Ei nyt varsinaisesti kuulu tälle palstalle, mutta tekee mieli vähän purkaa fiiliksiä!
Eli ollessani 17 vuotta tapasin ihan kundin ja vietettiin aikaa yhdessä, pussailtiin jne mutta ei edetty pidemmälle. Tämä kundi oli kaikin puolin täydellinen pakkaus, ei riitä sanat kertomaan. Tuli jotenkin jännän varma olo että kuuluisimme yhteen. No muutin kuitenkin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja päätimme antaa jutun olla ettei kumpaakaan satu, emmekä halunneet kaukosuhdetta.
No asuin 3 vuotta muualla ja muutin takaisin. En siis ollut kuullut kyseisestä herrasta mitään ennen kuin hyvä ystäväni esitteli hänet miehenänsä minulle! En voinut uskoa, olin tietysti iloinen heidän puolestaan vaikkakin vähän harmistunut. Hän oli kuitenkin jäänyt ajatuksiini ja mietin häntä usein.
Nyt he ovat olleet yhdessä pari vuotta. Ongelmaksi on muodostunut yhteiset illanviettomme, en vain saa silmiäni irti hänestä, hän on kaikin tavoin "täydellinen".
Hänen kanssaan on ihana viettää aikaa keskustella, tunnen edelleen että sopisimme niin hyvin yhteen kaikin tavoin.
Minulla ei siis ole mitään aikomuksia viedä ajatuksiani eteenpäin, ystäväni on kuitenkin tärkeämpi. Välillä harmittaa kun ystäväni kohtelee miestä niin huonosti, nalkuttaa kokoajan eikä anna elää ns omaa elämää.
Välillä mietinkin että jos he vaikka eroaisivat nii. Meillä ei miehen kanssa silti voisi olla mitään. Ystävän entisiinhän ei kosketa!! En itsekään haluaisi että joku ystävistäni seurusteli jonkun entiseni kanssa!
No kai tämä ihana mies jää vain uniini ja ajatuksiini. Inhottaa vaan se tunne että hän olisi minulle se "oikea" ärsyttää!!
No kai kaikella on tarkoitus ja meitä ei ole tarkoitettu yhteen, mutta tulee hän aina olemaan "unelmieni mies"
Eli ollessani 17 vuotta tapasin ihan kundin ja vietettiin aikaa yhdessä, pussailtiin jne mutta ei edetty pidemmälle. Tämä kundi oli kaikin puolin täydellinen pakkaus, ei riitä sanat kertomaan. Tuli jotenkin jännän varma olo että kuuluisimme yhteen. No muutin kuitenkin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja päätimme antaa jutun olla ettei kumpaakaan satu, emmekä halunneet kaukosuhdetta.
No asuin 3 vuotta muualla ja muutin takaisin. En siis ollut kuullut kyseisestä herrasta mitään ennen kuin hyvä ystäväni esitteli hänet miehenänsä minulle! En voinut uskoa, olin tietysti iloinen heidän puolestaan vaikkakin vähän harmistunut. Hän oli kuitenkin jäänyt ajatuksiini ja mietin häntä usein.
Nyt he ovat olleet yhdessä pari vuotta. Ongelmaksi on muodostunut yhteiset illanviettomme, en vain saa silmiäni irti hänestä, hän on kaikin tavoin "täydellinen".
Hänen kanssaan on ihana viettää aikaa keskustella, tunnen edelleen että sopisimme niin hyvin yhteen kaikin tavoin.
Minulla ei siis ole mitään aikomuksia viedä ajatuksiani eteenpäin, ystäväni on kuitenkin tärkeämpi. Välillä harmittaa kun ystäväni kohtelee miestä niin huonosti, nalkuttaa kokoajan eikä anna elää ns omaa elämää.
Välillä mietinkin että jos he vaikka eroaisivat nii. Meillä ei miehen kanssa silti voisi olla mitään. Ystävän entisiinhän ei kosketa!! En itsekään haluaisi että joku ystävistäni seurusteli jonkun entiseni kanssa!
No kai tämä ihana mies jää vain uniini ja ajatuksiini. Inhottaa vaan se tunne että hän olisi minulle se "oikea" ärsyttää!!
No kai kaikella on tarkoitus ja meitä ei ole tarkoitettu yhteen, mutta tulee hän aina olemaan "unelmieni mies"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiesikö tämä mies entuudestaan, että sinä ja hänen uusi naisensa olette hyviä ystäviä keskenänne? Ja tiesikö ystäväsi, että sinulla on ollut vipinää hänen uuden miehensä kanssa. Heitäkö ei koske nämä säännöt, että ystävien entiset eivät seukkaile keskenään?!
Sanoisinpa vain, että turhaa haaskata energiaa entisistä unelmointeihin. Hyviä unelmamiehiä on maailman pullollaan!
Näin käy, eikä niinkään harvoin, että tulee katumus ja näkee sitten että joku onkin napannut komistuksen haaviinsa.
Ja vielä enempi harmitus lisääntyy, jos ystävä nappaa.
En nyt tiedä, ei missään lakikirjassa sanota, etteikö ystävän entiseen saisi koskea. Ei ihminen mikään esine ole, jonka omistusoikeus olisi ikuisesti jonkun hallussa.
Toki miehellä sanomista itselläänkin, haluaako leimautua jonkin omaisuudeksi.
Ihan hyvä omatunto sulla voi olla, jos pari omasta aloitteestaan eroaa ja mies tuntee sinuun vetoa ja löytäisitte toisenne uudelleen,
Mutta kenenkään suhdetta ei pidä rikkoman, vaan se eropäätös on heidän. Olet viisaasti kunnioittanutkin heidän suhdettaan, etkä ole mennyt väliin.
Ei ole kiveen kirjoitettu ettettekö voisi löytää toisenne uudelleen. Mistäs sitä koskaan tietää, jos vaikka niin kivasti kävisi.
Miksi ihmeessä ystävien entisiin ei saisi koskea, jos ne ovat saatavilla. Kokonaan eri asia on se, pyrkiikö itse aiheuttamaan eron. Niin ei pidä tehdä, muuta kuin entisille ystäville.
Ystäväni ei siis tiedä että meillä oli nuorena säpinää, eikä tämä mies tiennyt että olen hänen tyttöystävänsä ystävä.tuli ihan puskista tämä kuulemma.
Niin itseänihän voin perjaatteessa syyttää kun hänet aikoinaan päästin menemään, itse en halunnut kaukosuhdetta, mies ei sulkenut sitä pois.
Valitettavasti vaikka he eroaisivat niin en voisi miehen kanssa yrittää mitään tai siinä menisi 100 varmasti sitten ystävyys. Tämä mies ei siis koskaan tule olemaan saatavillani. Olisihan se ollut kiva tietää miten meillä olisi mennyt, olisimmeko olleet oikeat toisillemme:)niin kuin luulen....
Ehkä pitäisi ottaa vähän etäisyyttä heihin, olemme todella usein tekemisissä.
Käymme lenkillä, teemme ruokaa, käymme juhlimassa,leffassa jne..
Erityisesti vaivaa kiihkeät unet tästä miehestä, melkein joka yö nään näitä unia.
Jotenkin vaikea selittää koko tätä tunnetta se on jotenkin niin vahva tätä miestä kohtaan ja haluaisin siitä kyllä eroon! Ehkä helpottaisi jos tapaisi jonkun toisen mukavan miehen, ne vaan oikeasti tuntuvat olevan kiven alla.
Vientiä kyllä baareissa riittää ja yhdenyön juttuja on ollut, mutta kaipaisi jo jotain pysyvämpää...