Lokakuu

Joskus syksyllä, kun kausi on mennyt hyvin, tuntuu, ettei ole tarvetta ollenkaan pitää taukoa tai kevennettyä ohjelmaa mutta joskus tuntuu siltä, että kuukauden lepokaan ei riitä palauttamaan henkistä virettä uuden kauden aloittamiseksi.

Jos treenaaminen on säännöllistä ja kilometrit on jossain 80-100km paikkeilla niin silloin kyllä kuntoilijan kannattaa pitää pieni breikki. Vaihtoehtoisesti voi harrastaa satunnaisesti liikuntaa ilman mitään ohjelmaa, vaihtaa lajia tai vaan katsoa telkkaria ja venytellä.

Seuraavan kauden tavoitteetkin selkiytyvät siinä levätessä. Minulla menee aikaa siihenkin, että ehtii analysoida päättyneen kauden harjoittelun ja kisat.

Syksy on melkeinpä parasta aikaa juoksemisen kannalta. Ilmat viilenevät ja kesän pohjakunto on tallella.
Ellei sada vettä niin syksy on mahtavaa juoksuaikaa.

Puhuvat ylimenokaudesta. Ikinä ymmärtänyt kyseistä termiä. Muissa urheilulajeissa huiltaan vähän ja sitten taas mennään.

Kerran viikossa olen tavannut pitää lepopäivän. Jostain syystä se on maanantai. Joten siirryn teeveen ja Salkkareiden pariin. Sen jälkeen Uusi Päivä, Kortesmäki, Napureita ja Salaisuuksia, joka on erittäinkin huvittava tanskalaiskomedia. Taidan katsoa vielä uudelleen eilisen Solsidanin, missä oli hupaisaa tsoukkia varvastossujuoksusta. Tuntuu tuo juoksu olevan Ruotsissakin trendikästä.

Iltapalaksi suppilovahveropiirasta salaatin kera. Juomaksi vissyä sillä eihän kuntoilija juo olutta arki-iltoina. Sen jälkeen digiboxin tallennusvalikkoon. Peltsin reissut Lapissa kiinnostaa.

Täällä myös vietetään lokakuuta ja harjoittelu on säännöllistä mutta vapaamuotoista. Toissapäivänä tein lähitienoon puistossa ja lähimaastossa treenin, johon kuului verryttely ja sen jälkeen erilaisia koordinaatioharjoituksia mm korostettuja polvennostojuoksuja, kantapäitä perseeseen, päkiähissuttelua, eteenpäin jalan heittoa ja terävää polkaisua päkiällä.
Lopuksi menin jyrkkään hiekkapohjaiseen ylämäkeen ja tein loikkaa ylös. Mäen pituus öbaut 40m. Näitä kymmenkunta. Treenin erikoisuus oli tehdä tuo mäkijuoksu takaperin. Se se vasta tuntuikin. Kymmenen toiston jälkeen jalat oli ihan liekeissä. Oli todella monipuolinen harjoitus ja seuraavana päivänä jalat olivat vielä väsyneet mutta onnelliset.
Eilen sitten tunnin verran vapaata juoksua fiiliksen mukaan. Sekaan mahtui rauhallista ja intervallia jopa muutama rivakka rusko tuli töötättyä.
Kotiin suihkuun. Purkillinen rahkaa, pari lasia maitoa, ruisleipää, minkä päällä rapeaa salaatinlehteä ja tomaattia.
Loppuilta menikin teeveetä katsellessa. Salkkarit ja Uusi Päivä tuli seurattua. Enemmän saisi tulla jotain tosi teeveetä. Sitä jaksaisi katsoa pitempäänkin. Esimerkiksi jotain juoksukoulua, jossa sohvaperunista leivotaan maratoonareita.