Olen tassa pohtinut miksi ihmisilla on niin kamalan kiire, ettei ehdi tavata ystaviaan enaa. talla tarkoitan etta kaikki heidan ohjelmansa, harrastuksensa ja menot on suunniteltu kovin tarkoin etukateen, ja muutoksiin ei tunnut olevan varaa sitten yhtaan.
Minulla on onneksi muutama tosi hyva ystava, naisia hekin ja ikaisiani ja muutenkin omaavat samanlaisen elaman katsomuksen ja meilla on paljon samantyylisia kokemuksia, joten synkkaamme hyvin yhteen.
Ongelmani on se, etta sairauteni vuoksi on mahdotona tietaa missa kunnossa olen esim 3 paivan kuluttua kello 3 iltapaivalla... Olen yrittanyt ottaa yhteytta etta voisiko esim tanaan (jolloin minulla on ns. hyva paiva) juoda pikakahvit ja vaihtaa kuulumiset. Aina tuntuu etta heilla on jotain suunniteltua tekemista (siis ei niin tarkeaa etteiko sita voisi siirtaa tai perua) ja nyt olen todella funtsannut etta olenkohan heille niin tarkea ystavan kuin mita mina holmo kuvittelin.
Kysymyksessa on naisia, jotka eivat enaa ole tyoelamassa, eika heilla joillain ole lapsiakaan.
En tieda, olenko sitten eri ihmis luokkaa kuin he, vaan kylla yritan aina jarjestaa aikaa ystavilleni jotka minulle tarkeita ovat.
Onko se niin, etta tarkeys ohjelmassa sanelee minne mennaan, keta tavataan?
Olen hieman surullinen koska olen paatynyt juomaan kahvit torilla yksin, leffareissut yms. Onko muilla naisilla tahan joitain hyvia neuvoja ?
Minulla on onneksi muutama tosi hyva ystava, naisia hekin ja ikaisiani ja muutenkin omaavat samanlaisen elaman katsomuksen ja meilla on paljon samantyylisia kokemuksia, joten synkkaamme hyvin yhteen.
Ongelmani on se, etta sairauteni vuoksi on mahdotona tietaa missa kunnossa olen esim 3 paivan kuluttua kello 3 iltapaivalla... Olen yrittanyt ottaa yhteytta etta voisiko esim tanaan (jolloin minulla on ns. hyva paiva) juoda pikakahvit ja vaihtaa kuulumiset. Aina tuntuu etta heilla on jotain suunniteltua tekemista (siis ei niin tarkeaa etteiko sita voisi siirtaa tai perua) ja nyt olen todella funtsannut etta olenkohan heille niin tarkea ystavan kuin mita mina holmo kuvittelin.
Kysymyksessa on naisia, jotka eivat enaa ole tyoelamassa, eika heilla joillain ole lapsiakaan.
En tieda, olenko sitten eri ihmis luokkaa kuin he, vaan kylla yritan aina jarjestaa aikaa ystavilleni jotka minulle tarkeita ovat.
Onko se niin, etta tarkeys ohjelmassa sanelee minne mennaan, keta tavataan?
Olen hieman surullinen koska olen paatynyt juomaan kahvit torilla yksin, leffareissut yms. Onko muilla naisilla tahan joitain hyvia neuvoja ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muuta en osaa sanoa kuin että puhuisit ystäviesi kanssa tästä asiasta. Ehkä kyse on vain siitä, ettei tosiaan juuri silloin ole käynyt tai ei ole muuten huvittanut lähteä mihinkään. Yllätyskutsuista on minusta ihan ok kieltäytyä, jos ei käy, mutta siitä ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Voisit esim kysyä että onko heistä ok kysyä yllätystapaamista vai kokevatko sen kiusallisena.
Tietävätkö ystäväsi sairaudestasi, ja sen aiheuttamista ongelmista tapaamisille? Jos eivät, niin ehkä parille voisi kertoa ja sanoa suoraan että koet ongelmalliseksi tilanteen, ja he tajuaisivat sitten sillon tällöin (kohtuudella toki) joustaa omista menoistaan ja tapaisivat pikaisesti vaikka se ei etukäteen olisikaan suunniteltua.
En usko että kyse on siitä etteivät ystäväsi pidä sinua tärkeinä, vaan ihan elämän ja iän tuomasta oman rauhan arvostuksesta ja halusta pyhittää aikaa itselle. Minä olen tuollainen niin kuin monet ystäväsi. Olen nihkeä tapaamaan ihmisiä lyhyellä varoitusajalla. Pääsääntöisesti haluan sopia tapaamiset etukäteen, ja suunnitella ne niin ettei yhtenä päivänä ole töiden jälkeen 2 kaverin kanssa kahvittelut, omat ja lasten harrastukset päälle. Se oma rauha vain on todella tärkeää jaksamiselleni, ja en siitä helpolla luovu jos olen suunnitellut viettäväni illan itsekseni. Ei se sitä toki tarkoita etteikö kaverit olisi tärkeitä!
Mutta toki jos jollain ystävällä olisi tuollainen tilanne, tekisin poikkeuksia kohtuudella. En nyt sillä tavalla että pomppisin usemman kerran viikossa kahville kun toinen vaan soittaa, mutta aina välillä siirtäisin muita suunnitelmiani tai luopuisin omasta ajasta. Puhu siis ystävillesi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Ehkä he eivät vaan tajua että sinulle on hankalaa sopia etukäteen asioita.
Kiitos mielipiteistanne. Kylla kaikki nama naisystavani joita vain aivan muutama on, ovat tietoisia sairaudestani ja kuinka vaikeaa se minulle on, Sen takia koko juttu lyo mut allikalla paahan.
Esim oli markkinat viime viikonlopulla, mulla ns. hyva paiva, menin sinne, piti tavata 2 muutakin naisystavaa, sitten ne viime hetkella ilmoittaa etta meneekin jonnekin muualle (?) ja ei tulekaan markkinoille ??? eli se "muu" men0 oli heille tarkeampaa kuin tavata minut, joka juuri silloin vain olin ulkona silla viikolla.
No nainhan se kait menee, elamaan on totuttava.
Vaan kylla se on jostain kulmasta kiikastaa, jos naisystava joka asuu 5 min automatkan paassa luotani, ei ole aikaa kuukausitolkulla viettaa yksi tunti kanssani.