Olen jollain tapaa huolissani eräästä kaveristani, joka on itseni tapaa hieman alle parikymppinen. Huolissani olen oikeastaan siitä, että hän on niin avoin persoona ja hän näkee elämän hyvinkin positiivisena. Tavoittelemisen arvoista eikö? Mutta nyt olen miettinyt, että hän ei taida vielä olla miettinyt mitämelämä tuo tullessaan, eli myös pettymyksiä. Hän ei ole niitä juuri kokenut ja siksi pelkään, että hän jossain kohtaa elämää romahtaa korkealta, kun kaikki ei sujukkaan enäänsuunnitellusti. Onko tässä ajatuksessa järkeä, ja miten toimisitte tilanteessa?
liian helppo nuoruus ja korkealta putoaminen
turhaako?
9315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tilanteessa jossa isompia pettymyksiä tulee voinee lähinnä olla läsnä. Tuleehan niitä pettymyksiä ja suruja kaikille vaikka olisi jo kuinka tottunut epäonnistumisiin.
Pessimistisiä tai realistisia neuvoja voi antaa lähinnä esimerkkien kautta, vaikkka telkkarin "himoshoppaajat" voi toimia sellaisena rahankäytön osalta. Tai telkkarin trillerit joissa juonitellaan ihmissuhteilla uskottomista puolisoista.
Valitettavasti kantapään kautta oppiminen on monen valinta, eli pahimmillaan hyvät neuvot voivat johtaa riitaan. "Mitä minä sanoin?" on laiha lohtu.
Ihan hyvää pohdintaa, vaikkakin olette vielä hyvin nuoria. En tarkoita etteikö nuorena olisi hyvä pohtia vakavampiakin näkökulmia, mutta ihminen aikuistuu oikeastaan 20 vuotiaasta 25 vuotiaaksi vielä todella paljon. On hyvä jos tuohon 20 vuoden ikään ei ole pahempia vastoinkäymisiä tullut. Sillä kun niitä vanhempana tulee, on turvallisesta ja tasapainoisesta nuoruudesta apua vastoinkäymisten voittamisessa. Eihän positiivisuudessa mitään vikaa ole, vertaa esim. Vappu Pimiä. Hyvin positiivinen, jopa niin että joitain se ärsyttää. Silti vahva ja määrätietoinen henkilö.
Avoimuus on myös hyvä piirre kunhan asioista puhuu asioina eikä aina kerro liian henkilökohtaisesta näkökulmasta. Tässä sinä voit auttaa ystävääsi jos huomaat että hän menee liian pitkälle. Sitä vartenhan ystävät ovat että yhdessä voi kasvaa järkeviksi ihmisiksi:)
Näin vähän mietinkin, että parempi pysyä hiljaa ja tukea sitten jos sille on tarvetta
Kommentoin nyt tähän vielä vaikka lähes viikkoon ei ole kukaan enää mitään asiasta maininnut.
:)) sanoi näkevänsä hyvänä asiana sen, että nuorena ei ole tullut vastoinkäymisiä - hänen nähdäkseen se tarkoittaa sitä, että on ollut vahva nuoruus ja se auttaa tulevaisuudessa. Olen asiasta täysin eri mieltä, sillä itse koen, että kaikki ne raskaat asiat, mitä nuorena itse olen kokenut, ovat päinvastoin tehneet minusta vahvemman ihmisen kuin monet tämän ikäiset ovat. Joskus kuunnellessani kavereitteni ongelmia ajattelen: "Minua tuonkaltaiset asiat eivät enää saisi huolestumaan, olen selvinnyt tähän mennessä jo paljon pahemmistakin asioista."
Ja se, jos suoraan asiasta (aloittaja) tälle mainitsemallesi kaverille kohteliaasti vihjaat, ei ole minusta mikään syy hänelle ottaa itseensä neuvoasi - hänen pitäisi päin vastoin olla kiitollinen siitä, että puhut hänelle asioista suoraan etkä vain mielistele häntä olemalla mainitsematta asiasta.
Pieni tarkennus, en sanonut että on hyvä ettei ole tullut vastoinkäymisiä, vaan että on hyvä ettei ole tullut pahempia vastoinkäymisiä. Tässä on aika iso ero. Kaikki kun kuitenkin vastoinkäymisiä kohtaavat. Jotkut suurempia, jotkut pienempiä.
Ystäväsi asenteella hän todennkoisesti aina selviytyy voittajana. Tuli elämässä ylä tai alamäkiä, niissä omalla asenteella on valtava vaikutus miten selviydytään. Positiivisella ja myotämielisellä katsontakannalla ihmiset yleensähakevat omanlaista katsontakantaa hakevien ihmisten seuraan (alitajutaisesti).
Sinun on aivan turha yrittää muuttaa ystävääsi, ehkä olisi parempi että sinä ottaisit oppia hänestä!
Niin minustakin tuntuu. Positiivinen elämänasenne auttaa monessa vastoinkäymisessä. Toisen aurinkoiselta näyttävä elämä voi olla peräisin asenteesta eikä siitä etteikö murheita olisi jokaisella. Niitä ei vain kerrota kaikille.
Itselleni tuli mieleen tuosta aloittajan viestistä mieleen vain yksi tuttuni, joka näyttää saavan aina kaiken mitä haluaa siksi, että kukaan ei uskalla laittaa hänelle kampoihin. Sitten kun joskus hänelle käykin niin, että joku ei käyttäydykään hänen pillinsä mukaan, hän masentuu ja ahdistuu.
Itse taas olen kokenut nuoruudessa muun muassa koulukiusaamista, mikä pakotti minut käymään läpi ikäviä asioita ja tunteita. Se on tehnyt minusta ihmisen, joka ei vähästä hetkahda tai mene pohjamutiin vain siksi, että joku sanoo minulle vaikka että ei pidä käytöksestäni.
Enhän voi tietää, tarkoittaako aloittaja tämänkaltaista ihmistä, mutta minulle vain tuli heti mieleen tämä yksittäistapaus. Outoa, että nyt minulle annetaan täällä miinuksia vain siksi, että satuin nyt vain kertomaan esimerkin omasta lähipiiristäni.
=> Outoa, että nyt minulle annetaan täällä miinuksia
Minun neuvoni on ettei plussiin ja miinuksiin kannata kovin paljoa kiinnittää huomiota. Ne ovat vain jonkun tai joidenkin toisten lukijoiden klikkauksia, eivätkä kaikki vaan ole samaa mieltä tai pidä kirjoitusta erityisen hyvänä tai huonona. Joillakin toisilla palstoilla asia korostuu todella selvästi, eli joku tai jotkut ovat vahvasti eri mieltä mutta eivät osaa perustella miksi.
Joskus erilainen näkökulma asioihin saattaa jopa olla niin yllättävä että sitä pidetään vääränä. Älä siis koe tätä asiaa vastoinkäymisenä d:o)