Loppuuko suhde jos toinen puoliso ei tahdo naimisiin? Kokemuksia?
loppuuko suhde Ei häihin?
onko kokemusta?
18344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Riippuu tietysti pariskunnan keskustelutaidoista, itsepäisyydestä, ennakkoluuloista, peloista, ehdottomuuden asteesta yms., jotka vaikuttavat asenteisiin.
Rakkauden ei sentään uskoisi loppuvan siihen, jos toinen ei innostu heti häistä. Järkiperäinen keskusteleminen sellaisesta loppuelämän sitoutumisesta on aivan luonnollista, ei naimisiin mennä VAIN tunteesta.
Kyllä, mutta eikö tuo varmuuden ja halun aste ole henkilökohtainen kummallekin suhteen osapuolelle. Ne voi poiketa toisistaan, jolloin pari ei ole täysin samalla kartalla eikö.
Sen sijaan sä käsittelet asiaa negaatioiden kautta ( itsepäisyys, pelot, ehdottomuus), mutta et käsitä laisinkaan sitä miten loukkaavaa ja torjuvaa ei voi olla toiselle osapuolelle, jos toinen onkin katsonut suhdetta "sillä silmällä" jo omasta mielestään riittävän ajan täysin aidoin sydämin ja todella tahtoo sanoa TAHDON.
Eli ei pitäis myöskään kusettaa toista jos vaikuttaa että toinen on avioon enemmän kallellaan kuin mitä itse....menee monta hyvää vuotta hukkaan ja se katkeroittaa aika lailla! Jos ei itse kykene miettimään voiko toiseen sitoutua loppuiäksi vaikak on ollut toisen kanssa jo toistakymmentä vuottakin, niin on se aika kummallista sitten olla ylipäätään yhdessä, ottaen huomioon että elämä on noin yleensä ottaen melko lyhyt.
ei, ei lopu,jos on aitoa. koska ketään ei saa painostaa väkisin.
itselläni loppui mielenkiinto ukkoa kohtaan ja tunteet samantien kun vikisi että "avioliitto on vain pala paperia", pian tämän jälkeen hän kosikin täysin paniiksissa ja sanoin ei, olin jo ehtinyt rakastua toiseen mieheen ja tämä rakastuminen palveli HYVIN SUURTA tehtävää irrottautuakseni ukostani, joka siis oli täysi vatus ja pilasi kaiken romantiikan ja paljasti suhteen todellisen dynamiikan: minä suhten kantaja, mies pelkkä kuhnari selittelijä joka ei edes todellisuudessa nauttinut seurastani.
On mulla sen jälkeen ollut avioon tahtoneita ehdokaita, mutta näistäkin oppii. katson kyllä tarkaan kenen sukkia alan vastaisuudessa pesemään! Ja tuleva sulhasehdokkaani saa olla tästä seikasta tietoinen!
Harvemmin sillä toinen yleensä myöntyy kyllä vihille.
Riippuu minkälainen suhde on kyseessä. Jos kyse on jo valmiiksi avioliiton kaltaisesta suhteesta yhteisasumisineen, ja tarkoitus on jatkaa yhteiselämää loppuun asti, niin miksei sitä suhdetta voisi liittää yhteen myös avioliitolla. Jos tällaisen suhteen ollessa kyseessä toinen ei halua koskaan avioon, niin alkaa kyllä epäilyttämään eikö toinen olekaan varma halusta viettää loppuelämää yhdessä.
Niin, vai onko sillä toisella sitten jotain suunnitelmia omaisuuden jaon suhteen ja sen takia haluaa naimisiin? Miksi muutenkaan, jos suhde ei käytännössä muuttuisi miksikään häiden jälkeen? Vähän epäilyttää sellainenkin toiminta.
Avioehto pitää tehdä tietenkin!
Avioliitto solmitaan molemmin puolisesta rakkaudesta. Avioliitto on vahvistava yhdysside kahden rakastavaisen välillä, ja siitä tulee vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne.
En alkaisi suhteeseen, jossa molemmat eivät olisi valmiita avioliittoon. Silloin näkee, että toinen on valmis sitoutumaan yhteen ihmiseen, eikä ole tarvetta etsiä jotain muuta tai mahdollisesti parempaa. Kyllä avioliitto muuttaa suhdetta luoden tiiviimmän yhteenkuuluvaisuuden tunteen, ja se on ainakin minulle todella tärkeää.
Jos ei toinen ole ajatellut ja toinen on haaveillut niin eiköhän se joka ole haaveillut pety toisin kuin se joka vain ei ole ajatellut,mutta ei ehdottomasti vastaankaan.Jos ehdottomasti vastaan,mikäköhän trauma taustalla johon vetoaa,ettei voi millään suostua jos kumppani haaveilee siitä.Jokainen toteuttaa omat haaveensa.
Avioliitto ei synnytä pysyvää rakkaussuhdetta tai avioliitto ei synny rakkaussuhteesta. Avioliitto on lähinnä järjestely, jolla pyritään turvaamaan toisiinsa jo sitoutuneiden ihmisten taloudellinen turvallisuus yhteiselämän pohjaksi. Se oli myös Beckerin, ekonomistin ja nobelistin, keskeinen oivallus. Avioehdolla turvataan taloudellinen turvallisuus tulevan tn. eron jälkeiseksi ajaksi, ei avioliiton ajaksi.
Ja perustelet tätä vanhaa kirjasta lykemaasi teoriaa nykyvalossa millä? Lasten huoltajuus tai elatusvelvollisuus ei liity avioliittoon oikeastaan mitenkään jos äiti antaa huoltajuuden myös isälle.
Jos alkujaan on sovittu avioon menosta ja toinen peruu aikomukset jossain vaiheessa, mättää jossakin. Itse en jatkaisi enää suhdetta.
Varmaan ei jos empivä lupaa harkita asiaa ja muotoilee asian toista tyydyttävästi ja toinen maksaa odottaa.
Itse päätin 3,5v suhteen, koska mies ei tiennyt haluaako koskaan naimisiin. En vaatinut kertomaan päivämäärää yms, halusin vain tietää näkeekö hän meidät lähitulevaisuudessa naimisissa. Yhdessä olimme tuolloin asuneet 2,5v. Puoli vuotta annoin hänelle aikaa miettiä asiaa ja kerroin, että valitettavasti ero on edessä, jos ei osaa vastausta antaa. Usein yritin keskustella asiasta, hänen mielestään koskaan ei ollut hyvä hetki ja monia tekosyitä keksi miksi ei voi kanssani mennä naimisiin. Näistä yksi oli mm. lemmikkieläimet. Niinpä eräänä syyskuun päivänä pyysin häntä pakkaamaan tavarat. Edes siinä vaiheessa ei mies uskonut minun olevani tosissaan. Nykyisin olen naimisissa toisen miehen kanssa ja meillä on lapsikin. Exäni roikkuu edelleen minussa ja "pyörittää" teinejä, sitoutumatta.
olet kyllä vahva nainen! kyllä on täytyny ottaa koville päätös uudesta ja sitten sinä sait sen :)
ei pääty, jos muuten vakavasti sitoutuu suhteeseen.
Jos nainen on esimerkiksi ostanut jo itselleen hääpuvun, hänelle voi tulla pakottava tarve mennä sen puvun kanssa naimisiin, halusi mies tai ei!
Omalta kohdaltani loppui, kun katsoin tulleeni petetyksi. Mies oli jutellut yhteen muuttamisesta, vihille menosta ja kaikesta avioliittoon kuuluvasta jatkuvasti 5-v. ja asia ei edistynyt hänen puoleltaan, vaan tekosyitä tuli miksei voi lyödä ajankohtaa lukkoon. Tunsin olevani vain seksiin sopiva (se ainut asia joka taisi meitä yhdistää)
Kun olen naistyyppiä, joka tykkää parisuhteessa olemisesta ja yhdessä puuhailusta, tein ratkaisun ja lopetin yhteydenpidon. Nyt olen uuden mieheni kanssa kihloissa ja parisuhteessa ja voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen.