mustasukkaisuus.. siinä vasta puheenaihe.. minulla ei kihlattuni mielestä saisi olla yhtäkään miespuolista ystävää.. saattaa tulla jopa nyrkistä.. tuo seuraava runo kuvastaa hyvin tätä tilannetta..
tunnenn kivun silmäkulmassa,
tiedän mitä tapahtui,
mutten myönnä sitä itselleni.
Näen mustan silmäkulman,
katselen sitä ja hymyilen,
tämäkö on tulos siitä uhrautuvaisuudesta,
jonka olen vuoksesi tehnyt?
Pian tunnen kipua myös poskipäissäni,
ja silloin kaikki alkaa tummeta,
pian näen pelkkää mustaa.
Tämä musta ei ole miellyttävää,
tämä tunne on kauhea.
Enää en tunne kipua,
tunnen vain että poskeani pitkin valuu
jotain tahmeaa,
jotain punaista,
olen näkevinäni.
sitten sammutan silmäni,
tarkoittamattani suljen ne.
Kun vihdoin uskallan avata silmäni,
olen jossakin valkoisessa huoneessa,
luulen tulleeni matkani päähän ja kohtaavani kuolemani,
mutta siinä seisoo hän.
tuo vaalea enkeli,
joka kysyy iloisesti:
"jaksaisitko jo syödä jotain?"
Yritän nousta,
epäonnistun,
ja kun sitten huomaan,
olen kiinni putkessa,
josta tulee jotain valkoista,
nopeasti,
suoraan suoneen.
en tiedä missä olen,
tiedän vain että olen siellä missä pitääkin,
turvassa, sinulta
neuvoja pikaisesti kaipaileva..
tunnenn kivun silmäkulmassa,
tiedän mitä tapahtui,
mutten myönnä sitä itselleni.
Näen mustan silmäkulman,
katselen sitä ja hymyilen,
tämäkö on tulos siitä uhrautuvaisuudesta,
jonka olen vuoksesi tehnyt?
Pian tunnen kipua myös poskipäissäni,
ja silloin kaikki alkaa tummeta,
pian näen pelkkää mustaa.
Tämä musta ei ole miellyttävää,
tämä tunne on kauhea.
Enää en tunne kipua,
tunnen vain että poskeani pitkin valuu
jotain tahmeaa,
jotain punaista,
olen näkevinäni.
sitten sammutan silmäni,
tarkoittamattani suljen ne.
Kun vihdoin uskallan avata silmäni,
olen jossakin valkoisessa huoneessa,
luulen tulleeni matkani päähän ja kohtaavani kuolemani,
mutta siinä seisoo hän.
tuo vaalea enkeli,
joka kysyy iloisesti:
"jaksaisitko jo syödä jotain?"
Yritän nousta,
epäonnistun,
ja kun sitten huomaan,
olen kiinni putkessa,
josta tulee jotain valkoista,
nopeasti,
suoraan suoneen.
en tiedä missä olen,
tiedän vain että olen siellä missä pitääkin,
turvassa, sinulta
neuvoja pikaisesti kaipaileva..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä ole uhri vaan ota vastuu omasta elämästäsi. Ei kenenkään tarvitse olla hakattavana tai muuten alistua suhteessa, jos sitä ei itse halua. Apua on kyllä saatavilla irrottautumiseen, jos sitä tarvitsee. Valitettavan usein vain on kyse siitä, että uhri haluaa olla uhri ja marttyyri eikä pysty tekemään omia itsenäisiä valintoja elämässään. On jotenkin helpompaa olla toisen ohjailtavissa kuin ottaa itse vastuu elämästään ja sen suunnasta. Jos todella haluat eroon suhteestasi ilman marttyyriasennetta, niin lähde tutustumisretkelle itseesi esim. terapiasuhteen kautta. Se kannattaa :-)
Se, että jompi kumpi parisuhteessa on sairaaloisen mustasukkainen ei kerro siitä, kuinka paljon hän välittää toisesta. Päinvastoin se kertoo siitä, ettei itse asiassa välitä toisesta ihmisenä ollenkaan, vaan pitää toista omaisuutenaan, jolta voi, heikon itsetuntonsa pönkittämiseksi, esimerkiksi kieltää kaikki miespuoliset ystävät. On sääli, että moni nainen kuvittelee mustasukkaisuuden olevan merkki kovasta rakastumisesta ja naiset ovat jopa imarreltuja siitä. Toki tietyn asteinen mustasukkaisuus kuuluu parisuhteeseen mutta kaikenlainen määräily ja ohjailu tekemisistä ja sanomisista on sairasta! Herätkää te hyvät naiset, jotka annatte miestenne manipuloida teitä; arvostakaa itseanne ja ymmärtäkää, että olette muutakin kun heikon miehen heikon itsetunnon jatke.
Ihmettelen kuinka kirjoitat väkivallastasi...Oletko masokisti ja miehesi sadisti. Mustasukkaisuus on sairaus, se ei kuulu rakkautteen. Rakkauteen kuuluu pienoinen mustasukkaisuus, rakkaus ei kahlitse, rakkaus kunnoittaa toista ja hyväksyy toisen semmoisena kuin toinen on. Tosin väkivaltaa se ei tarkoita. Siihen teidän kannattaa hakea apua molempien terapiasta Sinä uhrina ja hän väkivallan käyttäjänä. Mikälainen isämalli miehelläsi on ollut? Miksi hänen on noin paha olla? Pyydä häntä ottamaan yhteyttä esim.MIESTEN KRIISIKESKUS:
Lönnrotinkatu 35 D 55, 00180 Helsinki
Puh. (09)6129 370
[email protected]
Jos ette asu Helsingissä tuosta numerosta voidaan ohjata eteenpäin. Apua kannattaa hakea. Eikä siinä ole mitään häpeämistä...