Näiden monien, monien vuosien jälkeen olen vihdoin kypsynyt tulokseen, että meidän ei kannata jatkaa enää. Olen yrittänyt sen, mitä minä pystyn - toivottavasti sinäkin. Kun lasken taaksepäin, näen vain enemmän surua, riitoja, vikoja (meissä kummassakin) ja vain vähän niitä hyviä hetkiä. Me olemme olleet toisillemme uskollisia ja yrittäneet mennä eteenpäin avioparina. Viimeöinen oli minulle kuitenkin lopullinen niitti, sehän ei ollut ensimmäinen vaan vaikka kuinka mones. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle tuli nyt pohja vastaan. Olet varmaan huomannut, kuinka olen jo alkanut etääntymään sinusta - ehkä sinäkin minusta. Tämä ei ole helppoa minulle, tiedät kyllä miksi. Toivoin, toivoin hartaasti, että jostain tulisi se meitä enemmän yhteenhitsaava tekijä, se jokin, joka olisi saanut tämän kaiken toimimaan. Mutta ei. Me olemme myös muuttuneet (ainakin minä). Hyvään tai huonoon, en arvostele sinua, kuten toivon, että sinäkään et minua. Kultaseni, meidän on aika erota. Yhteisten vuosien vuoksi toivoin sinulta: tehdään se toisiamme kunnioittaen, tietäen, että tässä ei ole mukanaan mitään muuta kuin se, että kaiken tämän, vuosien murheiden jälkeen tunteeni ovat kuolleet ja en enää vain jaksa. Olen pahoillani, että en ole se vahva mies, joka kestää kaikki iskut. Olen pahoillani, että sydämeni ei enää riitä ymmärtämään. Olen pahoillani, että halua säästää sen ajan mitä minulla on jäljellä itselleni. En tiedä tulevaisuudesta, se on minulle täysin tuntematon. Tiedän vain, että en halua sinun siihen aviopuolisona kuuluvan. Toivon sinulle paljon hyvää ja toivon, että löydät itsellesi miehen, joka pystyy paremmin jakamaan kanssasi elämän ilot ja surut, sillä minun voimani eivät siihen enää riitä.
Olen pahoillani
B.O.W.A.W
18881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voimia tulevaan, hyviä ajatuksia menneeseen ja rauhaa tähän hetkeen.
"Viimeöinen oli minulle kuitenkin lopullinen niitti, sehän ei ollut ensimmäinen vaan vaikka kuinka mones"
Aika rankasti sanottu, tavallaan satutetaan ja kovaa.
Jokaiseen asiaan on syynsä, eikö vain. Mitä vaadit toiselta, oletko vaatimuksilla ajanut tilanteen tähän tilalan, kuuntelematta lainkaan.
Sen verran elämää on minullakin takan, että tiedän miehen tahdoistakin jotain ja jos ne todella käyvät jatkuvasti yli, toista kunnioittamatta, se johtanee tilanteeseenne.
Jos itse joutuisin tilanteeseen ero, en todellakaan miestä enää kotiini päästäisi, muuta kuin sukulaisia vieraaksi. Jotenkin omankin miehen ajattelemattomuus saa joskus lähes lähtemisen mieleen. Olen ihminen, se taitaa olla joskus sivuseikka, ihminen jolla on ajatukset.
"Jos itse joutuisin tilanteeseen ero, en todellakaan miestä enää kotiini päästäisi, muuta kuin sukulaisia vieraaksi."
Siis? Tuota en ikinä ole ymmärtänyt, enkä aiokaan :). Jos yhteen mieheen pettyy tai sukset vaan menevät ristiin, ja tulee ero, niin aina löytyy paljon kivempia, fiksumpia ja mukavampia miehiä. Minä lähdin siitä, että kuka tahansa exääni parempi mies on tervetullut kotiini, muutenkin kuin käymään :D.
Kerroin tänne vain sen, mitä vielä en ole uskaltanut ääneen sanoa.
Sinä yöntä kyse oli aivan jostain muusta kuin esim. seksistä tai muista ehkä tavanomaisistakin asioista kuten tahdosta, toisen tahdon kunnioitta jättämisestä tai vaatimuksista, mutta joka on raastanut minua toistuvasti kaikki nämä vuodet, enkä välitä sitä tänne kirjoittaa. Ja se on yksi asia monien joukossa, mutta ehkä yksi merkittävimmistä. Se vain oli viimeinen niitti. Nyt vain kerään rohkeutta sanoa tämän myös suoraan. Ajatus on kypsynyt sisälläni jo vuosia ja olen tätä niin monelta kantilta punninnut kuin suinkin vain kykenen. Se miksi tätäkin vatvon johtuu siitä, että ajattelen, mietin serauksia. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka paljon olen joutunut hyväksymään asioita ja vain katsomaan vierestä - liika on liikaa. No, joo - tämähän on vain nettipalsta, joten eipä sen väliä.
Mitä yöllä tapahtui?
Aivan oikein. Mene vaan, mene rauhassa. Olet omiin totuuksiisi joutunut päätymään vuosien viivytystaistelun kautta. Minulle tulee mielikuva rauhallisesta miehestä ja kauniista, "halutusta", tyytymättömästä naisesta. Jotkut ovat tyytymättömiä elämäänsä, negatiivisuus elämäntapana. Kun vanhat keinot eivät enää auta ja omat kyvyt eivät riitä uudistumiseen.
Hyvää loppuelämää.
Nyt riittää minullekin. Olet tappanut rakkauden, hellyyden, romantiikan ja toisesta huolehtimisen. Kun eniten sinua kaipaan käännät selkäsi jo poistut paikalta fyysisesti ja henkisesti. Jos itken, valitat että mikä vittu nyt on. Olen kutistanut itseni pienenpieneksi ja nyt se loppui
Se on hyvä jäsentää omat ajatukset ns. paperille ensin. Koska tilanteessa jossa tarviis kertoa esim erohaluista on pysyttävä rauhallisena vaikka toinen ei pysys. Riitelemällä ei tuu kun sutta ja ******. Toiset tarvii myös kerätä rohkeuttakin ja etsiä sanoja vastaamaan omia tunteita,aikomuksia ja haluja. Myös ajoitus on tärkee. On pystyttävä vastaamaan toisen kysymyksiin ja ehkä jopa antamaan jonkinlaisen näkökulman että mitäs seuraavaks tapahtuu. On pystyttävä kompromisseihin. On hyvä kuunnella sen toisen tunteetkin ja ajatukset vaikka ne itse asiaa ei muuttaisi. Kummankin osapuolen on tultava kuulluksi. Se on tärkeää asioiden prosessoinnissa ja hyväksymisessä. Näin mä tän asian ymmärtäsin.
Niin, täytys saada nyt tuo selkäranka hankittua, jotta saisi suunsa auki.
Sitähän se on, kun koittaa miettiä oikeaa aikaa, tapaa, seurauksia ja kaikkea mahdollista, mistä ei edes vielä tiedä. Kun olen täällä lueskellut näitä kirjoituksia , niin huomaan, että jos olisi toinen nainen, niin lähteminen voisi olla helpompaa. Eipä silti, että sellaista nyt metsästäisin tai että ylipäätään haluaisin. Kunhan pallottelen näitä ajatuksia.
Olethan jakanut ajatuksesi matkan varrella pettymyksistä ja muusta vaimollesi? Olethan puhunut, että pohdit eroa? Sillä ilman että puhut toiselle, voi pettymys siitä että tuollaista pohdit, olla liian rankka toiselle ja jättää kuvan sinusta petturina. Että eroilmoitus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta... Olettehan käyneet terapiassa? Ero pitää ansaita, jos on sanonut tahdon. Siinä tapauksessa tulee tehdä kaikki. NIin moni lähtee ja jättää puhumatta tärkeitä asioita jotka voisivat suhteeseen vaikuttaa. Eniten se että mietitään yksin, piilossa toiselta, sitä että haluaa pois. Täysin toivottomiakin tilanteita on pelastettu terapiassa. Olitteko alun perin toisillenne sopiva pari?
Hyvä B.O.W.A.W
Kirjoita puolisollesi kirje. Sulla on aikaa kirjoittaa sitä, sitä ei heti tarvitse saada valmiiksi vaan ajan kanssa. Kerro tunteesi, kerro ajatuksesi, kerro mitä toivot ja mitä et, kerro mikä on pielessä, mitä ei voi korjata ja minkä voi. Voit lukea kirjeen puolisollesi tai jättää sen hänen luettavakseen. Jos kirjottaminen tuntuu hankalalta niin tee ranskalaisin viivoin apulista. Ota apulista mukaan kun olet päättänyt edetä asiassa niin saat kaiken kerrottua kerralla. Kokeile, et sinä häviä siinä mitään.
Olet heikko paska AP! Taistele!! ÄLÄ luovuta!! Pieksä kaikki!
Ihan mielettömän ylevää tekstiä. Mikäs tässä kirjoitellessa, kun on paska. Hyvä juttu on, kun ei tartte alemmas mennä. Eipä tätä enää terapiat tms. voi enää auttaa. Oon joskus jopa yrittänyt puhua asioista, mutta homma on mennyt samantien tappeluks. Siis oikesti puhua, en syytellä. Enkä mä oon täydellinen ja vikoja on. Ei vaan ole yhtään asiaaa, josta voitaisiin olla samaa mieltä ja sitten on muita asioita, joita en tänne tarkemmin kirjoittele, mutta vaimoon liittyy, enkä jaksa enää olla se pelastava enkeli, isä tms. mikä oon joutunut niin monta kertaa olemaan näitten vuosien aikana. Ja nyt ei puhuta mistään pieleen menneistä raha-asioista tai tylsistä työpaikkariidoista. Ja yrittäny puhua, mutta pieleen on mennyt. Kaikki nää vuodet, joten nyt vaan tuli pohjakosketus. Toinen puolisko on pari kertaa heittänyt eroajatuksen ilmaan ja oon sillon ollut vaan hiljaa, kun ajatus tuntu niin hyvälle. No, joulun yli kattelen vielä, kun pitää saada lapsille edes jonkinlainen joulu ja uusvuosi, kun en henno niiltä sitä viedä. Katton sitten sen jälkeen.
Mä olen jo vuosia tehnyt itselleni noita aikarajoja ja ne ei toimi.. Jos sulla on itselläsi tunne ja tieto siitä että liitto ei korjaannu niin lähde heti. Säästät elämääsi pari kuuukautta.
Tottapa totta. Kyllähän näitä on vatvottu ja vatvottu, mutta niin kuin oletan sinun tietävän, päätökset eivät ole helppoja. Tosin, tänään valkeni taas muutama asia, kun juttelin yhden meidän lapsen kanssa. Huomasin vain, että kun olimme lasten kanssa ilman aviopuolisoa paikalla, tunnelma oli jotenkin rento ja mäkin jopa nauroin lasten kanssa. Ei meteliä, riitelyä tms. Oltiin vain yhdessä. Ja ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Se vain vahvisti tuota päätöstä, kun oon näitä asioita miettinyt. Mutta joulu ja uusivuosi ovat aikaa, jolloin haluun edes yrittää lapsille saada jonkinlaiset juhlapyhät. Ei ole herkkua laskelmoida näin, mutta jotenkin tätä nyt on vietävä eteenpäin. Ikävintä on, että tunnen pettäväni lapset ja riistävän heiltä molemmat vanhemmat. Mut toivon, että tuleva jotenkin antas heille sitten kaksi onnelista vanhempaa, joiden kanssa olla, vaikka ei samaan aikaan. Tiedä sitten, miten sille toiselle käy, kun en oo vahtimassa ja kattomassa perään.
Voisitko vähän avata mistä teillä kiikastaa?
No, sanotaan näin, että toinen osapuoli ei pidä itsestään huolta. Enkä tarkoita, että olis lihava /laiha tms. ulkonäköön liittyviä seikkoja. Tämä on jo vaikuttanut peruuttamattomasti. On tietysti muitakin asioita, jotka osittain tuohon itsestään huolehtimiseen liittyy. N etavallaan kertaututuvat. Minä en vain näiden vuosien jälkeen enää jaksa. Niinpä kiinnostus toisen hyvinvointiin jne. on täystin mennyt. Ja joo, on koitettu puhua...
Joulu.. mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään, jatkaa entiseen malliin tutussa ja turvallisessa. Jättäen toiset kärsimään siitäki asiasta.. ja se joulu vöyhötys kun alotetaan hyvin aikasin, melkeinpä kesän jälkeen että saadaan ostettuu lisää aikaa ettei vaan tarvitse ottaa vastuuta eikä repiä kipeitä asioita pöydälle..
enkä nyt puhu että teillä ois näin.. itellä on voimaämpäri viittä vaille tyhjä, empatiaämpäristä näkyy pohja ja ahistusämpäristä tulee jo yli.. ja jostain pitäis mukamas löytää jotain millä jaksais eron ja kaiken muun..
huomaa omasta käytöksestä et ärsyttää toista tahalleen ja tahalleen alottaa riitoja et pystys pitää toisen loitolla että loppus tää kaikki mahollisimman pian..silti itekki on niin kädetön kun olla ja voi..
mutta kiitos ja anteeks että purkauduin..