kokemuksia avioliitosta arabi muslimin kanssa

Itsellä takana suhdetta arabin kanssa 23-vuotta ja erottu 8-vuotta sitten, mutta silti oman kokemukseni pohjalta voin sanoa,että "kerran arabin vaimo, aina arabin vaimo" .

Toki tällainen yleistys on lähinnä huvittavaa, mutta omalla kohdallani se on arkipäivää. Ja uskon,että tällaisia kokemuksia myös muillakin, varsinkin jos on yhteisiä lapsia :)

Erosin vuosikymmenen jälkeen arabimuslimista, yhteisiä lapsiakin on. Mies kyllä kunnioitti minua, ei kontrolloinut, ei kysellyt, ei ollut mustasukkainen. Eikä ole edelleenkään, eron jälkeen. Mies on sanonut ääneenkin, että minä teen mitä haluan kenen kanssa haluan, enkä ole hänelle tilivelvollinen muuten kuin lapsista. Suhteet sukulaisiin ihan ok kummallakin. Tarkoitatko kysymykselläsi, onko mies rajoittanut yhteydenpitoa omaan sukuun tms.? Eniten riideltiin vapaa-ajan vietosta ja rahasta, hirveän eksoottista. ;) Naimisiinmeno ei muuttanut mitään, lasten syntymä muutti. Ei kuitenkaan miestä siinä mielessä, että olisi muuttanut käytöstään, mutta siinä vaiheessa huomasi selvemmin erilaiset odotukset parisuhteelta ja perhe-elämältä.

Mun arabimies muuttui naimisiinmenon jälkeen, hitaasti ja huonompaan suuntaan. Oltiin naimisissa melkein 20 vuotta. Kuvioihin tuli rahapelit, eli rahaa ei ollut muuhunkuin kolikkopeleihin ja lottoon, itse sain sitten venyttää penniä. Sitten tuli naiskuviot varsinkin nettien treffipalstat ja FB. Siihen se sitten kaatuikin koko liitto. Jälkeenpäin olen huomannut, miten härski valehtelija ex-mieheni oli eikä koskaan pahoitellut eikä ole pyytänyt anteeksi. Miettikää kahdesti, ennenkuin menette naimisiin noinkin erilaisen kulttuurin edustajan kanssa, niistä ei seuraa yleensä kuin ongelmia.

No, afgaanimies muuttui avioliiton jälkeen aika paljon. Alkoi kontrollointi, lapsille olisin halunnut esimerkiksi antaa kauniit suomalaiset nimet ja olen nyt pahoillani että annoin miehen painostuksesta heille musliminimet. Oma sukunimeni oli myös kaunis mutta mies pakotti sen vaihtamaan. Lapsille toki miehen sukunimi... No, olin nuori, menköön sen piikkiin.

Sittemmin olen eronnut, lapsilla minun tyttönimeni (hirveän taistelun kävin sen muuttamiseksi) ja nykyään tasaarvoinen suomalainen puoliso.

Ennen naimisiin menoa mies oli ihan tavallinen ihana mies joka ei kovasti eronnut länsimaisesta miehestä paitsi ettei syönyt sikaa jne...

Olen ollut vasta reilun vuoden naimisissa arabi miehen kanssa.Mieheni kunnioittaa minua todella paljon eikä yritä millään tavalla kontrolloida minua.Hän rakastaa sukulaisiani ja tuleekin heidän kanssa hyvin juttuun.Riitaa ei meille tule mistään.Mieheni on todella rauhallinen ja siksi meillä ei riidellä.Hän on rauhoittanut minua todella paljon.Itse aikaisemmin hermoilin paljon.Yhteisiä lapsia meillä ei ole.

Alku oli yhta h****ttiä ja intohimon räiskettä.

Kun menimme yhteen, sitä tunteiden räiskettä ei voi edes sanoin kuvailla. Räiskettä oli, ja on vieläkin rakkauden saralla. Olemme molemmat temperamenttisia ja intohimoisia ihmisiä. Vaikeuksista olemme onneksi päässeet eroon.

Vaikeudet alussa liittyivät rahaan, työttömyyteen ja kielitaidottomuuteen. Arabimiehelleni oli suunnaton häpeä, että hän joutui elämään minun rahoilla ja olemaan kotona tekemättä mitään perheen hyväksi.

Kun kielitaito karttui ja hän sai töitä koulutustaan vastaavalta alalta, tilanne rauhoittui.

Jos emme olisi rakastaneet toisiamme niin vahvasti, ei liittomme olisi kestänyt kaikkia niitä koettelemuksia joita alussa oli.

Tänäpäivänä meillä menee hyvin. Mieheni osaa puhua suomea sujuvasti, on töissä ja hän viihtyy suomessa.

Litossamme vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Riitelemme harvoin, mutta riidan sattuessa se onkin sitten maanjäristys, hirmumyrsky ja salamointia molemmin puolin.

Kyllä, mieheni kontrolloi. Siitä tavasta ei arabimiestä vieroita mikään. Ja naiset, jotka sanovat, ettei arabimies kontroilloi, valehtelevat. Vai onko niin, että miehet aina kontrolloivat? En osaa sanoa kun ei ole kokemusta muista.

Esim. kun puhelimeni soi ja puhun jonkun kanssa, hän kysyy kuka soitti.
Mieheni tekee reissu hommia ja soittaa minulle monta kertaa päivässa ikäväänsä, mutta myös kysyäkseen mitä teen tai olen sen päivän aikan tehnyt.
Olen sairaalassa töissä, hän kysyy kenen kanssa tein töitä eli kuka oli työkaverini. Minulla on myöskin miespuolisia työkavereita.
Jos menen ulos syömään tai viettämään iltaa ystävieni kanssa, hän haluaa tietää minne ja kenen kanssa ja kauanko viivyn. Jos viivyn pidempään kuin olen sanonut viipyväni, hän soittaa minulle.
Kun olemme menossa ulos, vaikka vain markettiin, ei hameeni saa olla liian lyhyt. Esim. shortsit ei ole sopiva vaatetus julkisilla paikoilla. Muuten hän ei kontrolloi vaatetustani ja kuta seksikkäämmin pukeudun häntä varten kotona, sitä tyytyväisempi hän on. Esim. jos puen päälleni topin joka korostaa poveani jne. En siis tarkoita mitään seksiasuja.

Siis, kyllä, hän kontrolloi, mutta minä hyväksyn sen. Koska teen ihan samaa itsekin.
Vapauttani pukeutua, likkua, työskennellä, tavata ystäviäni jne. hän ei rajoita. En käytä muslimeille tyypillisä asuja, vaan ihan minihameita, farkkuja, toppeja ja korkkareita. Esim. kun matkustan yksin tai lasten kanssa ulkomaille ilman häntä, se on ihan ok.

Sukulaisiimme meillä on erittäin lämpimät valit molemmin puolin. Myös hänen sukulaisiinsa siellä kotimaassa.

Avioliittoon menon jälkeen hänestä tuli vielä enemmän intohimoinen ja rakastava. Se on oikeastaan ainoa muutos.

En vaihtaisi elettyjä vuosia tai puolisoani mihinkään muuhun.

suomessa asuessamme miehellä aina sinkkuprofiilt fb ym.korosti meidän avioliiton tärkeyttä..mutta sinkkuna oli sivustoilla..riideltiin monesti tästä..suuttui jos soittelin,kun hän kahvilla ulkomaalaisten miesten kanssa..mutta jouduttuaan kotimaahan ei saanut ole-lupaa...fb ollaan kavereita ja nyt lukee naimissa molemmilla ja kuvat myös.mitäpä tämä kertoo...luottaminen on ongelma..

Ei voi sanoa muuta kuin, Voi hel...ti.