Parin "iskelmä" biisien sanoja kaivataan.

joten voisit kai itsekin hakea niitä ...

Suklaasydän
Kun nuoren miehen ujoimman
näin pöydässä pienen kahvilan
niin syystä jota tiedä en
sain hältä suklaasydämen.
Suklaasydän, tinakuoret
aina murtuu sulaen.
Niitä tarjoo miehet nuoret
aitoja vain saa mä en.

Hän ulkona mua kuljettaa
ja ostaa minkä irti saa
mutt pohjimmiltaan kuka ties
on hänkin oikein kelpo mies.
Suklaasydän sisällensä kätkee
halvan sormuksen.
Kerron hänen isällensä,
aitoa jos saa mä en.

Hän silmiin kyllä katsoo mua,
ja joskus saattaa innostua
mut jäljennös on arvoton
kun suklaata vain sydän on.
Suklaasydän kaunis päältä
tuskin paljon lohduttaa
suudelmatkin tuntuu jäältä
aitoja kun saa mä en.

Kun aikamme näin kuljettiin
jo vihdoin viimein kävi niin
hän että antoi rakkauden
ja sormuksen ja sydämen.
Suklaasydän tinakuoret
nyt jo murtuu sulaen,
niitä tarjoo miehet nuoret,
aitoja vaan saa mä en.
-Sauvo "Saukki" Puhtila"-



Tahdon sulle olla hyvin hellä, oisit mulle kukka kämmenellä, tuskaa sulle en voisi ikinä mä tuottaa
Tahdot mulle olla hyvin hellä, näin kun väität käsi sydämellä, täysin voinko silti sun sanomaasi luottaa?
Niin suloinen oot, sun vartalosi on niin uskomaton. Jos sua koskea mä saan, mä silloin kauttaaltaan käyn vapisemaan.
Tahdot mulle olla hyvin hellä, näin kun väität käsi sydämellä, täysin voinko silti sun sanomaasi luottaa?
Tahdon sulle olla hyvin hellä, muuten en sua voisi käsitellä, kauas tahtoisin sut sylissäni kantaa.
Tahdon sulle olla myöskin hellä, jos voit muutakin kuin lähennellä, jos voit mulle yksin sydämesi antaa.
Niin suloinen oot, sun vartalosi on niin uskomaton. Kun sua koskea mä saan, sä silloin kauttaaltaan käyt vapisemaan.
Tahdon sulle olla hyvin hellä, silloin onni oisi ihmisellä, kaiken kun hän saa ja kaiken myöskin antaa.


Tulipunaruusut

Illoin luokse pienen kapakan
ratsuani juoksuun hoputan
kuiskaa hiljaa arotuuli
hymyy Rozy punahuuli,
tyttö, jota yksin rakastan.

Heijaa! Ruusut tulipunaiset
sua varten vain on kukkineet
kauneimmat on niistä sulle
suukon palkaksi suot mulle,
mulle suukko
sulle ruusut tulipunaiset.

Kaukana on mulla maja pien
tähdet pustan yli näyttää tien
satulan sun nostan kulta
ratsun lento on kuin tulta
taivaanrannan ta kun sut vien
Heijaa ruusut...



VANHA HOLVIKIRKKO

Jo ilta tullut on
urut soi kylä nukkuu
vain vanhan holvikirkon muurit kuulee musiikin.
Soi parvelta nyt Bach
kaaret varjoihin hukkuu
on urkurina poika holvikirkon kanttorin.
Nyt tienoon valot kaikki jo silmänsä sulkee.
hän pyhäpuvussansa hiipii kirkkoon hiljaiseen.
Ja yöhön kesäiseen fuuga kauniina kulkee
Hän kanttoriksi aikoo vaikka soittaa itselleen.
Jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa.
Se unta on vielä mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat mitä toivoi hän.
Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron
ja soinnut jotka taivaankaaren asti nousta voi.
Hän vielä nuori on mutta oottaa jo aikaa
kun kaikkialta kansaa saapuu häntä kuulemaan.
oi kuinka kunniaa vanhat holvit nuo kaikaa
hän toivoo että kauniina soi fuuga ainiaan.
Jos kerran hän toisillekin soittaa näin saa.
Se unta on vielä mutta innostavaa.
Kun kerran urut soivat
Ja kellot huminoivat
Ne kertoa sen voivat mitä toivoi hän.
Taas sunnuntaina saa isä kanttori vuoron
On häät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee laulavan kuoron
ja soinnut jotka taivaankaaren asti nousta voi.



Isoisän olkihattu

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin
ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin.
Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt,
niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt.

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin
ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin.
En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin,
kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin.

Ol kerran pieni hattukauppa sivukadulla.
Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella.
Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti.
Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi.

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois,
kas syy on toinen hennonnut ei millään mennä pois.
Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin,
niin kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin.

Niin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan.
Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan.
Ja joka päivä iltaisin kun kello tuli kuus
nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus
odottavan sulkemista pienen myymälän,
ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän.
Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi,
kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi.

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon
ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on.
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain,
kuin isoisän tarinasta olkihattu vain.

Vaan ehkä ajan tomun alta joskus kuitenkin
joku pienen muiston löytää niinkuin minäkin.
Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan ja
ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=4500000000000500&posting=22000000004111977

Silti näen itseni kauniina