Kun luottamus on mennyt

Ainoa hyvä asia tuossa sotkussa on se että teillä ei ole lapsia.

Kyllä aikuiset ihmiset oppivat tekemistään virheistä ja pääsevät ajan kanssa ylitse, lapsille se aiheuttaa loppuelämäksi haavoja ja henkisiä ongelmia.

Sinäkin vihdoin uskot että puhe on halpaa, teoistaan mies/nainen tunnetaan.

Vika ei ole sinussa, niin tyypillistä, pettäjä piilottelee omat pahat teot syyttämällä kumppaniaan kaikesta mitä keksii.

Oikea ratkaisu sinulta, hyvä, nainen. Pysy lujana, pysy poissa tuon miehen elämsät. Olet ansainnut paljon paremman, anna hänelle mahdollisuus löytää sinut vapaana.

Kiitos molemmista mielipiteistä, saan niistä voimaa jaksaa -välillä on parempia päiviä sitten taas tulee hirveän paha olo ja suru siitä, miten joku jonka luulin olevan minulle rakas ja minä hänelle, voi käyttäytyä noin katalasti.
Kyllä minä tästä toivun, mutta asia ja surutyö on käytävä läpi. Itku helpottaa ainakin hetkeksi ja välillä jo ajattelen että miksi tuhlata kyyneliään moiseen ihmiseen. Mutta kun ne tunteet eivät kuole hetkessä vaikka kuinka järkeilisi.

Hän käväisi pikaisesti hakemassa loput tavaransa. Kysyin voitaisiinko puhua asiat selväksi, ettei jäisi mitään möykkyjä. Itse olin kirjoittanut hänen sähköpostiviestiin vastineen, perusteluja, ajatuksia kaikesta mitä koin ja miltä minusta tuntuu, miten pahalta.
Tuskin hän sitä ymmärttää ei kai pysty tai halua mennä niin syvälle itseensä. En minä häntä syyttänyt, annoin jopa sympatiaa kun tiedän hänen taustoistaan ja lapsuudestaan joka oli kaikkea muuta kuin normaalia ja turvallista..

Mutta minun on käsitettävä, etten pysty häntä muuttamaan, hän ei halua tai ei kykene ymmärtämään että ei se vaihtamalla parane, jos ei ikinä menee itseensä, niinhän tässä on pitänyt itsekin mennä. Mutta olemme eri aaltopituuksilla tässäkin asiassa, se on pakko myöntää. Hän vastasi pitkään viestiini vain, ettei edes viitsi siihen ottaa kantaa. Itse oli kirjoittant että rakasti minua eikä ole koskaan pettänyt.

No miksi sitten jäi niin monesti kiinni noista deittijutuista ym jos rakastaa ja sitoutuu oikeasti, ei silloin mielestäni kaipaa eikä pidä muihin yhtyttä ei exiin eikä uusiin tuttaviin.

Kun hän haki tavarat, oli rauhallinen, en tiedä oliko hieman nolona, ei oikein katsonut silmiin, vältteli katsetta. Halasin häntä ja silloin purskahdin itkuun, kun olisin halunnut erota kuitenkin sovussa. Hän ei reagoinut siihenkään mitenkään, oli kuin patsas. Se sattui mutta ymmärsin että nyt tämä saa riittää, en olisi mitään jatkoaikaa toivonutkaan, en näiden pettymysten jälkeen.

Tekstisi on kuin omaani.. Tiedän mitä joudut käymään läpi tai pikemminkin mitä olet joutunut käymään läpi.

Meillä ollut myös kymmeniä eroja avoliiton aikana miehen toimesta.. ja hankki jopa oman kämpän joksikin aikaa.. Juurikin niistä syistä että minä muka aina hankin riitoja ja minä tein sitä ja tätä.

Yhteenvetona se että miksi syytti minua: viestitteli usean muun naisen kanssa panoehdotuksia, ryyppyreissut aina parin vuorokauden reissuja (hankki yleensä riidan jotta pääsi hyvissä mielin liikenteeseen, kamat autoon ja menoksi), löytyi naisten tavaroita piilotettuna omasta kämpästä (ja näistäkin löydöistä syytti minua kun olin penkonut :D).... Siis sairas yksinkertaisesti. Eikä tuohon ole parannusta. Tuota olen kestänyt kolme vuotta juurikin vahvojen tunteiden takia. Ja olen toivonut että se muuttuisi mutta ei. Ja nyt ei ole kyse edes mistään poikasesta iällisesti mutta näköjään psyykkisesti kylläkin.

Joten voimia. Älä ota takaisin, sitä se kyllä tulee yrittämään ja useasti satavarmasti.

Toivottavasti sinäkin olet osannut luopua tuollaisesta miehestä, kiusaa sinua ja kohtelee huonosti- olet ansainnut parempaa!
Tämä minun exäni otti tosiaan yhteyttä joku aika sitten, oli niin katuvaista ja täynnä rakkutta minua kohtaan (en uskonut tietenkään). Jopa lupasi lähteä kanssani pariterapiaan, jopa myönsi että haluaisi tehdä kaikkensa että suhteemme ei loppuisi). No siitä hämmästyneenä varasin ajan pariterapiaan, ja sitä ennen hän kävi hakemassa tavaroitaan luotani.

Ottipa siinä hiukan reilusti olutta ja kun siitä mainitsin, suuttui silmittömästi, huusi ja raivosi minulle. Lähti salaa kun selkäni käänsin, humalassa (tietää etten hyväksy) asunnolleen ja eipä ole sen jälkeen inahtanut. Niin, sanoi tosiaan ettei olekaan lähdössä terapiaan (oli joku tekosyy mukamas työasioita)

Silti pettymys ja suru aaltoilee ja tuo välillä pahan olon ja itkukin tulee, se kuitenkin helpottaa ja auttaa.
On vaan niin suuri pettymys kun luotti mutta sai aina pettyä ja tajuan miten törkeästi käytti minua hyväkseen. Liukeni kuin pieru saharaan, kun kyselin voisiko edes jotain laskuja maksaa yhteisistä menoistamme. Nyt itse niitä makselen lainan turvin, muuten olisin ollut pulassa.

Kumpa en ikinä törmäisi vastaavanlaisiin miehiin, on kai parempi pysyä vaan "vanhanapiikana". Paha maku vaan jäi tästä kaikesta, vaikka järki sanoo että hyä kun loppui kun oi niin epärehellisellä pohjlla. Itse kuitenkin rakastin

Mä käyn juuri samoja vaiheita myös näin miehen näkökulmasta. Mun tilanne oli se että olin juuri muuttanut hänen kanssaan uuteen asuntoon ja elämä näytti ottavan uutta suuntaa ja tuovan pohjaa meidän suhteelle. Muuton jälkeen kun pääsi aloittamaan asumisen muuttokiireiden jälkeen aloin huomaamaan hänen vaitonaisuutensa. Kysyin häneltä useaan otteeseen viikon aikana että onko hänellä jokin hätä, johon hän totesi lakonisesti aina, että stressiä on kamalasti ja että kyllä se siitä laantuu.. odottelin kärsivällisesti noin pari viikkoa, ja totesin että asiat olivat menneet heikonpaan suuntaan. Ne stressitekijät joihin hän vetosi kuten muutto ja valmistuminen olisivat siinä ajassa pitänyt jo olla historiaa.. Lopulta minä en enää jaksanut kysellä, koska tiesin että jotain mätää on ja totuuden on nyt pakko tulla esiin. Niinpä tein raskaan päätöksen. Luin hänen FB-viestit. Kuinka ollakkaan paljastui asiota joista näin hänen keskustelleen ystäviensä kanssa omista tulevaisuuden suunnitelmistaan (joista yleensä keskustellaan puolison kanssa), johon et itse ole kuulumassa. Lisäksi hän kertoi ihastuneensa toiseen mieheen. Itse näin asian siten että hän pettää minua. Asian minulle valjettua otin hänen kanssaan asian puheeksi. Hän keksi mitä uskomattomampia hätävalheita muun muassa "on työkaveri ja sateenvarjo jäi hänen autoonsa" -tyyppisiä. Ja kännykkäviestit toisen miehehn kanssa antoivat sitten ymmärtää kuitenkin jotain muuta. Hän myos mainitsi ettei osaa kertoa tunteistaan rehellisesti vaan patoo ne sisälleen ja että se on hänen ominaisuutensa. (??) Itse olen päinvastainen, avoin ja rehellinen koska uskon sen olevan jokaisen ihmissuhteen pohja.

Itse olin ollut työttömänä jo pitkään joten taloudellinen ylläpitko oli käytännössä hänen harteillaan. Se turhautti minua ja tiesin hyvin sen että moinen asia turhauttaa myös häntä. Mainitsinkin hänelle monta kertaa kuinka minua ärsyttää se että hän joutuu käytännössä elättämään. En ole laiska. Työllisyystilanne oli minun osaltani erittäin kurja lukuisista hakuyrityksistä huolimatta. Kuitenkin muutamaa päivää ennen eroamme löysin töitä ja luulin että se voisi muuttaa asioita parempaan suuntaan. Toisin kuitenkin kävi. Itse yritin tehdä suhteen eteen paljon töitä, että tulevaisuutemme olisi valoisa. Tällä hetkellä tuntuu siltä että mikään mitä tein ei kelvannut hänelle.

Viimeisenä iltana ennen eroamme pääsin töistä kotiin ja pöydällä oli lappu jossa luki: "Olen pyöräilemässä, tulen kun nokka näkyy!" Ajattelin että hyvä on, mutta jotain mätää oli kun lappu oli jätetty noin kahdeksan maissa illalla ja hän oli vielä yhden aikaan yöllä pyöräilemässä. Tekstiviestisodan jälkeen hän totesi että on miettinyt asioita ja sanoi ettei tule kotiin jos minä olisin paikalla. Seuraavana päivänä juteltiin asiat halki ja hän jopa lupasi olla rehellinen. Hän kertoi eromme syyksi erilaiset tulevaisuuden suunnitelmamme ja erilaisuuden ihmisinä. Hän ei sanallakaan maininnut minulle toista osapuolta. Suostuin eroon siinä, mutta totuus kolahti aivan uskomattoman lujaa pari päivää sen jälkeen. Nyt olen muuttanut uuteen asuntoon, kun erosta on kuukausi. Olen asunut kavereiden luona, kun kämppää oli suhteellisen vaikea hommata. Tänään sain viimeiset tavarat hänen asunnostaan pois. Ja tiedän että hän tapailee muita miehiä (en siis tiedä onko kyseessä osapuoli josta kerroin vai joku muu) koska tavaroita kerätessäni näin ehkäisyvälineitä.

Minua ärsyttää ja harmittaa suunnattomasti se, kuinka äkkiä hän pystyy jatkamaan eromme jälkeen omaa elämäänsä ja minä joudun riutumaan eron jälkeisessä ahdistuksessa niin ettei minua edes kiinnosta tavata uusia ihmisiä. Tuntuu kuin hän yrittää eliminoida minua pois hänen elämästään. Yritän itse olla hänelle ystävällinen kun hänen kanssaan juttelen, mutta rajansa kaikella ilmeisesti kun koko ajan tunnen olevani hänelle kuin ilmaa.

Vaikka hän ei suhteemme aikana ollutkaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa, niin mielestäni on pahempaa kun oma rakas ihastuu toiseen mieheen.. Pikkuhiljaa elämäni alkaa taas normalisoitumaan mutta nämä tapahtumat ovat jättäneet syvät arvet. Miten voin enää alkaa seurustelemaan uudestaan jos en voi luottaa ihmisiin?

Mulla niin samanlainen tilanne tällähetkellä. tiedän ettei tässä ol enää järkeä muuttei se ole niin helppoa.. Avopuoliso lupailee ja lupailee mutta aina rikkoo sanansa ja saan taas pettyä.

tuo ihan kuin omasta elämästäni, paitsi olin vain muutaman kuukauden miehen kanssa, lueppa narsistista kertovat jutut!! jos moni seikka kolahtaa oli miehesi narsisti..ihmettelen vaan miksi miehesi ei poistanut SIVUHISTORIAA, omani läppäriltä oli koko tuo juttu pois päältä jotta ei kukaan tietäs missä se kävi, eli oli pelkoo kiinnijäämisestä! kuin mies niin tyhmä oli että piti sivuhistorian käytössä?
mieheni piti salasanaa kun kirjautui tietsikalle, eli en päässyt sitä kattomaan kuin yhden kerran kun unohti sulkee koneen jolloin näin ettei sivuhistoria ollut käytössä.
Muuten mieheni oli aina tietsikalla kun selkäni käänsin ja aina pisti alotussivun kun
lopetti, jopa siksi aikaa kun meni tupakille eli selkeesti salas nettijuttuja.
Lue siis narsistin piirteet ja jos kolahtaa lohudttaudu sillä että sä olet ihminen ja tuo toinen kuusta tullut, tunteeton pas... ja unohda se ja jatka elämää, helppoo ei ole mut tulevaisuus viel edessä kun unohdat hänet, niin hoen itselleni kun pas..pääsin eroon tämä mun mies lähti pakoon kun aloin epäillä ja ei voinut musta enää hyötyy, niin narsisti tekee, takas ei tuu kun haukuin hänet ja kerroin kaikki epäilyt sain hänet suusttumaan jolloin ei vihaltaan ja inoltaan haluu mua takas mikä sopii mulle niin pystyn elämää jatkaa ja unohtaa

Kiitos lohdutuksesta, sullekin voimia! On ihann tutun tuntuista tekstiä sinunkin kirjoituksesi. Olen lukenut narsistista ja moni asia sopii tähänkin mieheen, miltei täydellinen! narsisti. Pystyi jättämään minut ja suhteemme sen suurempia kipuja tuntematta, ja välillä mietin että oliko se sivuhistoriankin jättäminen laskelmoitua ja halusiko tarkoituksella minun lukevan sen, kun halusi minusta eroon?

Tai jos ei osannut poistaa, mikä tuntuu aika kummalliselta. Tuon viimekertaisen episodin jälkeen olo on ollut entistä kurjempi, koen että mies vaan nauttii minun kiusaamisesta ja siitä että kärsin. Olen vahva mutta myös heikko, liian herkkä kun pitäisi kovettaa itsensä. Itken joka päivä, haluaisin unohtaa tämän ajan jonka olimme yhdessä, vaikka siinä oli iloakin mutta taisipa olla vaan pelkkää kulissia häneltä kaikki.

Olen niin pettynyt ihmiseen, ja kuinka joku voi olla niin julma. Itse koetan olla ja elää niin etten tahallani tekisi toisia onnettomaksi, vaikken mikään enkeli luulekaan olevani, mutta koetan kyllä huomioida toistenkin tunteet.

Kun sanoin miehelle että hän petti minun luottamukseni joka suhteessa, myös siinä että söi sanansa remontin suhteen. Aika iso juttu minulle kun ostin talon, jossa oli aikomus "elää loppuelämä tässä parisuhteessa"-miehen mukaan. Lemmenpesä, niinkuin hän paikkaa sanoi kun muutimme.

Olin rakastunut ja kai hänkin jonkin aikaa, mutta sitten tuli taas entiset kujeet kun minulta loppui rahat! Kun sain hänet kiinni nettijutuista/naisista, hän syytti minua mustasukkaiseksi ja suuttui ja lähti, viimeisen kerran käskin häipymään. Narsisti ei kestä jos hänet saadaan kiinni petoksesta, hän alkaa vihata sen jälkeen. Eikä anna anteeksi.

Nin kysyin miksi hän teki niin. Vastaus oli; Sitä saa mitä tilaa! En jaksa ymmrtää, koetan selviytyä, mutta hänen vastuuttomuutensa saa minut voimaan pahoin, suren ja suren. Mutta koetan selvitä tästä ja ehkä vielä joku päivä en edes ajattele asiaa. Siihen voi mennä aikaa mutta toion että se hetki koittaa vielä.

Kaikkea hyvää teille kaikille jotka olette petettyjä! Me nousemme tuhlkasta eikö niin???

Elä mitään,mua on petetty useammanki kerran vaikka nuori ja kaunis olenki,jotenki sen aavistaa ja naisen vaisto on tärkee.nykyine ei vielä fyysisesti pettänyt mut luotto meni jo suhteen alussa ja sitä edelleen käydään lävitte silloin tällöin.helppoo nykyisin pettää kun kaikenmaailman lutkat kauppaa itseensä netissä,mut jos on sellanen nii en sellasta haluukkaa etkä säkään.sivuhistorian poistamisen voi myös kieltää tekemäst ja puhelimet voi kollaa jos epäilyttää,just in case.

Kuinka joku voi olla niin kiero ja petollinen, että esittää kuin kaikki olisi erittäin hyvin, jopa sanoo niin, ja sitten lopulta ilmenee että suhteen aikana deittaillut ja ollut jopa puoli vuotta "vain" kirjeenvaihdossa venäläisen kanssa. Josta "meinasi tulla vakavaa" mutta kun naikkonen pyysi raha matkaansa, mies teki stopin eikä maksanut. Ja silti antoi minun ymmärtää että "on rakastanut minua eniten naisistaan" ja mietti josko jatkettaisiin kuitenkin.

En meinaa jaksaa, kun miehen luultua suurempi petollisuus selvisi, vaikka hyvä kun selvisi. En kai enää ikinä luota kehenkään, tuntuu niin kurjalta.

Uskon vakaasti myös että täällä kirjoittavat ovat naisia ja miehiä vain ne "akkamaiset miehet". Heillä on joku addtiktio, alkoholi tms.
Ihan nämä raavaat miehet tuskin käyvät kirjoittelmassa.

Ei minunkaan liittoni mikään helppoa ole ollut, mieheni on oike työmyyrä, aina pitää olla jotain tekemista, mutta harrastaa myös hyvin paljon, en ole kovin paljoa mukana ollut ulkomaailmassa.
Nyt olen saanut nähdä sen toisen puolen, eli muualla hakeutuu naisten suraan hyvin helposti, auttaa heitä, eräässä valmistelussa oli joap pilkkonut porkkanoita, jota ei koskaan kotona ole tehnyt, kuten ei muitkaan huushollin töitä.
Jouduin tavallaan vahingossa mukaan erääseen tilanteeseen, jossa olimme samaan aikaan ja sivusta seurata hänen keskusteluaan erään vähän nuoremman naisen kanssa. Se oli kyllä niin satuttavaa, etsiikö itsetuntoa vai mitä.
En ole täsä eroa hakemassa, mutta miettimään laittaa tuo kaksinaisuus, sillä meillä menee ihan hyvin kun en ole missään mukana.

En todellakaan lähde koston tielle tai mitään muutakaan, en usko noiden juttujen olevan kovin vakavia monestakin syystä, mutta moni varmaan jo kiikuttaisi eropaperit samassa tilanteessa.
Näen että itsensä nolaa ennenkaikkea, tuonkin saman näki aika moni muu.