Siinäpä se lyhykäisyydessään. Olen seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, joka asuu kahden tunnin junamatkan päässä minusta, eli ei ihan tavattoman kaukana. Olen kuitenkin päätynyt pitkään pohdittuani tulokseen, että kyllä rakastan kyseistä ihmistä, mutten ole varsinaisesti rakastunut. Olen siis todella kiintynyt häneen ja hänen kanssaan on hyvä olla, suhde olisi järkevältä kannalta toimiva, mutta tunnepuolella jotain vain puuttuu. Ongelmaa ei ole siinä, että nähtäisiin harvoin, ollaan puolen vuoden ajan nähty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka viikonloppu ja usein vähän pidennettyjäkin viikonloppuja.
Nyt siis pohdinkin miten suhteen voi lopettaa hienotunteisesti ja loukkaamatta toista liikaa. Haluaisin puhua kasvotusten, mutta tuntuu kummalliselta, että lähtisin sinne vain jättämään hänet. Etenkin jos hän olettaisi, että olen siellä pidempään. Toisaalta taas jos ilmottaisin tulevani vain muutamaksi tunniksi juttelemaan, niin se kuulostaa minusta aika selvältä ja ikävältä. Puhelimitse jättäminen taas olisi ehkä hiukan raukkamaista mielestäni, mutta olisiko se toimivin ratkaisu? Olen harkinnut myös kirjeen kirjoittamista, sillä ennen kun alettiin varsinaisesti tapailla kirjoiteltiin paljon ja pitkiä sähköposteja toisillemme ja se on ihan luonteva tapa kommunikoida meille. (Kirje tuntuu hiukan fiksummalta kuin sähköposti vaikka olisi pitkäkin.)
Miten te toimisitte tässä tilanteessa?
Nyt siis pohdinkin miten suhteen voi lopettaa hienotunteisesti ja loukkaamatta toista liikaa. Haluaisin puhua kasvotusten, mutta tuntuu kummalliselta, että lähtisin sinne vain jättämään hänet. Etenkin jos hän olettaisi, että olen siellä pidempään. Toisaalta taas jos ilmottaisin tulevani vain muutamaksi tunniksi juttelemaan, niin se kuulostaa minusta aika selvältä ja ikävältä. Puhelimitse jättäminen taas olisi ehkä hiukan raukkamaista mielestäni, mutta olisiko se toimivin ratkaisu? Olen harkinnut myös kirjeen kirjoittamista, sillä ennen kun alettiin varsinaisesti tapailla kirjoiteltiin paljon ja pitkiä sähköposteja toisillemme ja se on ihan luonteva tapa kommunikoida meille. (Kirje tuntuu hiukan fiksummalta kuin sähköposti vaikka olisi pitkäkin.)
Miten te toimisitte tässä tilanteessa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinun mielestäni tarvitse lähteä sinne junalla kertomaan, että suhde on ohi. Puhelin/sähköposti/kirje lie ihan hyvä tapa, kahdessa jälkimmäisessä ehdit myös ajatella mitä kirjoitat, puhuessa varmaan asiat unohtuu kun samalla kuuntelee toista. Tietenkin asian kerrottuasi voitte puhua puhelimessa ja ehkä nähdäkin. Mutta tämä on mielipiteeni, tee kuten parhaaksi näet.
Itse seurustelin aikoinaan kaukosuhteessa noin puolitoista vuotta kunnes en enää tuntenut olevani onnellinen miehen kanssa ja päätin lopettaa suhteen vaikka se ihan kauheelta tuntuikin.
Mä itse ainakin kerroin vain netin välityksellä että haluan lopettaa suhteen. Totta kai mies sitten soitti vielä itkien että miksi jne. Mutta sen jälkeen sanoin vaan suoraan haluavani olla nyt rauhassa ja ei se sen jälkeen häirinnyt. Oli kyllä todella vihainen ja loukkaantunut (on varmaan vieläkin) mutta mun oli pakko ajatella omaa onnellisuuttani. Tavallaan "helpoksi" eroamisen teki myös se ettei mies asunut Suomessa eli tiesin etten mä vahingossakaan törmäisi siihen missään.
Komppaan edellistä eli voit myös mun mielestä ilmoittaa ensin netin välityksellä tai kirjeellä - mikä nyt itsestä tuntuu luontevimmalta - ja jälkeenpäin voitte yhdessä sopia mikäli tarvitsee vielä nähdä ja puhua lisää.