Näinhän sen ei pitänyt mennä. Exäni petti, kärysi pariinkin kertaan pitkistä salasuhteista ja toisen kerran jälkeen riitti meille molemmille. Exä kuvitteli olevansa umpirakastunut ja sittemmin jo eronnutkin kakkosestaan. Minä koin kaikki helvetin tuskat petettynä (toistamiseen) ja päätin, ettei ikinä enää tätä, ei miehiä enää koskaan.
No, eksyin kuitenkin puolen vuoden päästä yllytyshulluna deittisivuille ja kuinka ollakaan, tutustuin ihanaan mieheen, jonka kanssa synkkasi sekä netissä että livenä. Oma tarkoitukseni oli suoraan sanoen vaan hakea laastarointia haavoihini ja ottaa "kevyesti" joku juttu siihen oheen. Tiesin miehen olevan varattu, mutta eipä paljoa painanut - tämän piti olla vaan ohimenevä juttu ja kevyttä hupia haavojen nuolemiseksi. Itsekästä ja tyhmää, kyllä.
Nyt on mennyt pari vuotta tätä laastarisuhdetta, joka onkin muuttunut syväksi kiintymykseksi ja rakastumiseksi. En enää pääsekään tästä hetken huvista eroon, en pysty. Mies on varattu edelleen, eikä luultavasti koskaan eroakaan. Saamme ja haemme toisiltamme jotain, mitä en ymmärrä itsekään, käsittämätön kemia. Ja uskokaa, että olen yrittänyt tapailla muitakin. Koko ajan kuitenkin joku jarru päällä, sydän on muualla.
Eli päädyin ojasta allikkoon. Tiedän, että olin "heikoilla jäillä" jo tähän lähtiessäni, kipuileva ja haavoilla, mutta tätä en totisesti halunnut. Miten tästä eteenpäin? Mitä teen? Haluaisin eroon tästä laastarisuhteesta, joka ei laastaroi enää mitään, haavoittaa vaan enemmän. Unohdin, että tunteetkin voivat tulla mukaan...
No, eksyin kuitenkin puolen vuoden päästä yllytyshulluna deittisivuille ja kuinka ollakaan, tutustuin ihanaan mieheen, jonka kanssa synkkasi sekä netissä että livenä. Oma tarkoitukseni oli suoraan sanoen vaan hakea laastarointia haavoihini ja ottaa "kevyesti" joku juttu siihen oheen. Tiesin miehen olevan varattu, mutta eipä paljoa painanut - tämän piti olla vaan ohimenevä juttu ja kevyttä hupia haavojen nuolemiseksi. Itsekästä ja tyhmää, kyllä.
Nyt on mennyt pari vuotta tätä laastarisuhdetta, joka onkin muuttunut syväksi kiintymykseksi ja rakastumiseksi. En enää pääsekään tästä hetken huvista eroon, en pysty. Mies on varattu edelleen, eikä luultavasti koskaan eroakaan. Saamme ja haemme toisiltamme jotain, mitä en ymmärrä itsekään, käsittämätön kemia. Ja uskokaa, että olen yrittänyt tapailla muitakin. Koko ajan kuitenkin joku jarru päällä, sydän on muualla.
Eli päädyin ojasta allikkoon. Tiedän, että olin "heikoilla jäillä" jo tähän lähtiessäni, kipuileva ja haavoilla, mutta tätä en totisesti halunnut. Miten tästä eteenpäin? Mitä teen? Haluaisin eroon tästä laastarisuhteesta, joka ei laastaroi enää mitään, haavoittaa vaan enemmän. Unohdin, että tunteetkin voivat tulla mukaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt tiedät, miltä kakkosena olo tuntuu, kun on rakastunut. Tekisi mieli entisenä kakkosena tunteettomasti kehoittaa sinua jättämään se mies. Se kun on muka niin helppoa vaimojen mielestä.
Mutta koska omistan vielä tunteet ja olen ollut joskus samassa tilanteessa, sanon sinulle, sinun parastasi ajatellen, että katkaise yhteydenpito varattuun heti. Jos mies ei harkitse eroamista, hän ei tule sitä ikinä tekemään. Tulet satuttamaan itsesi todella pahasti.
Kuulostaa että olet "kaikki käy mulle, jokainen heti ekaksi vastaantuleva mies on mahtava ihana iiiiik" -nainen.
Ei, jokainen vastaantuleva ei kelpaa eikä ole ihana. Olin uskollinen liitossani, en ole harrastanut syrjähyppyjä, enkä osaa niitä edelleenkään - vaikka näin pahassa jamassa olenkin. En osaa hajoittaa itseäni, yksi suhde kerrallaan. Yritin kyllä tapailla muitakin (ei mitään seksisuhteita), mutta kaikki tyssäsivät alkuunsa, kun en ollut läsnä enkä mukana. Tässä vaan kävi näin, en osannut jarrutella ajoissa. Ja kyllä, olen satutettu jo nyt. Tämä kaikille niille neuvoksi, jotka neuvovat kevyttä hauskanpitoa ja laastarisuhdetta entisestä toipumiseksi. Voi käydä tosi huonosti....
Ehkä meitä naisia erottaa näistä häntäheikeistä juuri se, että tunteetkin voivat tulla mukaan. Ja usein tulevatkin. Tätä heikkouttamme miehet käyttävät herkästi hyväkseen. Miehelle sivusuhde on hupia, naiset lankeavat tunteilemaan. En elättele mitään possunpunaisia haaveita tästä suhteesta (enkä haluakaan). Haluaisin vaan oman itseni takaisin.
"Haluaisin vaan oman itseni takaisin."
Tämä riippuu täysin omasta itsestäsi. Kukaan muu ei anna itsellesi itseäsi takaisin, se olet vain ja ainoastaan sinä itse, joka sen voi tehdä.
Kyllä miehilläkin saattaa tunteet tulla mukaan, ihan missä suhteissa vaan. Miehet vain suhtautuvat niihin järkiperäisemmin. Naiset menevät tunteidensa perässä vaikka minkälaiseen hel*****in, elleivät hoksaa käyttää myös järkeään ja tahtoaan.