Miten sellaisenkin sitten löytää... Yksi parisuhde kaatuu siihen, että keskinäinen arki on mahdotonta eikä pelkillä juhlahetkillä pitkälle pötkitä. Toisessa arki toimii ja elämä soljuu tasaisesti eteenpäin... Mutta niin perin tylsänä ja harmaana. Onko nelikymppisenä epärealistista odottaa, että jotain noiden kahden väliltä voisi olla saavutettavissa?
Kultainen keskitie?
*alone, not lonely*
3119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
4-kymppisenä oli vielä haasteita, työpaikkojen vaihtoja, eläköitymisen suunnittelua ja valmistelua yms.
En muista varsinaisia juhlahetkiä.
Teimme molemmat työtä yhteisten tavoitteiden eteen.
Minä olen 40 eikä ikinä mitään juhlahetkiä. Elämäni menee siinä, että yritän jaksaa töissä, että en saisi potkuja, kun pitää elättää koko perhe. Kotona aika menee kodin- ja lastenhoitoon. Lapset vielä pieniä. Ei elämä tosiaan mitään juhlaa ole. Lasten synttärit ovat ainoat juhlat, joissa olen ollut viime vuosina. Ja työt ovat pätkätöitä. Olen tehnyt 6-12 kk pätkiä siitä saakka kun valmistuin eli 15 vuoden ajan Lomat ovat lyhyitä. Viime kesänä viisi päivää. Jouluna otan pari palkatonta lomapäivää. Se on juhlaa, että joskus tulee flunssa ja saa levätä. Kaiken tämän keskellä avioliitto on koetuksella.
Olen ihmetellyt minua nuorempien jaksamista.
Tulevaisuuden suunnittelu pätkätöissä? Minun on vaikea kuvitella sellaista koska me vaimoni kanssa hahmotimme elämäämme vähintään 10:n vuoden tähtäyksellä ja suunnittelimme vuoden, kahden päähän.
Ovatkohan nuo pätkät ja ylipäätään määräaikaset lopultakaan työnantajien etujen mukaisia pitemmässä juoksussa.
Onnettominta minusta on se, ettei muutosta ole näköpiirissä.
Ennen työttömyyeläköitymistä elin 5-vuotta työpätkä / työttömyysjakso vaihetta ja silloin havahduin todella ajattelemaan elämän rakentamisvaiheessa olevien pätkivien elämää.
En ihmettele jos parisuhdekin on koetuksella. Ei se ole helppoa sinun puolisollesikaan!
Vilpitön osanottoni vaikka ei siitä mitään apua olekaan.
Elämä jatkuu!