Uskollisiakin miehiä on

Ajattelinpa kirjoittaa tänne kun minua ärsyttää se että jotkut tunteettomat possumiehet pilaavat meidän kunnollisten miesten maineen! Ja sitten luullaan että "kaikki miehet pettää".

Itse olen ollut melkein 20 vuotta naimisissa enkä ole vaimoani pettänyt, eikä ole aikomustakaan sitä tehdä. Vaimon kanssa rakastelemme noin kerran viikossa ja se on hyvä. Huom. rakastelemme, emme nai! Ei tee mieli vierasta reikää eikä vierasta suuta, eiköhän se "reikä" ole samanlainen kaikilla naisilla, joten miksi pitäs sen takia asettaa oma suhde veitsen terälle keikkumaan, ei ole sen arvoista. Haluan olla vaimolleni luottamuksen arvoinen, hän on parasta mitä maailmassa on, enkä sitä riskeeraa. Luottamus ja uskollisuus on mielestäni suhteessa tärkeintä, koska se on juuri sitä rakkauden ja välittämisen osoittamista toiselle. En ymmärrä myöskään niitä, jotka sanovat ettei "pettäminen loukkaa sitä toista jos ei jää kiinni". Siis eikö näillä ihmisillä ole omaatuntoa lainkaan? Vai missä vika? Itse en moisessa syyllisyyden tunnossa haluaisi elää, siis miten teidän mielestä vieraan kokeileminen voi olla sen arvosta, että oma "rakas" vaimo voi hylätä teidät ja joudutte loppuelämänne kärsimään huonosta omastatunnosta?
182425
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

tiedät ettei vaimosi petä sinua? Omaan ylivertaisuuteensa uskovat ovat juuri niitä joita eniten kusetetaan.

Äänestä
  • Uskon ettei vaimonikaan petä...

    LUOTAN vaimooni, koska hän on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi näiden melkein 20 vuoden aikana. Minulla ei ole mitään syytä epäillä vaimoani! Hän ei ole antanut siihen aihetta! Meillä menee hyvin ja arvomaailmamme on samanlainen (ollaan keskusteltu asioista). Vaimollani on tunne-elämä normaali ja omatuntokin pelaa, lisäksi hän on rehellinen ja avoin eikä voisi jättää kertomatta minulle mitään noin järisyttävää.

    Äänestä

  • no mistä yleensäkään tietää yhtään mitään tuolla sinun asenteellasi? Typeriä kirjoituksia, jotka voi kyllä jättää kirjoittamatta.

    Äänestä

  • minä vaan kirjoitti:

    Uskon ettei vaimonikaan petä...

    LUOTAN vaimooni, koska hän on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi näiden melkein 20 vuoden aikana. Minulla ei ole mitään syytä epäillä vaimoani! Hän ei ole antanut siihen aihetta! Meillä menee hyvin ja arvomaailmamme on samanlainen (ollaan keskusteltu asioista). Vaimollani on tunne-elämä normaali ja omatuntokin pelaa, lisäksi hän on rehellinen ja avoin eikä voisi jättää kertomatta minulle mitään noin järisyttävää.

    Minäkin luotin täydellisesti vaimooni 11 avioliittovuoden ja 2 lapsen vuoksi. Luottamus loppui lyhyeen: vaimoni toi tuliaisina työpaikkansa illanistujaisista taudin.

    Tämän jälkeen en koskaan voi luotaa kehenkään enkä missään asioissa!

    Äänestä

  • Kun sulla ei ollut muuta kirjoitettavaa, niin ei olisi tarvinnut kirjoittaa tuotakaan. On edes yksi ihminen lisää, joka vielä uskoo ihmiseen ja osaa rakastaa.

    Miksi pahoitat toisen mielen...mun ainakin. Oletko kateellinen? Väärä vastaus kysymykseen.

    Äänestä

Sama meillä, en ole pettänyt ja olen ihan varma, ettei myöskään mies ole niin tehnyt. Kyllä sen vaan tietää. Kun luottamus on pesinyt "selkäytimeen asti", ei epäilyt tule edes mieleen.

Olemme herkkiä ihmisiä, tiedämme myös toistemme olevan, en iki kuuna päivänä raaskisi hyvän ja rakkaan mieheni hellää sydäntä särkeä!

Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, neljä lasta.

Äänestä
  • kuulla tälläistäkin välillä tän muun kakan ympärillä. Nämä ihmiset jotka tänne kirjoittelevat ovat vain jäävuoren huippu, eikä todellakaan heidän kokemuksiaan voi yleistää. "Jos se sanoo sen keskustelupalstalla, on se totta.", voi hyvänen aika.

    Äänestä

  • Ihanaa !

    Vanhempani ovat olleet aviossa 42 vuotta. Vieläkin Isä kiittää Äitiä ruoasta suudellen poskelle "lasten nähden" ja lastenlasten.

    Hyvä avioliittomalli. Eivät juo viinaa eivätkä käy yksin reissulla missään. Mustikkametsässäkin yhdessä, useasti. Keskustelevat asioista rauhallisesti syyttelemättä. Huumori samanlaista. Äitini ei voisi kuvitellakaan, että Isä tiskaisi. Isä hoitaa huoltotyöt yms. Isä on tehnyt pitkiä työpäiviä aikanaan ja vieläkin touhuaa kokoa ajan jotakin.

    Äänestä

Kiitos sinulle, että kirjoitit tänne. On meinaan jo melkeen usko miehiin mennyt näiden tumpeloiden takia, jotka eivät ole tajunneet parisuhteen jujua ollenkaan. Olet oikea Mies. Hienoa! Kaikkea hyvää teille jatkookin, pysykää samalla tiellä.

Äänestä

on tuollaisia miehiä olemassa, jos joskus uskaltaisi luottaa vielä ja yrittää löytää kaltaisesi.

Äänestä

Hienoa että tällaisia miehiäkin on olemassa.Luulin jo että tämä laji on kuollut jo sukupuuttoon tai sukupuolitauteihin!
Onpa vaimosi onnen tyttö,kateeksi käy..Missähän tuollaiset miehet silloin oli piilossa kun minä miestä itselleni etsin?

Äänestä

Olet aivan ihan mies!

Itselläni, kolmen lapsen äidillä ( 6v., 7v., ja 10v. ) on mies, joka pettää alaisensa kanssa minua. Tätä tuskaa on kestänyt jo kohta kolme vuotta. USKOKAA TAI ÄLKÄÄ.

Olen ns. kulissiavioliitossa.Pettäminen ei ole ollut pelkään sängyssä olemista vaan suurin osa ajasta on ollut henkistä. Tekstiviestis, puhelut, sähköpostit, sanomiset minulle kuinka tärkeä Hän on yms...

Hyvää jatkoa teille ja nauttikaa toisistanne!!!!

Äänestä

En yhtään ihmettele, ettet ole pettänyt, eihän sinulla riitä patit kun vaimosikin kanssa "rakastelet" vain kerran viikossa. Eli perinteiset lauantaina saunan jälkeen pimeessä. Jees, vaimosi voi olla varma ettet petä. Ihmettelen vain miksei kukaan naisista älähtänyt noin harvasta tahdista. Liekkö niin, että naisille jotka diggaa pettämättömiä miekkosia yleensäkkin riittää erittäin harvoin tapahtuva akti, mieluummin ei ollenkaan?

Toista se on meillä, kerta päivässä riittää melkein aina, eikä kyse ole pikapanosta vaan kunnon sessiosta ja vähintään kahdesta tunnista. Siinä sivussa olen pitänyt yllä jo vuosia sivusuhdetta, vähintään yhtä välillä useampia.

Vaan kukin tietty taaplaa tyylillään ei siinä mitään. Mietityttämään jää vain se, että kerran viikossa vain? huh huh. Ehkä se johtuu siitä, että olet ilmeisesti minua nuorempi muutaman vuoden mutta toisaalta minä olen halunnut koko ikäni usein aina 15 vuotiaasta lähtien ja siitä on nyt jo yli kolmekymmentä vuotta.

Äänestä
  • Eiköhän se ole aika yksilöllistä kuinka usein haluaa? Ei se määrä vaan se laatu :), joka on minusta tärkeää. Päivittäiseen kai kyllästyisin, kun ei mitenkään keksisi aina uusia juttuja vuoden jokaiselle päivälle. Eikä se mene niin että aina kerran viikossa on pakko, vaan joskus on pari kertaa viikossa ja joskus on taas parinkin viikon tauko... Aina sen mukaan milloin tuntuu siltä! Mielenkiintoisia päätelmiä noi "lauantaina" ja "pimeässä" ja "saunan jälkeen"? Mistäköhän nuo sait päähäsi?

    Äänestä

  • minä vaan kirjoitti:

    Eiköhän se ole aika yksilöllistä kuinka usein haluaa? Ei se määrä vaan se laatu :), joka on minusta tärkeää. Päivittäiseen kai kyllästyisin, kun ei mitenkään keksisi aina uusia juttuja vuoden jokaiselle päivälle. Eikä se mene niin että aina kerran viikossa on pakko, vaan joskus on pari kertaa viikossa ja joskus on taas parinkin viikon tauko... Aina sen mukaan milloin tuntuu siltä! Mielenkiintoisia päätelmiä noi "lauantaina" ja "pimeässä" ja "saunan jälkeen"? Mistäköhän nuo sait päähäsi?

    Silloin kun rakastellaan noinkin harvoin kuin teillä kyse on lähes poikkeuksetta tilanteesta ja tapauksesta jossa vaimo yksin on määritellyt mikä on riittävä määrä seksiä suhteessa. Sitä sanotaan säännöstelytaloudeksi ja kansanomaisemmin pihtaamiseksi.

    Minä en ole ikinä tavannut enkä kuullut miehestä jolle kerta viikossa tai kahdessa olisi riittävä määrä oli laatu sitten miten korkeaa tahansa. Poikkeuksena tietty sinkut mutta heillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa asiaa kuin parisuhdelaisilla. Tosin heidän keskuudessaan tavataan muuta väestöä enemmän rannetuppitulehdusta joka osaltaan todistaa heilläkin olevan tarpeita enemmän kuin mahdollisuuksia.

    Mutta kinaamisen sijaan olkaamme kaikki onnellisia tahollamme ja tyytykäämme osaamme joka on meille annettu, sehän lienee pääasia.

    Äänestä

  • tapaus kirjoitti:

    Silloin kun rakastellaan noinkin harvoin kuin teillä kyse on lähes poikkeuksetta tilanteesta ja tapauksesta jossa vaimo yksin on määritellyt mikä on riittävä määrä seksiä suhteessa. Sitä sanotaan säännöstelytaloudeksi ja kansanomaisemmin pihtaamiseksi.

    Minä en ole ikinä tavannut enkä kuullut miehestä jolle kerta viikossa tai kahdessa olisi riittävä määrä oli laatu sitten miten korkeaa tahansa. Poikkeuksena tietty sinkut mutta heillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa asiaa kuin parisuhdelaisilla. Tosin heidän keskuudessaan tavataan muuta väestöä enemmän rannetuppitulehdusta joka osaltaan todistaa heilläkin olevan tarpeita enemmän kuin mahdollisuuksia.

    Mutta kinaamisen sijaan olkaamme kaikki onnellisia tahollamme ja tyytykäämme osaamme joka on meille annettu, sehän lienee pääasia.

    No höpö höpö! Mitäs te oikeen täällä filmaatte!

    On ihan varmaa, että harvoissa pidemmissä parisuhteissa harrastetaan seksiä edes kerran viikossa. Muistaakseni siinä suomalaisessa tutkimuksessakin (mikä haavio-mannila se oli) ilmeni, että suomalaiset rakastelevat keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Kerta viikossa on siis ihan vilkas tahti. Myös miehille.

    Ei katsi täällä isotella, jätetään se homma suosiolla Frederikille (jopa seitsemän kertaa yhden yön mittaan - tosin myöhemmin tunnusti valehdelleensa...)

    Mä kyynisesti ajattelen, että kuka vaahtoo kauheesti toisten aneemisesta seksielämästä ja elvistelee omallaan, niin mahtaakohan sillä ottaa eteen lainkaan...

    Äänestä

  • toinen tapaus kirjoitti:

    No höpö höpö! Mitäs te oikeen täällä filmaatte!

    On ihan varmaa, että harvoissa pidemmissä parisuhteissa harrastetaan seksiä edes kerran viikossa. Muistaakseni siinä suomalaisessa tutkimuksessakin (mikä haavio-mannila se oli) ilmeni, että suomalaiset rakastelevat keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Kerta viikossa on siis ihan vilkas tahti. Myös miehille.

    Ei katsi täällä isotella, jätetään se homma suosiolla Frederikille (jopa seitsemän kertaa yhden yön mittaan - tosin myöhemmin tunnusti valehdelleensa...)

    Mä kyynisesti ajattelen, että kuka vaahtoo kauheesti toisten aneemisesta seksielämästä ja elvistelee omallaan, niin mahtaakohan sillä ottaa eteen lainkaan...

    Vai niin teillä, otan osaa.

    Äänestä

  • tapaus kirjoitti:

    Silloin kun rakastellaan noinkin harvoin kuin teillä kyse on lähes poikkeuksetta tilanteesta ja tapauksesta jossa vaimo yksin on määritellyt mikä on riittävä määrä seksiä suhteessa. Sitä sanotaan säännöstelytaloudeksi ja kansanomaisemmin pihtaamiseksi.

    Minä en ole ikinä tavannut enkä kuullut miehestä jolle kerta viikossa tai kahdessa olisi riittävä määrä oli laatu sitten miten korkeaa tahansa. Poikkeuksena tietty sinkut mutta heillä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa asiaa kuin parisuhdelaisilla. Tosin heidän keskuudessaan tavataan muuta väestöä enemmän rannetuppitulehdusta joka osaltaan todistaa heilläkin olevan tarpeita enemmän kuin mahdollisuuksia.

    Mutta kinaamisen sijaan olkaamme kaikki onnellisia tahollamme ja tyytykäämme osaamme joka on meille annettu, sehän lienee pääasia.

    Etkö kyllästy päivittäiseen seksiin?? Eikö kumppanisi kyllästy? Kauanko olette olleet yhdessä? Kyllä mekin oltiin aktiivisempia suhteemme alussa... Kaikilla ei vietti ole yhtä voimakas kuin sinulla, me ollaan vaimon kanssa siitä onnellisia ettei kumpikaan olla noin aktiivisia. Ongelmiahan tulee vain jos toinen haluaa useammin kuin toinen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä vaan kirjoitti:

Ajattelinpa kirjoittaa tänne kun minua ärsyttää se että jotkut tunteettomat possumiehet pilaavat meidän kunnollisten miesten maineen! Ja sitten luullaan että "kaikki miehet pettää".

Itse olen ollut melkein 20 vuotta naimisissa enkä ole vaimoani pettänyt, eikä ole aikomustakaan sitä tehdä. Vaimon kanssa rakastelemme noin kerran viikossa ja se on hyvä. Huom. rakastelemme, emme nai! Ei tee mieli vierasta reikää eikä vierasta suuta, eiköhän se "reikä" ole samanlainen kaikilla naisilla, joten miksi pitäs sen takia asettaa oma suhde veitsen terälle keikkumaan, ei ole sen arvoista. Haluan olla vaimolleni luottamuksen arvoinen, hän on parasta mitä maailmassa on, enkä sitä riskeeraa. Luottamus ja uskollisuus on mielestäni suhteessa tärkeintä, koska se on juuri sitä rakkauden ja välittämisen osoittamista toiselle. En ymmärrä myöskään niitä, jotka sanovat ettei "pettäminen loukkaa sitä toista jos ei jää kiinni". Siis eikö näillä ihmisillä ole omaatuntoa lainkaan? Vai missä vika? Itse en moisessa syyllisyyden tunnossa haluaisi elää, siis miten teidän mielestä vieraan kokeileminen voi olla sen arvosta, että oma "rakas" vaimo voi hylätä teidät ja joudutte loppuelämänne kärsimään huonosta omastatunnosta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu