Kerta toisensa jälkeen siinä vaiheessa kun on tavannut jonkun ja pelkkä tapailu ei enää riitä MINULLE, niin alan vaatimaan enemmän. Kuitenkin käy niin, että itse olen se ketä lopulta lemppaa suhteesta. Aina joku asia ärsyttää toisessa. En saa sitä ja en saa tätä ja huomiota ei tule toiselta tarpeeksi. Mikä mulla on? Ja haluan oikeasti elää sitä perhe-elämää, mutta silti vituttaa katsellea toista ja ärsyttää jos ei saa omaa rauhaa. Onko se kumppani sitten kerta toisensa jälkeen väärä vai mitä ihmettä pitäisi tässä tehdä? Onko muilla samoja mietteitä?
mikä mussa on VIKANA? miksi torjun?
WTF???
10391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sulla on ongelma omissa asenteis. Jotain on jäänyt selvittämättä menneisyydestä mikä vaikuttaa siihen miten käyttäydyt nyt. Voi olla ihan lapsuudestakin heijastuva juttu. Tai sitten vaan oot persoonaltaan helvetin rasittava.
Juu, itsekästä meinikiä. Toisia ihmisiä ei käytetä hyväksi niin, että ensin vaaditaan heiltä rakkautta ja siotutumista, ja kun se on saatu, lempataan. Narsistiset naiset toimivat noin, todellinen syy on halu todistaa itse itselleen että on rakastettu ja saa miehet sormensa ympärille. Mutta heillä itsellään ei ole kykyä vastarakastaa. Kandeis alkaa puhumaan ja tutkimaan ongelmastaasi avoimesti, lapsuudesta nämä juontuvat, tai siitä että on niin nuori, että ei ole vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi.
Ap. sinun täytyy vielä kasvaa. Opettele ensin tuntemaan ITSESI, ole omassa seurassasi. Älä yritäkään seurustella.
Ehkä terapiaa?
Höpö höpö, ei tuossa mitään terapiaa tarvitse. Sehän on selvää, että aikaa myöten oppii toisen tuntemaan paremmin ja jos joku asia ei klikkaa kohdalleen, on suhdetta turha jatkaa. Itselläni oli myös aiemmin samanlaista, kunnes kohtasin nykyisen mieskaverini, jonka kanssa ollaan oltu useampi vuosi yhdessä.
Väkisten on vaikea olla kenenkään kanssa, jos tulee tunne ettei jaksa sietää toista lähellään pitempiä aikoja tai joku piirre toisessa tökkii.
Tiedän tunteesi aivan hyvin, se on kamalaa.
Katsele elämää rauhassa ja jos alat seurustella, älä heti sitoudu vaan odota ja katsele miten menee - kyllä se ihminen sieltä tulee, joka ei aiheuta tökkivää tunnetta.
Ei välttämättä ole kyse siitä, että toinen ei ole sopiva. Ei ainakaan ap:n kirjoituksen perusteella. Kannattaa ainakin mielestäni pysähtyä tuumiskelemaan hetkeksi, että onko toisessa ollut jotain todellista "vikaa", joka estää parisuhteen. Ei niitä potenttiaalisia elämänkumppaneita kumminkaan loputtomasti kävele vastaan.
Ilmeisesti alat seurustelemaan liian nopeasti ilman parempaa tuntemista ja kun ne kuuluisat "kemiat" ei natsaa niin alkaa toinen ärsyttämään. Tiedän kyllä tunteen muutamista lyhyistä suhteista oppineena. Että kun ei tunne toista ja alkaa liian nopeasti olemaan liikaa yhdessä niin jossakin kohtaa se potkasee nilkoille ja toisen pärsttä vaan ärsyttää KOSKA häntä ei oikeasti rakasta.
En tietty osaa sanoa onko sulla jotain muuta tunepuolen ongelmaa vai onko kysymys vain siitä ettet ole törmännyt "siihen oikeaan" vaan hassannut aikaasi värien ihmisten kanssa. Ehkä sun tarvii itsekin miettiä lisää tätä pointtia.
Miten voi saada noin monta kirjoitusvirhettä noin lyhyeen tekstiin? Mä olen varmaan joku spelialisti :D :D :D
Tutulta kuulostaa..
Olen ollut parisuhteessa minkä tahdon ehdottomasti koko sydämestäni toimivan nyt vuoden verran ja itselläni on edelleen tosi, tosi tasapainoilemista tunteiden kanssa..
Mulla ne ongelmat muodostuu ihan vaan siitä että edellinen suhde nelisen vuotta sitten oli hyvin rankka prosessi, tapahtui pettämistä, valehtelua ja muuta vähemmän mukavaa, eli perusluotto ihmisiin on kohdallani tosi alhainen..
Kolmen vuoden ajan puntaroin asiaa ja päättelin etten ole valmis suhteeseen ja pitää korjata omat ajatukset ihmisistä yms.. mutta tämän enempää mitä niitä olen korjannut en pysty niitä enää korjaamaankaan yksinäni.
Valitettavasti nykyinen kumppanini joutuu kärsimään tästä jonkun verran, osaan kyllä katsoa peiliin tarkasti ja puntaroida milloin mulla on varaa sanoa ja ilmi tuoda omia pelkoja ja ahdistuksia, eipä sillä, mielestäni on tärkeää suhteessa kertoa mitkä asiat ahdistaa tai pelottaa mutta jos niitä puskee välistä 24/7 takaraivoon niin käsittelen ne mieluummin omassa rauhassa.
Siihen ei mun kohdallani aikaa mene enempää kun se muutama tunti, ideana se että saan asiat ajateltua järjellä kohdilleen, enkä vedä heti kaikkia tunteita peliin ja tule sokeaksi faktoille.. toisinsanoen kaada hänen niskaansa pa*kaa joka on jo menneisyyttä..
Mun ahdistukset tulee vain ja ainoastaan omasta päästä, onhan toi mieskin välillä käyttäytynyt suhteellisen idioottimaisesti, mutta yleisesti ottaen suurimmat riidat on alkanut mun peloista ja turhista epäilyistä. Ennemmin tai myöhemmin toinen väsyy ja pamauttaa jotain takaisin.
Toisin sanoen, nostan enemmän kuin valtavasti hattua miehelleni että on jaksanut "tapella" mun ahdistusten kanssa.. puolisen vuotta oli henkilökohtaisesti mulle tosi hankalaa edetä vaikka iloinen olinkin.
Tämä teksti antoi varmaan sellaisen kuvan että en pätkääkään välitä onko suhdetta vai ei ja että mieheni elää totaalisen skitson kanssa, mutta asia ei niin ole.. toiset ahdistuu helpommin, sitä pitää vain osata hallita jos tahtoo pysyvän suhteen, ja ajan kuluessa ahdistus poistuu.
Minusta kuulostat tosi fiksulle tyypille. Otat vastuun omasta huonosta käytöksestä, olet kertonut peloistasi ja ongelmistasi partnerillesi ja olet älyllistänyt traumasi. Enempää kai ei voi keneltäkään vaatia. Partneriltasi tosin varmaan vaatii vähän "nomaalia" enemmän ymmärrystä. Tsemppia sinulle!
Voisi mahdollisesti olla kyse hylätyksi tulemisen pelosta. Kun rupeat tuntemaan läheisyyden ja riippuvuuden tunteita toista kohtaan, alat tuntea ahdistusta. Tämän jälkeen alta etsiä syitä toisesta, etkä ymmärrä, että tunteesi kumpuavat itsestäsi. Pitäisi jo valmiiksi tietää, että suhde varmuudella kantaa pitkälle, jotta voisit nauttia yhdessäolosta. Tätä on kuitenkin mahdotonta tietää ja ikäänkuin varmuuden varalta lemppaat toisen kehittämiesi syiden perusteella. Tunnetko etsiväsi kohtuuttomasti syitä miksi suhde ei mahdollisesti tule toimimaan tai merkkejä toisesta, jotka mahd. kertovat kiinnostuksen puutteesta ja/tai hänen sopimattomuudesta sinulle? Oletko innokas haastamaan riitaa? Toki en sinua tunne millään tasolla ja voin olla täysin väärässä.