Tänään puhun aikuiseksi kasvamisesta. Se ei ole sama asia kuin täyttää 18 vuotta, hankkia ajokortti ja hommata jokin jännä bemari. Voi, aikuiseksi kasvaminen on jotakin aivan muuta kuin mitä korvanne ovat tähän mennessä tottuneet kuulemaan. Sielullinen kypsyys ja tasapaino saavutetaan vasta sitten, kun lakataan samaistumasta kärsimystä tuottavaan mieleen. Haluatteko yhä olla henkisesti murrosikäisiä kaikkine ahdistuksineen, masennuksineen ja itsetunto-ongelmineen? Minulla on hyviä uutisia. Voitte päästä tästä kaikesta irti tässä ja nyt. Vahva itsetunto lähtee aina sisältä päin, ei ulkoisista asioista kuten saavutuksista tai maallisesta omaisuudesta. Silloin teidän ei enää jatkossa tarvitse välittää myöskään sellaisista käsitteistä kuin ATM (Aivan Turha Määritelmä), koska niillä ei ole todellisuuden kannalta mitään merkitystä. Saalistaako esimerkiksi karhu erikoistermeillä? Ja voi olla, että sinä päivänä, kun heräätte, yhä useammat ihmiset saattavat viihtyä paremmin seurassanne. Se päivä voi olla käsillä juuri nyt.
Sanoin joskus aiemmin, että jättäkää taaksenne kaikki se maailman taakka, joka hallitsee ja orjuuttaa teitä. Jos psykoterapeutti sanoo jollekulle masentuneelle, että: "Lakkaahan samaistumasta mieleesi, niin kaikki kääntyy parhain päin.", niin hänhän puhuu tervettä järkeä henkisesti huonokuntoiselle ihmiselle. Tai jos naapurin kissalta kysyy (joka on muuten loistava zen-mestari), että tunteeko se valituksen aiheita, niin se ei osaisi vastata tuohon kysymykseen. Jos sillä olisi suu, se varmaankin ainoastaan ihmettelisi: "Mikä valituksen aihe? Nyt en ymmärrä alkuunkaan, mistä puhut."
Ei kärsimystä ole olemassakaan, koska se on vain ylivilkkaan mielen kuvituksen tuotetta. Ulkoinen todellisuus ei itsessään ole ongelma. Jos jollakulla ei tällä hetkellä satu olemaan vaimoa, omakotitaloa, yhdenyön suhteita, Ikean kalusteita tai edes töitä, ei hänen todellakaan ole syytä olla masentunut. Aikuiseksi kasvamisen yhtenä merkkinä voisin pitää sitä, että lakkaa valittamasta, olivat olosuhteet sitten minkälaiset tahansa. Jos on vaikkapa fyysisesti sairastunut tai huonossa kunnossa, niin ei sitä kannata lietsoa ainakaan yhtään enempää sillä, että samaistuu kärsimystä aiheuttavaan mieleen ja alkaa rypeä kärsimyksessä. Kärsimysmieleen samaistuminen on kuin yrittäisi taltuttaa tulipaloa heittämällä sekaan bensaa.
Ihminen voi omistaa maailman, mutta kadottaa sielunsa. Tyler Durdenkin sanoi Fight Club -elokuvan filosofiassa, että: "The things you own, end up owning you". Onko hirveämpää tragediaa kuin tiedostamattomuus, sielun kadottaminen? Mutta useita ihmisiä kiinnostaa jotkin aivan muut asiat, koska he haluavat ennemmin nukkua. He haluavat jatkaa syöksylaskuaan eivätkä koskaan halua pysähtyä oivaltamaan kaiken kauneutta ja suloisuutta. Heidän kannattaisi elää maailmassa sen sijaan kuin että eläisivät maailmasta.
Tähän loppuun tuli muuten vielä mieleen eräs hyvä kappale Ismolta, siihen henkiseen murrosikään liittyen:
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Sanoin joskus aiemmin, että jättäkää taaksenne kaikki se maailman taakka, joka hallitsee ja orjuuttaa teitä. Jos psykoterapeutti sanoo jollekulle masentuneelle, että: "Lakkaahan samaistumasta mieleesi, niin kaikki kääntyy parhain päin.", niin hänhän puhuu tervettä järkeä henkisesti huonokuntoiselle ihmiselle. Tai jos naapurin kissalta kysyy (joka on muuten loistava zen-mestari), että tunteeko se valituksen aiheita, niin se ei osaisi vastata tuohon kysymykseen. Jos sillä olisi suu, se varmaankin ainoastaan ihmettelisi: "Mikä valituksen aihe? Nyt en ymmärrä alkuunkaan, mistä puhut."
Ei kärsimystä ole olemassakaan, koska se on vain ylivilkkaan mielen kuvituksen tuotetta. Ulkoinen todellisuus ei itsessään ole ongelma. Jos jollakulla ei tällä hetkellä satu olemaan vaimoa, omakotitaloa, yhdenyön suhteita, Ikean kalusteita tai edes töitä, ei hänen todellakaan ole syytä olla masentunut. Aikuiseksi kasvamisen yhtenä merkkinä voisin pitää sitä, että lakkaa valittamasta, olivat olosuhteet sitten minkälaiset tahansa. Jos on vaikkapa fyysisesti sairastunut tai huonossa kunnossa, niin ei sitä kannata lietsoa ainakaan yhtään enempää sillä, että samaistuu kärsimystä aiheuttavaan mieleen ja alkaa rypeä kärsimyksessä. Kärsimysmieleen samaistuminen on kuin yrittäisi taltuttaa tulipaloa heittämällä sekaan bensaa.
Ihminen voi omistaa maailman, mutta kadottaa sielunsa. Tyler Durdenkin sanoi Fight Club -elokuvan filosofiassa, että: "The things you own, end up owning you". Onko hirveämpää tragediaa kuin tiedostamattomuus, sielun kadottaminen? Mutta useita ihmisiä kiinnostaa jotkin aivan muut asiat, koska he haluavat ennemmin nukkua. He haluavat jatkaa syöksylaskuaan eivätkä koskaan halua pysähtyä oivaltamaan kaiken kauneutta ja suloisuutta. Heidän kannattaisi elää maailmassa sen sijaan kuin että eläisivät maailmasta.
Tähän loppuun tuli muuten vielä mieleen eräs hyvä kappale Ismolta, siihen henkiseen murrosikään liittyen:
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Vastaukset 2
Vanhimmat
Liian pitkä lätinä. Amerikkalainen life coach guru osaisi tiivistää koko roskan pariin sloganiin. Suomalaiset on paskaa jauhava kansa.
Totta, muuten. (:
Käytänkin kappalejakoa, ja jokaisessa lyhyessä kappaleessa piilee suurin piirtein sama totuus. Olen joskus joutunut lukemaan sellaisia avausesityksiä, joissa ei ole käytetty kappalejakoa, ja voit vain kuvitella, millaista se on.
Mutta, tiivistetään sitten yhteen lauseeseen: Elä hetkessä, älä murehdi äläkä samaistu mieleesi, kasva aikuiseksi ja huomaa, että totuus löytyy paskasta.