Eli yo kysymys. Itse haluaisin mahdollisimman nopeasti, perustiedot vaihdettuani, tavata ihmisen. En näe pitkää kirjeenvaihtoa järkevänä, koska odotukset saattavat kasvaa ja pettymys voi olla suurikin livenä tavatessa. Kuva ei kerro oikeasti paljoakaan; tärkeämpää on puhetapa, silmät, eleet ja yleensäkin kokonaisuus. Itse olen mies. Yleensä kyllä ikäiseni naiset ovat samaa mieltä, ja tapaaminen on heidänkin mielestään parasta "hoitaa pois alta" mahdollisimman pian. Mutta joukossa on myös ollut muutama jotka haluaisivat jutella pitkään ja todella syvällisistä asioista netissä. Ja varsinkin jos he haluavat kirjoitella seksistä, niin viimeistään silloin lopetan itse.
Tämä voi olla tietysti ikäkysymyskin; itse ole 40 v ja etsin vain -2 v. seuraa. Voi olla nuoremmilla tavallisempaa pidempi kirjoittelu. Tai sitten ei :)
Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksia.
Tämä voi olla tietysti ikäkysymyskin; itse ole 40 v ja etsin vain -2 v. seuraa. Voi olla nuoremmilla tavallisempaa pidempi kirjoittelu. Tai sitten ei :)
Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No kaikki vähän riippuu. Seksistä ei tulisi mieleenkikään kysellä mieheltä netissä. Toki olen kantapään kautta oppinut, että perusasiat/arvot, kuten lapsikysymys tmv. on hyvä käydä läpi jo kirjoittaessa, eli en tapaa miehiä tuosta vaan -ajanhukkaa mennä treffeille jos toinen on siivousfriikki ja minä olen ilmoittanut etten ole, tai että toinen ei halua koskaan matkustella ja minä rakastan sitä yms.
Toki ns. liian pitkään (mikä se aika on?) luo vääriä mielikuvia helposti, ja alkaa kuvitella toisesta sellaisia asioita, joita hän ei reaalimaailmassa edusta.
Kukin tavallaan.
Nopeasti ja lyhyesti, eli ensimmäisen tapaamisen kannattaa olla esimerkiksi kahvikupillinen työpäivän jälkeen. Tai kävelylenkki tai viini/olutlasillinen tms.
Jos toinen kiinnostaa niin sen jälkeen voi jatkaa tutustumista MYÖS kirjoittelemalla lisää.
Olen nainen 40
Hei 15 9 ja aloittaja,
juurikin itseasiassa samaa asiaa kyselimme E-kontakti.fin blogissa viime viikolla.
Tulokset voi lukea tästä jutusta E-kontakti.fi/blogi: http://bit.ly/17zuFIO
Ystävällisin terveisin,
Heli E-kontakti.fistä
www.e-kontakti.fi
PS: Jos vastaat meille tähän viestiin, käytäthän @-merkintää niin löydämme viestisi helposti ja pääsemme vastaamaan sinulle
Käsittämätöntä pelkuruutta suomalaisukoilta....vaatia naista lähettämään kuvia kun sama hoituisi näkemällä nainen kasvotusten. Kuka tuollaista pelkuria haluaa tavatakaan?
Itse en lähde treffeille miehen kanssa joka ei uskalla laittaa kuvaansa. Tämä sen vuoksi että ukkomiehet heittäytyvät usein hankalaksi tässä kuva-asiassa, koska eivät halua että naiselle jää jotain todisteita tietokoneelle siitä että ollaan oltu yhteyksissä.
Lisäksi ei ole mitään syytä lähteä pettymään sinne tapaamiseen jos toinen ei ole millään tavalla sen oloinen että häntä haluaisi katsella parhaassa tapauksessa loppuelämänsä.
Olisi kohtuutonta vaatia että mies lähtee tapaamaan naisen kuvaa näkemättä. Elämme tasa-arvon aikaa.
Kun on jo synkkausprosentti yli 80-melkein sata. Eikä se johdu siitä, ettei ole juuri mitään profiiliin täytetty kuten voi tapahtua. Profiilissa on esittelyssä ja omat ja ihannekumppanin "vaatimukset" on merkitty runsaasti. Jos ei mikään ole näissä totaalisen turn-off, - näin tapahtuu, useinkin - niin pari viikkoa tai vähemmänkin kirjoittelua päivittäisin viestein, mitä on puuhaillut, ajatuksista, haaveista, toiveista ja kysymyksiä ja vastauksia. Päämääränä tapaaminen eikä kirjeenvaihtokaverin saaminen vuosiksi hupilaisekseen.
Miehen toivon vihjaavan tai ehdottavan tapaamista. Jos näin ei tapahdu ja kirjeenvaihto venyy ja venyy ja tylsenee tylsenemistään ja mies vielä lähettelee samaan aikaan uusia aloitusviestejä. Siinä vaiheessa vihjaisen riittävän selvästi, että mies ymmärtää, että on ajanhukkaa kirjoittaa kuukausitokulla. Äänen haluaisin kuulla, jutella äänellä, tavata, viettää aikaa yhdessä molemmille mukavassa paikassa. Tosin, jos mies on ollut niin saamaton kanssani, ettei aktiivisesti ole edennyt tapaamiseen, niin ei se suhde ole parantunut tapaamisellakaan. Saamaton jahkailija mikä saamaton jahkailija. Tietääpähän mies ainakin, miksei kanssani onnistunut. Jos tajusi sitäkään omaan napaan tuijottavassa rauhallisessa parhaan naisen valitsemistyössään.
Muutaman viikon sisällä viimeistään, miksei vaikka samana päivänä, jos kaikki mätsää. Toinen ei välttämättä todellakaan ole sitä mitä on kertonut (tai vaihtoehtoisesti on ja voit menettää hyvän tyypin!), kannattaa siis erotella jyvät akanoista mahd. pian.
Minä haluan kirjoitella pidempään...nykyinen suhde alkoi reilun kuukauden melko tiiviinkin ja pitkien viestien kirjoittelun "pohjalta" ja vaikka ensi tapaaminen oli kankea molempien ujouden vuoksi...suhde on mielestäni kehittynyt sen jälkeen hyvin, vaikka emme asu yhdessä.
Toinen suhdeyritys vuoden takaa oli viikon kirjoittelun jälkeen...silloin toinen osapuoli kirjoitteli lyhyitä lauseen mittaisia viestejä eikä keskustelua syntynyt sähköpostitse...mutta eipä sitä syntynyt kyllä livenäkään :-(
Joten varmaan myös paljon henkilöistä kiinni...
Mä haluan tavata parissa viikossa. Ihan jo senkin takia, että tuolla on niitä jotka eivät halua oikeaa suhdetta, haluavat vain kirjoitella pitkiä viestejä ilman aiettakaan tapaamisesta. Ja päätän haluanko tavata vasta kuvan nähtyäni.
Itse pidin sääntönä että alle kahdessa viikossa on eka live. Toki tuli paljon myös kirjoiteltua, joidenkin kanssa enemmän ja vähemmän syvällisiä että periaatteessa tiedin ihmisestä livessä jo aika paljon intiimiäkin asiaa ja samoin vastapuoli minusta. Mutta yli 2 viikon kirjoittelu menee mun mielestä pitkäksi kun en itse ole mitkään ujo vaan sosiaalinen ja spontaani niin alko kyllä kiinnostus laskemaan jos meni liian pitkäksi.
Kirjoittelin mä sellaisenkin naisen kanssa jota kiinnosti vaan mun koira, en itse niinkään kun ei se kysyny mitään koskaan musta vaan höpisi koirasta, että se alko potuttamaan ja sanoin että "kiitos ja hyvää jatkoa" ja nainen oli äimän käkenä että mitä nyt :D :D Taisin sanoa että jos mussa ei muu kiinnosta kun mun koira niin antaa olla :D
Riippuu täysin vastapuolesta.
Pisimpään jatkunut sähköpostiviestittelyni on kestänyt nyt reilut 13 vuotta. Tahti on hiipunut alkuinnostuksesta noin viestiin kuukaudessa.
Toisen nettiseuralaisen kanssa Skypettelen muutaman kerran viikossa. Tätä on jatkunut puolitoista vuotta.
Toisaalta treffipalstalta löytämäni naisen tapasin samalla viikolla ja se oli siinä. Selvisi heti, ettei kannata jatkaa.
Chatistä löytyy helposti seuraa, jonka kanssa saa treffit sovittua samantien, mutta niillä on paha taipumus peruuntua ennen toteutumista. Tulivat järkiinsä, jos ihan rehellisiä ollaan.
Vaikeampi ryhmä ovat sitten he, jotka olen tavannut ja jotka ovat periaatteessa ihan kivoja. Yleensä juttu loppuu siihen, etten ota yhteyttä. Teen sen viimeistään, kun useamman tapaamisen jälkeen toinen alkaa vihjata jonkinlaisen suhteen suuntaan.
Vuosien mittaan olen oppinut varomaan lähellä asuvia sinkkuja. Heidän kanssaan voi vähän flirttailla, muttei yhtään sen enempää.
Itsellä siihen menee kaksi tai kolme viikkoa. Itse kun olen vuorotöissä ja asun lasten kanssa niin on jossakin määrin myös kalenterin armoilla. Nyt siis puhutaaan reilu nelikymppisistä. Yleensä vielä kun naisella on nämä samat asiat omalla kohdallaan niin allakan synkronointi ottaa pienen hetken.
Sinänsä tuo pari viikkoa on hyväkin niin päästään siitä "työhaastatteluvaiheesta" eteenpäin. Teksti muuttuu enempi tyyliin miten päivä on mennyt ja mitä on suunnitelmissa. Minulle se arjen kerronta avaa paljon ihmisestä.
Itse lähetän aina kuvan pyydettäessä ja yleensä vaihtari on tullut. Kuva on minulle tunnistusta varten.
Suhkohta lyhyen kirjoittelun jälkeen. Koska silloin ei pääse luomaan toisesta mielessään omaa mielikuvitusihmistä mikä taas johtaisi pettymykseen.
Kuva ei vars.ole tärkeä mutta sen tarkoituksellinen pimittäminen ehdoton este.
Ruuneperi, sinun kokemuksiasi tuskin voi tähän asiaan liittää, koska ilmeisesti et hae suhdetta, vaan kirjekaveria ja tapaaminen ei tunnu edes olevan tärkeää,
Pari viikkoa keskusteltiin puhelimitse, sen jälkeen halusin tavata. Olin tositarkoituksella liikkeellä, en siis hakenut mitään kaveria/ystävää joita minulla on jo tarpeeksi. Päätin että en tuhlaa aikaani itselleni luomaan mielikuvaan miehestä vaan haluan nähdä kasvotuksen kohtaavatko kemiat. Enkä kuvaanikaan lähettänyt miehelle etukäteen, aattelin et näen heti hänen naamastaan mitä mieltä on minusta. Ilmeisesti kelpasi kun kohta 3 vuotta oltu yhdessä.