3.30

Äläpä intoile. 3.30 on jokaisen tassuttajan haarukassa. Kolmen tunnin alitus alkaa tarvitsemaan erikoisharjoittelua. Siihen asti riittää kunhan ulkoilee riittävästi.

3.30 maratonilla vastaa 43 kympillä ja 3100 cooperissa.

alle 35v-40v miesten sarjoissa 3.30 pitäisi mennä helposti ja allekin mutta ikääntymisen myötä tulokset väistämättä heikkenevät. Tuskin 50-60-vuotiaiden sarjassa enemmistö on 3.30 alittajia.

Noh, minulla on tässä muutamana vuonna alittunut tuo 3.30 (muttei 3.20) ilman kovin kummoisia juoksumääriä. Olen kovin laiska tekemään varsinkin pitkiä lenkkejä. Muutama noin tunnin mittainen reipas juoksulenkki viikossa ja lisäksi sauvakävelyä mäkisessä maastossa ja vähän rullahiihtoa ja kenties pyöräilyä sekä hyötyliikuntaa. Tämä siis sulan maan aikaan.

Pohjakunto toki tulee talven hiihtolenkeistä.

Maratoonin 3.30 juokseminen vaatii useimmilta kyllä sen verran, että pitkiä lenkkejä pitää juosta. Joku 43 min. kymppi on selvästi helpompi saavuttaa.

Ei se mikään itsestäänselvyys ole tuo 3.30. Tiedän monia, jotka siihen kuuseen ovat kurkottaneet mutta katajaan kapsahtaneet.
Mistä johtuu, jotenkin vaan monet on niin tahdottomia, eikä tarvittavaa munaa vaan löydy.

No jos on työ, ja perheenkin kanssa on hyvä viettää osa illoista ja viikonlopuista, niin ei siinä jää aikaa (eikä energiaa) lenkkeillä kuin muutamia kertoja viikossa.

Työnantaja vaatii paljon, eikä kokouksista viitsi lintsata, koska työpaikka voi nykyään mennä helposti.

Voisi olettaa, että terveeltä ei-ylipainoiselta mieheltä tuo 3.30 vaatii parin-kolmen vuoden ajan keskimäärin ainakin 4 hyvää juoksulenkkiä viikossa ympäri vuoden, ellei muuta kestävyysliikuntaa harrasta. Tietty sekin vaikuttaa, onko ennen juoksuharrastusta liikkunut ollenkaan.

Vaatii ja vaatii... Kolme kuukautta ja alle 50 km viikossa riitti ainakin minulle. Ja juoksukunto oli ihan paska ennen treenin aloitusta.

Hyvin yksillöllistähän toi on, mutta järkevä treeni voi johtaa tuon rajan alle hyvinkin nopeasti.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaus taitaa kuitenkin olla se että 3:30 on juuri alle 5 min/km vauhti kymmenen vuotta sitten mentiin alle 6 min/km nyt taso on nostanut vaatimusta tasoa...verratkaapa vaikka Hesaa -03 ja -13 aikoja toisiinsa puuhastelijoiden taso on noussut melkolailla.

Mielenkiintoinen näkökulma. Onko tosiaan niin, että ns. puuhastelijoiden tai kuntoilijoiden taso on noussut. En toisaalta ihmettele, sillä valmennustietoutta levitetään aika hyvin netin ja esim. Juoksija lehden välityksellä.

Työttömyyden yleistyminen voi myös vaikuttaa. Ehkä moni oloneuvos pyrkii nykyään käyttämään tarmonsa kuntoiluun.

Ainakin minulla tämän takia on päivässä enemmän tunteja käytettäväksi liikuntaan.

Maratoniin vaikuttaa monet asiat. Toiset menevät suht.pienell'ä harjoittelulla jopa 3 tuntiin.Toiset eivät pääse koskaan vaikka harjoittelisi kuinka paljon.
Riippuu paljon ihmisen perusominaisuuksista. Mikäli olet nopeita lihassoluja omaava kaveri niin maratonilla vaikea saavuttaa hyviä aikoja. Vastaavasti kestävyysominaisuuksilla varustettu kaveri ei tule juoksemaan satasta koskaan lujaa.
Tietysti harjoittelulla pystyy kaikeen vaikuttamaan mutta ehkä olisi mielekkäintä löytää itselle se sopivin matka-tai laji.

Tuskinpa kansan lihassolujen jakauma on muuttunut kymmenessä vuodessa.

Keskimäärin nykyään kai lenkkeillään enemmän ja/tai laadukkaamimn kuin vielä jokin aika sitten.

Maratonille lienee lääkärikirjassa sairausluokitus..

Fiksut menee useammin voimailu/painonnostosalille, kuin juoksulenkille.

Perustelut voi jokainen lukea tuhansista eri tutkimuksista joita on tehty ympäri maailmaa.

Ainakin maratoonarit luokittelevat toisiaan tulosten perustella. Alle 3h on yleensä kova. 3.30 juossut voi sanoa jo juosseensa ja sellaisella tuloksella ei naureta enää selän takana mutta ne raukat, jotka yrittävät puhkaista 3.30, siinä onnistumatta, ovat paarialuokkaa, joiden sallitaan pyöriä mukana mutta eivät nauti juuri mitään arvostusta. Tämä johtaa usein siihen, että kyseiset siirtyvät retkeilykävelyyn ultralla.

Totta kai ihmisten halutaan hakeutuvan saleille, koska joku kerää siitä kelpo rahat.

Juoksussa liikkuvat rahat ovat markkinatalouden näkökulmasta liian vähäisiä.

Usein maratonia juoksevat ihmiset ovat hyvätuloisia, joten heidän rahoilleen olisi paljon ottajia.

Kenelle on yllätys, jos terveystutkimukset suosittelevat bisneslajeja, joihin tulee hankkia kalliit välineet sekä maksaa hulppeat suorituspaikkamaksut.

Todella yksilöllistä tuo on. Kyllä minunkin mielestä perusterveen keski ikäisen normaalipainoisen miehen pitäisi alittaa 3:30 kohtuullisella treenillä, mutta vaikeata se näyttää monilla olevan.

Nuo aikarajat ovat myös suhteellisia. Neljä vuotta sitten en uskonut läpäiseväni maratonia. Silloin myös 4h tuntui kovalta. Kun se oli alitettu niin 3:30 tuntui vielä utopistiselta. Nyt 3h tuntuu olevan ihan saavutettavissa riittävällä ulkoilulla. Sen sijaan esim. 2:50 alitus tuntuu nyt mahdottomalta, joku päivä sekään tuskin.

Sen voi ajatella niinkin että jos tänään jaksan juosta 10km jotain vauhtia joka vastaa jotain (utopistista) aikaa maralla, niin eihän mun tarvitse kuin tehdä siitä vauhdista niin helppoa että jaksan ylläpitää sitä noin neljä kertaa pidemmän matkan. Se on tehty ennenkin.

alle 2:05 pitää päästä

Jos ottaa tavoitteeksi päästä 2.30 niin pääseekin vain 2.40, mutta jos ottaa tavoitteeksi päästä alle 2.20, niin voi vahingossa huippupäivänä juosta 2.15-2.16. Urheilussa pätee sellainen vanha totuus, että on asetettava rima korkeammalle kuin edes uskaltaa, sillä ilman kovaa riskinottoa ei saavuta yhtään mitään. En ymmärrä sitä miksi harrastelijat asettavat itselleen niin olemattomia aikatavoitteita nykyään. Kyllä se keho sietää kovempaakin vauhtia jos vaan uskoo riittävästi itseensä, ei pelkää vauhtia vaan antaa happojen tulla korvista ja jatkaa matkaa vaan. Jos on jotakin aktiivista urheilua harrastanut ennen juoksua, niin voin sanoa omastakin kokemuksesta että heti alkuun vaan kunnon tavoitteilla liikkeelle, niin saa hyvän itseluottamuksen jotta voi alkaa kunnolla harjoittelemaan. Pohja kuin pohja, mutta hyvin monessa lajissa on yhtenä harjoittelumuotona juoksu, ja sitä kannattaisi hyödyntää jos alkaa käydä hölkkäkisoissa.

Toinen asia liittyen osittain em. asiaan. Eli siis miksi Suomessa kovin harva täysillä treenaava kilpajuoksija pääsee kympin alle puolen tunnin? Ensinnäkin siellä ovat ihan väärät juoksijat yrittämässä, ja toiseksi harjoittelu on todennäköisesti liian kevyttä. Pitäisi harjoitella kuin Ulmala tai Väätäinen, ja tietysti lähtökohdat kunnossa eli nuoresta saakka kovaa määrää pohjaksi aikuisiän harjoittelua ajatellen. Ei todellakaan voi olla sellaisia pohjia yhdelläkään nykyjuoksijalla. Mitä ennen tehtiin? Silloin hiihdettiin kouluun, jatkettiin samaa koulussa, tultiin kotiin ja hiihdettiin taas. Nykyään ajetaan skoottereilla, tullaan kotiin ja lähdetään taas skoottereilla ajelemaan. Siinä ei synny tulevaisuuden urheilijoita. Ehdotan kaikille jalkautumista, vaikka se veisi aikaa enemmän mutta se palkitsee myöhemmin.

Kaikki urheilu lähtee siitä että on jokin lähtökohta, pohja miltä ponnistaa tuloksiin. Asiasta voi jauhaa loputtomiin eri näkövinkkeleistä, mutta aihe on vaan sellainen että siitä kannattaisikin puhua nykyisessä urheilukulttuurissa. Aina voi perustaa Valoja sun muita järjestöjä, mutta jos sille ei tarjota aktiivisia ja liikkuvia massoja niin ihan turha on mitään koskaan perustaa. Täytyisi ensin muuttaa yhteiskuntaa ja ihmisiä eri suuntaan, aktiivisempaan elämäntyyliin. Nyky-yhteiskunnassa vaan ratkaisee ainoastaan tehokkuus, ajansäästö. Millään muulla ei ole enää väliä, ja se näkyy ihmisten välisissä suhteissakin, kun pitkäjänteinen tekeminen on pantu tehokkuuteen pyrkimisen myötä jäihin.

Voisi melkein sanoa että Suomen kestävyysjuoksu nykyään kertoo yhteiskunnan koko kuvan, jos vähän karrikoidusti ilmaistaan. Tarkoitan sitä että pitkäjänteisyys loistaa poissaolollaan, ei ole enää sitä suomalaisille niin ominaista sitkeyttä luonteessa, vaan halutaan kaikki heti ja mahdollisimman helpolla, ilman mitään ponnisteluja.

Ei se todellakaan mikään huono enkka ole, vaan suomalaisille niin kovin tyypillinen "olen paska juoksija" asenne on vain iskostunut päähäsi liian tiukkaan. Olet hyvä urheilija ja kehityt varmasti vielä todella paljon. Kannattaa vaan mennä ulos ja jatkaa sitä samaa tekemistä, kunnon asenteella ja sitkeydellä, niin takuulla hyvä tulee ajan myötä. Täytyy arvostaa itseään ja uskoa työntekoon, niin voi saavuttaa paljon enemmän kuin edes voisi kuvitella.

Onko yli 50v miehelle 10km maantiekisassa noin 40 minuutin tulos hyvä, jos suhteuttaa ikäluokan yleiseen tasoon. Maraton menee noin 3.15 ja puolimaraton 1.30?

Minulla on pari kertaa alittunut 10 km soratiekilpailussa (mäkinen maasto) tuo maaginen 40 minuutin raja, mutta maratonilla vain 3.26. Kolmasti tullut juostua mainitut matkat.. Jostain syystä lyhempi matka maistuu paremmin.

3.30 alittuu helposti kunhan juoksee 50km viikossa. Enimmäkseen kevyttä lenkkiä, yksi pitkä hidas viikossa, kerran viikossa kovia intervalleja, ja noin 5 ja 3 viikkoa ennen noin 21 ja 28km maratonvauhtiset pitkät, lopetus ennen muuria. Ei nämä 3.30 ajat niin vaikeita ole, että pitäisi kovaa treenata.

Silloin kun tavoite on realistinen saavuttaa 3.30, niin treeni on vedettävä vaan riittävän piukaksi. Kyllä onnistuu. Jos ei ole edellytyksiä (ei nopeutta, ei kestävyyttä, ei tarvittavaa atleettisuutta niin kyllä se silloin voi olla vaikeaa.

Ihmisten elintavat ja elämänhistoria (liikkumattomuus jne) muodostavat myös esteen.

Ei tarvitte. Moni enonkosken kova mänijä tyytyy 3.57 tulokseen.

3.30 alittajat on noupateja. Kyllä se kolmen tunnin raja edelleen on se hatunnostoraja kilpakuntoilijalle. Tavisläskeille neljä tuntia kova tavo.

sub 4.00 ihan hyvä hölkkääjä
sub 3.30 aika kova hölkkääjä
sub 3.00 tosi kova hölkkääjä
sub 2.30 premium runner

4 1/2 rennompi.
Jos et ressaa, vaihda kolkki nelkkuun.

Meikälle neljän tunnin raja sellainen, että kehtaa osallistua kaupunkimaratonille. Kunpa joskus vielä saisi ajan alle 3.30.

Itse luullut aina että se raja on 3 tunnin alitus kuntomaratoonarilla.

Onhan se 3.30 tulos jonkinmoinen vedenjakaja. Viiden minsan kilsavauhilla nimittäin jää alittamatta. Pitää mennä alle 5min/km.