Olemme asuneet nyt puolitoista vuotta yhdessä miesystäväni kanssa. Miehelläni oli suhde naapuriinsa ennenkuin minä tutustuin mieheeni. Tuo suhde jatkui vielä senkin jälkeen kun me aloimme seurustella ja sen takia jätinkin mieheni jo, mutta palasimme kuitenkin yhteen. Nyt tuo toinen nainen on muuttanut muutaman kilometrin päähän ja on välillä ainakin seurustellutkin. Mieheni ja tämä nainen ovat kuitenkin edelleen ystäviä ja tapailevat aina silloin tällöin, soittelevat ja viestittelevät. Tämä loukkaa minua, mutta mieheni ei sitä ymmärrä. Hän vakuuttaa, että heidän välillään ei enää ole mitään muuta kuin ystävyys. Minusta vain tuntuu, että en luota heihin kumpaankaan enkä saa luottamusta mieheeni syntymäänkään ainakaan niin kauan kuin heillä tämä ystävyys jatkuu. Haluan, että mieheni lopettaa tämän ystävyyssuhteen kokonaan. Voisin tuntea, että olen hänelle tärkeä ja niin kallisarvoinen, että tällainen epäluottamusta ja pahaa mieltä aiheuttava suhde saisi mennä. Monta kertaa olen mielessäni kävellyt tästä suhteesta pois, koska tuntuu, että en pysty luottamaan, mutta tässä vain olen. En haluaisi kuitenkaan luovuttaa kun muuten kaikki on hyvin. Mieheni on kiltti ja huomaavainen ja auttaa ja kannustaa minua monella tavalla. Mutta tämä suhde on minusta itsekäs ja saan välillä raivokohtauksia, kun minulle selviää, että he ovat tapailleet. Mitä sinä tekisit sijassani?
Avomiehen naisystävä
kaupunkilainen3
10272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletko kertonut miehellesi, miltä sinusta tuntuu? Mies ei vältämättä ymmärrä loukkaavansa, jos et sitä hänelle kerro.
Toisaalta, jos miehesi jo alussa piti kahta naista samaan aikaan, miksi olisi myöhemminkään muuttanut tapojaan? En olisi alun alkaenkaan ryhtynyt suhteeseen tuollaisen miehen kanssa.
Olen kertonut monet kerrat. Hän ei tunnu ymmärtävän miksi heidän yhteydenpitonsa loukkaa minua. Niin minunkin ehkä olisi pitänyt alun alkaenkin ajatella ja lopettaa meidän suhde heti alkuunsa. Silloin se olisi ollut helpompaa. Meillä on kuitenkin paljon hyvää yhdessä ja surettaa lopettaa se ja olla taas yksin.
Ei kaikki suhteet pääty riitoihin ja välirikkoon. Voivat he aivan hyvin olla kavereita keskenään vieläkin. Itsekin olen ollut hyvä kaveri entisten kumppanien kanssa. Silloin vaan tunteet katoaa eikä toista kohtaan tunne kuin kaveruutta eikä kyllä haluis ees lämmitellä suhdetta uudestaan.
Jos heillä olisi suhde niin miksi he eivät sitten ole yhdessä? Sen sijaan se toinen on jatkanut elämäänsä ja mies on sinun kanssasi. Eri asia jos he pitävät jotain p***suhdetta vielä yllä..
Mitä jos kysyisit asiaa suoraan siltä naiselta?
Voisin kysyäkin, jos kyseessä olisi joku toinen, toisenlainen nainen. Mutta tämä nainen on aikaisemmin lähetellyt minulle solvaavia, kauheita viestejä ja n. vuosi sitten uhkaili jopa pahoinpitelyllä. Miestänikin on uhannut joskus aikaisemmin, meillä on kirveen jälki ulko-oven vieressä tämän naisen jäljiltä. Siksipä se heidän ystävyytensä niin minua loukkaakin. Ajattelen, että mieheni pitäisi olla ritari ja sanoa, että minun naistani ei kukaan kohtele noin eikä haluaisi olla enää missään tekemissä tällaisen ihmisen kanssa. Mutta ei. Kun se nainen on niin epävakaa eikä osaa pitää huolta itsestään ja sen perään pitää katsoa jne jne.
"... meillä on kirveen jälki ulko-oven vieressä tämän naisen jäljiltä. Siksipä se heidän ystävyytensä niin minua loukkaakin"
Pitäisikö itkeä vai nauraa!
Ensin kirjoitat melko lojaalisti miehesi ex-suhteesta ja hänen ystävyydestään exään, ja sitten vasta myöhemmässä viestissä tulee varsinainen asian oleellisuus!
Kirveen kanssa on heiluttu. Poliisiasia tämä on. Ei kuule, olet nyt ihan sokea kuin kissanpoika.
Sinä vaan höpäjät että loukkaa, loukkaa...
No totta htossa loukkaa, ja voi loukata niin että tulee oikeasti iso pipi.
Voin sanoa, että tasan taatusti minulla loppuisi kärsivällisyys ja suhde kyseiseen vellihousuun, joka on sallinut entisen misukkansa tulla kirveineen päivineen oven taakse.
En asuisi tuollaisen vilhon kanssa minuuttiakaan. Että ollaan ystäviä, ystäviä vaan .... kissankontit ja kontin hihnat.
Kyllä se miehesi antaa intimiteettiystävyyttäkin. Vaan tietenkään ei uskalla tunnustaa. Kuka hullu nyt tunnustaisi, varsinkin kun tämä exäkin osaa timpurin hommat tuosta vaan, ja tulisuutta löytyy.
Jotta enemmän kuin aihetta on loukkaantumiseen. Vihastua sinun pitäisi, raivostua.
Itse olisin niin raivoissani, että en taakseni vilkaisisi.
Siinä jäisi mies ja ystävänsä, en päivää sanoisi moiselle kirveenheiluttajalle ja hänen ystävälleen eli sinun avokillesi.
Siinä tapauksessa en missään nimessä hyväksyisi ystävyyttä jos nainen on vaaraksi sinulle.
Mies on todella moukka jos tälläistä ystävyyttä jatkaa naisen kanssa.
Itse tiedän että mieheni- olkoon se mies tai nainen...kävisi minuun käsiksi,olisi kaveruus siinä tai ihan millä muulla tapaan vaan uhkaisi minua.
En muutenkaan ymmärrä miksi pitää vanhoja heiloja reffailla vielä uuden perään. Olen itsekin monen entisen kanssa hyvissä väleissä eronnut ja olisi toki kiva tietää mitä heille kuuluu ja miten menee. Mutta kunnioitan nykyistä sen verran,että en missään nimessä halua muita sotkemaan meidän suhdetta. Vaikka tunteita entisiin ei ole. Toinen voi kokea ne kuitenkin ahdistaviksi
Sano sille toiselle naiselle että näpit irti miehestäsi ja jos kerran on sua pettänyt niin pettää uudestaankin. Taidat olla tuon miehes kanssa vain koska se on komea. Komea ulkonäkö ei tarkoita että mies olisi luotettava ja naiset tätä ei koskaan ymmärrä.
Ja Tiedät että mies on pettänyt ennen ja siltin olet sen miehen kanssa. se on sun oma valinta ja jos et halua erota niin en näe mitään ongelaakaan että miksi edes kirjoittelet tänne. Sun on turha saada mitään kohtauksia kun itse olet itsesi siihen tilanteeseen hommannut. Voit siis joko erota tai hyväksyä miehes epäluotettavuuden.
Kiitos vastauksista.
Jadette: se kirveen jälki on ilmestynyt ulko-ovemme viereen jo ennen kuin olen tavannut mieheni, eli sen heiluttelu ei johtunut minusta. Ei se silti asiaa muuksi muuta: nainen on hullu ja niin olen minäkin kun en ole tästä lähtenyt - vielä. Raivonnut olen, usko pois.
Oli eka kerta kun kirjoitin tällaiselle palstalle. Oli silti ihan hyvä kokemus. Kaikkea ei voi kirjoittaa, pitää tiivistää muutamaan lauseeseen parin vuoden tapahtumat ja ajatukset ja kokemukset ja se ei ole ihan helppoa. Mutta asiat näyttävät aika karusti alastoman totuuden kun ne pitää tiivistää muutamaan lauseeseen.
Enköhän nyt ole taas hakannut päätäni seinään ja raivonnut turhan takia turhan pitkään. Alan etsiä itselleni uutta asuntoa ja keskityn välillä ihan johonkin muuhun kuin miehiin.
No juu, käsitin että kirvestä oli heiluteltu suhteenne aikana. Sorry, ehkä turhan kärkevästi kirjoitin.
Muuten kyllä edelleen olen samaa mieltä, että ystävyyssuhde exään ei ole terveellä pohjalla. Mies on liimattu kuin kärpänen kärpäspaperiin exäänsä.
Ja kun on ollut intiimisuhde kyseiseen tapaukseen, niin olisi hoopoa uskoa, etteikö pariskunta helposti kepsahda samoihin puuhiin. Kynnys on tosi matala siihen.
Teet ainoan järkevän ratkaisun, kun lähdet nostelemaan. Ei ole mielekästä olla kolmantena pyöränä kuviossa.
Uskon täysin, että saat uuden kumppanin, ja nämä vanhat kuviot jäävät vain haalistuneiden muistojen kansioon.
Ainakin olet kokemuksesta viisastunut.
Kiva kuulla, että keskityt muihin asioihin kuin miehiin. Näin se menee.
Kun luovuttaa, niin silloin saa... se on taivahan tosiasia.
Kun ei liian kiihkeästi hae miestä, niin kumma kyllä, ehdokkaita alkaa tippua kuin pisaroita pilvistä eteesi.
Voimia ja hyvää tulevaisuutta!
Kiitos Jadette. Hyvää jatkoa sinulle myös.
Niin, ehkä niitä miehiäkin jossain vaiheessa vielä eteen tulee. Niitä jokalailla hyviä tuntuu vain olevan niin mahdottoman vähän, pari neulaa heinäsuovassa.