Okei, olen itse 25-vuotias nainen ja mies vuoden minua vanhempi.
Kaikki lähti noin kuukausi sitten siitä, kun pyysin miestä treffeille kanssani.
Olemme "tutustuneet" ammattikoulussa, kun aloitin opintoni vuosi sitten syksyllä ja hän aloitti viimeisen lukuvuotensa.
Ensiksi en ollut hänestä juurikaan kiinnostunut missään mielessä, mutta emme olleetkaan lainkaan tekemisissä muutamiin kuukausiin, ennen kun keväällä tuli yhteinen kouluprojekti, jossa sitten teimme paljon yhteistyötä ja sen myötä tuli juteltuakin.
Jossakin vaiheessa huomasin kiinnostuvani hänestä todella.
Vaikka hän ei ulkonäöllisesti olekaan mikään komistus, hän teki minuun kuitenkin suuren vaikutuksen valloittavalla persoonallaan ja fiksuilla ajatuksillaan.
Hän on luonteeltaan ns. "kaikkien kaveri"- tyyppinen rento ja fiksu mies. Lisäksi naisena pistin merkille myös sellaisen asian, että hän ei näe useimpien muiden miesten lailla naisessa vain niitä "oleellisia", tissejä, p*rsettä ja p*llua, vaan katsoo vastakkaisen sukupuolen edustajaa kokonaisuutena ja on kiinnostunut myös siitä, mitä naisen päässä liikkuu ja mistä tämä puolestaan on kiinnostunut.
Sitten keräsin rohkeutta ja pyysin viestitse tätä miestä treffeille kanssani. Ilmaisin siinä selkeästi haluavani tutustua häneen paremmin, kuulla ja tietää hänestä enemmän Hän vastasi haluavansa varmistaa, että oliko kutsu kaverimielessä vai treffimielessä tarkoitettu. Vastasin tähän, että treffimielessä tietenkin, johon hän vastasi, että hänellä oli jo muija olemassa.
Asia oli tässä vaiheessa minun puolestani ok ja sanoin, että tottakai voimme normaalisti kavereinakin jatkaa ja että nainen oli kyllä onnentyttö kun hänellä oli tämä mies.
Myöhemmin eräissä bileissä tämä mies kuitenkin pienessä hiprakassa tuli minulle selittämään asioita, joista menin kirjaimellisesti hämilleni ja mietin, että oliko hän valehdellut olevansa varattu.
Hän ei siis suoraan sitä tunnustanut, mutta kierrellen selitteli näin, että ikinä ei pidä alkaa seurustelemaan samassa oppilaitoksessa opiskelevan kanssa, koska "siitä jossakin vaiheessa tulee kuitenkin sun exä". Kertoi, että oli seurustellut muutaman samassa koulussa opiskelevan tytön kanssa ja aina vaan oli tullut pettymys. Vertasi tätä ilmiötä siis näihin "pienten piirien ongelmiin". Olisi tehnyt mieli kysyä, että oliko hän siis valehdellut minulle olevansa varattu, koska satuttiin opiskelemaan samassa koulussa ja että olisi voinut minulle suoraan sanoa, että ei kiinnosta, mutta olin liian hämilläni (ja myöskin ehkä liian hiprakassa) osatakseni sanoa tuohon vuodatukseen mitään.
Tuli vain mieleen, että pelkääkö mies siis uusia pettymyksiä? Olenko saanut automaattisesti itselleni leiman, että tulisin olemaan selkeä pettymys mahdollisessa parisuhteessa, koska olemme opiskelleet samassa oppilaitoksessa?
Miehet, toivon teiltä asiallisia kommentteja tähän. Mitä ihmettä hänen päässään liikkuu? Pitäisikö minun vielä kysyä ja yrittää, vai annanko vaan olla?
Kaikki lähti noin kuukausi sitten siitä, kun pyysin miestä treffeille kanssani.
Olemme "tutustuneet" ammattikoulussa, kun aloitin opintoni vuosi sitten syksyllä ja hän aloitti viimeisen lukuvuotensa.
Ensiksi en ollut hänestä juurikaan kiinnostunut missään mielessä, mutta emme olleetkaan lainkaan tekemisissä muutamiin kuukausiin, ennen kun keväällä tuli yhteinen kouluprojekti, jossa sitten teimme paljon yhteistyötä ja sen myötä tuli juteltuakin.
Jossakin vaiheessa huomasin kiinnostuvani hänestä todella.
Vaikka hän ei ulkonäöllisesti olekaan mikään komistus, hän teki minuun kuitenkin suuren vaikutuksen valloittavalla persoonallaan ja fiksuilla ajatuksillaan.
Hän on luonteeltaan ns. "kaikkien kaveri"- tyyppinen rento ja fiksu mies. Lisäksi naisena pistin merkille myös sellaisen asian, että hän ei näe useimpien muiden miesten lailla naisessa vain niitä "oleellisia", tissejä, p*rsettä ja p*llua, vaan katsoo vastakkaisen sukupuolen edustajaa kokonaisuutena ja on kiinnostunut myös siitä, mitä naisen päässä liikkuu ja mistä tämä puolestaan on kiinnostunut.
Sitten keräsin rohkeutta ja pyysin viestitse tätä miestä treffeille kanssani. Ilmaisin siinä selkeästi haluavani tutustua häneen paremmin, kuulla ja tietää hänestä enemmän Hän vastasi haluavansa varmistaa, että oliko kutsu kaverimielessä vai treffimielessä tarkoitettu. Vastasin tähän, että treffimielessä tietenkin, johon hän vastasi, että hänellä oli jo muija olemassa.
Asia oli tässä vaiheessa minun puolestani ok ja sanoin, että tottakai voimme normaalisti kavereinakin jatkaa ja että nainen oli kyllä onnentyttö kun hänellä oli tämä mies.
Myöhemmin eräissä bileissä tämä mies kuitenkin pienessä hiprakassa tuli minulle selittämään asioita, joista menin kirjaimellisesti hämilleni ja mietin, että oliko hän valehdellut olevansa varattu.
Hän ei siis suoraan sitä tunnustanut, mutta kierrellen selitteli näin, että ikinä ei pidä alkaa seurustelemaan samassa oppilaitoksessa opiskelevan kanssa, koska "siitä jossakin vaiheessa tulee kuitenkin sun exä". Kertoi, että oli seurustellut muutaman samassa koulussa opiskelevan tytön kanssa ja aina vaan oli tullut pettymys. Vertasi tätä ilmiötä siis näihin "pienten piirien ongelmiin". Olisi tehnyt mieli kysyä, että oliko hän siis valehdellut minulle olevansa varattu, koska satuttiin opiskelemaan samassa koulussa ja että olisi voinut minulle suoraan sanoa, että ei kiinnosta, mutta olin liian hämilläni (ja myöskin ehkä liian hiprakassa) osatakseni sanoa tuohon vuodatukseen mitään.
Tuli vain mieleen, että pelkääkö mies siis uusia pettymyksiä? Olenko saanut automaattisesti itselleni leiman, että tulisin olemaan selkeä pettymys mahdollisessa parisuhteessa, koska olemme opiskelleet samassa oppilaitoksessa?
Miehet, toivon teiltä asiallisia kommentteja tähän. Mitä ihmettä hänen päässään liikkuu? Pitäisikö minun vielä kysyä ja yrittää, vai annanko vaan olla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta sanonpa kumminkin, että kaveri on ilmaissut, että ei halua seurustella kanssasi ja silloin tilanne on se. Jos pystyt, niin pidä mies kaverina, sillä voivathan tilanteet ja ajatukset ja tuntemuksetkin muuttua. Ei sinun kannata häntä sen kummammin odotella, jatka elämääsi, mutta voisit jättää pienen mahdoillisuuden.
Tämä olis minun mieleipiteeni. Jospa miehet sitten kertoisivat omansa.
Kiitokset vastauksestasi :) !
En tarkoittanutkaan treffipyynnölläni, että haluaisin alkaa seurustelemaan hänen kanssaan, ainakaan heti. Jos hän olisi lähtenyt kanssani treffeille, ei se olisi minun puolestani ainakaan häntä sitonut yhtikäs mihinkään, vaan olisi voinut milloin tahansa sanoa, että tämä oli tässä ja että ei kiinnosta syvemmin. Kavereina voidaan aivan mainiosti jatkaa, se ei ole minulle ongelma.
Itselläni ei tässä mikään kamala kiire ole seurustella kenenkään kanssa ja lämpenen toisille ihmisille aika hitaasti, mutta kun oikeasti kiinnostun jostakusta, haluan tutustua häneen lähemmin ja ottaa selvää, voisiko siitä tullakin jotakin suurempaa.
Jos siis sitä molemminpuolista kiinnostusta ei ole, se on ok, jos toinen sanoo sen minulle suoraan, eikä kiertele ja selittele minulle mitään, sillä en minä rikki mene. Arvostan sitä kun toinen on rehellinen.
Annappas olla vaan. Tuosta et mitään saa etkä asian vatvomisesta tule sen viisaammaksi.