Olen reilu pari kuukautta tapaillut ahkerasti erästä miestä. Mies ei ole ennen seurustellut/juurikaan tapaillut naisia, ikää 25 v. Sanoo olleensa liian "kranttu" seurustelemaan, ettei ole oikeasti kenestäkään kiinnostunut. Parin näkemisen jälkeen aina tullut olo, ettei ole se oikea. Minua on nyt tapaillut kertomansa mukaan kauiten ja tykkää minusta. Ensimmäistä kertaa on sanonut minua hellittelysanoilla, joita muille ei ole koskaan sanonut.
Olen tavannut hänen perhettään ja ystäviään ja hän viettää paljon aikaa minun luona. Miehellä on harrastus, joka vie joka ilta monta tuntia aikaa. Lisäksi hänellä on muita suuria elämänmuutoksia juuri nyt.
Itse olen seurustellut kaksi kertaa vakavasti ja vuoden verran ollut sinkkuna. Olen rakastunut tähän mieheen ja kertonut tunteistani. Mies ei juuri koskaan vastaa näihin tunteisiin. Mietin, onko hän kuitenkaan tosissaan... Seurustelukysymykseen sanoo, ettei tiedä onko tämä seurustelua. Ei osaa sanoa. Tahtoo nähdä minua ja tykkää olla. Enempää ei osaa sanoa. Kerran suutuin, kun en saanut mitään selkoa miehestä ja sanoin etten jaksa mitään pelejä. Olin herkillä ja aloin itkeä... Tuolloin hän ehkä "pelästyi" koska soitti ja halusi heti nähdä uudestaan. Sanoi myös tykkäävänsä minusta paljon. Tahtoo että olen hänen tyttöystävä, mutta seurustelusta ei tiedä... Minusta hieman outoa tälläinen.
EIkö mies ole varma tunteistaan? Käyttäytyy todella ristiriitaisesti minun mielestäni... Toisaalta on lämmin ja pitää lähellä, myös muiden seurassa, mutta sitten taas ei juurikaan osaa sanoa jatkoista mitään. Haluaisin itse parisuhteen ja jotain vakavaa. Mietin paljon asiaa ja että jos tämä kuitenkin loppuu ja kuinka kauan tällaistä jatkuu ennen kuin voi sanoa että seurustelee...
Olen tavannut hänen perhettään ja ystäviään ja hän viettää paljon aikaa minun luona. Miehellä on harrastus, joka vie joka ilta monta tuntia aikaa. Lisäksi hänellä on muita suuria elämänmuutoksia juuri nyt.
Itse olen seurustellut kaksi kertaa vakavasti ja vuoden verran ollut sinkkuna. Olen rakastunut tähän mieheen ja kertonut tunteistani. Mies ei juuri koskaan vastaa näihin tunteisiin. Mietin, onko hän kuitenkaan tosissaan... Seurustelukysymykseen sanoo, ettei tiedä onko tämä seurustelua. Ei osaa sanoa. Tahtoo nähdä minua ja tykkää olla. Enempää ei osaa sanoa. Kerran suutuin, kun en saanut mitään selkoa miehestä ja sanoin etten jaksa mitään pelejä. Olin herkillä ja aloin itkeä... Tuolloin hän ehkä "pelästyi" koska soitti ja halusi heti nähdä uudestaan. Sanoi myös tykkäävänsä minusta paljon. Tahtoo että olen hänen tyttöystävä, mutta seurustelusta ei tiedä... Minusta hieman outoa tälläinen.
EIkö mies ole varma tunteistaan? Käyttäytyy todella ristiriitaisesti minun mielestäni... Toisaalta on lämmin ja pitää lähellä, myös muiden seurassa, mutta sitten taas ei juurikaan osaa sanoa jatkoista mitään. Haluaisin itse parisuhteen ja jotain vakavaa. Mietin paljon asiaa ja että jos tämä kuitenkin loppuu ja kuinka kauan tällaistä jatkuu ennen kuin voi sanoa että seurustelee...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ehkä mies on vaan sitoutumiskammoinen? Kuitenkin nauttii seurastasi, pitää sinusta ja haluaa olla kanssasi, sana "seurustelu" vaan luo toisille jotenkin liikaa paineita.
Tuo on seurustelua. En ymmärrä miehesi ajatuksenjuoksua, että se ei muka olisi.
Vai meinaako miehesi, että jos jompikumpi hairahtuisi vieraaseen petiin, se ei olisi pettämistä, koska te ette "virallisesti seurustele"
Mitä ihmettä on seurustelu ellei sitä, että tapaillaan, tavataan toisen perhettä ja ystäviä ja tykätään toisistaan? :-o
Miksi edes jankutat häneltä vastausta tuollaiseen kysymykseen, koska tuohan on seurustelua. Vai mitä seurustelu sinulle tarkoittaa? En ymmärrä.
Arvelen, että mies pitää takaporttia auki, että tarpeen tullen yhdessä olon voi lopettaa milloin haluaa, koska omasta mielestään "ei seurustele".
Hän saattaa ajatella, että kun ei ota kantaa seurusteluun, niin ei ole vastuutakaan sinusta eikä teidän mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta.
En itse tykkäisi arvoituksellisesta tyypistä, jonka luonteenpiirteenä voi olla kalamaisuus ja liukkaus, ettei hänestä saa otetta... missään.
Tietysti hänen on ikään kuin pakkokin sanoa, että tykkää sinusta... se on vähintä mitä voi tehdä. Kuka nainen pysyisi hänen kanssaan suhteessa, jos ei edes sitä sanoisi.
Kun mies ei vastaa tunteisiin, eli ei pelaa tunnetasolla ollenkaan, se voi pitemmän ajan päälle käydä rasittavaksi.
Jos mies kuitenkin pitää sinua tyttöystävänä, niin kyllä sinulla on oikeus ajatella sitä seurusteluna. Ja niin pitäisi miehenkin.
Henkilökohtaisesti karsastan just tällaisia tyyppejä, jotka eivät osaa sanoa mistään mitään varmaa.
Itselleni on jämäkkä mies, vahvatunteinen, intohimoinen tyyppi mieluisin. Saa olla äijämäinen, maskuliininen ja ennen kaikkea uskaltaa olla mies, auktoriteetti ja selkeä mielipiteissään. Sekä täsmällinen sanomisissaan.
Jotkut asiat nyt vaan ovat kyllä tai ei. Ainakin on toiselle osapuolelle helpompaa, kun tietää missä mennään ja mitä tehdään.
Vähintä nyt olisi tietää, seurusteleeko vai ei. Ei minusta tohon mikään filosofointi sovi tyyliin: " en tiedä mitä se rakkaus oikein pohjimmiltaan on, ja en tiedä, mitä se seurustelu pohjimmiltaan oikein on".
Reipas, rempseä, rapsakka, käytännöllinen, tervejärkinen raksamies parempi kuin sellainen puoliakateeminen hienostelija, kravattiville, joka filosofoi jokaisen sanan ja käsitteen ja briljeeraa selvistäkin asioista jotain korkeampaa ajattelua, jota muka toiset tyhmemmät ei voisi muka käsittää.
" en tiedä mitä se rakkaus oikein pohjimmiltaan on, ja en tiedä, mitä se seurustelu pohjimmiltaan oikein on". "
Osuit asian ytimeen..tää mitä tuollaiset lierot selittää, on just sitä vaan että "anna jo sitä pillua" voisi sanoa yhdellä lauseella.
Mies kun haluaa seurustella, hän sanoo haluavansa seurustella.
Jos ei, niin se kestää aikansa, annat miehelle, mies joko jää säännöllisen saannin takia tai sitten jossain vaiheessa huomaa tuhlaavansa molempien aikaa ja lähtee.
Filosofioita heittelevät miehet on vellihousuja. Älykäs mies voi olla ja koulutettu, mutta sitä taitavampi hän on halutessaan vääntelemään asioita ja sanoja välttääkseen vastuuta.
jos mies rakastaa, hän ei anna asian olla minuuttiakaan vailla selvitämistä.
Naisen omalla vastuulla täysin, alkaako kuuntelemaan lepertelyjä vai viheltääkö pelin kerrasta poikki.Turhaa kuitenkaan rakastaa, koska toinen ei rakasta takaisin, eikä edes vaivaudu sitä teeskentelemään.
Jos itkukohtauksen jälkeen mies soittelee, tarkoittaa sitä että yrittää "paikata" aiheuttamaansa vahinkoa, pelkää syyllisyyttä, mutta onnistuu vain lisäämään toivonkipinää.
Eli haluaako aloittaja miehen, jonka olet itkulla kiristänyt seurustelmaan itsesi kanssa? Tämän takia ei kannata miehille itkeä, vaan odottaa kysyykö mies asiallisesti "seurustellaanko" , jos ei kysymystä tule, potki mäkeen.
Asiallinen mies kysyy ja varmistaa naiselta, että seurustellaanko varmasti. koska ei halua että nainen vaihtaa miestä silläaikaa, kun mies aprikoi.
Potki mäkeen.
Kiitos vastauksista. Mietin itsekin, että pitääkö mies takaporttia auki, jos löytyykin joku parempi. Ja päätin että kysyn nyt ainakin sen, että ei ole muita tässä samaan aikaan. Itselle on itsestäänselvyys, ettei muita tapailla. Olen avoin ihminen ja sanon mitä ajattelen, odottaisin mieheltä samaa varsinkin, jos asiaa kysyy. Kun ei osaa mihinkään vastata oikein mitään.
Itselleni tämä on seurustelua, miellän sen ainakin siksi. Ehkä hän on sitoutumiskammoinen... Se myös hieman ärsyttää miehessä, koska hän ei lainkaan kehu millään tavalla minua. Itse sanon paljon positiivisia asioita, joita ajattelen hänestä. Hän on ainoastaan kerran kehunut minua kauniiksi.
Tietysti ihmisiä on erilaisia, ketään ei ole täydellinen ja muuten tämä suhde on todella mukava. Tahtoisin vain olla varma että tässä ollaan molemmat yhtä paljon mukana, ettei tämä ole mitään väliaikaista, kunnes parempi löytyy... Välillä mietin, pitäisikö pitää hieman välimatkaa ja katsoa mitä tapahtuu. Antaa tilaa ja aikaa. Mutta en jaksaisi pelata mitään pelejä, kun haluan suhteen olevan stressitöntä ja mukavaa. Pakko myöntää, että ajattelen välillä liikaa ja analysoin. Kun tietää mitä haluaa, tahtoisi että toinenkin tietää...
Ei ihmisen tarvitse tietää mitään muutakuin se,
että mitä haluaa.
Jos sinä haluat parisuhteen, niin otat miehen joka haluaa myös parisuhteen.
jos haluat pelkkää viihdykettä, tuo mies käy siihen.
Jos haluat tavata miehen joka ei pyörittele muita samaan aikaan, otat miehen joka haluaa seurustella.
Todennäköisesti mies pyörittää useita naisia samaan aikaan, koska miksi ei tekisi niin. Hän on vapaa mies, kerran ei seurustele!
Jos lähdet mukaan siihen leikkiin, jossa mietitään asioita monelta kannalta,
niin et pääse yhtään lähelle tavoitettasi. Jos sulla on vain yksi tavoiten, niin miksi tuhlaat aikaasi alkamalla miehen usuttamana miettiä myös useita eri välivaihtoehtoja?
toisaalta tavoitehakuinen parisuhde aiheuttaa sen, että et pidä hauskaa ollenkaan kun olet vain huolissasi kokoajan tulevaisuudesta.
Kuka mies haluaa vaimon, joka on vain huolissaan eikä osaa pitää hauskaa.
Joka miettii vain, että saisi miehen kahlittua suhteeseen.
Ehkä sun tavoite pitäisi olla yleisesti onnellisuus, eikä joku miehen kanssa muodostettu epävarma liittoutuma.
Hyvä pointti titut. Ehkä liiaksi etin sitä parisuhdetta, kun se vois tulla jos ei miettis liikaa. Koko ajan punnitsee, onko tästä ihmisestä siihen. TÄmän miehen kanssa on monella tavalla ollut hauskaa ja pystyy olemaan oma itsensä. Se tässä on ollut kivaa :) Ja ei aina jaksaisi ottaa asioita uudelleen esille, kun tuntuu et siitä tulee vaan stressiä. TOisaalta stressaan yksin jos en niistä häneltä kysy. Jollakin tapaa epäilen, onko tunteet kummallaki samat kun hän ei vastaa jos itse sanon tykkääväni tai että hän on mulle tärkeä. TUlee olo, että näin ei ole... Kun pääsis toisen ajatuksiin jotenki kiinni :)
Silloin, kun löysin itselleni tyttöystävän, ei tullut mieleemmekään käydä neuvottelua, onko se seurustelua vai ei. Me vain olimme yhdessä ja jäimme toistemme elämään.
Siis mun kokemuksen mukaan, ainoo kumppani jonka kanssa on oikeasti hyvä olla on sellainen, joka ei sanoja säästele.
Vaikka toi mies ois temperamentiltaan erilainen ja ujo vaikkapa, ja siksi ei sano.
NIin silti sulla voi olla joka asiasta hänen kans jatkossa tuo sama asia, että joudut miettii mitä mies ajattelee. Jos hän nyt ei sano edes tykkäävänsä, niin voitko luottaa siihenkään että hän sanoo parisuhteessa, omat ajatuksensa rehellisesti. Asiaa voi lähestyä siltäkannaltakin, että vaikka tuo mies haluisikin olla sun kanssa suhteessa, niin haluaisitko sä todella tuon miehen?
Joskus kun jahtaa miestä, unohtuu selvittää että haluanko tuon ihmisen vai en. Sensijaan on helppo antaa pakit jollekin joka selkeästi vonkaa j tekee aikeensa selväksi..sensijaan miehen vetäytyvyys laittaa naisen miettimään onkohan mies salaperäinen, ja näin kiinnostuu miehestä enemmän kuin olisikaan kyseisestä miehestä kiinnostunut, mikäli sama mies sanoisi 3.treffeillä että seurustellaan ja anna pilua.
Ainut syy mikä tulee mieleen, miksi ei vastaa selkeästi, on se että ei halua loukata sua valehtelemalla (turvaa oman selustansa jotta voi myöhemmin väittää "En ole koskaan väittänyt olevani sunkanssa parisuhteessa", joskin on enverran itsekäs että kuitenkin jatkaa sun kanssa suhdetta.) ja antaa sulle vastuun, katseletko miestä joka ei sano sitä ääneen.
Toisaalta hän ei ehkä halua sulle sanoa mitään siksi, koska vaistoaa että olet tosimielellä ja se saa hänet epäilemään..
Joka tapauksessa, tältä suojaudut kun olet vaan rehellinen itsellesi, ja sille miehelle,
niin äkkiä ne väärät miehet sun elämästä häipyy. Jos vaikka oikeasti sanoisit rohkeasti miehelle että haluat parisuhteen ja uskot että teillä on nyt parisuhde ja haluat puhua siitä asiasta nyt. NIin sillä laitat hänet tilanteeseen, jossa hänen on pakko joko valehdella suoraan (joka on sit hänen häpeä) tai vähintäänkin päättää mitä aikoo.
Tämä voi näyttää siltä että "kysely sai miehen häipymään", mutta hänet sai häipymään vain sun vahvuutesi koska tiedät mitä haluat niin siinä ei haaskata kenenkään aikaa.
Toisaalta monet naiset tekee tän liian tunteella, ja ihan oikeasti karkoittavat suurimman osan miehistä sillä parisuhdemiettimisellä.
Toisaalta, voi olla niinkin päin että niinkauan kuin olet ihastuneempi ajatuksesta parisuhteen saamisesta, enemmän kuin itse miehestä,
niin sun tavoitehakuisuus ohjaa sut valitsemaan vääriä miehiä.
hah, ja toinen juttu mikä tuli mieleen miksi nuo ujot ja salaperäiset miehet vetoaa naisiin:
Koska nainen on nukeilla tottunut leikkimään jo lapsena ja voi ITSE KEKSIÄ mitä mies ajattelee:)
Miehelle aletaan värittää tiettyä luonnetta, kuvitella mitä hän tekee ja miettii..
Sensijaa mies joka on täysillä mukana koko persoonallaan, nainen kokee pelottavaksi koska ei voi projisoida omaa olemustaan "miesnukken" olemukseksi.
eli jos nainen on mielestään herkkä ja ujo, niin mies joka ei puhu on myöskin "herkkä ja ujo", vaikka todellisuudessa mies ei vaan puhu mitään..
Nainen on itse lopulta kuvitellut kaikki miehen puolesta.
Seurustelen saman tyyppisen miehen kanssa. Tapasimme pari vuotta sitten ja vietimme todella paljon aikaa keskenämme ja puhuimme kaikesta, harrastimme seksiä ja olimme vieneet toisemme näytille vanhemmillekin emmekä tapailleet muita. Emme kuitenkaan puhuneet seurustelusta.
Ajattelin että en halua alkaa painostaa miestä ja kysellä että no mitä tää nyt on, alahan määritellä. Olin tyytyväinen siitä millainen suhteemme oli. Tunsin jo että seurustelimme joten ajattelin että en tarvitse sitä kuulla erikseen mieheltä kun kuitenkin jo käyttäydyimme kuin pari.
Seurustelu alkoi syyskuussa ja sitten huhtikuussa mies "heräsi" ja sanoi viimein että hänestä tuntuu että me seurustelemme. Oli ihan pakko nauraa ja sanoin vain että no nytkö hän sen vasta tajusi?
Kolme vuotta olemme nyt olleet yhdessä ja muutimme hiljattain saman katon alle.
Oi, kuulostaa hyvältä :) eli on mahdollisuuksia... Tämä mies vaikuttaa kovin kiltiltä ja vähän ujolta. Tahdon pitää hänestä kiinni. Taidan lopettaa hiillostamisen... Eiköhän se selviä ajan kanssa mitä tästä tulee... :)
Kyllä toivoa on :) Mielestäni olette menossa oikeaan suuntaan. Kaikki viittaa seurusteluun joten ei suhteen tila ainakaan vaarassa ole. Toivoa on. :) Mies vain on ujo ja hidas kuten omani :D Hän tarvitsee aika sulatella asioita ensin. Jos mies lähtee pettämään tai pyörittäisi samaan aikaan muita naisia niin silloinhan se olisi ihan selvä peli että mies ei joko halua sitoutua tai ei vaan pysty.
Sanoihin ei kannata juuttua. Lähesty asiaa käytännön kysymysten kautta. Oletteko sopineet, ettei toistaiseksi katsella muita vaihtoehtoja? Saatko esitellä hänet kavereille poikaystävänä eikä vain "ystävänä"? Voitteko milloin vain viettää aikaa toistenne luona ilman eri sopimista?
Sen pitäisi olla selvää, että molemmilla on oikeus perääntyä, jos siltä alkaa tuntua. Seurustelun tarkoitus on tutustua mahdolliseen tulevaan puolisoon. Se ei vielä tarkoita pysyvää sitoutumista. Takaportti on siis auki joka tapauksessa.
Noniin, sain aikaiseksi taas avata sanaisen arkkuni :) kysyin, miksei mies halua sanoa, että seurustellaan vai eikö hän vain halua seurustelua yleensäkään. Vastaus oli, että ei ole osannut määritellä tätä mitenkään erityisemmin, mutta voidaan sopia niin että seurustellaan. Ja että ei ole hyvä puhumaan (on huomattu). Täytyy katsoa, sopiiko näin erilaiset temperamentit samaan pakettiin, toivon että sopii.