Gallup:
1) Mikä on mielestänne kauniin kuuloinen kieli? ja perustelut, jos osaa perustella.
2) ja mikä on kamalan kuuloinen kieli? ja mahdolliset perustelut
Omat vastaukseni:
1) italia, se vaan on melodinen
2) latvia. ihan pimeitä s-äänteitä, outoja sanoja ja kuulostaa sönkötykseltä. Hyvänä kakkosena kiina.
1) Mikä on mielestänne kauniin kuuloinen kieli? ja perustelut, jos osaa perustella.
2) ja mikä on kamalan kuuloinen kieli? ja mahdolliset perustelut
Omat vastaukseni:
1) italia, se vaan on melodinen
2) latvia. ihan pimeitä s-äänteitä, outoja sanoja ja kuulostaa sönkötykseltä. Hyvänä kakkosena kiina.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eiköhän kaikkien mielestä oma äidinkieli ole kaunein ja helpoin oppia. Kaikki muut ovat kamalia.
1) Mitä erityisen melodista italiassa on? Ooppera ei tee italiasta melodista. Niin että mikä tarkalleen ottaen on melodista italiassa?
2) Mitä "pimeitä" s-äänteitä latviassa on? Ja outoja sanoja - eikö kaikissa vieraissa kielissä ole "outoja" sanoja. Kertoo paljon, että käytät ilmausta "s-äänteitä" vain siksi, että suomessa ei ole kuin yksi sibilantti. Voitko kertoa, mitkä latvian sibilantit/affrikaatat ovat "pimeitä" tai eroavat "melodisen" italian vastaavista.
Ehkä latvia kuulostaa sönkötykseltä, koska siinä on aina paino ensimmaisellä tavulla kuten suomessa. Ja vokaalin pituudella on merkitystä kuten suomessa.
Tutustu ensin tähä tekstiin. Jos tulee lisää kysyttävää, niin palataan asiaan.
http://es.wikipedia.org/wiki/Idioma_italiano
Ja tekstinkin piti olla espanjaa. Tästä espanjankielisestä tekstistäkö ilmenee italian melodisuus?
Fonologiaa esittelelevässä taulukossa on "pimeitä latvialaisia ässiä" ts, dz, tʃ, dʒ, s, z ja ʃ. Näiden lisäksi latviassa on vain ʒ ( kuten žurnals [ʒurnals] = it. giornale [dʒorna:le]).
Ei oikein selvinnyt, miksi Toscanan kieli on erityisen melodista ja latviassa on pimeitä "ässiä", vaikka Toscanan kielessä on kaikki nuo "ässät" yhtä lukuun ottamatta. (Ja sekin periaatteessa esiintyy affrikaatassa dʒ, jota suomalaisten on vaikea ääntää.)
no, kieliasiathan ovat mielipidekysymyksiä myös, joku miellyttää, toinen ei. Aina ei pysty kattavasti selvittämään miksi, eikä se ollut aloituskysymykseni pääpointti edes.
Joten mitä jos vastaisit vain gallupkysymykseeni? :)
Pidän ranskasta ja italiasta. En pidä portugalista enkä erityisemmin espanjastakaan.
Italia on suomalaisen korvaan äänteellisesti jämäkkää ja kirkasta. Mitään erityistä melodisuutta en siinä kuule. Pidän tästä selkeydestä.
Ranskasta pidän päinvastaisesta syystä. Siinä on omanlaisensa melodisuus ja rytmi, mikä johtuu painosta, joka on aina sanan, lauseen tai lausahduksen viimeisellä tavulla, ja erikoiset vokaalit. On nasaalivokaaleja ja vokaalit ovat jotain meikäläisten väliltä: a on jotain suomen a:n ja ä:n väliltä, o on jotain o:n ja ö:n väliltä jne.
Portugalista en pidä "samasta syystä" kuin miksi ranskasta pidän: en pidä sen vokaalien erikoisuudesta - "naukuvuudesta" enkä siitä, että vokaalit ovat monesti olemattomiin redusoituneita. Kieli on korvaani sameaa siinä, missä italia on kirkasta.
(Kastilian) espanjan ääntämyksestä tekee tylpemmän ja takaisemman kuuloista kuin italian varsinkin s:n ääntyminen apiko-alveolaarisena: /s/ äännetään kielenkärki (apex) ylähampaiden takana olevalla hammasvallilla (alveolum), ja siinä on painollisten tavujen vokaalien lyhyydestä johtuen monotonisempi soundi, minkä vuoksi en pidä Kastilian kielestä yhtä paljon kuin Toscanan, jossa painollisten tavujen vokaalit pidentyvät.
Edellisen kaltaiset "perustelut" ovat tietenkin subjektiivista hölynpölyä. Pyrin olemaan sitä mieltä, että kieli on kaunista silloin, kun sitä käytetään
kauniisti esimerkiksi runoudessa.
Mä en tykkää hollannin kielestä. Syynä varmaan kurkkuäänteet.
Kurkkuäänteitä on myös tanskankielessä ja ruotsinkielen skoonen murteessa.
en tykkää tanskastakaan. Nyt kun aattelen, niin kreikan kieli ei kuulosta hullummalta. En tosin osaa sanoa syytä. Mikään ei ainakaan erityisemmin häiritse.
Vain ärrät, jotka ääntyvät uvulaarina kuten ranskassa ja saksassakin.
Hollannin "kurkkuäänne", joka pistää suomalaisen korvaan, on "g ilman soinnillisuutta". Yrittäkää ääntää g niin, että kaikki sen ääntöpaikasta alaspäin on poissa pelistä: syntyy kitapurjeen läpätystä. Tämä on se "kurkkuäänne".
Toisaalta sitä ei tarvitse välttämättä oppia, koska etelämmässä (varsinkin Belgiassa eli Flanderissa) äänne on soinnillinen, ja kaikki hollantilaiset ymmärtävät hyvin vaikka se olisikin soinnillinen eikä tuo mainittu soinniton "kitapurjeen läpätys".
Kauneimmasta päästä valitsen iirin ja kauheimmasta hollannin ja varsinkin afrikaansin.