Hei. Toivon vastauksia kohtalotovereilta. Te kohtalotoverit jotka olette sairastaneet (rinta)syövän, missä vaiheessa olette kertoneet uudelle tuttavuudelle? Minä en ole vuoskausiin tutustunut miehiin, pelkään jo valmiiksi lemppausta. Sellainen kokemus on, että mies oli minusta kiinnostunut juuri saatuani diaknoosin. No ajattelin sitten että olen rehellinen ja pyysin miehen kahville kuppilaan jossa kerroin saamani tiedon. Eli kaik oli ulkoisesti kunnossa vielä (hiukset mm.) No hän naama punaisena selitteli että haluaakin olla vain kaveri :) Minun kohdalle ei ole sattunut miestä joka sanoisi "enhän minä tissin kanssa seurustele vaan sinun". Kuten kuulin hoitajalta joillekin onnekkaille naisille käyneen. Kertokaa missä vaiheessa kerrotte. Esim. nyt jos alan viesteillä nettituttavuuden kanssa, kerrotaanko se jo kirjotellessa vai sitten livenä mikäli muutenkaan sinne asti pääsee? Toisaalta kun ei sekään tunnu viisaalta lähestymistavalta: "päivää mulla on ollut rintasyöpä." Ja tietysi jos mahollista, ois tosi tervetullutta jos joku mies kertoisi mitä mieltä on! Kohdallani oli osapoisto kolmisen vuotta sitten.
MissäVaiheessa
KertoaSyövästä
4183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehet ei kestä sairautta edes omilta vaimoiltaan. Pidä omana tietonasi, pitääkö kaikkien heti tietää ja miksi pitäisi?
Ystäväni vähän samassa tilanteessa, "tapasi" täällä miehen juuri ennen rinnan poistoleikkausta, kertoi heti missä mennään ja tulevasta operaatiosta. Seurauksella että; mies vei parin viikon päästä hänet sairaalaa, soitteli kuulumisia, kävi katsomassa kotona. Tästä on nyt puolisen vuotta ja ovat edelleen yhdessä.
Ehkä on niin että kun kertoo heti, ja mies häipyy, on se parempi kuin että häipyy sitten parin viikon tai kuukauden kuluttua kun saa tietää, silloin on jo omatkin tunteet pelissä. Se joka ei kestä totuutta heti, ei sitä todennäköisesti kestä myöhemminkään.
Itse haluaisin tietää heti.
Kiitti vastauksestasi. Ikävää että taian olla melkein yksin ongelmani kanssa (vastaustulvasta päätellen :) Onpa ystäväsi onnekas, kuten kerroin mun kohdallani päinvastoin. Sellanenkin kokemus takana, et oltiin puh.viesteily asteella ja toistemme kuvat nähty. Ehkä asiaan kuulumaton tämä kertoa, mut mies oli omien sanojensa mukaan komea :) Ihan fiksu mies hän oli, kyseli haittaako minua että hänellä on lapsia. No sit pähkäilin kuinka kerron hälle takana olevasta sairaudesta. Olin menossa Syöpäjärjestön kesäpäiville, ja kun hän kysyi kuin vietän vk:nlopun, kerroin meneväni ko-tapahtumaan. Ajattelin et tässä oiva tapa alustaa asia ja tuoda esille. Hänestä ei kuulunut sen viestin lähettämisen jälkeen yhtään mitään. Ei edes kysymystä olenko minä se sairas vai joku sukulaiseni. Että näin mulle käy kun kerron miehille. Olimme viesteilleet n. vk:n. Lopputulos sama kuin kantaisin kylttiä jossa lukee syöpää sairastanut.
Ikävä tilanne sulla. Yhdyn edelliseen vastaajaan eli kertoisin tilanteesta heti. Jos kertomista pitkittää niin kauan että on tunteet jo pelissä ja mies osoittautuukin pelkuriksi ja jättää tuollaisen asian takia. Säästyt ainakin mielipahalta siinä mielessä, että et ole vielä ihastunut korviasi myöten tähän mieheen. Tapaat kyllä sellaisen miehen, jolle heti kertoessasi asiasta hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja on valmis tukemaan sinua sairautesi kanssa. Tietysti se on monelle vaikea asia käsitellä heti tutustumisvaiheessa, mutta mikäli on aidosti kiinostunut, pystyy kyllä asiat käsittelemään. Tsemppiä!