Tilanteeni lyhyesti: Ollaan oltu yhdessä 2v. Mies oli aikeissa kosia kunnes tuli ryppyjä rakkauteen. Työ stressiä, vietimme aikaa vain vähän yhdessä töiden takia, miehen ex-tyttöystävät ovat miehelle "tärkeitä" kavereita ja se harmitti minua jne. Muuta pientä juttua mitkä kasaantuivat mieleeni ja sitten kerran menin ja juhlin liikaa, en pettänyt miestäni mutta järjestin kunnon kohtauksen josta melkeen seurasi ero ja mieheni ilmoitti että kaikki mitä oli haaveillut meidän yhteisestä tulevaisuudesta on kuollut. Silti päätimme yrittää korjata suhteen. Sitten mieheni kertoi että oli ollut aikeissa kosia minua muttei kosinut koska ei ollut oikea hetki. Maailmani romahti ja nyt minun haaveeni on sirpaleina. Ehdotin omiin suuntiin lähtöä mutta mies ei sitä halunnut vaan sanoo haluavansa elää kanssani ja rakentaa yhteisen elämän. Miten ihmeessä saan itseni ns. Nollattua ja aloitettua alusta? Koska haluan yhteisen elämän mutta en vain saa unohdettua noita tapahtumia. Tällä hetkellä kaikki tuntuu huonolta näytelmältä. Onko ketään kokenut vastaavaa? Olen ihan pihalla mitä pitäisi tehdä ja mistä alkaa rakentamaan kaikkea uudestaan? Mietin vain että miksi yrittää enää mitään jos kerran ollaan pohjalla ja helpompi olisi erota.
Lähdenkö vai jäänkö?
HuijattuOlo
15758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos rakastatte toisianne, kannattaa antaa suhteelle mahdollisuus. Aika parantaa haavat, kun järjestätte aikaa toisillenne. Mikä vain suhde loppuu, jos rakkautta ei vaalita joka päivä, ja huomioida toisiaan edes jotenkin joka ikinen päivä.
Soutaa, huopaa, soutaa, huopaa...
kertomasi perusteella tuo juipelo ei osaa päättää mistään mitään.
Hoh, vai mies panttasi oikeaa hetkeä.
Mie olisin sanonut hänelle, että sorry, juna meni jo.
En yhtään ihmettele, että olet ihan pihalla. Kyllä se on tuo juipelo, joka pihalla on. Mies haluaa ja ei halua, yhtäaikaa... huhhuh.
Kuule, sinä pidä järkesi, koska näyttää siltä, että sinulla sitä on enemmän, sekä enemmän jämäkkyyttä.
Pistä suhde katkolle vähäksi aikaa.
Lisäksi tuo että nuo exät pitää tyypillä olla tärkeitnä kavereina, niin ei ole oikein tahdikasta kundilta.
Tää on kuule sellainen mies, että haluaisi olla haaremin kunkku, joka panttaa itseään suurena palkintona ja ihailtavana kaikkien naisten strarana.
Kuitenkin pelkää sitoutumista yhden naisen mieheksi.
Kotiin vaan kasvamaan ja reipastumaan moinen napero.
Hetkinen. Muijahan tuossa mokasi ja sai miehen ajattelemaan, ettei vielä haluakaan naimisiin hänen kanssaan. Miehenkö vika oli, että muija menee ja mokailee kunnolla kännissä? Mun mielestä mies on reilu, haluaa parantaa suhdetta ja ei suinpäin ryntää vihille. Mies on pettynyt ap:n käytökseen ja mun mielestä hänellä on oikeus siihen.
Ap:n kannattaisi katsoa peiliin ja etsiä syyllistä ongelmiin ensin sieltä.
Mieshän ton aiheutti pitämällä yhteyttä exiin että nainen mokasi sydänsuruissaan ja voivottelee nyt että kaikki on pilalla. Sitä saa mitä tilaa, tosiaankin!
Yhdyn edelliseen viestiin.
Todella moukkamaista tulla sanomaan että "hähää,olisin kosinu mutta nyt en kosikaan."
Siis mitä? Jos toista aidosti rakastaa niin ei sitä mikää kaada ja kosittua tulee.
Jos mulle noin tehtäis tekisin niin kuin edellinen kirjoittaja..."sorry,juna meni jo ja pidä kosintasi."
Tollanen on mun mielestä todella loukkaavaa toista kohtaan. "Soo,soo,olit tuhma nyt en kosi."
Lapsellista.
Kasvakaa erillänne ja aikuistukaa tahoillanne,
Aloin pohtimaan miksi ihmeessä avaudut täällä ja tulin siihen tulokseen että mun suhde on tuhoon tuomittu. Jos mies kosisi reaktioni ei olisi toivottu. Oksettaa koko ajatus. Eikä rakkautta ole paljon jäljellä, en edes jaksa vastata hänen puhelinsoittoihin. Ei vaan jaksa aloittaa alusta ja sekin lannistaa kun mies kertoo mitä minussa on vialla ja mitä pitää minussa muuttaa..en aijo muuttua kenenkään takia koska pidän itsestäni tällaisena kun olen tietenkin aina on hienoa jos voi olla kilteimpi ja parempi ihminen mutta jokaisen tulisi kelvata sellaisena kun on tai sitten ei ollenkaan. Se on mun mielipide. Silti tekee mieli toimia lapsellisesti ja säästää rahaa, hommata asunto ja pakata kamat miehen selän takana ja olla joku kaunis päivä poissa nurkista kun herra saapuu kotiinsa.
Teillä on aika lailla opittavaa vielä parisuhteesta jatkattepa sitten suhdetta yhdessä tai joskus myöhemmin jonkun muun kanssa. Jos ollaan eri mieltä asioista, niin ei niistä tarvitse raivota tai pitää mykkäkoulua, vaan niistä jutellaan.
Teidän pitäisi sopia suhteessa rajat. Teidän pitää sopia, että kuinka paljon saa tavata vastakkaista sukupuolta (ex-puolisot jne) ja kuinka paljon saa käydä viihteellä ym ym. Tietyt tärkeät asiat pitää hoitaa esim. työ ja suhteen pitää kestää se, että joskus työn takia ei voida viettää niin paljon aikaa yhdessä kuin haluaisi. On myöskin turha kiukutella miehelle järjestämällä kohtauksia tai mustasukkaisuusdraamaa tms.
Olette olleet yhdessä 2 vuotta ja se on se aika, jolloin intohimovaihe alkaa olla ohi ja pitäisi päättää, että tämä on niin kiva tyyppi, että tätä haluan rakastaa ja häneen haluan sitoutua. Jos rakkautesi on loppu etkä halua yrittää, niin sitten on parempi erota. Varsinkin jos teillä ei ole lapsia, niin ero ei satuta ulkopuolisia.
Teidän kummankin kannalta olisi hyvä jutella asiat perusteellisesti läpi, jotta ei tarvitse murehtia vanhaa suhdetta, vaan voi jatkaa sinkkuelämää siitä eteenpäin. En usko, että naimisiinmeno olisi hyvä idea, koska teillä on parisuhteessa aika paljon kummallakin opittavaa. Naimisiinmeno ei muuta mitään, vaan samat ongelmat jatkuisi silti.
Nimenomaan JUTELLA. Mutta mitä tehdä jos mies ei suostu juttelemaan?
Tuota noin, juhlit liikaa ja järjestit kohtauksen josta oli seurata välitön ero? Moni on keskittynyt vastauksissaan miehen mokiin mutta tulipa mieleen kysäistä että onko osa tämänhetkisestä pahoinvoinnistasi ihan vaan vanhanaikaista pitkittynyttä morkkista? Haluaisit poistua näyttämöltä kun se tuntuisi vaan helpommalta, aloittaa alusta jossain muualla.
Oma kuolevaisuus on todella karvasta kunnolla kohdata ja vaatii todellakin voimia hyväksyä ja antaa myös itselleen aidosti anteeksi. Naisena sitä varsinkin olisi mielummin se hyväluontoisempi osapuoli edes pienenpienellä erolla koska sitä meiltä odotetaan.
Siis nainen sekoili kännissä nolaten molemmat, joten mies alkoi miettiä että ehkä kosimista pitäisi vähän siirtää parempaan hetkeen? Jotenkin ihmeellisesti tämäkin saatiin taas käännettyä miehen syyksi. Kyllä te ämmät olette ihme selittelijöitä ja täysin kykenemättömiä näkemään itsessänne mitään vikaa. Ikinä. Ap on onnekas jos tämä mies vielä tosissaan haluaa yrittää paikata suhteen, tuollainen sekoilija kuuluisi vaihtoon välittömästi.
exiin ei olla yhteydessä ja piste ja jos ollaan otetaan vastuu jos tämä ei olekaan toiselle ok vaan tunteet haalenee.
miehen pitäis katosa peiliin koska mokasi ensin itse naisen kanssa joka haki sitten huomiota muualta ja se oli ihan oikein tehty kun mieskin roikkuu eksissään kiinni eikä osaa hoitaa omaa suhdettaan, aika luonnollinen reaktio ihan keneltä vain!kaikkea ei voi saada!
äläkä ämmittee siinä yhtään!!!
Minusta sinun kannattaa miettiä mitä sinä haluat elämältäsi.
Minä itse en pitäisi siitä, että mieheni ilmoittaisi, että olisin kosinut sinua, jos et olisi tehnyt jotain. Minusta se on eräänlaista syylllistämistä. Kyllä kumpikin varmasti tekee virheitä, mutta ovatko ne perustavaa laatua, eli voiko toinen yrittää unohtaa tai muuta.
Jos samasta virheestä alkaa kuulla lähes päivittäin tai kuukausitta, kun siitä on ensin perusteellisesti keskusteltu, on aika lähteä eri suuntaa.
Mutta kaikkein tärkeintä on se, että miltä itsestä tuntuu ja jos kumpikin on täysillä mukana uudelleen yrittämisestä. Siis kummankin on kasvettava asiasta ulos eli on pystyttävä jatkamaan elämää, tietenkin täytyy ottaa opiksi, mutta ei todellakaan vuosi tai kuukausi tolkulla huomauteta toiselle.
Siis miksi exiin ei saa olla yhteydessä. Minusta on kummalista että mies ei saa olla ystävä naisen kanssa. Jos miehellä ja exällä on ollut jonkinlainen parisuhde ja se on loppunut järkevästi on erittäin loogista että mies ja ex ovat ystäviä.
Hauskinta tässä on se että samat henkilöt, jotka valittavat miehen ja ex:n ystävyydestä, todennäköisimmin ulvovat ettei mies saa rajoittaa heidän kaveripiiriään ja olla mustasukkainen.
Itse en ole lainkaan mustasukkkainen ja useamman kerran olen törmännyt tässä mielessä ongelmaan. Naisen mielestä minä en välitä hänestä kun en ole mustasukkainen...
Mä en oo koskaan päässy tommosen yli ja tunteeni ovat vääjäämättä aina kuolleet. Oon silleen herkkä. Nykysellään miehen tarttee sanoo toi vaan kerran, sit teen "erotyötä" pari kuukautta ja jätän miehen.