että kyseessä oli väärinkäsitys! Olin epävarma olitko musta kiinnostunut. Kyllä mä tiedän, että etsit parisuhdetta ja mä myös, mut aattelin et jos oot kiinnostunut musta vain koska katson samoja sarjoja (STARGÅTE)
Pelkäsin et sanot mulle heido kun en voisi olkakipujen takia vähään aikaan kirjottaa.
Se, että lähdit kokonaan pois oli shokki!
Miten mä voin sulle kertoo, et oli omasta epävarmuudestani johtuva väärinkäsitys!
Haluisin tutustua suhun paremmin, eikä mitään kirjottamisia enää, skypen kautta korkeintaan mutta jutella puhelimessa ja tavata.
Mä oon lähettänyt sulle meiliä mut en ees tiiä onko osoite oikea! Ja jos on ollut niin ootko lukenut viestin?
Pelkäsin et sanot mulle heido kun en voisi olkakipujen takia vähään aikaan kirjottaa.
Se, että lähdit kokonaan pois oli shokki!
Miten mä voin sulle kertoo, et oli omasta epävarmuudestani johtuva väärinkäsitys!
Haluisin tutustua suhun paremmin, eikä mitään kirjottamisia enää, skypen kautta korkeintaan mutta jutella puhelimessa ja tavata.
Mä oon lähettänyt sulle meiliä mut en ees tiiä onko osoite oikea! Ja jos on ollut niin ootko lukenut viestin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taidat ottaa nettideittailun vähän liian tosissaan...
Miten niin muka?
Laitan oman profiilini myös jäähylle. Epäilin onko treffit-palsta mulle oikea foorumi jo viikon kuluttua rekisteröitymisestä.
Liian aito ja tunteellinen ihminen ei osaa netissä erottaa mikä on totta ja mikä ei kun on täällä kohdannut miehiä, jotka alkuun sanoo yhtä ja sitten toista tai yhtäkkiä eivät sano mitään ynnä muuta outoa ja odottamatonta käytöstä.
Sitä rupeaa peilaamaan aiempia huonoja kokemuksiaan seuraavan viestittelijän kanssa. Eikä enää tiedä mikä on aitoa ja mikä ei, ei tiedä varmuudella mitä toinen haluaa. Kysyäkään ei enää kehtaa tai oikeastaan uskalla, kun pelkää että toinen ei tunne samoin kuin itse.
Se neuvo, että olisit nyt vaan kysynyt ei paljon auta. Paitsi jos saan lainaksi aikakoneen!
Se, että toiselle ei pysty kertomaan, että on pahoillaan ja tarkoitus ei ollut loukata ja että olisi halunnut tutustua paremmin tuntuu tosi pahalta :-(
Kun en pysty tätä sinulle kertomaan, niin sitä jää miettimään olisiko meistä voinut tulla pari. Turhaahan se toisaalta on, mutta minkäs teet ajatuksillesi.
Vain siten, että tulisit takaisin voisin selittää, mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä :-(
Miksi nettideittailua ei saisi ottaa tosissaan? En oo tänne tullut mielijohteesta vaan ihan sitä elämänkumppania etsimään- vaikka toi termi on kyllä aika ärsy :-D
Äh, nyt unohdin pääpointin :-)
Siis hän eli sinä jolle tää viesti on tarkoitettu et varmaankaan ätä lue. En saa sinua mistään kiinni, kaikki jää avoimeks.
Enkä mitään etaintäkuulutustakaan kehtaa laittaa :-) saattais mennä jo hiukan överiksi ja kiusalliseksi hänelle/sulle :-D
Eli taas pelkään toisen reaktioita! Vaikka toisaalta tuntuu, et pitäiskö sitä vaan jatkaa huhuilua täällä?
Tunnistat itsesi varmaan ainakin näistä: "jännän äärellä", "stargåte"," Buffy (rules!)", "tammitynnyri", "zombiejuoksu" (olis ollu kiva juosta yhessä zombeja karkuun!), "olkasärky" (on kroonista, ei sulle kirjottamisesta johtuvaa), "sinkkukori", "ohratto", "slow cooker", "no knead-leipää" (olis kiva kokeilla myös ja sitä sun) "salsaa aamupuuron kanssakin :-) ". Olisko tässä tarpeeks? Ai niin, oon laihtunu kilon ja jaksan hölkätä 30 minsaa 4km/h-vauhtia. En sun perässä vielä pysyis, mut aika hyvä mun mielestä kun keväällä hengästyin jopa kauppakassien kantamisesta :-)
Voit tietty aatella, et menin jo asioiden edelle, mut mullahan viiraa kuten muistat ja lääkkeetkin on nyt jääny ottamatta, kun en sun (ja tammitynnyrin) :-D kuulumisista saa tietää.
Jos oisit niin ihana, että jonkinlaisen viestin sulta saisin, vaikka sitten vihaisenkin :-(
Profiilinimeni tiedät, laittaisit suomi24:n meiliin viestin.
Oon varmaan mielestäsi nyt liian tyrkky, mut mun ois pitänyt olla aito, oma itseni ja antaa sulle kännynumeroni niinkuin aluks aattelinkin. "Yksi aikakone, kiitos."
Enää ei toisaalta oo väliä vaikka kuinka pöljästi nyt käyttäydyn sun mielestä. Tai no tietty jos nyt mua liika kahjona pidät :-)
Sä vaan luulit, että koolla olis mulle merkitystä, mut ei oo :-) Pituus ja paino siis :-D
Nytkö sit oisin liian vanha?
Kyllä niitä busseja ja junia voi käyttää, ei me nyt niin kaukana toisistamme asuta! :-)
Toivon, että et aattele musta pahasti vaikka täällä sulle kirjoitan. Kun en tiiä miten suhun muuten saan yhteyttä, ehken näinkään :-(
Niin, ironista kai, et nyt olkapäät on paremmat, mut aina niitä särkee.
Huomenna lähden mäkin jäähylle. Toivon, että palaat etkä näistä viesteistä loukkaannu :-[
Et kai nyt usko, että jos sua vain ystäväksi haluisin, niin sen takia näin paljon näkisin
vaivaa sun löytämiseen :-)
Jos ei ole koskaan edes tavattu niin on turha jäädä kaipaamaan jotain VIRTUAALIHENKILÖÄ.
"Virtuaalihenkilön" takana on kuitenkin oikea ihminen. Ajatteletko itse kirjoittavasi kuvitellun, ei oikean, kanssa? Jos itse ajattelet näin niin se on sinun oikeutesi, mutta minä tiedän, että tämänkin tekstin takana on oikea ihminen.
Emme mekään ole toisiamme tavanneet, mutta ei se tee meitä kuvitelluiksi olennoiksi.
Samalla argumentilla voi sanoa, että jos kirjoittaa perinteisesti snail mailinä, niin kirjoittaa kuvitellun ihmisen kanssa, kynän ja paperin kanssa siis.
Ei se millä välineellä kirjoittaa tee ihmisestä keksittyä, olematonta.
No, kyllä Siperia vielä opettaa kannattaako ihastua ihmiseen, jonka kanssa on vain kirjoitellut.
Pahoittelen, että oot itse kai joutunut pettymään kirjoitellessasi jonkun kanssa :-(
Ei noin kielteinen asenne ole hyväks itsellesi.
Ja jos siperian opetuksista puhutaan, niin etpä olis voinut väärempää ihmistä valita!
Jos luulit, että täällä on joku kirkassilmäinen, naiivi tytönhupakko, niin väärin oot luullut!
Mun oli pakko oman itseni parhaaksi alkaa uskoa, että mahdoton voi ollakin mahdollista. Tajusin sen, että se mitä ihmiselle on tapahtunut menneessä ei määrittele tulevaisuutta.
Olen nykyisin mieluummin optimisti kuin pessimisti, koska pessimistnä on raskasta elää.
Virtuaali on henkilö on mielessäsi, ei netissä!