Olen kirjoitellut tänne aikiasemminkin suhteestani perheenjäseniini. Käyn juttelemassa terapeutilla suhteestani perheeseen, mutta koska haluaisin kuulla joskus tavallisten ihmisten mielipiteitä, niin kiinnostaisi kuulla myös muiden mielipide seuraavasta asiasta.
Olen siis nyt 25-v. Joskus pienenä kun olin 5-8v. (tarkempaa ikää en osaa sanoa) mulla ja mun veljellä oli erikoinen leikki. Pakotimme toisemme tekemään jotain hurjaa. Näitä olivat esim. hyppääminen leikkimökin katolta, ammuimme toisiamme kuulapyssyllä jalkaan, meidän piti kiivetä varaston päälle jne... Sitten eteen tuli yksi tosi outo juttu, mikä on jäänyt mieleeni. Veljeni pakotti suullisesti mua laskemaan housuni ja tein tämän varaston takana. Se jäi vaan katsomaan mua ja mun piti pitää housuni alhaalla sellasen 10 min. ajan. Sitten se halusi toistaa tämän uudestaan. Isäni tuli toisella kerralla takaisin ja lopetti tämän. Tästä ei puhuttu, mutta tämäkin asia on jotenkin oudolla tavalla noussut mieleeni nyt 25-vuotiaana. Itken asiaa. Onko tällänen normaalia tossa iässä lapselle (normaalia uteliaisuutta tytöistä) että pakottaa siskon seisomaan housut nilkoissa veljen edessä varaston takana piilossa? Mielipiteitä? Edelleen terapeutti on niin diplomaatti, että ei sano ei tai juu. Asiasta ei koskaan puhuttu perheessämme.
Nyt tapaus noussut pintaan ja herättää mussa voimakkaita itkukohtauksia. Lisäksi mua kiinnostaisi tietää, että onko seuraavanlaiset ivailut normaalia sisko-veli suhteelle? Huom! seuraavat ivailut ovat tapahtuneet kun olen ollut yli 22-vuotias. Ai niin ja veljeni on mua 2 vuotta vanhempi.
Ensin aluksi haluan myöntää ja tunnustaa, että olen itse joskus oma-aloitteisesti kommentoinut veljeni lihonneen. Kuitenkin veljelläni on kommentteja pukeutumiseeni tällä tarkoitan sitä, että hänestä minulla on tylsä tyyli. Pukeudun kuulema liikaa tummiin ja värittömiin vaatteisiin. Kommentoi minua, koska en värjää hiuksiani kuin muut ikäiseni enkä meikkaakaan. Hän huomauttelee asiasta, että olen outo. Ostin ensimmäiset bikinini vasta 22-vuotiaana. Veljeni sanoi minun esittelevän itseäni muille, että haluan huomiota. Veli on kutsunut minua useasti nuoruudessa ja joskus on vieläkin huomautellut minua "heavy bones"-tytöksi, koska olen hieman rotevampi kuin muut ikäiseni. Lisäksi veljeni useasti huomautellut mua, että mun ei kannattaisi leikata hiuksia, sillä miehet tykkää enemmän pitkähiuksisista tytöistä. Hänestä mulle sopii pitkät hiukset myös paremmin. On sanonut mua lesboksi, kun olen harkinnut hiuksieni leikkaamistani lyhyeksi.
Haluan ottaa sen verran vastuuta kuitenkin teoistani, että olen kyllä kommentoinuit myös hänen pukeutumistaan, mutta mielestäni se on tullut joskus enemmänkin vastaiskuna hänen kritiikkiänsä kohtaan mua. Esim. hänellä oli tosi kirkas raita paita, sanoin tätä "candyman" paidaksi. Lisäksi oon joskus kommentoinut, että miksi hän leikkaa hiuksensa isämme tyyliseksi, että jos hän ottaisi sivulta pituutta pois, kampaus olisi ryhdikkäämpi.
Mutta sanokaapa nyt rehellisesti oliko lapsuudessani kokemani housut pois juttu normia ja olen tulkinnut tätä liikaa? Olenko liian yliherkkä ja pitäisikö mun vaan unohtaa nämä jutut?
Olen siis nyt 25-v. Joskus pienenä kun olin 5-8v. (tarkempaa ikää en osaa sanoa) mulla ja mun veljellä oli erikoinen leikki. Pakotimme toisemme tekemään jotain hurjaa. Näitä olivat esim. hyppääminen leikkimökin katolta, ammuimme toisiamme kuulapyssyllä jalkaan, meidän piti kiivetä varaston päälle jne... Sitten eteen tuli yksi tosi outo juttu, mikä on jäänyt mieleeni. Veljeni pakotti suullisesti mua laskemaan housuni ja tein tämän varaston takana. Se jäi vaan katsomaan mua ja mun piti pitää housuni alhaalla sellasen 10 min. ajan. Sitten se halusi toistaa tämän uudestaan. Isäni tuli toisella kerralla takaisin ja lopetti tämän. Tästä ei puhuttu, mutta tämäkin asia on jotenkin oudolla tavalla noussut mieleeni nyt 25-vuotiaana. Itken asiaa. Onko tällänen normaalia tossa iässä lapselle (normaalia uteliaisuutta tytöistä) että pakottaa siskon seisomaan housut nilkoissa veljen edessä varaston takana piilossa? Mielipiteitä? Edelleen terapeutti on niin diplomaatti, että ei sano ei tai juu. Asiasta ei koskaan puhuttu perheessämme.
Nyt tapaus noussut pintaan ja herättää mussa voimakkaita itkukohtauksia. Lisäksi mua kiinnostaisi tietää, että onko seuraavanlaiset ivailut normaalia sisko-veli suhteelle? Huom! seuraavat ivailut ovat tapahtuneet kun olen ollut yli 22-vuotias. Ai niin ja veljeni on mua 2 vuotta vanhempi.
Ensin aluksi haluan myöntää ja tunnustaa, että olen itse joskus oma-aloitteisesti kommentoinut veljeni lihonneen. Kuitenkin veljelläni on kommentteja pukeutumiseeni tällä tarkoitan sitä, että hänestä minulla on tylsä tyyli. Pukeudun kuulema liikaa tummiin ja värittömiin vaatteisiin. Kommentoi minua, koska en värjää hiuksiani kuin muut ikäiseni enkä meikkaakaan. Hän huomauttelee asiasta, että olen outo. Ostin ensimmäiset bikinini vasta 22-vuotiaana. Veljeni sanoi minun esittelevän itseäni muille, että haluan huomiota. Veli on kutsunut minua useasti nuoruudessa ja joskus on vieläkin huomautellut minua "heavy bones"-tytöksi, koska olen hieman rotevampi kuin muut ikäiseni. Lisäksi veljeni useasti huomautellut mua, että mun ei kannattaisi leikata hiuksia, sillä miehet tykkää enemmän pitkähiuksisista tytöistä. Hänestä mulle sopii pitkät hiukset myös paremmin. On sanonut mua lesboksi, kun olen harkinnut hiuksieni leikkaamistani lyhyeksi.
Haluan ottaa sen verran vastuuta kuitenkin teoistani, että olen kyllä kommentoinuit myös hänen pukeutumistaan, mutta mielestäni se on tullut joskus enemmänkin vastaiskuna hänen kritiikkiänsä kohtaan mua. Esim. hänellä oli tosi kirkas raita paita, sanoin tätä "candyman" paidaksi. Lisäksi oon joskus kommentoinut, että miksi hän leikkaa hiuksensa isämme tyyliseksi, että jos hän ottaisi sivulta pituutta pois, kampaus olisi ryhdikkäämpi.
Mutta sanokaapa nyt rehellisesti oliko lapsuudessani kokemani housut pois juttu normia ja olen tulkinnut tätä liikaa? Olenko liian yliherkkä ja pitäisikö mun vaan unohtaa nämä jutut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika normaaleja leikkejä, joita suurimmalla osalla on.
Tervehdys vaan,
Aika iisiltä kuulostaa sun kuvailut veljesi ja sun lapsuudesta.
Siis normimeiningiltä jos vertaa meikäläisen lapsuuteen.
Mulla oli muutama isoveli ja likkana siinä sitten pyöri jaloissa.
Ei villimpiä kakaroita ollut koko kylällä kuin me.
Kiljuttiin ja riehuttiin melkein (varsinkin kesäisin) yöt läpeensä.
Meillä ei paljon käynyt edes vieraita tai sukulaisia kun pakon eessä, kun ne pelkäs meitä kun kuulemma "kersat hyppii siellä pitkin seiniä".
Äiti ja iskä raukat.
Eivät arvanneet mitä tilasivat kun halusivat paljon lapsia ja perheidyllin.
Saivat meidät (jotka nykyään olisi varmaan laitettu adhd-lääkitykselle tai vastaavalle).
Veljekset rääkkäsivät meikämannea ihan estotta. Puolustivat aikuisina että karaisivat kovaa maailmaa varten ja tekivät palveluksen kun opettivat siskolle jo pienestä mm. painiotteet tyyliin kokonelson kierien.
Itse kostin salakavalasti syyttä suotta hiipimällä veljien taakse ja heittelemällä pattereilla päin näköä ja juoksemalla isän selän taakse huutaen "se tai se veli kiusaa".
Ja sehän oli sitä mojovaa aikaa kun olin lapsi että sai antaa kakaroilleen oikein "isän kädestä" jos nokalle alettiin hyppimään. Minäpä siinä virnuilin kun piiska lauloi ripaskaa veliraukan kankuilla tyyliin hähhähhää.
Kerran yksi veljistäni mielevästi huijasi minut kampaamo leikkiin missä hän muka kampaajana laittaisi kaikken nukkieni hiukset ah niin kauniiksi.
Velimies leikkasi kaikkien nukkien tukat siilitukaksi.
Kyllä oli ihanaa leikkiä nukeilla jotka olivat kuin suoraan keskitysleiristä. uusia oli turha vinkua kun oltiin aika köyhiä.
Kun naapurin Lissu laski pulkalla pihamäntyä päin jotta siniset lämpöhousut repesi takapuolesta halki, niin yksi velimiehistä pyörtyi kun luuli että sen kankku meni halki. Siihen aikaan katsos saattoi pojatkin luulla että likat ei käy vessassa eikä piere. Ne tiesi paremmin jotka leikki lääkärileikkejä, mutta niistä jos yllätettiin niin remmi viuhui pakaroilla se oli vissi.
Traumoja olisi tullut vaikka mistä jos olisi traumoille ollut herkkä tai altis. Aika liikaa tongitaan noita lapsuusmuistoja nykyaikana, se on melkein muotia tai sellainen trendi oikein että joka kioskilla kysytään melkein että onko sun lapsuutes millanen ollu.
Jos joku mun velipuolista päättäis mennä terapiaan, niin mä olisin ainakin lirissä. Tokko se terapeutti ymmärtäis mun näkökulmaa jos veli itkis omista traumoistaan.
Oltiin oikeasti niin villejä muksuja että isää ja äiskää kävi oikein sääliksi näin vanhemmiten me oikein pyydeltiin anteeksi vanhemmilta kun oltiin niin kauhukakaroita oltu että sori hei oltiin pikkupiruja anteeksi.
Vanhemmat siihen vain että ihan normaalia settiä tuo heidän mielestään oli, mukavia muksuja olitte ja silleen niin.
Lasten kuulemma kuuluukin olla vähän pöljiä ennen kuin järki kasvaa päähän ja niille vanhemmat opettaa miten ihmisten kanssa ollaan.
Ei mulla muuta, pärjäilehän.
Todennäköisesti olet vain äärimmäisen herkkä ihminen. Toisen ihmisen ulkonäön kommentoiminen kuuluu ihan normi kuvioihin. Etenkin sisarukset keskenään harrastaa tätä ihan yleisesti. Jotkut nyt tuputtaa noita neuvojaan vähän liikaakin.
Mitä tulee näihin housut pois -leikkeihin, ovat ihan normaaleja tuossa iässä. Itse olin osallisena näissä tutkimuksissa rappukäytävässämme kun poikien kanssa tutkailimme toisiamme. Ihan normaalia uteliaisuutta. Onpa outoa, ettei terapeutti tuota kertonut. Tai, jos näki että tämä on saanut sinut raiteiltaan, eikä viitsinyt näin vähätellä tuntemuksiasi. Enkä minäkään niin halua tehdä. Haluan kertoa vain mitä mieltä itse olen asiasta.
Meilläkin oli tuollaisia leikkejä pihan lasten kesken, leikittiin lääkäriä. Pari vuotta vanhemmat pojat keksi hauskan leikin ja olihan se jännää meistäkin.
No tuo teko ei kyllä ollut mitenkään epänormaalia keskiverto lapsuuteen nähden.
Epänormaalia on sen sijaan voimakas reaktiosi ja se että sulla pyörii tommoinen päässä vielä aikuisena.
Sulla taitaa olla aika erikoinen suhde veljeesi.
Oliskohan se pikkasen luonnekysymyskin.
Toiset ottaa huumorilla aikusina nauraa räkättäen pöllöille lapsuusmuistot, toiset taas saattavat hautoa samantyyppisiä kokemuksia syvästi haavoitettuina vuosi kausia vielä aikuisina. Ihmiset loukkaantuvat niin kovin erilaisista asioista.
Mutta ei sekään oikein järkevältä kuulostanut, kun eräs kertoi menneensä terapiaan selkeästi liian työmäärän tuottaman uupumuksen vuoksi, niin alettiin kyseleen että kuinkas sun lapsuus huristi, millaset suhteet vanhempiin ja näin. Kun kyse oli selkeästi arjenhallinnasta työmäärään nähden.
Siis että jos sä vedät aikuisena ittes finaaliin duunissa, niin onko siinä välttämättä mitään tekemistä esim. iskällä joka tykkäs huutaa kuin hinaaja tai vaikkapa äiskällä joka siivos jatkuvasti pölykammoisena tai veljellä joka rakenteli lennokkeja ja huusi että mun kämppään ei ny tulla.
Voi tietty olla, muttei välttämättä.
Joskus vaan ihmetyttää.
Olisi muuten hauska joskus lukea kaikista mahdollisista hölmöilyistä elikkä pöljistä lapsuusmuistoista, mitä tyypit muistaa omista lapsuudenajoistaan. Antaisi varmaan perspektiiviä tälle alkuperäiselle kirjoittajallekkin joka tuossa lapsuusaikojaan on käynyt pohtimaan.
Sanoisin, että ehkä veljesi on hiukan outo tyyppi. Olet kuitenkin mielestäni tehnyt kärpäsestä härkäsen, ei kannata vatvoa vanhaa asiaa.
Itselläni on suunnilleen ikäisesi tyttö ja poika. Kyllä he usein arvostelevat toistensa tyylejä ja ulkonäköä, varsinkin kun kummallakin on oma erilainen tyylinsä.
Pitäisi antaa jokaisen olla sellainen kuin on, eikä niin arvostella.
Oletteko varmaan paljon tekemisissä toistenne kanssa ja ehkä veljelläsi ei ole kauheasti omia kavereita.
Sinun kokemukset on ihan normaaleja lasten leikkejä, tuota tekee ihan pienet pojat toisilleen, samoiten tytöt.
Tuollainen kokemus ei pitäisi traumatisoida sen enempää, tiedä sitten miksi terapeutti ei ole tuota todennut jo heti kättelyssä. Tarkoitan siis, että herkkiin ihmisiin tämä mahdollisesti vaikuttaa, mutta terapeutin olisi pitänyt todeta tuon olevan ihan normaalia melkein kaikkien pienten lasten kesken, etenkin sisarusten.
Jos alkaisin miettimään kaikkia omia kokemuksia lapsuuden ajalta, niin ei oikein muuta ehtisikään miettiä. Sanotaan näin, että varmaan lähemmäks 10 erittäin läheltä piti tapausta ollut, jossa henki ollut hiuskarvan varassa, yhdessä tapauksessa olisin räjähtänyt pieniksi palasiksi jos olisin jäänyt miettimään mitä teen 2 sekuntia pidempään. Tämä viellä 6v iässä.
Tuon lisäksi on todella paljon muita hölmöilyjä, mutta ei niistä sen enempää.
"Jos alkaisin miettimään kaikkia omia kokemuksia lapsuuden ajalta, niin ei oikein muuta ehtisikään miettiä. Sanotaan näin, että varmaan lähemmäks 10 erittäin läheltä piti tapausta ollut, jossa henki ollut hiuskarvan varassa, yhdessä tapauksessa olisin räjähtänyt pieniksi palasiksi jos olisin jäänyt miettimään mitä teen 2 sekuntia pidempään."
No tuossa olisi jo parkkiintuneellekkin terautille kunnon pureksittavaa -- hard corea lapsuusmuistojen hyllyltä! Heh,heh. Tuliko kirjoittajasta aikuisena stunt-man....
Mutta tosissaan, ranking lista lapsuusmuistoista vaihtelee paljon. Joillekkin satuttavin kokemus voi olla kun ei saanut my little ponya, toiselle kun juoppo eno puristi peffasta -- kolmannelle kun vanhemmat kuoli auto-onnettomuudessa, missä itse ainoana perheestä jäi henkiin.
Pointti se, että kaikkea sattuu elämässä, niin karseeta kuin ihanaa, mutta mitään järkeä ei ole rajallista aikuiselämäänsä viettää tarkastelemalla mikroskoopilla kakara-aikojen fiilareita, ellei ole ihan pakko päästäkseen henkiseen tasapainoon.