Tehdäänpäs taas näitä listauskeksusteluja kun asia on vaihteeksi jatkuvasti pinnalla. Eli minkälaisen ihmisen on parempi etsiä seuraa muualta kuin nettideiteiltä? En tarkoita siis, että kuka löytisi helposti jostain muualta vaan niitä, joille nettideittailun kokeileminen aiheuttaa yksinkertaisesti vain negatiivisia kokemuksia, itsetunnon laskua entisestään jne.
-Nipottavat tyypit jotka ovat amerikkalaisittain ns. butthurt joka helvetin asiasta joka ei mene kuin käytöstapaoppaat 20-luvulta suosittelivat hovissa kasvotusten käyttäytymään. Nettideittailussa on hyvä muista perus käytöstavat mutta johtuen homman luonteesta kaikki tervehtimiset ja hyvästelyt eivät tule menemään täysin protokolan mukaan. Sinut tullaan feidaamaan, blokkaamaan ja joku tosi ikävä saattaa tehdä oharitkin. Läheskään kaikkiin viesteihisi ei vastata edes kohteliaalla "kiitos mutta ei kiitos" viestillä. Joku taas vetää herneet nenään kohteliaasta kieltäytymisestäsi. Jos et voi elää näiden ilmiöiden kanssa, kihiset kiukusta tultuasi jonkun blokkaamaksi tai aloitat vuodatuksia aiheesta "mikä on kun ei naiset vastaa", olet ihan väärässä paikassa.
-Kielitaidottomat tapaukset. Ei tarvitse osata täysin virheetöntä proosaa tuottaa ja puhekieleen saa sortua kirjoitetussakin tekstissä mutta täällä kirjoittaminen on kuitenkin se ensimmäinen kommunikaatiotapa joten yhdyssanat, isot alkukirjaimet, kappalejako ja välimerkit olisi syytä olla suunnilleen hallussa, jotta tekstisi olisi helposti luettavaa etkä antaisi idiootin vaikutelmaa jo ennen tapaamista. Kaveri voi jeesata profiilin laatimisessa mutta tuskin viestittelyssä enää ;)
-"Rumat" ihmiset. Rumat lainaismerkeissä siksi, että kattaa kaikki niistä, jotka oikeasti pelottaa äitiänsäkin aina niihin, jotka ottaa suttuisia kännykkäkuvia vessan peilistä muuten ihan mukiinmenevästä pärstästään. Vähemmän viehättävätkin ihmiset löytävät yleensä parin. Helpoiten se tapahtuu kun ihmiset ensin kiinnostuvat toisistaan jotain muuta kautta ja sitten ihastuvat kun muut seikat painavat vaakakupissa naamaa tai vartalon muotoa enemmän. Nettideittailussa toisesta ei tiedetä juuri mitään syvällisempää mihin ihastua joten ihan aluksi homman pitää toimia ulkoisten seikkojen aiheuttaman vetovoiman perusteella. Kenelläkään ei riitä aika ja hermot tapailla ei viehättäviä tyyppejä ilman mitään vetoa viikosta toiseen vain katsoakseen jos tämä sattuisikin kiinnostamaan kun todennäköisyys ei ole järin suuri. Toki jos tällainen "ruma" ihminen ei itse ole oikesti lainkaan pinnallinen ja kelpuuttaa sen toisen lihavana ja rumana niin kyllä luulisi netistäkin deittiseuraa löytyvän. Yleensä se vaan ei mene näin kumminkaan päin vaan aina on ulkonäkövaatimuksia.
-Idiootit, jotka ei viitsi lukea yhtään opasta tai keskustelua nettideittailusta ennen profiilinsa laatimista. Profiilissa toistuu sitten jokainen kuviteltavissa oleva virhe ja se alkaa yleensä jollain versiolla sanoista "olen tosi huono kirjoittaa näitä mutta kysymällä selviää". Kuvassa istutaan kaljapullo kädessä, ilman paitaa vessassa.
-Ne, jotka asuvat keskellä metsää eivätkä ole valmiita edes harkitsemaan muuttoa ihmisten ilmoille. Ei siellä nettideitissä luultavasti tule vastaan ketään, jota ei kyläkaupalla näkisi jo.
-Nipottavat tyypit jotka ovat amerikkalaisittain ns. butthurt joka helvetin asiasta joka ei mene kuin käytöstapaoppaat 20-luvulta suosittelivat hovissa kasvotusten käyttäytymään. Nettideittailussa on hyvä muista perus käytöstavat mutta johtuen homman luonteesta kaikki tervehtimiset ja hyvästelyt eivät tule menemään täysin protokolan mukaan. Sinut tullaan feidaamaan, blokkaamaan ja joku tosi ikävä saattaa tehdä oharitkin. Läheskään kaikkiin viesteihisi ei vastata edes kohteliaalla "kiitos mutta ei kiitos" viestillä. Joku taas vetää herneet nenään kohteliaasta kieltäytymisestäsi. Jos et voi elää näiden ilmiöiden kanssa, kihiset kiukusta tultuasi jonkun blokkaamaksi tai aloitat vuodatuksia aiheesta "mikä on kun ei naiset vastaa", olet ihan väärässä paikassa.
-Kielitaidottomat tapaukset. Ei tarvitse osata täysin virheetöntä proosaa tuottaa ja puhekieleen saa sortua kirjoitetussakin tekstissä mutta täällä kirjoittaminen on kuitenkin se ensimmäinen kommunikaatiotapa joten yhdyssanat, isot alkukirjaimet, kappalejako ja välimerkit olisi syytä olla suunnilleen hallussa, jotta tekstisi olisi helposti luettavaa etkä antaisi idiootin vaikutelmaa jo ennen tapaamista. Kaveri voi jeesata profiilin laatimisessa mutta tuskin viestittelyssä enää ;)
-"Rumat" ihmiset. Rumat lainaismerkeissä siksi, että kattaa kaikki niistä, jotka oikeasti pelottaa äitiänsäkin aina niihin, jotka ottaa suttuisia kännykkäkuvia vessan peilistä muuten ihan mukiinmenevästä pärstästään. Vähemmän viehättävätkin ihmiset löytävät yleensä parin. Helpoiten se tapahtuu kun ihmiset ensin kiinnostuvat toisistaan jotain muuta kautta ja sitten ihastuvat kun muut seikat painavat vaakakupissa naamaa tai vartalon muotoa enemmän. Nettideittailussa toisesta ei tiedetä juuri mitään syvällisempää mihin ihastua joten ihan aluksi homman pitää toimia ulkoisten seikkojen aiheuttaman vetovoiman perusteella. Kenelläkään ei riitä aika ja hermot tapailla ei viehättäviä tyyppejä ilman mitään vetoa viikosta toiseen vain katsoakseen jos tämä sattuisikin kiinnostamaan kun todennäköisyys ei ole järin suuri. Toki jos tällainen "ruma" ihminen ei itse ole oikesti lainkaan pinnallinen ja kelpuuttaa sen toisen lihavana ja rumana niin kyllä luulisi netistäkin deittiseuraa löytyvän. Yleensä se vaan ei mene näin kumminkaan päin vaan aina on ulkonäkövaatimuksia.
-Idiootit, jotka ei viitsi lukea yhtään opasta tai keskustelua nettideittailusta ennen profiilinsa laatimista. Profiilissa toistuu sitten jokainen kuviteltavissa oleva virhe ja se alkaa yleensä jollain versiolla sanoista "olen tosi huono kirjoittaa näitä mutta kysymällä selviää". Kuvassa istutaan kaljapullo kädessä, ilman paitaa vessassa.
-Ne, jotka asuvat keskellä metsää eivätkä ole valmiita edes harkitsemaan muuttoa ihmisten ilmoille. Ei siellä nettideitissä luultavasti tule vastaan ketään, jota ei kyläkaupalla näkisi jo.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Nipot pilkun nus,sijat, sekä helposti herneen nokkaansa vetäjät. Rumilla
ei ole mitään toivoa, eikä lihavilla/lyhyillä. Pitää olla vähintään maisterin tutkinto.
Joo, eikä saa olla mikään metsänpeikko, tai hissukka anteeks, kun
olen olemassa (pitää olla supliikkia kehissä).
Yli 40-vuotiaan naisen ei kannata hakea miestä nettideiteistä jos ei ole gerofiili.
Ei sitä miestä tosin taida kannattaa hakea mistään muualtakaan enää muumioiässä ollessaan.
Kylläpä puhut nyt vastoin parempaa tietoa. Tai, oma kokemuksesi on varmasti tuo.Mutta älä yleistä.
Meitä on naisia jotka olemme yli viisikymppisinä löytäneet ihanan miehen juuri nettideiteistä.
Jos sinä olet jo vasta nelikymppisenä lihava, vanha ja ruu, älä yleistä Itsestään huolehtinut , hoikka nainen on kova sana vielä kuusikymppisenäkin, ja löytää miehiä.
Ei se oman ulkonäön ylläpitäminen paranna mitenkään tarjolla olevien miesten tasoa. Pääkaupunkiseudulla tarjolla olevat viisikymppiset miehet voi jakaa kolmeen ryhmään:
- syrjäytyneet. He ovat ehkä joskus olleet naimisissa mutta eronneet. Ovat pitkäaikaistyöttömiä (profiilissa lukee usein "yrittäjä"), elämänhallinta on hukassa. Yleensä heikosti koulutettuja. Naisen pitäisi tulla ja pelastaa.
- vanhatpojat. Edellisiä keskimäärin korkeammin koulutettuja, usein teknisiltä aloilta. Heräsivät nelikymppisinä etsimään itseään nuorempaa naista saadakseen perheen ja viisikymppisenä alkavat laajentaa hakuaan myös ikäisiinsä naisiin, tosin hyvin vastentahtoisesti. Ei sosiaalisia eikä etenkään ihmissuhdetaitoja.
- kiinnostavat miehet. Koulutettuja, työssäkäyviä, huumorintajuisia, ulkonäöstään huolehtivia aktiivisia miehiä. Ainoa ongelma on, että heillä on jo vaimo.
Helsingistä on mahdotonta löytää koulutettua, työssäkäyvää, fiksua eronnutta miestä, koska heidät viedään käsistä. Ei heidän tarvitse hakea seuraa nettideiteiltä, he löytävät sitä ravintoloista, matkoilta, ystäväpiiristä, ammatillisista verkostoista jne. Jos et ole paikalla ensimmäisenä niin kyseinen mies on viety ennen kuin ehdit kissaa sanoa.
Vai tunteeko joku muka pääkaupunkiseudulta kuvatun kaltaisia eronneita miehiä? Ei ainakaan omaan tuttavapiiriini kuulu yhtään ja vaikea tuntuu olevan ystävienikään ehtiä ketään bongata.
Muun Suomen tarjontaa en uskalla edes kuvitella.
Ihan sama juttu täällä Tampereen seudullakin. Ja siksi pitäydyn siinä mitä aiemmin sanoin. Olen hoikka, pidän itsestäni huolta. Siitä en sitten osaa sanoa olenko ruma vai en. Yksi ainoa mies on sanonut rumaksi ja hänellä oli ilmeisesti aika paha olla henkisesti, joten vaikea sanoa että pitäisikö hänen sanaansa luottaa. Muutama on sanonut etten ole heidän tyyppiään. Jotkut ovat sanoneet että naamassani ei ole mitään vikaa, jos olen itse valittanut että ilmeisesti on, kun ei miestä löydä.
Mutta se on tietysti tarkemmin sanottuna että ei löydä mieleistään miestä. Puheliaahkoa miestä joka ei ole lihava, pitää itsestään huolta eikä ole sikaruma.
Moni ihminen tuntuu kuvittelevat että ihmiset sopivat tuosta noin vaan yhteen kenen kanssa tahansa. Mutta ne jotka ovat yleis-yhteensopivia ryntäävät heti liittoon ja ovat nopeasti pelistä pois. Jäljelle jäävät ne jotka eivät pysty olemaan kenen kanssa tahansa. Ota niistä sitten se yhteensopiva, hah.
"Puheliaahkoa miestä joka ei ole lihava, pitää itsestään huolta eikä ole sikaruma. "
Näitä on ainakin s24 ihan täynnä mutta kun huomaamatta mielessäsi lisäät listaan sen että pitää olla kumminkin satuprinssi niin eipä ole ihme ettei sitä ihastusta löydy.
Aika ruma olet jos et ole kehuja ulkonäöstä saanut kuin että "naamassani ei ole mitään vikaa". Kyllä minä ainakin kehun naista kauniiksi jos on edes siedettävän näköinen, rumaa en pysty kehumaan vaikka kuinka haluaisin.
Olen jokusen kerran saanut kehuja kasvoistani, mutta oletan hyvin helposti että kunhan vain satuilevat että heruisi.
Vartaloani kyllä ylistetään vaikka maasta taivaisiin. Pari tyyppiä joiden kanssa olin treffeillä ja siitä ei sitten mitään syntynyt (yksi joutui hankalaan elämäntilanteeseen eikä voinut alkaa seurustelemaan ja toinen ei kiinnostanut minua persoonana) huuteli vielä jälkikäteenkin siitä kuinka näytän niin hyvältä ja on hyvä runko.
Itse näkisin että naamani on korkeintaan keskitasoa. Tavalliseksi sitä ovat joskus jotkut realistit sanoneet. Mutta kroppani kanssa olen oppinut olemaan aika nokkava kun sitä on niin moneen kertaan ja monelta taholta kehuttu.
Valitettavasti vain kuulema 80 % ihmisistä arvottaa kasvot tärkeämmäksi kuin kehon!
Naiset on aina helppo syyllistää siitä että ovat RUMIA ja silti kehtaavat hakea satuprinssiä. Miksiköhän sitten sillä ei ole mitään väliä mies saa olla vaikka miten ruma ja silti haluta kaunista naista. Ei tiedä itkisikö vai nauraisi kun esim. joku skitsofreniaa sairastava mies ilmoittaa että hän haluaa itseään 10 v nuoremman naisen. Jo on suuret luulot itsestä kertakaikkiaan.
Itse en hae satuprinssiä, vaan miestä a) jonka olemus viehättää eli ei ällötä b) jolla on juuri sellainen persoona että se sopii yhteen omani kanssa.
Esim. juopporetkun persoona ei käy, sillä olen raivoraitis. ;)
Aivan selkeästi sano´t ylemmässä viestissäsi, ettei yli nelikymppisen naisen kannata hakea nettideitistä mutta " ei myöskään mistään muualtakaan miestä" Aika masentavaa. Jos sinulle ei sitä unelmien prinssiä löydy, niin juuri tuo halveksumasi mies voi jollekin toiselle sitä olla.
Tuskin lienet niin tavoiteltu kuin nyt kerrot. Moni on löytänyt ja löytää. Te tietenkin nkoette olevanne ne Tampereen ja Helsingin seudun tavoitellummat naiset omasta mielestänne, mutta jopa alkoholisti miehillä on omat vaatimuksensa naisiin nähdä, ja jossain mättää jos ette kenekään kriteereihin sovi......:)))
Jonka sinä haluaisit, hän ei tietenkään sinua kelpuuta, koska et yllä hänen vaatimuksiinsa ja tasoonsa...Näin se vaan menee....
Mikä ihmeen tavoiteltu? Jos pari miestä kehuu treffien jälkeen, niin mielestäni se ei ole merkki siitä että on jotenkin tavoiteltu. Eihän se toinen voinut alkaa seurustelemaan elämäntilanteensa vuoksi, ja uskon että se toinenkaan ei olisi pidemmänpäälle jaksanut seurustella koska välimatkaa oli helvetin paljon.
Tottakai miehet kehuvat vartaloa kun heillä on semmoinen ilmiö joka suomalaiskansallisesti jos sanotaan on nimeltään PANETUS. Panopuuksi kyllä kelpaa vanhempikin ämmä jos on edes jotenkuten itsensä kondiksessa pitänyt. Joillekin kelpaa nekin jotka eivät ole pitäneet, eli vetävät viinaa kuin viimeistä päivää ja polttavat kuin korsteenit.
40 ihmisten kohdalla, saattaa koskea molempia sukupuolia (en tiedä kun en hae naista) kynnys oikeaan parisuhteeseen lähtemiseen on todella suuri. Ei siinä riitä että on "ihan kiva" tai kroppa niin ja näin ja naama sellainen että ei ihan pussia tarvitse päähän vetää. Pitäisi olla jotain aivan erityistä että kiinnostaisi.
Se erityisyys on yhtä kuin ihastuminen. Mutta vanhemmalla iällä ihastumista ei enää niin helposti tapahdu.
Ihan turha täällä arvuutella onko liian ruma tai onko leuhka tai mitä helvettiä onkaan, koska meiltä keski-ikäisiltä on tunteet kuolleet ja emme jaksa innostua enää yhtään mistään. SE se on se varsinainen ongelma ja syy siihen minkä takia mikään tapa etsiä kumppania ei ole hyvä.
Vai eikö muka ole kyllästymiseen asti kuultu ihmisten jankutuksia siitä miten heillä on niin vitun mahtavaa ja upeaa yksinään, ei oikeastaan ole edes kumppania tarviskaan.
Nätimmin sanottuna tietty: parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Sitä ei voi tietää etukäteen olisiko huono vai ei, mutta jos on 40 iässä sinkkuna, se kertoo siitä että jotain huonoa aiemmissa suhteissa on ollut, ja sen vuoksi ihmisestä on tullut todella varovainen.
- Ihmeellisenä pidän kyllä että mikään ei käy laatuun. Jos vähättelee itseään niin tullaan haukkumaan rumaksi, jos ilmaisee että kaikki ei ole sellaisena pitäneet niin sitten onkin leuhka. Mennään perkele kaikki hirteen niin loppuu valitusvirret. xD
Sama juttu pohjois-Savossa, tilanne toivoton 40 ikäiselle naiselle. Vapaita miehiä tarjolla mutta taso järkyttävä....
"hei en osaa kertoo mitää mut ota selvää"
Lisäys
-Ne jotka ei tahdo tuhlata aikaa, energiaa eivätkä tunteitaan koska eivät ole kiinnostuneita pinnallisuuden etsimisestä tai toisaalta statuksen esittelystä, mutta odottavat toiselta osapuolelta sitä että yksinkertaisimmat kommunikaatitaidot ovat kunnossa, vanhat jutut ovat käsitelty ja ihminen osaa pitää huolen itsestään (sori nyt vain jos laiskaläski ei ole sama asia kuin pinnallisuus)
Kannattaa kiertää nettideitti kaukaa, siis miehenä.
Nettideittailu ei sovi sellaisille ihmisille, joille ei sovi mikään muukaan deittailu.
Miksi internetissä pitäisi muka käyttäytyä jotenkin eri tavalla kuin fyysisessä maailmassa?
Hei Shole,
olet ihan oikeassa tuossa lausunnossasi. Jos ei ole valmis suhteeseen, jossa usein pitää tehdä hieman kompromissejakin, tai tapaamaan paljon ihmisiä, joilta osalta ei välttämättä saa mitään vastakaikua, ei ole valmis nettideittailemaan tai deittailemaan ylipäätään.
Edellinen kirjoittaja Olkaa hyvä tarttuu myös hyvää asiaan: menneisyyden möröt. Vanhojen suhteiden tulee olla käsiteltyjä ja niistä yli päästy ennen kuin lähdet takaisin deittimarkkinoille, on tapa sitten mikä tahansa.
Terveisin
Heli E-kontakti.fi
www.e-kontakti.fi
Epäonnistumisen päivänä (tänään kansallinen juhlapäivä, tiesitkö) kannan neulaseni kekoon. Nettideittailu ei sovi 40 naisille jotka ovat ns. yhdenmiehennaisia, lisäksi syvällisiä ja sielukkaita. Pidetään kakslahkeisten piirissä selvänä, että kun muija on jo noin vanha, ja handikapattu myös lapsilla ja yli 70 kilolla, niin sellaisen tulee olla kiitollinen jos edes tilapäisseuraksi kelpaa.
Minulle ei puolisoa tätä kautta ollut tarjolla, jokunen hyväksikäyttäjä tuli tsekattua tyhmyyttään. Ja kokemusta kertyi hetkellisesti lähes kaikista 4-5 vuotta sitten tarjolla olleista nettideiteistä.Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Osanottoni teille samoissa masentavissa sotkuissa rypeville.
Eli viisainta lähteä "litomaan" nopeasti pois deittailemasta :)
Mitähän ne ukkoressut sitten tekee.??
-Kunnollisille miehille
-Kilteille miehille
-Normaalivartaloisille miehille
-Ihan normaalin näköisille miehille
-Tavallisille miehille
Kaikki keirtoilmauksia ei oikein mistään kotoisin olevalle miehelle. Ainoana mainitsemisen arvoisena asiana itsestäänselvyys tai keskinkertaisuus. Ei juuri mainittavia massasta erottavia piirteitä joista kiinnostua. Tyypillisesti esiintyy täällä vinkumassa kuinka naiset ovat liian pinnallisia, itse on liian ruma tai ei kelpaa kenellekään. Ei vahingossakaan harkitse omantasoistaan naista.
Tai sitten tällaiset miehet vain eivät osaa markkinoida itseään, mielikuvilla netissä paljolti pelataan.
-I-Ching
Nettideittailu ei sovi rumille kuten minulle.
Lue unelmien pokamiehen kommentti aiheesta.
Nettideittailu ei sovi introvertille, joka kaikesta huolimatta pitää omista elämisensä ympyröistään enemmän kuin toisten ;) Ei fiksuille, jotka arvostavat enemmän sisäistä kauneutta kuin "hoikkaa vartaloa". Ei hiljaisille, eikä some-vihaajille.
Ei misantroopeille, eikä nopeasti väsyville temperamenteille.
Nettideitti ei taida sopia oikein kenellekkään. Olen muutaman kerran koittanut tapailla (juu, olen 40v) mutta YHTÄÄN järkevää, työssä käyvää, savutonta miestä ei ole osunut.
Säälittävää seurata kuinka 40v miehet etsivät jtain mistä ei ole iloa kuin hetken.
MUTTA onneksi on ihan oikeaakin elämää, ei täältä tarvitse etsiä.
Miten voi olla mahdollista?
itse olen hieman yli viisikymppinen nainen ja juuri kuvaamanlaisiasi miehiä olen tavannut, aivan saa valita ketä haluaisi tavata uudelleenkin..Kaikki he ovat olleet vakavin aikein liikkeellä.He ovat juuri niitä tavallisia, kunnollisia, vähemmän koulutettuja, tavall. ammateissa toimivia miehiä, jotka ikävä kyllä eivät taida kiinnostaa oikein ketään naista.
.Niin, ja olen normaalivartaloinen, ulkonäkö ok, työssäkäyvä, savuton ja lähes raitis itsekin.
Kysypä niiltä ihanilta 50 miehiltä että kelpasiko heille 10 v sitten itsensä ikäinen nainen, tai kiinnostiko heitä ylipäätään ollenkaan seurustelusuhde. Jos olivat pitkästä suhteesta eronneita, niin menikö aika ennemmin töissä, harrastuksissa ja kaverien kanssa, tai tuliko hypättyä naisesta toiseen seksi ainoana innoittajana?
Itselleni kelpaisi aivan mainiosti vaikka täysin kouluttamaton mies (ei voisi vähempää kiinnostaa ihmisten koulutukset tai työtkään), kunhan on mukava ja huolehtii itsestään. Mitään kunnostusprojektia en itselleni halua, vaan tasavertaisen kumppanin.
Halukkaita miehiä meille 50 naisille löytyy myös nuoremmissa.
Paljon tulee vastauksia juuri kymmenekin vuotta nuoremmilta . Eräs minua 10v. nuorempi mies sanoikin ettei ikäeroamme huomaisi, koska olen hoikka ja nuorekas häneen verraten. En kuitenkaan aloittanut suhdetta, koska haen n. 5v. nuorempaa tai vanhempaa.
Minulle taas ei kouluttamaton mies käy alkuunkaan, vaan täytyy olla vähintään amk,tai yliopistotutkinto. Tämä osaltaan hieman hankaloittaa hakuani, koulutettuja miehiä on vähemmän.
Minua ei kiinnosta tippaakaan kysellä heidän menneisyydestään, ovatko hypänneet ja missä....:))Elän nykypäivää.
Täytynee sitten odotella viisikymppiseksi asti että se elämä alkaa (tai taas jatkuu). Nimittäin näin nelikymppisenä saa toki vastauksia kolmikymppisiltä ja nuoremmiltakin ja kovasti ovat halukkaita miehiä - mutta eivät parisuhteeseen. Minkään sortin panokaveruus jos ei kiinnosta eikä riitä ihmissuhteeksi, niin se siitä sitten.
Jos joku kiva 30 mies haluaisikin parisuhteen, niin yleensä se lässähtää siihen että miehelle on epäselvää haluaako hän lapsia, tai on selvää että haluaa. 40 naisen ei niitä kannata laitella.
Kovinpa tuntuu sekavalle. Itse vasta harkitsen treffiprofiilin tekoa ja olen käynyt tsekkaamassa tarjontaa. Olen juuri tämmöinen ongelmallinen arkisen näköinen 5-kymppinen nainen. Luulin että juuri netissä pääsisi tutustumaan miehiin kirjoittelemalla ennen kuin naama tyrmää kiinnostuneet, mutta taitaa olla täälläkin niin, että ulkonäkö on se tärkein. Ihmettelinkin treffiprofiileja lukiessani, että kovin vähän on tietoa harrastuksista tai luonteesta.
Olen ikäisesi, en ongelmallinen mutta ikäiseni näköinen viimeisen päälle tavallinen nainen, ja voin kertoa että netti on vihoviimeinen paikka yrittää löytää seuraa. Ikäisemme miehet luulevat päässeensä taivaaseen rekisteröidyttyään treffipalstalle ja nähtyään kuinka paljon siellä on vapaita naisia. He, nuo "nuorekkaat" sankarit viidenkympin villityksessään pommittavat itseään 10-25 vuotta nuorempia naisia vakuutellen, että ikä on vain numero.
Kuusikymppisinä he alkavat taas ajatella muullakin kuin mul.kullaan mutta miksi viisikymppinen nainen ottaisi kuusikymppisen miehen?
Netti on kaiken kaikkiaan pinnallisempi tutustumispaikka kuin esimerkiksi yökerho. Mitat ja kuva ratkaisevat oletko tutustumisen arvoinen. Ravintoloissa voit saada kiinnostuksen heräämään iloisella luonteellasi, silmien pilkkeellä ja pitkillä katseilla tai vaikka tanssilattialla lähestymällä, mutta netissä olet vain numeroita ja still-kuva joka joko miellyttää tai ei. Ja kun mietit miellyttääkö kuvasi niin kannattaa käydä katsastamassa "kilpailijat", myös ne parikymmentä vuotta nuoremmat. Huomaat, että viisikymppisen on siellä aika vaikea erottua edukseen.
Ei muuta kuin viikonloppuna viihteelle ja vikittelemään miehiä ;-)
Profiiln tietojen oikeellisuuteen ei kannata luottaa. Itse olen asian joutunut livenä tavattuani toteamaan monta kertaa. Esim. "yrittäjä" ei useimmiten sellainen ole. "Ei lapsia" tarkoittaa usein, että ei ole alaikäisiä lapsia. Harrastuksiksi on voitu laittaa sellainen laji jota on kerran kaksi kokeiltu. Akateemisia opintoja voi tarkoittaa, että käyty joku lyhyt yliopiston järkkäämä kurssi, amk tarkoittaa usein opistoasteen tutkintoa. Myöskään status sinkku tai eronnut ei aina pidä paikkaansa. Muutamaan sellaisina esiintyviin törmännyt/treffannutkin. Yksi jopa asian myönsi lopulta. Eräässä profiilissa vaihtui pari kertaa myös pituus/painotiedot (seurasin) huomattavati /-10kg/cm viikon aikana.
Oikeiden profiileiden joukossa on valitettavasti näitä feikkejä ja niitä on useita. En tarkoita, että profiiliin pitäisi kertoa kaikki itsestään mutta kyllä oleelliset tiedot pitäisi olla oikein (status, pituus/paino, ikä, lapset ja MITÄ hakee). Jos hakee esim.vain seksiseuraa niin harrastuksilla, koulutuksella, lapsilla, työllä ym.ei väliä mutta sen sijaan pituus/paino ja ulkonäkö ratkaisevia. Ja tietenkin se mies/naiskunto. Elämänkumppania haettaessa taas on nuo muut asiat etusijalla.
Jotkut taas eivät hae mitään, selailevat vaan muiden profiileita "harrastus"- ja vapaa-ajanvietto mielessä eli huvikseen. Se on ok, mutta sitten ei pitäisi laittaa mitään etsin elämänkumppania tai ystävää kohtaa.
Erittäin harvinaista löytää etsimänsä nettideitistä (ainakin jos hakee jotain vakavampaa). Joillekin harvoille/onnekkaille se onnistuu mutta kannattaa varautua siihen ettei onnistu. Aina voi kokeilla miten käy.
Asia juuri näin! Kaikkiin näihin tapauksiin yhdessä ja erikseen törmännyt lukuisia kertoja. Sitten haukutaan, syyllistetään vastapuolta, kun syy itsessä. Katkeroidutaan.Ei kyetä eikä edes haluta nähdä mitään vikaa omassa toiminnassa.
Ei sovi varmaan minulle, joka ihastun hyvin harvoin.....Useamman miehen kanssa olen päätynyt treffeille(tapailemaan nettideitin kautta, mutta vaikka olisi kuinka mukavia miehiä, jotka täyttäisivät kaikki kriteerini ja kirjoittelisivat hauskoja viestejä niin harvemmin heidän kanssaan kuitenkaan syntyy minkäänlaista kemiaa, kun ollaan oikeassa elämässä tekemisissä :/ Hetken aikaa olen aina yhtä miestä kerrallaan tapaillut, kunnes täytyy todeta, että ei meistä koskaan voi tulla muuta kuin kavereita. Harmi. Pitäisi varmaan vaan luovuttaa... Olen vain ajatellut tähän asti, etten vaan ole tavannut sitä minulle sopivaa tyyppiä, mutta että se ehkä vielä joskus voisi tapahtua. Ihan ensimmäiseen nettideittimieheen ihastuinkin ihan kunnolla, mutta hän pisti suhteen poikki heti, kun oli saanut seksiä :( Ei ollut siis ihastumiseni arvoinen.