Mitä oikein tapahtui?
Olin vuoden seurustellut aivan ihanan miehen kanssa ja meillä meni oikein ihanasti. Sitten vain yhtäkkiä en kuullut enää hänestä mitään. Parin viikon odottelun jälkeen soitin hänelle ja kysyin mitä kuuluu. Vastauksena hirveä litania latteuksia; sivulauseessa heitto et pidettäis taukoa, koska hän on rasittunut ja stressinen; syy ei ole minussa. Emme riidelleet asiasta, emme puhuneet asioita selviksi ja asia vain jäi "silleensä". Tiedän, että hän on alkanut käymään viihteellä arkisin ja juo paljon, syytä en tiedä. Enkä luultavasti saa koskaan tietääkään. Surullinen puoli asiassa on se, että olen edelleen rakastunut tuohon mieheen ja nyt hyvin masentunut, varsinkin kun eron syy on yhä täysin mysteeri. En pettänyt häntä, en puhunut pahaa selän takana jne. Olen miettinyt pääni puhki mikä meni pieleen, keksimättä vastausta. Mikä saa miehen käyttäytymään näin ja mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän varmuudella, ettei kyse ollut kenestäkään kolmannesta osapuolesta ja että meillä todellakin meni hyvin, ei vain minun mielestäni.
Olisiko kellään hyviä neuvoja; mitä ihmettä oikein tapahtui? Kaikkein hirveintä asiassa on ettemme me koskaan puhuneet asioita selviksi. Tuntuu, että kaikki jäi kesken ja paljon asioita sanomatta. Tuntuu hirveältä ja ahdistaa ihan kamalasti kun sisällä pyörii niin paljon sanomattomia asioita. Kohtalotovereita ja hyviä neuvoja, please?!
Olin vuoden seurustellut aivan ihanan miehen kanssa ja meillä meni oikein ihanasti. Sitten vain yhtäkkiä en kuullut enää hänestä mitään. Parin viikon odottelun jälkeen soitin hänelle ja kysyin mitä kuuluu. Vastauksena hirveä litania latteuksia; sivulauseessa heitto et pidettäis taukoa, koska hän on rasittunut ja stressinen; syy ei ole minussa. Emme riidelleet asiasta, emme puhuneet asioita selviksi ja asia vain jäi "silleensä". Tiedän, että hän on alkanut käymään viihteellä arkisin ja juo paljon, syytä en tiedä. Enkä luultavasti saa koskaan tietääkään. Surullinen puoli asiassa on se, että olen edelleen rakastunut tuohon mieheen ja nyt hyvin masentunut, varsinkin kun eron syy on yhä täysin mysteeri. En pettänyt häntä, en puhunut pahaa selän takana jne. Olen miettinyt pääni puhki mikä meni pieleen, keksimättä vastausta. Mikä saa miehen käyttäytymään näin ja mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän varmuudella, ettei kyse ollut kenestäkään kolmannesta osapuolesta ja että meillä todellakin meni hyvin, ei vain minun mielestäni.
Olisiko kellään hyviä neuvoja; mitä ihmettä oikein tapahtui? Kaikkein hirveintä asiassa on ettemme me koskaan puhuneet asioita selviksi. Tuntuu, että kaikki jäi kesken ja paljon asioita sanomatta. Tuntuu hirveältä ja ahdistaa ihan kamalasti kun sisällä pyörii niin paljon sanomattomia asioita. Kohtalotovereita ja hyviä neuvoja, please?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarinasi muistuttia omaa eroani joka tapahtui lähes samalla tavalla. olimme seurustelleet vajaat viisi kuukautta kunnes en kuullut hänestä mitään, kunnes otin häneen yhteyden. Hänen mielestään suhteemme ei olisi ollut ikuinen eikä sillä olisi ollut tulevaisuutta.
Hän kaipasi rauhaa ja sitä mennyttä poikamies elämäänsä. Hän halusi uutta ja räväkämpää.
Hän jätti minut myös ilman, että tiedän tänäpäivänäkään, että mikä oli se syy, että hän ei halunnut enää jatkaa kanssani. Sitä en saa koskaan tietääkkään.
Emme koskaan edes riidelleet tai mitään sellaista josta toinen olisi loukkaantunut pahasti.
Hän kertoi vain, että tästä ei tulisi pitkä aikaista.
Sitä ennen hän tutustutti minut perheeseensä, isovanhempiinsa, isäänsä, mutta ei ystäviinsä, hän väitti etteivät he pitäisi siitä jos olisin mukana.
Itselläni meni aikaa ja vieläkin mietin sitä vaikka siitä onkin aikaa muutama kuukausi..
Se satuttaa eniten kun ei tiedä perusteellista syytä kun kerrotaan muuta, ei totta.
Mutta voimia ja jaksamisia.. Vaikeaa se on aluksi mutta mitä eniten aikaa menee, se alkaa helpottua, paremmin menee kun ei ajattele jatkossa asiaa niin paljon.
Sitä miksi sinulla kävi niin, on vaikea sanoa, en itsekkään tiedä mikä oli suurin syy.
Taidan itsekkin olla kohtalo toveri..
Jokin meni vaan pahasti pieleen, Molemmat oltiin kiinnostuneita toisistamme ja yhtäkki ei saa enään yhteyttä toiseen. Puheluihin,tekstareihin ja sähköpostiin ei tyttö vastaa. Tuntuu että syy olisi minun. Tarkkaa syytä en tiedä,hän tietää.. Rupeaa miettimään omia puheita,tekoja.. Ei vaan vastausta löydä! Epäilen että hän on salannut minulta jotain.Tämä taas pistää mietityttämään ja uusia kysymyksiä syntyy uudelleen ja niihin yrittää etsiä vastautta,turhaan! Kysymykset seuraa toisiaan.. Ohi tästä pääsee luultavammin sitten kun löytää uuden suhteen, tällöin on tietenkin varovaisempi..
Se on just näin.. itsekin olen miettinyt ilta- ja yökaudet kaikkia sanomisiani ja tekemisiäni löytämättä vastausta tai syytä. Olis ollut paljon parempi et olis saanut tietää syyn miksi, vaikka ero sitten olisikin ollut kokonaan minun vikani! Parempi sekin kun tällainen tietämättömyys.
Kun pyörittelee näitä kysymyksiä päässään päiväkausia niin tuntuu et ahdistus vaan kasvaa ja sietokyky ylittyy hetkenä minä hyvänsä.
Ja mitä minuun tulee... seurustelut loppu tähän. On ehkä väärin tehdä yleistyksiä, mut en halua koskaan enää kokea mitään tällaista.
Aivan, se helpottaisi edes hieman jos saisi tietää syyn, eikä mitään sellaisia perättömiä lauseita jotka saavat ajatukset ja mietteeta aivan sekaisin.
Nuo ajatukset tulevat ensimmäiseks etten aio enää seurustella, en ainkaan vakavasti, koska jos joudun kokemaan saman uudestaan en ota sitä niin vakavasti, sitä ei pysty ajatelemaan näin. Itse en tosin ole vielä seurustelu suhteessa vaikka yhden mukavan miehen olen tavannut, tosin hän ei halunnut minusta vakavaa suhdetta. Mutta se, että hän sanoi sen suoraan, eikä peitellyt ja salannut asiaa.
Mutta ajana myötä tokenet ja löydät paremman ja mukavemman miehen joka kertoo jos on jokin mikä häiritsee.
Älä luovuta vielä, ei sitä tiedä koska kohtaat sen joka ei aio sinusta luopua ilman taistelua.