Huomasin opiskeluaikanani 1970-luvulla että yksi suurimmista merkkiliikkeistä mainosti käytettyjen autojen yksityisleasingiä. Leasingaika oli minimissään yksi kuukausi, maksimia en edes kysynyt, ja osoittautui että kk-vuokra ( tai- leasing) oli ERITTÄIN edullinen, jopa epäilyttävän halpa, mutta papereita syynätessäni en löytänyt mitään sudenkuoppia. Liisasin auton kolmeksi kesäkuukaudeksi, palautin elokuun lopussa ja kaikki oli hyvin. Itse maksoin vain bensat. Seuraavana keväänä soitin samaan liikkeeseen ja kysyin vieläkö heillä on sama systeemi. Myyjä sanoi että siitä ollaan luopumassa, mutta kun kerroin että viime suvena olin ollut samalla asialla ja tyytyväinen, hän sanoi että eiköhän se vielä nytkin järjesty. Ja taas sama juttu, paitsi että tällä kertaa autoon tuli vika (en enää muista mikä) ja kun soitin sen korjauksesta niin myyjä sanoi että tuo tänne niin vaihdetaan sulle toinen auto. Niin kävikin, ja taas opiskelijapoika palautti auton elokuun lopussa tyytyväisenä. Koko ajan jaksoin ihmetellä (en tosin ääneen autoliikkeessä) että miten heidän kannattaa harrastaa tuollaista toimintaa, koska jopa opiskelijalla oli varaa hankkia se leasing, sen verran halvaksi se asiakkaalle tuli. Ihmettelen vieläkin. Selvennykseksi sen verran että auton sai valita liikkeen pihassa seisovista myyntiautoista, joiden muistaaksen piti olla yli 5 vuotta vanhoja. Uudempia ei liisattu, ainakaan sopuhintaan. Jos tämä jäi yhden autoliikkeen kokeiluksi, mikä lienee ollut logiikka? Löytyneekö nykypäivän autoammattilaisilta vastausta?
Erikoinen tositapaus yksityisleasingistä
Kaarlo M-K
8333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kultaisella 70-luvulla tuo inflaatio ja kysynnän ja tarjonnan sopiva "epätasapaino" piti huolen, että vaihtoautovarastokaan ei ajan kuluessa tiputtanut arvoaan, vaan päin vastoin se saattoi nousta. Erään tunnetun suuren kauppiaan sanoja lainatakseni, hän totesi 70-luvusta jotenkin niin, että olisi ihan hyvin voinut laittaa liikkeen ovet kiinni puoleksi - vuodeksi ja silti olisi pärjännyt hyvin.
ole tullut ajatelleeksikaan, kuulostaa järkeenkäyvältä. Kaarlo.
Todella järkeenkäyvältä. Kolme vuotta rällätty 200 000 mittariin leasing käytössä ja arvo nousee. Älkää pelätkö, tuollaista ei ollut edes 70-luvulla. Olisikohan ollut 60 luvun kuplan parin kuukauden vuokra muutenkin olematon. Tai jos auto oli sen ajan vaihtoautoilmoituksissa ja olisi ostajan soittaessa pyydetty vaihtamaan toisenlaiseen vaihturiin.
Onko se meidän vika, jos se on sitä tarinan mukaan ollut ja en ole tuota yhden miehen suusta kuullut.
Lue nyt ensin se aloittajan juttu ja siihen vastaus, eikait siinä kukaan ole mistään 3v leasingeista ja 200tkm ajoista puhunutkaan..
Aloittaja muistaa väärin, ei kukaan lainaa/vuokraa/liisaa autoa ilman mitään maksua, ei edes 70 luvulla.
piti maksaa, mutta sen lisäksi ei muuta kuin polttoainekulut.
Seiskytluvulla bisnes oli erilaista. Inflaatio oli kaksinumeroista. Vakuutukset sai vähentää veroista kuten kaikkia ihmeellisiä muitakin juttuja. Kirjanpitokin taisi olla luovempaa kun ei ollut ATK:ta.