Minkä takia naisesta tulee eron jälkeen piru? Erosimme 99 ja sen jälkeen lasten äiti on tehnyt kiusaa minulle ja lapsille tapaamisen kautta hän on mennyt naimisiin noin 2 vuotta sitten ja edelleen hän tekee kiusaa minulle, emme riidelleet kun erosimmme eron syy oli kasvasminen erilleen tosisistaan suhde oli tapa olla yhdessä.Kysymys kuuluu minkä takia naisesta tulee piru eron jälkeen?
Lapsen ja isän ikävä
99 eronnut
91848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lukeeko täällä kukaan mitään... ?
Naiset yleistävät joksenkin että "kaikki miehet on paskoja", ja miehet vuorostaan sinun hengen tuotteesi mukaisesti. Kun asiat yksilöllisiä ja riippuvat tilanteesta ja ihmisistä (onneksi).
Esitetään kysymyksiä joihin mahdoton vastata, tai edes kommentoida muuten kuin "sinun taupauksessasi jos asia noin, en tiedä ja voi kyynel."
Kai sitä ihminen hakee vertaistukea tai lohdustusta, eikä siinä mitään pahaa ole.
Vaan utelias kun olen, mitähän kiusaa konkreettisesti hän on sinulle tehnyt ?
Sovittuja tapaamisia peruttu useita kertoja puolituntia ennen H.oo hetkeä ja lapset itse sanonut että äiti ei anna tulla.
... väärin, tuomittavaa ja julmaa, etenkin lapsia kohtaan ... antamiesi tietojen valossa.
Toivon että "yh-isä" osaa neuvoa miten asiassa kuuluu menetellä viisaiten viranomaisten suhteen, jotta niin lapsesi kuin sinun oikeudet otetaan huomioon.
Mutta sovitellen ja lapsen etu mielessä kuitenkin hyväksi johtolangaksi uskallan suosittaa.
http://www.elatusvelvolliset.fi
Et ole yksin näiden ongelmien kanssa. Näiltä
www -sivuita läydät paljon tietoa asiasta.
Minulla johti lopulta siihen, että exä esti
totaalisesti minua tapaamasta omia lapsiani. On pitkä tarina, mitä kaikkea keksittiin, yksinkertaisesti kaikki oli muka minun vikani.
Lopulta oikeus voitti ja tapaamisoikeuteni
on taattu.
... vastaat, vaikkei minua suoraan "töyssytä" ... mutta osaako joku kertoa minne ovat tuolta hävineet hyvät keskustelusivut, kovin kaupallinen kuva jäi minulle.
Jokainen tapaus on liikaa. Tuollainen tapaamisten peruminen ja niillä kiusaaminen on rikollista toimintaa. Siitä ei vain määrätä mitään rangaistusta. Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin perheasioita hoitavaan yksikköön esim. asuinkuntasi perheneuvolaan tai kirkon perheasiain neuvottelukuntaan (ns. PANK). He eivät voi suoranaisesti ehkä auttaa sinua, mutta olisi hyvä (vastaisen varalta), mikäli jollakulla tai mieluummin useammallakin alan ammattilaisella olisi henkilökohtaista historiatietoa tapauksestasi. Tämä siis siltä varalta että joutuisit asiassa joskus käräjille (mikä todellakin viimeinen vaihtoehto). Voisihan noiden ihmisten kautta saada myös jotain tolkkua lapsen äidinkin päähän. Harvinaista sellainen on näissä näkemissäni kuvioissa ollut, mutta toki niinkin onnellisesti on käynyt. Juridisesti tilanne on seuraava: mikäli lapsellasi ja sinulla on määrätty virallinen tapaaminen tiettynä aikana, toisella vanhemmalla on ns. myötävaikuttamisvelvollisuus eli hänen täytyy myötävaikuttaa siihen, että tapaat lapsesi juuri silloin ja juuri sillä tavalla kuin tuomioon tai sopimukseen on präntättynä (ellei vanhemmat ole yhdessä muuta sopineet). Mikäli homma ei ala sujua, voidaan äidille määrätä ns. uhkasakko eli hänen tulee sakon uhalla toimia tapaamissopimuksen tai -tuomion mukaan. Homma on vain Suomessa vesitetty siten, että sinulla on ns. näyttövelvollisuus ja eihän se nyt ihan yksinkertaista ole toisen "myötävaikuttamista" toteen näyttää. Se on kylläkin mahdollista eli aina kun haet lastasi tapaamisiin, tulee mukaan ottaa joku lapselle tuttu ja mukava (sekä luotettava) ihminen kaveriksi mahdollista "näyttötarvetta" varten. On se onnistunutkin eli uhkasakkoja on määrätty ja homma on alkanut sujua. On käynyt niinkin, että uhkasakko on määrätty eikä homma sittenkään suju. Jotkut oavt maksaneetkin niitä vaikka kuinka paljon. No, sellaiset tilanteet ovat toki harvinaisia. Ns. pakkonoutokin on mahdollinen, mutta tapaamisissa käytettynä harvinainen. Yleensä lain soveltaminen näissä asioissa etenee aina ns. pakkosovittelun kautta eli oikeus määrää virallisen sovittelijan, joka sovittelee ja jättää sovittelukertomuksen, minkä jälkeen oikeus päättää jatkosta (tilanne raukeaa, asetetaan uhkasakko tai tehdään pakkonouto). Mikäli pakkonoutoihin joudutaan turvautumaan, tulee yleensä samalla kysymykseen huoltajan vaihto eli lapsi siirretään asumaan toiselle vanhemmalle. Joka tapauksessa: hankala tilanne kerta kaikkiaan, koita käyttää kaikki mahdollinen sovittelu ja diplomatia ennen muita toimia, mutta huolehdi samalla asiallisesta viranomaisyhteistyöstä sekä muista mahdollisista todistajista pahimman varalta. Kysymykseen miksi naisesta piru? Koska tilaisuus tekee varkaan. Naisten suosiminen perhepolitiikan (ja koko ihmiselämän) keskeisissä kysymyksissä aiheuttaa sen. Kyllä miehistäkin piruja saa yhtä hyvin, mutta tässä asiassa niin ei käy. Ei tarvitsisi tulla pirua kummastakaan.
Miksi miehestä tulee erotessa piru??
Olemme eläneet käytännöllisesti katsoen kämppäkavereina viimeiset viisi vuotta avioliitossamme. Nyt mies ilmoitti lähtevänsä. Vastasin että hyvä juttu, voidaan vielä elääkin vähän eikä vain nyhjöttää.
Ajattelin, että tästä tulee tosi sopuero. Mutta paskan marjat; miehestä tuli oikea piru.
Vaikuttaa siltä, että kun eroilmoitus ei saanutkaan minua raiteiltaan ja surulliseksi, hän yrittää sitä kaikilla muilla keinoilla: huonekalujen jako, asumisjärjetelyt, lapsen huolto... mistään ei tunnu voivan sopia rauhallisesti.
Mikä on; miksi ei voida enää olla kavereita ja sopia asiallisesti järjestelyistä??
Ero ei valitettavasti tapahdu tasatahtisesti. Siinä on aina toinen "enemmän eroamassa" kuin toinen. Siitä ne tunteenpurkaukset ja epätasapainoinen käytös johtuvat. Se, että ihmiset ylipäänsä saavat halutessaan erota, on mielestäni oikein (näinhän ei kaikkialla maailmassa suinkaan ole). Vanha sanonta "nainen eroaa miehestään, mutta mies perheestään", on valitettavan usein totta edelleen. Se ei ole oikein kenenkään kannalta. Nykyinen täysin kelvottomasti sovellettu ja lakinakin aivan liian epämääräinen ja vanhanaikainen, lasten huolto- ja tapaamislaki on siihen syynä. "Kaikki oikeudet ovat lapsella" tarkoittaa oikeastia "kaikki oikeudet ovat viranomaisilla". Siinä yksi musta piste. Toinen musta piste on sukupuoleen liittyvässä syrjinnässä, minkä vuoksi lapsia ei lähellekään aina sijoiteta huoltajaksi paremmin soveltuvan vanhemman luokse. Samasta syystä eroihin liittyy lapsia vahingoittavaa vedätystä kaikella mahdollisella eli huollolla, asumisella, tapaamisilla ja elatusmaksuilla. Osituksessakin voidaan jo vedättää "et näe koskaan lapsiasi" -tyyliin. Tämä on arkipäivää monelle, ei mikään marginaalinen ilmiö (huomattavasti yleisempää kuin asiaan liittyvien oikeusjuttujen lukumäärä antaisi olettaa). Onneksi naisten riskit ovat pikku hiljaa kasvaneet eli monet häikäilemättömimmistä istuvat jo maksamattomien uhkasakkojen vuoksi "häkissä" ja lasten huoltoja siirretään enenevässä määrin isille. Jos riski olisi molemmilla vanhemmilla aidosti 50/50, kovinkaan monia ei "huvittaisi" sitä ottaa ja lapset voisivat paremmin (eli ns. "riidattomat" erot yleistyisivät). Niin, onhan se kolmaskin musta piste: kyllä lapsilla on kaksi kotia sen jälkeen, kun vanhemmat ovat eronneet, ei suinkaan yhtä niinkuin monet tuntuvat aivan irrationaalisesti tuntuvat kuvittelevan. Tätä hyvin yksinkertaista asiaa viranomaiset eivät myöskään näytä vielä oivaltaneen. Miten olisi, sopisiko kaksi henkikirjoitusosoitetta eronneiden perheiden alaikäisille lapsille?
valitettavan monesti näin voi käydä...mutta myös toisin päin...kumpa me aikuiset osaisimme katso peiliin ja ajatella yhteisten lapsiemme parasta ja pitää ne omat "katkeruudet" poissa kuvioista...
kuitenkinhan meillä eroneilla niin isillä kuin äideillä voi ja monesti on jo uudet elämän suunnat (tai hakusessa ainakin ;) )
Siis jokaisen äidin ja isän kannattaa katsoa peiliin ja kysyä mitä haluaa lapselleen ...turvallisen /hyvän mallin aikuisesta jotka voivat eron jälkeenkin keskustellen selvitellä asioita ,vaiko mallin aikuisista jotka riidellen sotaisasti..
itse yritän parhaani mukaan keskustella ex:ni kanssa lasta koskevat asiat rauhallisesti...vaikka myönnän että välillä tunteet myllyää puolin ja toisin...mutta aina on mahdollista ottaa tauko...rauhoittaa tilanne ja palata myöhemmin asiaan!
Ei muuta kuin tsempii kaikille eronneille niin isille kuin äideille ...pitäkää yhdessä lapsistanne huolta,yhdessähän heidät on rakkaudesta tehtykin...varmasti sitä rakkautta kaikilla riittää sen verran vieläkin ja nimenomaan niitä lapsia kohtaan ,syyttömiä he ovat vanhempien eroon...joten ei anneta katkeruuden täyttää sydämiämme!
Pitäkäämme kaikki huolta sydänkäpysistämme siis lapsista:)
Iloista syksyä kaikille!