Vankilassa istuneet miehet

Riippuu mistä syystä on istunut.
Esim. On puolustanut mummoaan tms ryöstäjiltä, estänyt voimakeinoin raiskauksen, puolustanut omaa kotiaan ja vastassa ollutkin heikompaa sakkia yms. Suomen oikeuslaitos kun yleensä rankoo uhria tai auttajia. :)
Joku petoskaan.. noh.. mikäli opikseen ottanut eikä ainkaan jatkossa jää kiinni. Heh.

Ja kyllähän se muste nahassa joillekin sopii... vaik mieluiten ilman sitä istumista.

Toki riippuu mitä on tehnyt, mutta lähtökohtaisesti en.

Elämänhallinta on asia, jota toivon elämänkumppanilta. Mua on joskus yrittänyt iskeä muutama tyyppi, joista kuulin myöhemmin, että on rikostaustaa ym. Jotenkin olen "haistanut" ihmisestä aina tämän, että tyypissä on jotain filunkia, eikä kiinnostus ole herännyt. Itse viehätyn muutenkin ihmisistä, joissa on jotain herkkää, epävarmaa ja kilttiä. Näissä tyypeissä sitä ei ollut, tai jos oli, ihan väärällä tavalla ilmenneenä.

Nikistäsi tuli mieleen, että en ole myöskään ihastunut/seurustellut tms. koskaan tatuoituun mieheen/tatuoidun miehen kanssa. Voi olla tietysti myös ihan sattumaa, mutta tatuoinnit eivät kyllä oikein viehätä omaa silmää. Hyvällä tyypillä ne hyväksyy, mutta pikkuisen on miinusta kuitenkin.

Tunnen muutaman vankilassa istuneen, myös naisen. No riippuu ihan ihmisestä miten suhtaudun. Vankilassa voi olla niin monesta eri syystä.

Toi elämänhallinta sopii mullekin. Eli mielummin ei vankilataustaa.

Ei haittaa jos on lusinut, mut en haluais olla linnaleskenä. Eli pitäis parantaa tapansa.

EI. EI EI EI EI EI. Ei venkuloille. Ei ei ei ei ei.

Tatuointi ei haittaa, miks pitäis? Mutta venkulat ei ei ei ei ei ei ei ei.

Totta kai se riippuu. Esim. jos miestä ei kiinnosta mikään muu kuin rikosten tekeminen ja päihteen käyttö, niin miksi olisin kiinnostunut sellaisesta miehestä, kun itseäni eivät ko. asiat kiinnosta. Se, että mies on joskus ollut linnassa, ei sinällään olisi niin suuri häpeä, etten sen takia kehtaisi seurustella.

Riipouu paljolti onko oppinut tekemistään virheistä.

Tunnen ihmisen joka on istunut ja tulee vasramsti vielä monesti istumaan (käyttää runsaasti pähteitä) :(. Toisaalta taas tunnen ihmisen joka on istunut eikä tuskin koskaan enää joudu istumaan, sen verran seesteistä elämää elää nykyään (päiheetön).

Vaikea aihe, eihän menneisyys saa ihmistä määritellä, muta toisaalta taas pitää elää satuttamatta muita tai yhteiskuntaa.

Ehkä ainoa rikos joka kuvottaa liikaa on seksuaalirikos, kihdistui sitten eläimiin, lapsiin tai aikuisiin.. tai murha..

Ei millään pahalla...
Mutta sitä päivää ei tule ikinä!!!
Enkä muuten ottas mitään elämäntapa renttuakaan!!
Sama kun kerjäis ongelmia itelleen.

Luotettava ja tavallinen suomalainen mies on paras, ja onneks mulla sellanen onkin.

Tähän kysymykseen naiset vastaavat kuin jos kysyisit mitä mieltä he ovat bodareista, 20cm kaluisista, julkkiksista tai NHL-miljonääreistä jnejne. Tietysti kaikki naiset kieltävät.

Mutta vientiä riittää. Aina.

Ei voi ehdottomasti sanoa, ettei kiinnostaisi. Sillä jos mummoni olisi ajatellut sillä tavalla, niin minua ei olisi olemassakaan.

no totta ihmeessä, edelleen, been there jne.. tosin riippuu mistä syystä sinne on menty kun taas toisaalta jos syyt on esim. naisiin, lapsiin tai eläimiin kohdistunu väkivalta, huumeet, varkaudet sun muut niin enpä alunperinkään sellaisten kans säännöllisissä tekemisissä/väleissä ois.. mutta siis ei se pelkkä vankila yksistään oo juttu eikä mikään, sinnekki ku voi joutua hyvänki asian puolesta.

Linnakundeilla monilla myös päihde ongelmia,ja paljon.Jos niistä pääsee eroon,yleensä linnoissa kiertelykin loppuu.
"parannuksen" tehneitäkin onneksi on jonkun verran.Ja aika monet heittäytyneet absolutisteiksi ja AA kerholaisiksi.
Joitakin naisia kiinnostaa,joitakin ei.
Ongelmia jos haluaa välttä,kannattaa pysyä hörhöistä mahdollisimman kaukana.

Asiat ei ole niin mustavalkoisia.

Kunhan ei ole suunnitelmallisesti ketään murhannut tai ole raiskaaja tai pedofiili niin antaa menneiden olla menneitä.

En enää ikinä.

Kerran tapasin miehen joka vaikutti kaikinpuolin ihanalta ja mukavalta, siltä "juuri oikealta".. tulimme toimeen loistavasti ja suunniteltiin tulevaisuutta pitkälle.

Hiljalleen kun taustoista keskusteltiin aloin ymmärtämään että henkilö ei niin puhtoinen olekaan, eli pari vuoden vankilatausta takana, kylläkin jo vuosien takaa, sekä samoihin aikoihin tapahtunutta päihteidenkäyttöä.

Hän oli täysin työsskäyvä ihminen ja selkeästi saanut elämänsä vuosien saatossa kuntoon, mutta kuinka ollakaan, ensimmäisten riitojen ilmetessä mies alkoi hävitä reissuilleen ja pahimman riidan päätteeksi kävi päälleni.

Koko persoonallisuus muuttui, hyvin pelottavaksi, ja ennen niin kiltti ja ymmärtäväinen mies totesi minulle vain "sanoinhan ettet tahdo nähdä sitä toista puolta"

Että sillaset kokemukset minulla, en väitä todellakaan että kaikki olisivat samanlaisia, itse kävin valitettavasti niin kipeästi kantapään kautta sitä mitä "pahat pojat" ovat, että olen pysynyt äärimmäisen kaukana sen jälkeen.

Mutta, valitettavasti, eihän kenestäkään voi ennakkoon tietää mikä se luonne on, on sitten ollut vankilassa tai ei.. mutta ne ketkä ovat väkivallasta tai huumeista sinne päätyneet, omien tekojensa takia, mielestäni se kertoo aika paljon siitä miten hyvin ihminen kykenee itseään ja tekojaan kontrolloimaan, eli suhteellisen vähän.. en ole pyhimys puhumaan tuon taannoisen suhteeni takia, mutta typeryydestä oppii.

Olen sellaisessa ammatissa, että linnakundin deittailu ei vain kerta kaikkiaan käy päinsä.