompi pettää kuin miesten ja nin he myös tekevät. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että tulevaisuudessa naisten olisi jostain syystä taas vaikeampaa pettää kuin miesten, joten ei ole mitään syytä olettaa että pettämistilastot kääntyisivät taas toisinpäin.
Toki niin voi käydä, mutta mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen. Aivan kuten mikään ei viittaa myöskään siihen että yhtäkkiä puhelinkopeille olisi taas valtavasti kysyntää. Se että joskus asiat oli jollain tapaa ei automaattisesti tarkoita että asiat olisivat todennäköisesti jatkossakin taas samalla tavalla.
" Perhekeskeisyys saattaakin muuttua villiksi vapauden haluksi..niin se vaan on"
Olen koko ajan sanonut että tuokin on mahdollista. Ei se mitenkään todennäköistä kuitenkaan ole.
Kyllä minun lähipiirissäni miehet ovat matkustelleet ja matkustelevat ja toteuttavat itseään ihan samalla tavalla kuin naisetkin (löytyy kirjailijoita, runoilija, useampi blokkaa..). Pukeutuvat mihin haluavat (oli se sitten vaaleanpunainen kauluspaita tai bändipaita ja kuluneet farkut) ja sanovat mitä tahtovat. Ehkäpä aloittaja on itse laittanut itsensä johonkin muottiin ja yrittää nyt epätoivoisesti räpistellä siitä pois. En tiedä sitten.
Moni voisi ajatella sitä, mitä elämässään haluaa ja sitten toteuttaa niitä sitä mukaa kuin pystyy. Joskus perhesuhteet, työ, opiskelu tms. ei mahdollista unelmien toteuttamista heti, mutta jokainen ihminen joutuu ihan itse miettimään sen, että mikä on se elämänpolku, jonka valitsee.
Itse tiedän erään miehen, joka teki arvostettua työtä, mutta teki totaalisen elämänmuutoksen ja perusti tatuointialan liikkeen. Hän ei ole ainoa tuntemani mies, joka on seurannut omaa haluaan ja on nyt valitsemallaan alalla onnellinen.
Tiedän myös ystäväpiiristäni naisia, jotka haluaisivat esimerkiksi yrittäjiksi, mutta eivät uskalla ryhtyä siihen (vielä), koska asuntolaina on liian iso ja lapset vielä liian pieniä. Varsinkin yksinhuoltajilla on erityisesti kovat paineet koko "pakan" pitämiseksi kasassa. Naisten tilannetta huonontaa myös se, että moni on pätkätyötä tekevää matalapalkka-alan työntekijää.
Ne ovat niitä jännäpoikia joihin kyllästyt jossain vaiheessa kun huomaat ettei niillä ole aikomustakaan rakentaa sinulle kivistä tupaa (ennenmuinoinhan taisi riittää punainen tupa mutta nykyään sen pitänee olla kivestä vaikkei ihan oikeaa kiveä olisikaan), siinä vaiheessa sitten latailet eri treffipalveluihin ilmoituksia maininnalla "juoksunsa juossut nainen etsii..", toivottavasti tärppää ja joku aloittajan kaltainen muottimies vastaa.
"Kyllä minun lähipiirissäni miehet ovat matkustelleet ja matkustelevat ja toteuttavat itseään ihan samalla tavalla kuin naisetkin (löytyy kirjailijoita, runoilija, useampi blokkaa..). "
Niin minunkin lähipirissäni. Matkustelen itsekin ja toteutan itsekin taiteellista puoltani, tosin en samalla tavalla kuin moni tuntemani nainen.
Tiedän naisia jotka ovat lopettaneet opintonsa kesken ja matkustevat vain huolettomasti. Yksi kirjoittaa kirjaa, toinen jäi kotiäidiksi ja keskittyy blogin pitämiseen. Kolmatta ei kiinnosta yhtään opiskelu, käy vain pätkätöissä ja lopettaa nekin keksken.
Kaikille heistä löytyy kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi hyviä kumppaniehdokkaita.
Toki mieskin voi pukeutua ihan miten haluaa ja osa niin tekeekin. Väittäisin että se on kuitenkin nykyään selvästi yleisempää naisten keskuudessa juuri siitä syystä, sillä se ei samalla tavalla rajoita naisten kumppanin löytämis mahdollisuutta.
Tietyissä tapauksissa valtavirrasta poikkeava pukeutumistyyli saattaa miehelläkin jopa parantaa kumppanin löytämis mahdollisuutta. Ainakin jos mies on luonteeltaan "paha poika", niin räväkkä pukeutuminen vain lisää pahojen poikien perään kuolaavien teinejen kiinnostusta häntä kohtaan. Toisaalta jos mies ei ole luonteeltaan mikään pahis, niin hän saattaa kyseisenlaisella pukeutumisella karkottaa nekin naiset jotka muussa tapauksessa voisivat olla hänestä kiinnostuneita. Usein kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun naiset alkavat etsiä kumppania tositarkoituksella, niin valtavirrasta poikkeavasta pukeutumisesta on enemmän haittaa kuin hyövtyä.
"Ehkäpä aloittaja on itse laittanut itsensä johonkin muottiin ja yrittää nyt epätoivoisesti räpistellä siitä pois."
Luulen että suurempi ongelma on se, että en sovi mihinkään muottiin. En usko että täysillä muotia seuraava nainen välttämättä tulisi minun kanssani kovin hyvin toimeen, koska en pysty ymmärtämään trendien seuraamisen hienoutta.
Toisaalta en ole yhtä synkkä kuin goottitytöt monesti ovat. En ole mikään vegaani tai vastaava kuten hippitytöt yleensä. Pyrin kuitenkin olemaan lokeroimatta ketään, joten lähestyn kaikenlaisia naisia.
Vähän sääli tietysti että naisille usein se pukeutuminen on tärkein asia miehessä. Joten toisille olen liian tavallinen, toisille olen liian rock henkinen, toisille en ole tarpeeksi muodikas jne...
Onko osat muka kääntyneet täysin päinvastaisiksi?
Tuo asetelma oli ennen tismalleen toisin. Ja on edelleen. Ei mies ihan heti kanna vastuuta lapsista, tunne häpeää omasta seksuaalisuudestaan, jää kotiin lasten kanssa jos nainen menee töihin, laita paplareita naiselleen tai ole kodin hengetän hyvillä mielin, mene naisen mukana vaikka Kiinaan jos nainen tää sieltä komennuksen....jne. Mies ei tingi omasta urastaan.
Pojat ja miehet on perinteisesti kasvatettu lellimällä. Kaikki tehdään valmiiksi ja vain miehen mielihyvä merkitsee jotain. Siksi miehet haluaa/ vaatii edelleen paljaalla panoa ilman mitään jälkiseuraamuksia tai tajua mitä se merkitsee naiselle.
Nyt jos miehille aletaan kasvattaa vastuntuntoa ja vaaditaan nuorelta mieheltäkin elämänhallintaa, niin naisen saama vapaus saattaa näyttää kadehdittavalta. Minkäs teet? Elätkö sinäkin vai otatko sen naiselta pois?
Ei osat ole kääntyneet: sinä olet miehenä saamassa sitä vastuuta mitä naiset ovat aina tunteneet ja naisen saama vapaus paistaa silmääsi koska se erilaista.
Miehet ovat perinteisesti maanneet puskissa vapaina taiteilijoina vailla huolen häivää ja tuloja. Sossu on edelleen pullollaan näitä elämäntapa-alkoholisti miehiä joista ei ikinä tule itseään elättäviä työläisiä.
Menneinä vuosikymmeninä miehet eivät löytäneet edes omia sukkia kaapistaan, nainen kipitti soppakulhon kanssa perässä tarjoillen ruokaa jotta perheen kunkku olisi murisematta.
Olen tästä syystä miettinyt usein, ovatko miehet oikeasti aivottomia ja avuttomia? Miksi me sitten pidetään tätä miehen ylivertaisen älykkyyden myyttiä jos tyyppi ei osaa elää edes omaa elämäänsä?
Iitsehillintä miehet on se teidän taikasana. Onko kukaan opettanut teitä hillitsemään omaa tunnemyrskyä tai keksimään kaikkia hyödyttäviä toisenlaisia ratkaisuja? Naapurin mukulatkin saavat kiljua itsensä vaikka hulluuden partaalle eikä kukaan käy neuvomassa miten rauhoitutaan. Ja sitten se miesten loputon kilpailuvietti, joka ajaa miehen vain keräämään paniikinomaisesti, luomatta mitään uutta. Elop on siitä korni esimerkki.
Minä heittäydyin taiteilijaksi koska miehet veivät työni. Niiden osingot ja pomon palkat olivat tärkeämpiä. Äiti kilesi taiteilun, sanoi ettei se ole naiselle sopiva ammatti. Minä pasckat nakkaan äipän tarjoamalle häpeälle enkä ota miestäkään enää tähän huusholliin. Edellinen oli lellipentu ja kylän parhaasta perheestä tullut nuoritoivo, alkoi juomaan ja juo vieläkin. Haukkui ja alisti minut siinä mennessään. Eikä se vaihtamalla parane.
Voitte kuule syödä sen oman häpeäpuuroanne ihan keskenänne.
Nyt kun firma alkaa kasvaa niin ne haukkujat olis tulossa takaisin, kuin vanhat parhaat ystävät. Mutta kannattaako sellaisia ihmisiä pitää lähellään?
"Miksi me sitten pidetään tätä miehen ylivertaisen älykkyyden myyttiä jos tyyppi ei osaa elää edes omaa elämäänsä?"
No tässä tarvitsee katsoa vain historiaan ja verrata merkittävien miesten ja naisten määrää. Enää se ei ole silläkään selitettävissä, että naisilla on vähemmän mahdollisuuksia.
Sukkien järjestäminen värien perusteella kaappiin ei kiinnosta oikeasti älykkäitä ihmisiä. Älykkäät ihmiset priorisoivat ajankäytön eri tavalla.
Minäkin muuten olen ryhtynyt taiteilijaksi, mutta yllättävästi en olekaan juopporenttu, vaan otan tämän tosissani ja aion ehdottomasti tienata elantoni tällä.
Nyt ei ollut kyse sukkien värijärjestyksestä vaan siitä, että ensin äiti lelli poikansa niin ettei hänen koskaan tarvinnut edes tietää missä vaatteita säilytetään ja sitten kiltti vaimo hoiti "naisen työt" niin ettei puolison tarvinnut edes noutaa vaatteitaan kaapista. Tämä ei ole vitsi.
Tämä oli tyypillinen kasvatustapa vielä sodan jälkeen 40-50 luvulla syntyneille. Sitä samaa perinettä on jatkettu tuleville sukupolville...ja se näkyy vieläkin. Katso vaikka serkkupoikaani. Hänet on kasvavettu "mieheksi", 80- luvun lapsia, hänellä ei ole mitään elämänhallintataitoja koska äiti pelasti hänet ihan jokapaikasta. Kunnes kuoli. Nyt poika on täysin hukassa.
Taidat olla näitä ylivertaisen sukupuolen saaneita. Onnea matkaasi.
On tuolla ihmisiäkin, olen tavannut.
Meillä lapset tekivät kaikki kotityöt ja jostain syystä siskojen piti tehdä vähemmän kuin veljien. Minä pidän asuntoni siistinä ja huolehdin elämästäni, koska en ole samalla tavalla hullu kuin ne nerot miehet, jotka kehittävät vain sitä samaa erikoisosaamistaan 16 tuntia vuorokaudessa. Heillä on sitten vähemmän uraorientoitunut nainen hoitamassa kotia, enkä näe siinä mitään väärää ja tuskin se nainenkaan näkee.
Olen joutunut hoitamaan kaikki asiani täysin itse 18-vuotiaasta lähtien ja olen nyt 32. En ole seurustellut koskaan, joten ei seurustelukumppanikaan ole ollut koskaan apuna. Tällainen säntillinen mies ei ole kelvannut kenellekään, katsos. :-)
Ps. en pidä miehiä mitenkään ylivertaisena sukupuolena. En ole kiinnostunut ollenkaan sukupuolten välisestä taistelusta, mutta faktojen perusteella miehissä on enemmän huippuälykkäitä. Se ei kuitenkaan tee miehistä parempia naisiin nähden. Haluaisin vain, että ihmiset tulisivat toimeen keskenään.
Koko elämässä nyt ei yleensäkään ole mitään järkeä. Tänne vain tullaan ja yritetään pysyä hengissä kunnes kuollaan. Koska universumikin lopulta sammuu, on turha edes yrittää jäädä historiaan. Ihmiskunta katoaa kuitenkin, vaikka muita aurinkokuntia joskus onnistuisimmekin asuttamaan.
"Onko osat muka kääntyneet täysin päinvastaisiksi?"
Kyllä ne. Naiset ovat tämän 80- 90- luvulla syntyneiden lellittyjä.
Voi kauhia kun kylän rikkaimmasta pojasta ei tullutkaan unelmamiestä (ja elättäjää?). Nyt sitten kiroat kaikki miehet alimpaan helvettiin. Täällä näkee valitettavan usein tätä, että nainen pääsee suhteeseen korkean statuksen miehen kanssa ja sitten pettyy karvaasti kun kaikki ei mennytkään naisen toiveiden mukaan. Sitten katkeroidutaan ja puretaan se viha syyttömiä miehiä kohtaan. Missä se sinun vastuunkantosi on?
Mitenkäs se itsehillintä?
Minä muuten olen muuttanut naisen komennuksen perässä "Kiinaan". Ja niin oli moni muukin mies siellä.
"Ei mies ihan heti kanna vastuuta lapsista, tunne häpeää omasta seksuaalisuudestaan, jää kotiin lasten kanssa jos nainen menee töihin, laita paplareita naiselleen tai ole kodin hengetän hyvillä mielin, mene naisen mukana vaikka Kiinaan jos nainen tää sieltä komennuksen....jne. Mies ei tingi omasta urastaan."
Riippuu tietenkin miehestä. Jos nainen haluaa, niin hän voi tuollaisen miehen itselleen kyllä hankkia. Ei tarvitse kuin nettideittiprofiiliin kirjoittaa ylös kaikki vaatimukset, niin pitäisi löytyä tuollainen mies.
Tai ainakin nuorempana se on mahdollista, kun valinnanvaraa miesten suhteen riittää.
Mies ei voi tehdä niin. Mies ei voi nettideittiprofiilissaan vaatia tuollaisia asioita, tai ei varmasti saa yhtään vastausta.
Eli siinä mielessä voi ehkä sanoa että osat ovat kääntyneet.
"Nyt jos miehille aletaan kasvattaa vastuntuntoa ja vaaditaan nuorelta mieheltäkin elämänhallintaa, niin naisen saama vapaus saattaa näyttää kadehdittavalta. Minkäs teet?"
Naisen saama vapaus on jotain ihan muuta kuin mitä miehillä on melkeinpä koskaan ollut. Ennen, vielä enemmän kuin nykyään, miehen on kuulunut olla perheen pää ja elättäjä. Eli uraan on pitänyt keskittyä silloinkin.
Erona on vain se, että siihen aikaan miehen ura oli niin tärkeä asia, että hyvän ammatin ansiosta sai varmasti naisen vaikka mies olisi luoteeltaan kuinka tylsä. Nykyään pelkästään hyvä ammatti ei välttämättä riitä.
Tämä vapaus joka naisilla on nykyään on jotain ihan muuta. Heidän ei tarvitse keskittyä uraan vaan he voivat vain pitää hauskaa. Ennen naisilta sentään odotettiin kodin hengettären taitoja ja tiettyä siveyttä. Nykyään naisilta ei vaadita mitään. On ihan normaalia että naiset paneskelevat ympäriinsä ja osa ei osaa laittaa edes ruokaa. Silti he saavat halutessaan hyvän parisuhteen.
"Miehet ovat perinteisesti maanneet puskissa vapaina taiteilijoina vailla huolen häivää ja tuloja. Sossu on edelleen pullollaan näitä elämäntapa-alkoholisti miehiä joista ei ikinä tule itseään elättäviä työläisiä."
Niin heistä tulee usein alkoholisteja koska he eivät saa naista. Toisaalta taas nainen joka päättää olla vapaa taiteilija löytää kyllä kumppanin ja saa hyvän elämän, vaikkei tienaisi taiteellaan pennin pyörylää. Kummat ovat siis vapaampia?
"Menneinä vuosikymmeninä miehet eivät löytäneet edes omia sukkia kaapistaan"
Nyt puhutaan kyllä aika pienestä osasta miehistä. Eiköhän suurin osa kyllä löytänyt sukkansa ihan itse. Mutta joka tapauksessa siihen aikaan sukupuolilla oli omat roolinsa. Naiset hoitivat siivouksen joten naiset tiesivät paremmin mistä sukatkin löytyvät.
Mihin tämä edes liittyy? Nythän puhutaan nykyajasta.
"Iitsehillintä miehet on se teidän taikasana. Onko kukaan opettanut teitä hillitsemään omaa tunnemyrskyä tai keksimään kaikkia hyödyttäviä toisenlaisia ratkaisuja? "
Menee aika levottomaksi tämä tekstisi. Mihin tuokaan edes liittyy? Itse en joudu koskaan tunnemyrskyn valtaan, vaikka olen tapaillut mitä vaikeammanlaisia naisia. Ylipäänsä omat havintoni tukevat sitä, että naiset elävät paljon enemmän tunteidensa varassa kuin miehet. Miehet ovat yleensä se rauhoitteleva osapuoli. Mutta minun puolestani voidaan sopia että tuo on yksilöön liittyvä ominaisuus ja yleistäminen tässä tapauksessa on turhaa.
Asia ei kuitenkaan liity hirveästi aiheeseen.
"Minä heittäydyin taiteilijaksi koska miehet veivät työni."
On minunkin työni vienyt nainen. Ei tämä ole mikään sukupuoleen sidottu juttu. Miehet vieveät töitä naisilta ja naiset vievät töitä miehiltä. Miehet vievät myös töitä miehiltä ja naiset vievät töitä naisilta.
"Eikä se vaihtamalla parane."
Uskottele itsellesi mitä haluat. Jos sinulla on yhtään logiikkaa päässäsi, niin ymmärrät kyllä itsekin että se voi hyvinkin vaihtamalla parantua. Ellei vika sitten ole sinussa. Hyväkään mies ei vaikuta läpeensä negatiivisen naisen silmissä hyvältä.
Maailmankuvasi on pahasti vääristynyt. Siis että miehet ovat aivottomia, vastuuttomia, ilman elämänhallintaa, tunteellisia. Ilman miehiä ei tässä maailmassa autot liikkuisi, ei tulisi sähköä seinästä, eikä ruokittaisi massoja.
Oho ja näin sanoi Pekka 15v.
Tunteellahan sitä sähköä otetaan seinästä.
Suorastaan paatoksella.
Ah, mä alan olla tässä aika hyvä.
Nimittäin kylän miesten huudattamisessa. Muutama yleistys ja kärjistys ja se jonka nilkkaan kolahti tulee tänne heti vääntämään omaa näkemystään oikeaksi.
Niinhän se menee, että se mitä itse ei näe on epätosi.
Toisen melipide ja kokemus voi olla täyttä valhetta ja "sä vaan luulit".
Joka on siis pakko tulla vääntämään toiseksi.
Keskittykää nyt vaan siihen aloitukseen. Niin pääsette helpommalla.
Äitin pikku kultamussukat meinaa jäädä väärän tiedon ja todistuksen alle.
Kauheaaaaa.....väärää tietoa. "ME MIEHET EI olla mitään lellittyjä ja aivottomia.....äitiiiiii toi ilkeä akka kiusaa, sillä on väärä maailmankuva."
yhyyyyyyyyyyhhhh....pillitystä
Tulen keskusteluun myöhässä, mutta olkoon...
Mielestäni aloittaja on ymmärtänyt monta asiaa aivan väärin päin.
Ensinnäkin, sanoisin että miehiltä ennemmin EDELLYTETÄÄN riskien ottamista. Se on miehuuskoe, jonka myötä pojasta tulee mies, tai sitten hän tuhoutuu. Jos mies epäröi heittäytyä kokeeseen, hän on ikuinen poikanen.
Heimoyhteiskunnissa moiselle ikipojille ei juuri ollut käyttöä, joten heidät joko häädettiin yhteisöstä, tai pakotettiin tavalla tai toisella jonkinlaiseen koetukseen, josta selviämällä osoitti olevansa arvokas jäsen eikä painolastia. Esimerkiksi sotilaana.
Nyky-yhteiskunnassa ei ole ollut tapana murskata niitä heikkoja, ja sen takia pelkuripojat (joihin itsekin kuulun) eivät karsiudu joukousta. Kukaan ei pakota meitä urotöihin joissa joko saamme kruunumme tai tuhoudumme. Voimme hissutella koko elämämme ja pelata varman päälle, ottamatta riskin riskiä.
Mutta miehinä meitä ei arvosteta. En usko että missään päin maailmaa on pystytetty patsasta konttorityöläisille tai autonasentajille. Edelleen ihmiskunnan ihanteena ovat miehet jotka 1) ottavat riskejä ja 2) selviävät niistä voittajina.
Mitä oletko miespuolinen? Olen koko ajan luullut, että olet itkevä nainen.
Olen miespuolinen itkevä ämmä. Jos en olisi, niin enpä olisi ätmikään.
Hmmm, aika mielenkiintoista keskustelua.
Mutta siis, yksinkertaistaen, puhutaan lokeroista? Kenen lokero on ahtain? Kuka sen lokeron määrittää? Ollako mukana lokeroleikissä vai ei?
En ole miehenä elänyt, joten sikäli kokemuksia on mahdoton objektiivisesti verrata - toisaalta sinunkin aloittaja pitää muistaa, että sinä et ole naisena elänyt. Voimme puolin ja toisin vain arvailla, rajallisiin havaintoihimme pohjautuen, miltä tuntuisi toisen kengissä elää eivätkä asiat koskaan ole niin mustavalkoisia kuin olet osittain esittänyt. Esim. itse en tunne YHTÄÄN ainuttakaan naista, joka olisi elätettäväksi heittäytynyt ja jättänyt kouluttautumatta ajatellen, että mies elättäisi. Ei sellaista kukaan täysjärkinen nainen nykypäivänä yksinkertaisesti uskalla tehdä, ainakaan Suomessa. Tai jos joku näin tekee, niin on takuulla todella harvinainen tapaus.
Mutta mielestäni oikeastaan oleellinen kysymys on myös, että haluaisitko sellaisen naisen (vain suhteen saadaksesi), joka haluaa sinut jossakin tiukassa lokerossa pitää?
Ja kukaan joka ei ole elänyt ätminä ei voi tajuta miten surkea kohtalo se on.
Reilun kympin naisen perspektiivi on taas kerran huolestuttavan lähellä inhimillistä ja tolkuttoman kaukana naisten keskiarvosta.
En puutu siihen elättämiskohtaan, siinä olet luultavasti oikeassa. Kommentoin vain sitä lopetuskappaletta, että luulenpa että valtaosa nykynaisista haluaa miehen jonkin lokeroon sijoittaa, ja niiden naisten jotka suhtautuvat parisuhteeseen kahden tasavertaisen ihmisen suhteena olevan vähemmistössä.
Totta varmasti tuokin.
Voisin ehkä yrittää protestoida ätmiyden olemassaoloa vastaan, mutta enpä taida olla siinä asemassa. (Vaikka kuinka toivoa, rohkaisua ja yleistä positiivisuutta haluaisinkin valaa).
Kerro lisää. Kait täällä kaikki saa kaikesta protestoida.
Kiitos taas kerran kehuista :)
Onko perspektiivini muka oikeasti tolkuttoman kaukana naisten keskiarvosta? Minun on jotenkin todella vaikea uskoa tätä.
No eiköhän minun protestini kulminoituisi siihen, että haluaisin uskoa kaikille löytyvän jonkun. Yksinkertaista.
Miksi minulla on vedätetty olo, hmmm..
Usko rupee kummasti loppumaan kun puolet elämästään on ollut yksin.
No tuon voin jollain tasolla ymmärtää, tai ainakin yrittää kuvitella, vaikken itse ole sitä kokenutkaan. Siksi oikeastaan aikasemmin sanoinkin "enpä taida olla tuossa asemassa". Mutta tietty toivon, että sitä uskoa ja sinnikkyyttä riittäisi.
No ehkä minä vähän vedätin.
Jos haluaisit kumota ätmiyden olemassaolon, tarvitsisit siihen kyllä jonkinlaisia järkiperäisiä argumentteja. Usko johonkin ei yksinään vielä sellaiseksi riitä.
Jaah, ehkä vedätysfiilis johtui jostakin muusta kuin varsinaisesta asiasta..
Mutta itse asiasta: voi mennä vähän semanttiseksi saivarteluksi - mutta kun nyt argumentteja pyysit – niin jonkun asian olemassaolon kumoaminen on minusta hieman eri asia kuin siitä protestoiminen. Eli tässä tapauksessa en epäile, etteikö yksinäisiä miehiä (mutta myös naisia) olisi (vaikken nyt tutkimusdataa asiasta kaivanutkaan). Se protesti (ja usko&toivomuspuoli) tuleekin esiin siinä, että toivoisin, että asioille olisi jotakin tehtävissä – ainakin niiden osalta, joiden osalta tuo tilanne ei ole omavalintainen. Eli semmoista yksinkertaista idealismia.
No mutta et sinä silloin protestoi ätmiyttä vastaan, vaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Aivan samalla tavalla kun et protestoi köyhiä taikka köyhyyden olemassa oloa vastaan, vaikka köyhyys ei olisikaan sinusta ollenkaan OK juttu.
Kehut sille kelle ne kuuluvat. Ymmärrettävistä syistä tällä palstalla on aika vähän aktiivisia vakionimimerkillä kirjoittavia naisia joilla on päässään sekä järkeä että empatiakykyä.
Mitä perspektiivisi tulee, niin voit lueskella vaikka noita muita suhteet ja tunteet-palstoja, joissa parisuhteessakin olevat naiset purkavat käsityksiään.
No joo, voihan sen noinkin ilmaista, aivoni taitavat olla väsyneet pitkästä työpäivästä ja on aika lähteä fillaroimaan kotia kohti (pimeässä, damn) - mukavaa illan jatkoa!
Samaa mieltä. Kympin Nainen on palstan selvästi parasta antia.
Tahdon panna kympin naista kympin pilluunsa!
"toisaalta sinunkin aloittaja pitää muistaa, että sinä et ole naisena elänyt."
Tiedostan sen. Yritänkin perustaa käsitykseni naisten elämästä vain faktoihin. Olen esimerkiksi itse ollut auttamassa yhtä naista nettideittiprofiilinsa teossa. Olen omin silmin nähnyt miten käsittämättömän paljon hän sai (ihan asiallisiakin) vastauksia ja vieläpä nopeasti. Siitäkin huolimatta että hänellä oli yksi aika vakava vamma, jonka hän profiilissaan suoraan tunnusti.
Naiset ovat myös kertoneet minulle miten lapsellisista syistä he ovat jättäneet tutustumatta miehiin. He ovat kertoneet miten heidän ystävänsä pettävät poikaystäviään koko ajan ilman tunnon tuskia. Muistan myös yhden moniongelmaisen työttömän naisen joka pyöritteli samaan aikaan useampaa kunnolliselta vaikuttavaa työssä käyvää miestä. Käytti heitä suoraan sanottuna rahallisesti hyväkseen. Eli ainakin se tuntuu aika itsestäänselvyydeltä että nuorilla naisilla on aivan valtavasti valinnanvaraa miehistä. (Ainakin pääkaupunkiseudulla).
Tunnen myös naisia jotka päättivät jäädä kotiäideiksi. Tosin yhdessäkin perheessä mies käy yksin töissä ja hoitaa myös suurimmaksi osaksi kotityöt.
Ei se varmaan kovin yleistä ole, että nainen jättää koulut käymättä ajatellen että mies voi sitten joskus elättää. Mutta kyllä sitä kuitenkin tapahtuu. En tiedä ajatteleeko kukaan tietoisesti, että kyllä se mies sitten suostuu elättämään. Mutta naisilla on kuitenkin se varmuus siitä, että miehiä kyllä löytyy vaikka olisikin työtön. Jotkut varmaan ajattelee että voihan sen ammatin hankkia sitten myöhemminkin kun mies on jo löytynyt ja on aika asettua aloilleen.
Ja ihan oikeassahan he ovat. Mies yleensä hyväksyy sen että naisen elämä on vielä kesken. Naiset sen sijaan odottavat usein että miehen pitää olla jo valmis pakkaus.
Ei tietenkään aina. Mutta kun esimerkiksi itse en ole mikään supliikkimestari, niin on pakko hankkia edes ammatti, ettei pakkejen antaminen tunnu naisesta ihan itsestäänselvyydeltä.
"Mutta mielestäni oikeastaan oleellinen kysymys on myös, että haluaisitko sellaisen naisen (vain suhteen saadaksesi), joka haluaa sinut jossakin tiukassa lokerossa pitää?"
Hmm... en ole nyt varma mistä lokeroista puhut. Siitäkö lokerosta että on kouluttautunut ja hyvässä ammatissa sen sijaan, että yrittäisi menestyä taiteilijana?
No asiat on pistettävä tärkeysjärjestykseen. Jos löydän hyvän parisuhteen niin olen onnellinen. Jos en löydä, niin en ole onnellinen vaikka saisinkin tehdä työkseni sitä mitä oikeasti haluan.
Totta kai olisi ihanteellista jos löytäisi naisen joka ei odottaisi että miehellä pitää olla kunnollinen ammatti ja saisin panostaa täysillä taiteeseen ja hän olisi tukenani ja saisin nähdä kuinka hyvin menestyn tekemällä sitä mitä haluan tehdä. Mutta ihmisen on pakko olla realisti. On äärimmäisen epätodennäköistä että löytäisin kyseisenlaista naista.
On panostettava kunnolliseen ammattiin, jotta saan vaimon, perheen ja rakkauden.
Jos taas puhut pukeutumiseen liittyvästä lokeroinnista, niin en koe olevani missään lokerossa sen suhteen, muuta kuin ehkä siinä mielessä että rock/gootti tyylisesti pukeutuvat naiset usein olettavat saman tien että olen mitäänsanomaton tyyppi, koska minulla ei tatuointeja lävistyksiä tai ties mitä. Mutta ei se nyt paljoa haittaa. Tuo pukeutumisjuttu oli vain yksi esimerkki siitä miten naiset ovat vapaampia elämään miten haluavat. He löytävät minkä tyyppistä miesseuraa tahansa riippumatta siitä miten itse pukeutuvat.
Mitä hyötyä olisi ätmin perseen nuolemisesta. Ei ei ei ja ei. Runkatkaa rauhassa luuserit. Minulta ei myötätuntoa teille heru. Olette ansainneet kohtalonne.
hehee, kurppaa kiukuttaa...
Mikä?? Ettei ätmi vonkaa...Juu kyllä nyt kiukuttaa ihan kauheasti.
Pyydän anteeksi jo alkuun, nyt tulee pitkä sepustus :)
Niin, kun puhuit vapaudesta / rajoituksista tehdä erilaisia asioita ja annoit siitä monia esimerkkejä, niin minä tulkitsin sen noina lokeroina, ts. kaikenlaisina sosiaalisina paineina ja rooliodotuksina, joita meihin (kaikkiin) kohdistuu. Osan noista odotuksista luovat taustamme (kasvuympäristömme, josta mm. miehen/naisen mallit imemme), osan yhteiskunta (media, kaverit jne.) ympärillämme ja osan luomme ihan itsekin.
Onko sitten jollakin ihmisryhmällä enemmän sosiaalisia paineita kuin toisella? Kuka on vapaa näistä odotuksista? Miten minä voisin väittää että esim. naapurini pääsee helpommalla kuin minä (kun en hänen päänsä sisällä ole koskaan ollut)? Kyllä minuakin on (joskus) ottanut päähän esim. se miten erilailla vanhempani kohtelivat ja kasvattivat minua ja isoveljeäni. Isoveljeni sai tehdä suunnilleen mitä tahansa (”koska pojat ovat poikia”), minua taas äitini opasti hyvinkin ”hellästi” tyyliin ”et tule koskaan saamaan miestä, kun/jos x,y,z,ä,ö…”. Olen tuosta lokerosta itse ulos murtautunut ja todistanut äitini väitteet yksi kerrallaan vääräksi. Välillä v#tuttanut, mutten ole koskaan miehiä syyttänyt, ehkä vanhempiani hiukan, mutta antanut heillekin anteeksi, koska he ovat oman aikansa ja taustansa ”tuotteita”.
On varmastikin totta että naisena olossa on omat hyvät puolensa, mutta väittäisin, että niin on miehenäkin olossa omat hyvät puolensa. Esim. asevelvollisuus on miehelle rasite (ja minusta se pitäisikin tehdä vapaaehtoiseksi), mutta toisaalta olen aika usein kuullut työnjohdollisissa yhteyksissä sanottavan kuinka armeijassa saatava johtajakoulutus on vahvaa valuuttaa työmarkkinoilla. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Joitakin esimerkkejäsi kommentoidakseni: mainitsit mm. että tuntemasi naiset ovat poikaystäviään pettäneet – noh, tämän voi tietysti jonkinlaiseksi vapaudeksi mieltää… käsittääkseni kyllä miehetkin tätä ”vapautta” härskisti harjoittavat. Henk. koht. en tässä näe sukupuolten välisiä eroja – yritän vain pysyä kaukana koko ilmiöstä (koska valitettavasti moni varattu mies minuakin lähestyy). Kysyä siis myös voisi, onko tämä tavoiteltavan arvoinen asia? Onko se jotain, jota naisilta kadehdit? Vai harmittaako sinua vain koska he noin käyttäytyvät silti säilyttäen parisuhteen? Onko valheellisessa suhteessa jotakin kadehdittavaa? Seksuaalista vapautta me tuskin voimme toisiltamme pois ottaa (enkä itse haluaisikaan), kysymys ehkä sitten onkin on siitä, kuinka tuon vapauden (ja lieveilmiöiden, kuten pettämisen) kanssa elää?
No sitten mainitsit kotiäitiyden. Minusta, jos toinen vanhemmista yhteistä lasta kotona hoitaa, ei kyseessä ole elättäminen. Elättäminen olisi toisen siipeilyä ilman minkäänlaista osallistumista yhteisten asioiden hoitoon – lastenhoito puolestaan on ihan kovaa työtä. Ja vaikka senkin voi mahdollisuutena mieltää, että nainen voi lapsia kotona hoitaa (joka mahdollisuus myös miehillä on!), niin kotiäitiys syö eläkettä ja mahdollisesti myös urakehitystä. Näin ollen moni kamppailee päätöksen kanssa, jäädäkö kotiin (pieni kotihoidontuki, pienempi eläke ja huonompi taloudellinen riippumattomuus) vai tehdäkö uraa.
Pukeutumisesta: joo, naisella on enemmän tyylivaihtoehtoja – mutta toisaalta tällä kolikolla on se puoli, että naisen on myös helpompi mokata ja tulla leimatuksi esim. lutkamaiseksi pelkästään pukeutumisen ja siinä sattuneen pienen virhearvioinnin perusteella.
Jotenkin, kun puhut ammatista, kuinka miehen tulisi olla valmis paketti jne. tulee fiilis, että ihan kuin kokisit että sinun on pakko tuo jonkinlainen rooli, tai lokero, täyttää jotta voisit parisuhteen saada? Okei, on varmaan naisia, jotka kaikenlaista vaativat, mutta toisaalta on paljon naisia, jotka eivät näin tee. Ainakin omassa kaveripiirissäni pariskunnat ovat sellaisia, että ovat tutustuneet esim. opiskellessa eikä kellään osapuolilla ole ollut mitään valmista pakettia. Ja mikä sitten olisi tarpeeksi valmis ja riittävä paketti? Kuka sen määrittää? Haluaisitko oikeasti sellaisen naisen, joka sanoo, että ”olet minulle tarpeeksi hyvä paketti, vain jos tienaat min. 5000 kuussa, sinulla on vakityö, lainaton asunto, auto (alle 3v vanha)…”? Ehkä kirjistetty esimerkki, mutta olisitko oikeasti onnellisempi tällaisen naisen kanssa kuin yksin, nakaten pa*kat kaikista paketeista, eläen omaa elämääsi?
jatkuu...
Jatkuu…
Valmiista paketeista tuli myös mieleen, se, että kuka voi sanoa, nykyajan muuttuvassa yhteiskunnassa olevansa KOSKAAN valmis paketti? Esim. työ voi mennä alta koska tahansa. Hyvin yleistä onkin se, että on saatettu joku tutkinto aiemmin suorittaa, mutta suoritetaan lisää työn ohella – ja silloin usein kumppani joustaa. Juuri juttelin hyvän naiskaverini kanssa – hänen miehensä aloitti juuri täydennyskoulutuksen. Koko arki kaatuu kaverini niskaan noin 3 vuoden ajan, ja se ei ole mikään pieni tikki kun nainen itsekin töissä käy ja alle kouluikäisiä lapsia on useampi.
Tunnen myös yhden pariskunnan, jossa mies downshiftaa (kauheen trendikäs termi nykyään…) – omistautuakseen enemmän perheelleen ja myös harrastukselleen, joka on miehelle tärkeä. Siinä perheessä nainen kantaa suuremman taloudellisen vastuun. He vaikuttavat oikein onnellisilta.
Voi olla, että naisen on keskimäärin helpompi työttömänäkin saada parisuhde – mutta mitä tälle on tehtävissä? Sosiaaliset normistot muuttuvat todella hitaasti, mutta muuttuvat ne silti koko ajan. Mutta yksi minun pointeistani olikin oikeastaan se, että jos törmää ihmisiin joilla on itselle sellaisia rooliodotuksia, joita ei halua täyttää, niin tulisiko kuitenkin siihen lokeroon yrittää ahtautua? Eikö normistot muutu vain silloin kun ihminen niitä vastaan kapinoi? En väitä että se helppoa olisi, päinvastoin.
Eli jotenkin toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi omaa elämää elää rooliodotuksista käsin, vaan voisi elämänsä käsikirjoituksen sellaiseksi kirjoittaa kuin itse haluaa. Kompromisseja joutuu aina tekemään, mutta ne pitäisi olla omia kompromisseja, ei sellaisia, johon joku muu on painostanut. Kompromissihan voi olla esim. että tekee töitä 80% ja taidetta 20% - mitä tahansa, joka itselle parhaiten toimii.
Kirjoitit todella kunnioitettavia asioita perheestä, rakkaudesta ja tärkeysjärjestyksistä, hatunnosto sinulle ja on ihana lukea että on miehiä, jotka näitä asioita haluavat. Mutta mietin oikeastaan vielä sitä, kuinka tärkeää olisi löytää sellainen kumppani, joka ei noita sosiaalisia paineita lisäisi (sitä tarkoitin kirjoittaessani naisesta joka haluaa sinut tiukkaan lokeroon laittaa), vaan päinvastoin rohkaisisi sinua kaikki lokerosi rikkomaan, ylittämään rajasi, kehittymään yksilönä, olisi muusasi, rakastaisi sinua yksilönä ja haluaisi että sinä olet onnellinen, paitsi siinä parisuhteessa niin myös työssäsi / taiteesi tekemisessä, yhteisessä elämässänne kokonaisuutena.
Jos lokeroit itsesi voimakkaasti toisten lähtökohdista, kuuntelematta itseäsi, parisuhteen saadaksesi, niin saatat jonain päivänä herätä miettimään ”Miksi olen näin tehnyt? Kenen odotuksia täytin? Olenko nyt onnellinen? Oliko tämä se mitä halusin?” Siinä on se riski, että on saanut toivomansa perheen ja parisuhteen – mutta esim. suhteen joka ei toimikaan pitkässä juoksussa koska se solmittiin ehkä väärän henkilön kanssa, ehkä sosiaalisista paineista lähtöisin, ei yksilöllisistä toiveista lähtöisin. Tuollaisesta kriisistä on toki mahdollista päästä yli – jopa onnellisesti, jos parisuhde ja sen osapuolet mukautuvat ja löytävät uuden yhteisen tien. Mutta valitettavasti usein tuollainen kriisi päätyy myös siihen, että jatketaan elämistä onnettomassa parisuhteessa tai erotaan. Tätä jälkimmäistä todistavat mm. pettämis- ja avioerotilastot.
Oho, vau, olen vähän hämilläni nyt, kiitos teille molemmille :)
(ja myös Jes!:lle tarjouksesta,heh)
Kaukana palstakurpista ja kaukana palstan ätminkäisten kuvittelemista naisista. Mutta ei niinkään kaukana oikeiden keskivertonaisten mielipiteistä, sillä onhan varmaan suurin osa naisista ihania sisimmässään, vaikkei se ehkä aina tule esiin nniin selvästi kuin sinulla.
Kiitos sinullekin :) Mutta joo, mielestäni aika keskivertoajattelua kyllä edustan (ainakin livenä).
"mutta toisaalta olen aika usein kuullut työnjohdollisissa yhteyksissä sanottavan kuinka armeijassa saatava johtajakoulutus on vahvaa valuuttaa työmarkkinoilla. Kolikolla on aina kaksi puolta. "
Toisaalta naisetkin ovat vapaita käymään armeijan halutessaan, joten voidaanko sanoa että tuo suosisi mitenkään erityisesti miehiä? Erona on vain se, että miesten on pakko käydä asepalvelus ja naisille se on vapaaehtoista.
"Joitakin esimerkkejäsi kommentoidakseni: mainitsit mm. että tuntemasi naiset ovat poikaystäviään pettäneet – noh, tämän voi tietysti jonkinlaiseksi vapaudeksi mieltää…"
En oikestaan viitannut tuolla esimerkillä naisten vapauteen pettää. Halusin lähinnä antaa esimerkkejä siitä, ettei käsitykseni naisista perustu pelkkään arvailuun vaan pyrin oikeasti perustamaan näkemykseni faktoihin.
Tuon pettämisesimerkin annoin osittain siitä syystä, koska tuolla ylempänä olen käynyt toisen ihmisen kanssa keskustelua nimenomaan pettämisestä.
Toisalta se liittyi myös siihen, miten nykyään nuoret naiset tuntuvat ajattelevan että he voivat käyttäytyä ihan miten vain ja silti löytyy aina joku joka on halukas parisuhteeseen hänen kanssaan. Ja oikeassahan he valitettavasti ovat.
Mutta en siis todellakaan kadehdi tuota. Kadehdin ehkä sitä, että naisilla on mahdollisuus keskittyä toteuttamaan unelmiaan, vaikkei olisi mitään takuuta siitä että hän tulisi sillä saralla koskaan menestymään. Onhan miehilläkin tuohon mahdollisuus, mutta miehillä se syö huomattavasti mahdollisuuksia parisuhteen löytämisen suhteen, toisin kuin naisilla.
"Ja vaikka senkin voi mahdollisuutena mieltää, että nainen voi lapsia kotona hoitaa (joka mahdollisuus myös miehillä on!), niin kotiäitiys syö eläkettä ja mahdollisesti myös urakehitystä."
Itse olisin kyllä valmis otamaan sen riskin ettei eläkkeestä tai urasta tulisi kummoinen, jos saisin mahdolisuuden jäädä kotiin huolehtimaan lapsista ja siinä sivussa keskittyä taiteen tekemiseen. Saisinpahan ainakin nähdä voinko oikeasti menestyä jos saisin panostaa taiteeseen kunnolla.
Sinä sanot että miehilläkin on mahdollisuus jäädä koti-isäksi niin että nainen käy töissä ja onhan se teoriassa totta. Käytännössä kuitenkaan kukaan mies ei voi laskea sen varaan että löytäisi naisen joka suostuu tuollaiseen järjestelyyn. Sellaiset naiset ovat ääretömän harvinaisia.
"naisen on myös helpompi mokata ja tulla leimatuksi esim. lutkamaiseksi pelkästään pukeutumisen ja siinä sattuneen pienen virhearvioinnin perusteella."
Ns. lutkamaisesti pukeutuvalla naisellakaan ei kuitenkaan ole mitään vaikeutta löytää hyvää miestä joka olisi hänen kanssaan valmis parisuhteeseen. Siinä mielessä se ei vaikuta naisen vapauteen. Ja voihan mieskin leimautua homoksi tai vaikka miksi pelkästään pukeutumisen ja siinä sattuneen virhearvioinnin perusteella.
"Ainakin omassa kaveripiirissäni pariskunnat ovat sellaisia, että ovat tutustuneet esim. opiskellessa eikä kellään osapuolilla ole ollut mitään valmista pakettia."
Tuolla tavalla tutustuessa ne naisten kriteerit eivät niin paljoa vaikutakaan, sillä nainen tutustuu mieheen pikku hiljaa ikään kuin väkisin ja huomaa että mies on kiinnostava siitä huolimatta että hän ei ole sitä sun tätä.
Mutta jos puhutaan nettideittailusta tai ylipäänsä tilanteista joissa mennään treffeille tuntemattoman kanssa, niin silloin naisten vaatimukset korostuvat. Silloin nainen ei yksinkertaisesti jatka tutustumista jos mies ei täytä tiettyjä kriteereitä eikä nainen siis tule koskaan huomaamaan että mies voisi olla kiinnostava siitä huolimatta.
Varsinkin jos nainen itse on jo koulunsa käynyt, niin silloin hän odottaa sitä myös mieheltä.
Varmaan jokainen mies joka tämänkin lukee, tietää millaista lasinsirujen päällä kävelemistä tuntemattoman naisen kanssa treffeillä käyminen on. Miehen pitää olla hauska, pitää käydä töissä, hänellä pitää olla tarpeeksi kavereita ja omaa elämää, kesustelu ei saa tökkiä tai vaikuttaa missään vaiheessa teennäiseltä, ei saa vaikuttaa epätoivoiselta ja ennen kaikkea flirttiä ja kipinöintiä pitää olla ilmassa jo ensi treffeillä tai muuten tippuu auttamattomasti pelistä pois.
"Haluaisitko oikeasti sellaisen naisen, joka sanoo, että ”olet minulle tarpeeksi hyvä paketti, vain jos tienaat min. 5000 kuussa, sinulla on vakityö, lainaton asunto, auto (alle 3v vanha)…”?"
Tuo on tosiaan kärjistetty esimerkki. Totuus on että jos haluan parisuhteen, niin minun on melkeinpä pakko haluta tuollainen (tosin vähemmän kärjistetty) nainen tai muuten jään yksin. Sen tiedän että yksin en olisi onnellinen vaikka saisinkin tehdä sitä työtä jota haluan.
Jatkuu..
"Valmiista paketeista tuli myös mieleen, se, että kuka voi sanoa, nykyajan muuttuvassa yhteiskunnassa olevansa KOSKAAN valmis paketti?"
Naisille tuntuu riittävän se, että mies vaikuttaa ensimmäisillä treffeillä valmiilta paketilta.
"Voi olla, että naisen on keskimäärin helpompi työttömänäkin saada parisuhde – mutta mitä tälle on tehtävissä?"
Ei kai sille hiveästi voikaan tehdä mitään, muuta kuin nostaa tätä epäkohtaa esille aina välillä. Tärkeää on että asioista puhutaan, niin silloin ehkä ihmisten arvotkin pikkuhiljaa muuttuvat terveempään suuntaan.
"jos törmää ihmisiin joilla on itselle sellaisia rooliodotuksia, joita ei halua täyttää, niin tulisiko kuitenkin siihen lokeroon yrittää ahtautua? Eikö normistot muutu vain silloin kun ihminen niitä vastaan kapinoi? En väitä että se helppoa olisi, päinvastoin."
En tiedä siten hyödyttäisikö se ketään yhtään millään lailla jos luopuisin unelmastani avioliiton suhteen ja keskittyisin tekemään taidetta. Jäisin yksin mutta kaikkien arvot pysyisivät ennallan.
"Kompromissihan voi olla esim. että tekee töitä 80% ja taidetta 20% - mitä tahansa, joka itselle parhaiten toimii."
Johonkin tuo tapaiseen olen pyrkinytkin. Valitettavasti se vain todellisuudessa menee mielumminkin näin: 80% työtä 19% kotitöitä, rentoutumista, sosiaalisten suhteiden hoitamista sekä tietty kumppanin etsimiseen liittyvät asiat. 1% taidetta.
Voi olla että tuo 1 prosenttikin on yläkanttiin heitetty arvio. Siihen vain ei tahdo riittää aikaa eikä energiaa kun työ vie voimat.
"Mutta mietin oikeastaan vielä sitä, kuinka tärkeää olisi löytää sellainen kumppani, joka ei noita sosiaalisia paineita lisäisi (sitä tarkoitin kirjoittaessani naisesta joka haluaa sinut tiukkaan lokeroon laittaa), vaan päinvastoin rohkaisisi sinua kaikki lokerosi rikkomaan, ylittämään rajasi, kehittymään yksilönä, olisi muusasi, rakastaisi sinua yksilönä ja haluaisi että sinä olet onnellinen, paitsi siinä parisuhteessa niin myös työssäsi / taiteesi tekemisessä, yhteisessä elämässänne kokonaisuutena. "
Totta kai tuo olisi unelma, mutta kun maailma ei valitettavasti ole mikään Disney elokuva.
"Jos lokeroit itsesi voimakkaasti toisten lähtökohdista, kuuntelematta itseäsi, parisuhteen saadaksesi, niin saatat jonain päivänä herätä miettimään ”Miksi olen näin tehnyt? Kenen odotuksia täytin? Olenko nyt onnellinen? Oliko tämä se mitä halusin?"
Totta kai noiden kysymysten kanssa painiskelee päivittäin. Toisaalta jos päätän keskittyä taiteseen, ja jään yksin niin saatan myöskin jonain päivänä herätä miettimään "Oliko tämä oikeasti sen arvoista? Olenko nyt onnellinen vai olisinko onnellisempi jos minulla olisi joku jota saisi rakastaa ja joka rakastaisi minua?
Teen parhaani, jotta löytäisin ihmisen joka oikeasti sopisi minulle ja joka ainakin jossain määrin ymmärtäisi taiteellista puoltani. Ongelma on vain siinä että niin äärettömän harvoin tulee tilanteita joissa pääsisi ylipäänsä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. On vaikea valita itselleen sopivinta, kun on niin harvinaista että pääsee tutustumaan ylipäätään keneenkään.
”Toisaalta naisetkin ovat vapaita käymään armeijan halutessaan, joten voidaanko sanoa että tuo suosisi mitenkään erityisesti miehiä? Erona on vain se, että miesten on pakko käydä asepalvelus ja naisille se on vapaaehtoista.”
Niin, minä nimenomaan nostin armeijan esimerkkinä siitä, jossa miehet ovat huonommassa asemassa – mutta että asioilla on kaksi puolta, ts. sen käymisestä voi olla hyötyäkin. Siksi osa naisistakin sen nykyään valitsee.
”En oikestaan viitannut tuolla esimerkillä naisten vapauteen pettää. Halusin lähinnä antaa esimerkkejä siitä, ettei käsitykseni naisista perustu pelkkään arvailuun vaan pyrin oikeasti perustamaan näkemykseni faktoihin.”
Faktaa on myös että molemmat sukupuolet pettävät. Lisäksi: omat havaintosi naisista eivät ole sama asia kuin objektiivinen totuus, ne ovat edelleen ”vain” sinun havaintojasi, joita ei voi yleistää laajemmin.
”…nuoret naiset tuntuvat ajattelevan että he voivat käyttäytyä ihan miten vain ja silti löytyy aina joku joka on halukas parisuhteeseen hänen kanssaan. Ja oikeassahan he valitettavasti ovat.”
En oikein ymmärrä, miksi tämä on sinulta pois? Kadehdit siis huonosti käyttäytyviä? Haluaisitko sellaisen naisen kumppaniksesi? Minulle on ihan sama miten miehet käyttäytyvät (kunhan eivät laittomuuksiin ryhdy). Ei heidän käyttäytymisensä minua koske, koska en halua olla tekemisissä huonosti käyttäytyvien miesten kanssa.
”Kadehdin ehkä sitä, että naisilla on mahdollisuus keskittyä toteuttamaan unelmiaan, vaikkei olisi mitään takuuta siitä että hän tulisi sillä saralla koskaan menestymään. Onhan miehilläkin tuohon mahdollisuus, mutta miehillä se syö huomattavasti mahdollisuuksia parisuhteen löytämisen suhteen, toisin kuin naisilla.”
Olen tästä eri mieltä, mutta myönnän, että katson asiaa omasta perspektiivistäni (yhtä lailla kuin sinäkin asiaa omasta perspektiivistäsi katsot). Kaikki tuntemani miehet, jotka ovat unelmiaan jahdanneet, ovat niitä eniten haluttuja. Ainakin minun kaveripiirissäni, naiset (minä itse mukaan lukien), arvostavat eniten niitä miehiä, jotka ovat omaa intohimoaan seuranneet, joskus riskilläkin (ja joskus epäonnistuenkin). Oravanpyörästä pois hyppääminenhän on suorastaan trendikästä nykyään.
”Sinä sanot että miehilläkin on mahdollisuus jäädä koti-isäksi niin että nainen käy töissä ja onhan se teoriassa totta. Käytännössä kuitenkaan kukaan mies ei voi laskea sen varaan että löytäisi naisen joka suostuu tuollaiseen järjestelyyn. Sellaiset naiset ovat ääretömän harvinaisia.”
Isillähän on nyt jo lakisääteinen oikeus isyyslomaan, ja parhaillaan on menossa isälle lisäoikeuksien antaminen (joko laki säädettiin?), ts. että vanhempainraha olisi korvamerkittyä. Eli kyllä se on mahdollista, joskin tietysti jo imettämisen takia on usein loogista että heti lapsen syntymän jälkeen nainen on kotona. Minä itse asiassa tunnen kolme pariskuntaa, joissa isä on ollut kauemmin kotona kuin äiti (ts. äiti heti lapsen syntymän jälkeen 3-10 kk ja isä sitten siitä eteenpäin aina kunnes lapsi on ollut 3v). Ja minun tuttavapiirini ei ole edes mitenkään erityisen radikaalia tms., vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat keskenään keskustelleet, että ”meidän perheessä tehdään näin, koska se parhaiten meille sopii, ja jos joku ihmettelee, että nainen palaa töihin lapsen ollessa 6kk, niin se on ihmettelijän ongelma.” Uskon että moni nainen olisi iloinen, jos mies ilmoittaisi halukkuutensa jäädä koti-isäksi.
” Ns. lutkamaisesti pukeutuvalla naisellakaan ei kuitenkaan ole mitään vaikeutta löytää hyvää miestä joka olisi hänen kanssaan valmis parisuhteeseen. Siinä mielessä se ei vaikuta naisen vapauteen.”
Ei vaikuta välttämättä vapauteen, mutta vaikuttaa naisen maineeseen ja voi esim. vaikeuttaa työn saantia tai kaventaa valinnanvapautta kumppaneiden osalta (ts. vapaudella on hintansa). Nainen elää elämänsä veitsenterällä – mikä on sopivaa, mikä ei, ettei tulisi leimatuksi lutkamaiseksi ja epäkelvoksi naiseksi.
Jatkuu:
”Mutta jos puhutaan nettideittailusta tai ylipäänsä tilanteista joissa mennään treffeille tuntemattoman kanssa, niin silloin naisten vaatimukset korostuvat. Silloin nainen ei yksinkertaisesti jatka tutustumista jos mies ei täytä tiettyjä kriteereitä eikä nainen siis tule koskaan huomaamaan että mies voisi olla kiinnostava siitä huolimatta.”
Joo, tämä kohta (ja myös tuo seur. kappaleesi, jossa kerrot treffailusta ja naisten vaatimuksesta että mies vaikuttaa valmiilta paketilta) varmaan selittää paljon myös näkemyserojamme. Minulla ei ole kokemusta nettideittailusta (ja hyvin vähän kokemusta tuntemattomien treffailusta), joten siksi ehkä oma näkemykseni on ”laveampi” ja sallivampi (sekä miehille että naisille) kun tutustuminen tapahtuu pikku hiljaa. Sellaisen käsityksen olen itsekin saanut, että nettideittailu on ihan omanlaistaan, kriteerilistat korostuvat. Nettideittailu ja treffailu jotenkin mielestäni ilmentävät nykyaikaa, kaiken – parinetsinnänkin ja toiseen tutustumisen – pitäisi olla järjettömän tehokasta ja lyhyessä ajassa pitäisi pystyä tekemään huikaiseva vaikutus, muuten ei ole toisen ajan ja vaivan arvoinen. Ymmärrän sen toisaalta, mutta on siinä aika paljon vastenmielisiäkin piirteitä, ainakin omasta näkökulmastani, ja mieluummin jatkossakin tutustun ihmisiin kaikessa rauhassa, mieluiten kasvotusten.
”Tärkeää on että asioista puhutaan, niin silloin ehkä ihmisten arvotkin pikkuhiljaa muuttuvat terveempään suuntaan.”
Samaa mieltä, mutta sen lisäksi, että niistä puhutaan, niin itse voi toimia esimerkkinä – silloin kun se on mahdollista.
”En tiedä siten hyödyttäisikö se ketään yhtään millään lailla jos luopuisin unelmastani avioliiton suhteen ja keskittyisin tekemään taidetta. Jäisin yksin mutta kaikkien arvot pysyisivät ennallan.”
Niin, vaikea kysymys, johon vain sinä osaat vastata. Toisaalta, jos keskittyisit taiteeseesi – tai tekisit sitä enemmän kuin nykyisin – voisi myös todennäköisyys kasvaa sille, että löydätkin taiteesi kautta myös parisuhteen. Who knows? Useinhan ne toisilleen sopivat ihmiset löytävät toisensa yhteisten mielenkiintojen parista. Onko mahdollista kasvattaa taiteen osuutta, esim. 70% töitä, 20% taidetta ja 10% loppuja? (kotitöistä nyt yleensä ainakin hieman pystyy laistamaan.. tai ainakin minä laistan niistä aina kun aika on tiukilla). Tai ehkä jopa 60-30-10? Ehkä jos teet enemmän sitä mistä nautit, saat virtaa myös enemmän muuhun elämääsi? Ja arvot eivät sikäli pysyisi ennallaan, että ainakin sinä olisit omia arvojasi noudattanut ja mahd. kavereille/sukulaisillesi niistä kertonut ja vienyt asiaa eteenpäin omalla esimerkilläsi.
”Ongelma on vain siinä että niin äärettömän harvoin tulee tilanteita joissa pääsisi ylipäänsä tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. On vaikea valita itselleen sopivinta, kun on niin harvinaista että pääsee tutustumaan ylipäätään keneenkään.”
No tuo on kieltämättä varmasti ongelma, eikä siihen liene muita ratkaisuja kuin yrittää hakeutua mahdollisten uusien tuttavuuksien pariin?
"En oikein ymmärrä, miksi tämä on sinulta pois? Kadehdit siis huonosti käyttäytyviä? Haluaisitko sellaisen naisen kumppaniksesi?"
En kadehdi huonosti käyttäytyviä. En halua sellaista kumppanikseni. Harmi että takerruit tuohon pettämiskohtaan, kun se ei kovin paljoa aiheeseen edes liittynyt.
"Kaikki tuntemani miehet, jotka ovat unelmiaan jahdanneet, ovat niitä eniten haluttuja."
Totta kai unelmien jahtaaminen sinänsä on plussaa. Mutta jos toisella ei ole työtä eikä koulutusta, niin se on iso miinus. Naiset eivät halua sosiaalitukien varassa elävää miestä. (Paitsi ehkä jos ovat tutstuneet mieheen pikku hiljaa kaveripiirin kautta)
"Minä itse asiassa tunnen kolme pariskuntaa, joissa isä on ollut kauemmin kotona kuin äiti (ts. äiti heti lapsen syntymän jälkeen 3-10 kk ja isä sitten siitä eteenpäin aina kunnes lapsi on ollut 3v)."
Joo, varmasti tuollaisia tapauksia löytyy, mutta ei kukaan mies voi laskea sen varaan että jää kotiin ja vaimo käy töissä. Luultavasti niiden sinunkin tuttujesi tapauksessa miehet ovat kouluttautuneet, hankkineet töitä ja valmistautuneet siihen että vaimo todennäköisesti on se joka jää kotiin. Sitten yllättäen menikin toisinpäin. Mutta ei sen varaan voi laskea, tai muuten hyvältäkin vaikuttava tapailu voi päättyä siihen että nainen häippäsee kun kuulee että mies ajatteli jäädä kotiin.
"Minulla ei ole kokemusta nettideittailusta (ja hyvin vähän kokemusta tuntemattomien treffailusta)"
Minulla taas ei muusta ole kokemustakaan kuin tuntemattomien treffailusta. Tässä varmaan suurin syy näkemyseroihimme.
" Toisaalta, jos keskittyisit taiteeseesi – tai tekisit sitä enemmän kuin nykyisin – voisi myös todennäköisyys kasvaa sille, että löydätkin taiteesi kautta myös parisuhteen."
Jos keskittyisin vain taiteeseeni, niin todennäköisyys tavata uusia ihmisiä vain laskisi, sillä se on täysin itsenäistä puuhaa.
"Onko mahdollista kasvattaa taiteen osuutta, esim. 70% töitä, 20% taidetta ja 10% loppuja?"
Jos olisi, niin olisin jo tehnyt sen.
"(kotitöistä nyt yleensä ainakin hieman pystyy laistamaan.. tai ainakin minä laistan niistä aina kun aika on tiukilla)."
Laistan niistä jo nyt enemmän kuin ehkä pitäisi.
"Ehkä jos teet enemmän sitä mistä nautit, saat virtaa myös enemmän muuhun elämääsi?"
Mutta kun töiden määrää ei voi vähentää. Toisaalta jos vähennän rentoutumisen määrää, niin silloin en pysty nauttimaan taiteen tekemisestä. Olen jo nyt yksi epäsosiaalisimmista ihmisistä joita tiedän, joten on vähän paha alkaa sosiaalisista suhteistakaan repimään aikaa.
"Ja arvot eivät sikäli pysyisi ennallaan, että ainakin sinä olisit omia arvojasi noudattanut ja mahd. kavereille/sukulaisillesi niistä kertonut ja vienyt asiaa eteenpäin omalla esimerkilläsi. "
Niin, jos siitä taiteeseen panostamisesta seuraisi jotain hyvää, niin voisihan se vähän arvoihin vaikuttaa. Toisaalta jos siitä seuraa vain se, että en koskaan menesty ja jään ilman naista ja perhettä, niin sitten olen kavereille/sukulaisille vain varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun seuraa pää pilvissä unelmia.
"No tuo on kieltämättä varmasti ongelma, eikä siihen liene muita ratkaisuja kuin yrittää hakeutua mahdollisten uusien tuttavuuksien pariin?"
Jotta siihen olisi aikaa, pitäisi vähentää taiteen tekemistä. :/
No joo, kuulostaa haasteelliselta tilanteesi, eri asioiden kanssa tasapainottelu, ei ollut tarkoitus sitä väheksyä.
Ei ollut tarkoitus myöskään takertua tuohon pettämiskohtaan, kommentoin sitä vain koska se oli listallasi asioista joissa naiset ovat mielestäsi vapaampia.
Mutta noista unelmista: onko siis mahdotonta jahdata unelmia ja käydä samalla töissä tai opiskella? Minun on jotenkin vaikea tuota hahmottaa, mutta ehkä olen aina tehnyt kovasti töitä (joku varmaan sanoisi että liikaakin, mutta koen toisaalta saaneeni vastinetta uurastukselle). Esim. tuolla aiempana oli juttua reppureissaamisesta ja sen vaikeudesta opintojen tai töiden ohella – itse opiskelujen ohella tein töitä tosi paljon (mm. siivosin) ja niillä rahoilla sitten reissasin osan kesälomasta. Mutta se tarkoitti, että syksy-talvi-kevät eivät olleet millään lailla juhlaa, vaan kovaa puurtamista. Osa opiskelukavereista bailasi viikonloppuisin mieluummin, mutta heillä ei ollutkaan sitten rahaa lähteä reissuun kanssani (paitsi yhdellä, jolla varakkaat vanhemmat kustansivat matkan).
Mutta siis valintojahan nuo kaikki on – ei aina helppoja. Ja tiedän myös, etteivät ne aina ole mahdollisia – parhaillaan yritän itse neuvotella lyhyemmästä työajasta (olisin valmis siitä seuraaviin taloudellisiin haasteisiin pystyäkseni keskittymään yhteen omaan harrastukseeni enemmän), muttei se taida työtehtävien takia onnistua.
Voi olla että jollakin on paremmat eväät kuin toisella (esim. ne varakkaat vanhemmat) ja joissakin asioissa (esim. aloitteiden suhteen) naisilla voi olla keskimäärin asiat paremmin. Mutta eipä noita voi kuin joko yrittää hyväksyä tai sitten muuttaa. Joskus on myös niin, että kuvittelee toisen eväät paremmiksi kuin ne ovatkaan.
Muuten, mainitsemistani koti-isistä vain yksi oli koti-isäksi jäädessään valmistunut ja työelämässä, toiset kaksi vielä ihan ”keskeneräisiä”, mutta ottivat asian esille (avo)vaimojensa kanssa ja naiset olivat oikein iloisia ehdotuksesta. Kuvittelisin, että jokaisessa parisuhteessa keskustellaan siitä kuka kotiin jää, ja missä vaiheessa – erityisesti nyt kun isyyslomakin on jo lakisääteinen oikeus. En ymmärrä miksi kukaan nainen häippäisisi jos mies sanoisi olevansa valmis koti-isäksi (ellei ole kyse jostain äärikonservatiivisesta tapauksesta).
Harmi jos sinun on vaikeaa töitä, taidetta ja muita asioita sopivassa määrin yhdistää. Vaikka taiteesi onkin yksinäistä puuhaa, niin tuleeko se koskaan muiden tietoon? Siis, tarkoitan, että esim. taidemaalari maalaa yksin, mutta jossain vaiheessa (yleensä) hänen taiteensa on esillä? Sitä kautta ajattelin, että se voisi tuoda sinulle samanhenkisiä uusia tuttuja, vaikkei itse taiteen tekovaiheessa niin myöhemmin, epäsuorasti? Minunkin harrastukseni on yksilölaji, mutta harrastuspiireissä (mm. kilpailuissa) olen jo tutustunut uusiin ihmisiin, vaikken sinne uusia kontakteja lähtenytkään hakemaan vaan intohimosta lajia kohtaan.
Tuosta kun sanot: ”Niin, jos siitä taiteeseen panostamisesta seuraisi jotain hyvää, niin voisihan se vähän arvoihin vaikuttaa. Toisaalta jos siitä seuraa vain se, että en koskaan menesty ja jään ilman naista ja perhettä, niin sitten olen kavereille/sukulaisille vain varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun seuraa pää pilvissä unelmia.”
Edelleen toitottaisin siis. että tee sitä, mikä sinusta oikeimmalta (itseäsi, ei muita, kohtaan) tuntuu. Jos taiteen tekeminen on sinulle tärkeää, se on jo itsessään hyvää, vaikkei siitä mitään muuta konkreettista seuraisikaan – ainakin eläisit elämäsi tehden sinulle tärkeitä juttuja. Älä mieti ainakaan sukulaisten tai kavereiden mielipiteitä, koska juuri silloin olet jumissa jonkun muun asettamassa lokerossa. Summa summarum: ymmärrän tuskasi, mutta toivoisin, ettet siihen jäisi rypemään (tai olosuhteista esim. naisia syyttämään), koska se ei auta. Tsemiä :)
"Ei ollut tarkoitus myöskään takertua tuohon pettämiskohtaan, kommentoin sitä vain koska se oli listallasi asioista joissa naiset ovat mielestäsi vapaampia."
Oikeastaan se ei edes varsinaisesti ollut tarkoitettu listaksi siitä missä asioissa naiset ovat miehiä vapaampia. Kerroin vain joitakin tosielämän kokemuksia joihin käsitykseni naisista perustuu. Mietin jo alunperinkin että kannattaako koko pettämisesimerkkiä edes mainita, kun se ei välttämättä aiheeseen niin suoraan liity.
"Mutta noista unelmista: onko siis mahdotonta jahdata unelmia ja käydä samalla töissä tai opiskella?"
Riippuu tietysti ihan unelmista. Ja siis kyllähän minäkin tavallaan jahtaan unelmia ja käyn töissä samaan aikaan. Onhan vaimo ja perhekin unelma ja heidän vuokseen käyn töissä.Toisaalta siihen taide-unelmaan en pysty oikein keskittymään. Tai siis kyllä minä sitäkin harrastan, mutta todella vähän. Unelma olisi että siihen voisi kunnolla satsata.
"itse opiskelujen ohella tein töitä tosi paljon (mm. siivosin) ja niillä rahoilla sitten reissasin osan kesälomasta."
Kyllä minäkin matkustelen. En puhunut aloituksessa mistään kerran vuodessa tapahtuvasta kuukauden reissusta, van tarkoitin sitä, että oikeasti lähtee matkaan, eikä ole mitään käsitystä siitä milloin palaa takaisin. Tiedän naisia jotka ovet tuon tempun tehneet ilman mitää huolen häivää. Naisten kun ei tarvitse välttämättä satstata uraan mikäli haaveilevat perheestä.
"En ymmärrä miksi kukaan nainen häippäisisi jos mies sanoisi olevansa valmis koti-isäksi (ellei ole kyse jostain äärikonservatiivisesta tapauksesta)"
Ei kai siinä välttämättä mitään kamalaa olekaan jos mies sanoo olevansa valmis koti-isäksi. Eri asia on jos mies on oikeasti laskenut sen varaan että minä sitten ajattelin jäädä kotiin lasten kanssa ja keskittyä taiteen tekemiseen. Sinä voit käydä töissä.
"Vaikka taiteesi onkin yksinäistä puuhaa, niin tuleeko se koskaan muiden tietoon?"
Joskus hyvin harvoin, eikä silloinkaan tule hirveästi uusiin ihmisiin tutustuttua.
"Älä mieti ainakaan sukulaisten tai kavereiden mielipiteitä, koska juuri silloin olet jumissa jonkun muun asettamassa lokerossa."
En minä niin teekään. Kyllä minä ihan sen takia tässä ns. lokerossa olen jotta olisi edes kohtalaiset mahdollisuudet löytää kumppani.
"ymmärrän tuskasi, mutta toivoisin, ettet siihen jäisi rypemään (tai olosuhteista esim. naisia syyttämään), koska se ei auta. Tsemiä :)"
Arvostan aina sitä kun joku joskus pyrkii auttamaan ja antamaan neuvoja. En tiedä oliko neuvoistasi välttämättä mitään hyötyä tapauksessani, Mutta kyllä se varmasti itsessäänkin aina jotain vähän autttaa kun saa jutella mieltä painavista asioista. Kiitos ja tsemppiä sullekin kaikkeen. :)
Eivät ole. Naiset ovat aikalailla samoin rajoitettuja kuin sukupolvensa miehetkin. Se vain tuntuu siltä koska ne jotka ovat rajoittavia miehelle saattavat olla naiselle vähemmän rajoittavia. Mutta menee myös toisin päin.
Ihan järkevää logiikkaa kyllä, mutta osaatko sanoa jotain esimerkkejä? Miehet ovat vapaampia tietysti siinä mielessä, että he voivat käydä helpommin kusella missä vain. Mutta keksitkö jotain muuta minkä suhteen miehet olisivat vapaampia kuin naiset? Nyt puhutaan siis suomalaisista miehistä ja naisista.
Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan.
Kyllä vain. Ei kannata takertua ensimmäiseen luuseriin joka itseään tajoilee. Uusia junia tulee ja matka jatkuu.