Olimme hyviä ystäviä lapsuudesta 16-vuotiaiksi. Asuimme naapureina, näimme päivittäin. Yllättäen ja järkytyksekseni tuo ystävänäni pitämäni tyttö katkaisi välimme kokonaan, ja perustelunaan kertoi ettei koskaan ole pitänyt minua "sydänystävänään". Hän kertoi, että hän on löytänyt uuden ystävän, joka on "sydänystävä". - Olen järkyttynyt. Emmekö siis olleetkaan ystäviä. Olisiko ystävyytemme pitänyt olla jotenkin erityisempää, vai mitä sen olisi pitänyt olla? Enkö koskaan riittänytkään hänelle ystävänä? Mitä minun olisi pitänyt olla?
Voiko tytöillä olla vain yksi ystävä kerrallaan? Tai yksi kaveri?
Olenko niin huono jotenkin, että en kelpaa enää ystäväksi? Vaikka tähän asti kelpasin? Löydänkö uuden ystävän, vai kelpaanko kenellekään muullekaan?
Voiko tytöillä olla vain yksi ystävä kerrallaan? Tai yksi kaveri?
Olenko niin huono jotenkin, että en kelpaa enää ystäväksi? Vaikka tähän asti kelpasin? Löydänkö uuden ystävän, vai kelpaanko kenellekään muullekaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Välien katkaisu kokonaan ilman erityistä syytä on outoa, eli vika löytyy kaveristasi.
Se että näkee päivittäin ei kuitenkaan välttämättä synnytä rakkautta tai ystävyyssiteitä, kyse voi olla vain siitä että on usein samassa paikassa samaan aikaan jonkun kanssa. Se ettei ole toiselle sydänystävä on asia jolle ei voi paljoakaan, toisiin voi ihastua heti ja toiset eivät herätä tunteita koskaan.
Mutta muutoin olen ainakin itse saanut todeta että ystävyyskään ei ole ikuista, "poissa silmistä poissa mielestä", ja sitten aika hoitaa vieraantumisen.
Toisaalta uusiakin ystäviä voi löytyä vaikkakin aikuisena se ei ole yhtä vaivatonta.
- Kyse ei siis ollut ihastumisesta. Olemme molemmat tyttöjä, enkä ainakaan minä ole sillä tavalla kiinnostunut tytöistä. Vain kaverina ja ystävänä, mutta ystävyyskään ei ole minulle mikään "vain"-asia, ei ollenkaan vähä-arvoista. Rakkautta tai ihastusta en siis koskaan odottanut. Välien katkaiseminen yllättäen kuitenkin ihmetyttää ja satuttaa, koska ei ollut minkään riidan yhteydessä tämä tilanne.
En osannut odottaa tällaista. Aika järkyttynyt olo.
Olimme paljon tekemisissä, teimme yhdessä asioita. Jaoimme asioita noin 15 vuoden ajan. Emme siis olleet vain naapuruksia.
Sitten yhtäkkiä tämä välien katkaisu.
En tarkoittanut ihastumisella "sillä tavalla", eli fyysistä puolta. Toisista pitää heti, toisista voi oppia pitämään kun oppii tuntemaan heidät, ja jotkut vaan "ovat olemassa". Minullakin on ollut joitakin ystäviä joita on jäänyt ikävä, ja sitten kavereita joiden nimiä en enää edes muista. Näiden lisäksi on ollut niitä joidenka kanssa ei keksi edes mitään puhumista.
Vika on luultavimmin siinä toisessa, ainakin niissä perusteluissa. Älä siis etsi liikaa vikaa itsestäsi.
Minullakin on serkku johon välit viilenivät ilman erityistä syytä. Tai voihan niitä syitä yrittää arvailla, mutta luottamus kuitenkin on poissa. Viimeksi kun tavattiin niin puhuttiin työpaikoista ja koulutuksesta, ja hän vitsaili "...parempia, niin kuin sinä.. he..he...". Vaikka siis ollaan tunnettu lapsuudesta saakka.
Lapsuudenystäväsi tapa päättää ystävyys oli tökerö. Olette ilmeisesti vielä nuoria? Silloin voi käyttäytyä erittäin ajattelemattomasti ja katua sitä jälkeenpäin. Sinussa ei ole vikaa niin kuin edellinenkin kirjoittaja sanoo. Monet ystävyydet ovat sidoksissa ikäkauteen eli ystäviä putoaa pois, kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa ja syventää ystävyyttä. Ainahan tietysti voi miettiä oliko liian takertuva, suorapuheinen tai jotenkin loukkasi tahtomattaan ystävää, jotta voisi jatkossa parantaa ystävän taitojaan, mutta siitä ei kannata syyttää itseään, koska kukaan meistä ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä myös ystävänä. Mutta voi tosiaan olla, ettei kyse ole sinusta ollenkaan, vaan ystäväsi omista elämänvaiheista tai ongelmista.
Kun tyttö pistää välit poikki niin ne ON POIKKI.
Älä ole väkitukkoinen.
Taustalla voi olla syitä, joita hän ei kerro. Onko sinusta kasvanut kaunotar, kun taas hänestä ei? Oletko parempi kuin hän monissa asioissa? Syynä voi olla kateus.
Jotkut kuvittelevat, että vain yksi ystävä, jonka kanssa koko ajan nuhjaa riittää. Jos hänellä on "kierroksessa" kokonaan uusi ystävä, voikin käydä niin, ettei tuo ystävyys kestä ja hän saa katua välienne katkaisua.
Tavasta, jolla hän katkaisi välinne tulee tunne halusta loukata. Kateus usein taustavaikuttajana tällaisessa.
Jotkut ajan myötä vain kyllästyvät ystävään, varsinkin jos nähdään hyvin usein. Silloin saattaa haluta katkaista välit, vaikkei tähän varsinaisesti mitään syytä olisi paitsi tuo kyllästyminen. Ei siis välttämättä mitään vikaa sinussa ja käytöksessäsi ollut.
Jotkut ystävyydet vain katkeavat, siihen joudut elämän aikana tottumaan. Vaikka ikävää tuo aina on, varmasti olet järkyttynyt, olen pahoillani puolestasi. Älä kuitenkaan syytä itseäsi ja kuvittele ettet kelpaisi kellekään. Varmasti kelpaat!
Oliko ystävyyttä alkujaankaan jos se päättyi? Ikuisuuskysymys, jokainen päättää siihen itse vastauksensa. Itse ajattelen että oli. Oliko se aitoa? Ehkä oli, ehkä ei.
Turha jäädä asiaa miettimään, kun lopputulos on kuitenkin sama. Aikansa asiaa saa vatvoa ja mielessään käydä läpi yrittäessään ymmärtää sitä mitä on tapahtunut, mutta turha sitä on jäädä miettimään.
Sen vaan kerron, että vanhemmiten kun olet kokenut noita useampia siihen tottuu, eikä sitä jää enää niin miettimään eikä välitä siitä enää niin paljon.
Homo homini lupus - ihminen ihmiselle susi, ihmiset ovat julmia ja itsekkäitä. Elämä on.
Kiitos vastauksista.
Saattaa olla tosiaan, että kyse oli "ystävän" kateudesta minua kohtaan. Ehkä olen joidenkin mielestä ns "nätti" tai jotakin sellaista. En ole tullut asiaa aiemmin tältä kannalta ajatelleeksi, vaikka tämä tyttö esimerkiksi vertaili joitakin ulkonäköömme liittyviä juttuja. En antanut niille painoarvoa. Tämän tytön uudessa kaveripiirissä olisin ehkä ollut jokin "uhkatekijä", ja siksi hän päätti pudottaa minut sotkemasta kuvioitaan. Ehkä joku poikajuttu hänellä oli kiikarissa? En tiedä.
Surullista. Ystävyydessä ei pitäisi joutua kilpailemaan tai pelkäämään vertailua.
Minulla on yksi ystävä jonka olen tuntenut lapsuudesta asti. Ennen nähtiin aika usein ja nykyisin vaihdetaan kuulumisia sähköpostitse.
Tämä minua kyllä ihmetyttää kun mailataan ja minulla vaikka loppuu virta akusta ja jutustelu jää kesken ja sanon että palataan asiaan vaikka illalla.
Mutta hän ei koskaan ota itse yhteyttä ja minä joudun aina tekemään aloitteen.
Eilen jäi taas juttu kesken ja sovittiin, että jatketaan illalla ja nyt päätin, että odotan jos hän mailaa ensin takaisin.
Epäilen, että ei tee oloitetta.
Ystäväsi kertoessa sinulle että oli loytänyt "sydänystävän", oli hyvin lapsellista.
Ystäviä on eritasoisia ja kaikki he ovat arvokkaita.
Tulet itsekin aikanaan huomaamaan että yhdelle ystävälle painotetaan yhtä asiaa toiselle toista ( yksi on talousnero jonka kanssa puidaan noita asioita, toinen tykkää musiikista tai piirtämisestä , kolmas taas keskittäytyy omiin henkisiin voimavaroihinsa joita te vertailette keskenään, nejännelle käsityot ovat kaikki kaikessa jne) Sinulla on heille kaikille paljon annettavaa ja sinä saat heiltä vastaan katetta.
Tuo ystäväsi ei oikein taida tajuta mitä ystävyydellä tarkoitetaan. Hän on pahasti rikkonut kaikkia sääntojä ja kayttäytyi ilkeästi sanoesaan noin typerästi.
Sinä voit pitää hänet hyvän-päivän-tuttuna ja ala rohkeasti vain tutustumaan eri- ja erilaisiin ihmisiin. He todella ovat osa elämän rikkautta. MUTTA vain jos valitsee ystäväpiirinsä huolellisesti. Siihen EI tarvitse huolia jokaikistä vastaantulevaa.